Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajan ajoneuvo on 2.6.2014 sattuneessa ulosajossa vaurioitunut korjauskelvottomaksi.  Ulosajo on seurannut siitä, että vakuutuksen­ottaja on ajoneuvoa kiihdyttäessään menettänyt sen hallinnan siten, että ajoneuvo on lähtenyt sivuluisuun ja pyörähtänyt vasemmalle kyljelleen päätyen kahta koivua vasten läheisen talon pihalle.

Vahinkoilmoituksessa vakuutuksenottaja on 30.6.2014 kertonut, että ”kiihdytettäessä auto lähti sivuluisuun niin että keula lähti ojaan päin. Tapahtuman jälkeen auto tuntui lentävän ilmassa.  Oliko tiessä mahdollisesti routamonttuja tai patteja koska auto lähti lentämään.” Ajoneuvon nopeudeksi ennen vahinkoa vakuutuksenottaja on ilmoittanut n. 80 km/h. Paikalla on 60 km/h nopeusrajoitus.

Syyskuun 4. ja 9. päivinä 2014 on allekirjoitettu asiakirja ”Sopimus vahingon määrästä”, jossa ajoneuvon käyväksi arvoksi ennen vahinkoa on merkitty 81.500 euroa ja romun arvoksi 10.000 euroa. Asiakirjan mukaan romu jää asiakkaalle varaosiksi. Omavastuun (200 euroa) vähentämisen jälkeen korvausmääräksi on laskettu 71.300 euroa. Asiakirjan mukaan korvaus suoritetaan omistajalle tai hänen valtuuttamalleen sen jälkeen, kun vakuutusyhtiön lakiin ja vakuutusehtoihin perustuva korvausvelvollisuus on erikseen selvitetty. Lisäksi asiakirjassa mainitaan, että jos korvausvelvollisuus on epäselvä, saadaan vaurioitunut omaisuus myydä omistajan lukuun. Myynti­hinnasta vähennetään kuljetus- ja myyntikulut.

Vakuutuksenottaja on syyskuun alussa 2014 saanut puhelimeensa tekstiviestinä vakuutusyhtiöstä tiedon, että vakuutusyhtiö ”korvaa ajoneuvon [rekisteritunnus] vaurioitumisen vahinkotarkastajan hyväksymän arvon mukaisesti. Omavastuu 200,00e.” Vakuutusyhtiö on 12.9.2014 päivätyssä päätöksessä ilmoittanut, että ajoneuvon kaskovahingosta on maksettu korvaus. Samana päivänä vakuutuksenottajalle on kuitenkin ilmoitettu, että ajoneuvo on viety tarkempiin tutkimuksiin ja että asian selvittely jatkuu vakuutusyhtiössä.

Ajoneuvojen teknistä tutkintaa suorittava yritys on vakuutusyhtiön toimeksiannosta avannut ajoneuvon turvatyynyjen ohjainlaitteen ja antanut teke­mänsä analyysin perusteella 17.10.2014 päivätyn tutkimuslausunnon.

Tämän jälkeen vakuutusyhtiö on 30.10.2014 päivätyssä kirjallisessa kor­vauspäätöksessä esittänyt muun muassa seuraavaa:

Vakuutuksenottajan menettely on ollut vakuutussopimuslain tarkoittamalla tavalla törkeän huolimatonta ja kaikki seikat huomioon ottaen kokonaisuudessaan niin moitittavaa, että koko korvaus tulee evätä.

Ahtimen lisääminen on muuttanut ajoneuvon vahingonvaaraa olennaisesti ja siten, ettei vakuutusyhtiön voida katsoa ottaneen tätä riskiä lukuunsa vakuutussopimusta tehtäessä.

Autovakuutuksen suojeluohjetta on laiminlyöty, koska ajoneuvoon on lisätty ahdin. Tämä tarkoittaa sitä, että ajoneuvo on ollut ajoneuvolain vastainen. Suojeluohjeen laiminlyönnillä on selkeä syy-yhteys sattuneeseen vahinkoon.

Vakuutuksenottajan tekemien huomautusten jälkeen vakuutusyhtiö on hankkinut 12.6.2015 päivätyn uuden tutkimuslausunnon ajoneuvon ohjainlaitteen tietojen perusteella tehdystä tutkimuksesta.

Vakuutusyhtiö on 16.3.2015 tekemässään tutkintailmoituksessa pyytänyt rikostutkinnan suorittamista vakuutuksenottajan väitetystä törkeän petoksen yrityksestä. Vakuutusyhtiö on katsonut vakuutuksenottajan antaneen ajoneuvon teknisistä ominaisuuksista ja onnettomuuteen johtaneesta ajokäyttäytymisestä tietoisesti ja tahallaan vääriä tietoja saadakseen vaurioituneesta ajoneuvosta vakuutuskorvauksen.

Vakuutuksenottaja on 19.8.2015 päivätyssä tutkintapyynnössä pyytänyt poliisia tutkimaan, onko vakuutusyhtiön ja ajoneuvon ohjainlaitteelle tehdyn tutkimuksen suorittaneen yrityksen toiminnassa taikka muutoin syyllistytty petokseen tai johonkin muuhun rikokseen.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja on 31.10.2014 päivätyssä valituksessaan vaatinut, että vakuutusyhtiö maksaa arviomiehen tekemän sopimuksen mukaisen korvauksen 71.300 euroa. Vakuutuksenottaja on päässyt 4.9.2014 sopimukseen vakuutusyhtiön arviomiehen kanssa korvauksesta, ja hän on 9.9.2014 vienyt allekirjoittamansa sopimuksen vakuutusyhtiön paikalliseen konttoriin. 12.9.2014 vakuutusyhtiöltä kuitenkin tuli ilmoitus, että auto on viety tutkittavaksi vakuutuksenottajalta mitään kysymättä. Hän oli saanut muutamaa päivää aikaisemmin vakuutusyhtiöltä puhelimeensa tekstiviestin, jonka mukaan vahinko korvataan.

Vahinkotapahtuman osalta vakuutuksenottaja kertoi, että kiihdytettäessä auto oli heittänyt keulan oikealle niin voimakkaasti, ettei mitään ollut tehtävissä. Tiessä oli ollut melko paljon ajouria ja routaheittoja, joista vakuutuksenottaja ei ollut tiennyt mitään, ja niihin leveä rengas oli reagoinut todella voimakkaasti. Toisen puolen takarengas on luultavasti osunut suojatiemaalaukselle ja toinen rengas asvaltille. Auto ei ole voinut kiihtyä niin suureen nopeuteen kuin mitä vakuutusyhtiö on väittänyt.  Auto oli virallisesti katsastettu tieliikenteeseen ilman mitään mainintoja. Vakuutuksenottaja kertoi valituksessaan myös, että autossa on ollut ahdin-mahdollisuus, mutta ahdin ei ole ollut käytössä eikä asennettuna paikalleen muutoin kuin mailin nopeusajoissa lentokentällä ja radalla, missä se ei ole kiellettyä.

Vakuutusyhtiöllä ei vakuutuksenottajan mielestä ole mitään todellista näyttöä perusteluihin korvauksen epäämiseksi, vain kaikenlaisia teoreettisia laskelmia voimasta ja nopeudesta väärillä tiedoilla. Vakuutuksenottaja on laajasti selostanut ajoneuvonsa ominaisuuksia ja sen nopeuteen vaikuttavia tekijöitä sekä esittänyt autokilpailuissa syntyneitä tuloksia mm. ajonopeuden ja kiihtyvyyden suhteen.

Vakuutusyhtiön lisävastineiden johdosta vakuutuksenottaja on 15.8.2016 ja 26.8.2016 päivätyissä lisäkirjelmissään korostanut sitä, ettei kaskovakuutus ole voimassa juuri niissä tapahtumissa, joissa ahdin on ollut kytkettynä. Vakuutuksenottaja on kilpaillut ja harjoitellut radalla auton koko omistusajan, eikä riski ole hänen mielestään millään tavalla lisääntynyt.  Kadulla ajettaessa auto on ollut vakio tehoinen. Pakosarjojen vaihtamisen vuoksi autoa ei ole tarvinnut katsastaa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on 23.7.2015 päivätyssä vastineessaan selostanut tapahtumatietoja ja todennut, että se on vakuutuksenottajan vastinepyynnössä esittämien seikkojen johdosta pyytänyt korjatun tutkimuslausunnon ajoneuvon ajonopeudesta välittömästi ennen vahinkoa. Tutkimuslausunnon perusteella vakuutusyhtiö katsoo, että ajoneuvolla on kiihdytetty voimakkaasti ennen hallinnan menetystä. Tämän kiihdytyksen aikana ajoneuvon takarenkaat ovat alkaneet luistaa, mikä on aiheuttanut hallinnan menetyksen. Poliisin raportilla on selvitetty, että ajoneuvon takarenkaiden urien syvyys vahinkohetkellä on ollut alle sallitun rajan 1,6 millimetriä.

Ensisijaisesti vakuutusyhtiö katsoo, ettei korvausta tule maksaa vakuutuksenottajan törkeän huolimattomasta menettelystä johtuen. Toissijaisesti vakuutusyhtiön katsoo, ettei korvausta tule maksaa vakuutuksenottajan laiminlyötyä velvollisuutensa ilmoittaa vaaran lisääntymisestä.

1. Huolimattomuuden arviointi

Vakuutusyhtiö katsoo tutkimuslausunnon perusteella näytetyksi, että ajoneuvoa on voimakkaasti kiihdytetty ja kuljetettu välittömästi ennen tieltä suistumista ja siitä seurannutta törmäystä siten, että nopeus ennen hallinnan menettämistä on ollut 110 km/tunnissa 60 km/tunnissa nopeusrajoitusalueella. Mikään muu seikka kuin vakuutuksenottajan oma kertomus ei tue sitä, että käytetty ajonopeus olisi ollut tutkimustuloksia alhaisempi. Muita syitä kuin kiihdytys ja liiallinen tilannenopeus ei ole esitetty tieltä suistumiselle. Vahinkopaikan tarkastuksessa ei ole tehty havaintoja tien pinnan puutteellisuudesta. Tien kunto on ollut sellainen, että ajoneuvoa voidaan nopeusrajoitusta noudattaen siinä turvallisesti kuljettaa.

Vakuutusyhtiö katsoo, että kiihdyttämistä menettelynä on pidettävä moitittavampana kuin ajoneuvon kuljettamista pelkästään merkittävästi yli sallitun nopeusrajoituksen. Kiihdytyksen lisäksi vakuutuksenottaja on käyttänyt merkittävää ylinopeutta. Ajotavalla ja nopeudella yksin on katsottava olleen selkeä syy-yhteys hallinnan menettämiseen ja sitä seuranneeseen ulosajoon sekä ajoneuvon vaurioitumiseen. Vakuutuksenottaja on itsekin kertonut, että kyse oli hallinnan menetyksestä kiihdytettäessä. Todennäköisesti myös renkaiden lainvastaisuus on osaltaan vaikuttanut hallinnan menetykseen. Vakuutusyhtiö ei pidä uskottavana, että vakuutuksenottaja olisi kokeneena kuljettajana hyvissä olosuhteissa menettänyt ajoneuvon hallinnan kiihdytyksessä enimmillään 80 kilometriin tunnissa.

Vakuutusyhtiö viittaa myös siihen, että vakuutuksenottaja on korvaushakemuksessaan antanut ajoneuvon nopeudesta merkittävästi virheelliset tiedot. Hän on ilmoittanut nopeuden olleen noin 80 kilometriä tunnissa, vaikka tosiasiallisen nopeuden on tutkimuslausunnon ja muiden tapahtumatietojen perusteella näytetty olleen vähintään 110 kilometriä tunnissa ennen hallinnan menetystä.

Virheellinen tieto on aiheuttanut vakuutusyhtiölle ylimääräisen kustannuksen, kun se on hankkinut uuden tutkimuslausunnon.

Vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutuksenottajan menettelyä on kokonaisuudessaan pidettävä niin moitittavana, että korvaus törmäysvakuutuksen perusteella tulee evätä kokonaisuudessaan.

2. Vahingonvaaran lisääntyminen

Toissijaisesti vakuutusyhtiö katsoo, ettei korvausta tule maksaa, koska vakuutuksenottaja ei ole ilmoittanut vahingonvaaran olennaisesta lisääntymisestä. Ahtimen lisäämistä ajoneuvoon pidetään liikenneturvallisuuteen vaikuttavana muutoksena. Ahtimen lisäämisen vaikutus ajoneuvon vaurioitumisriskin todennäköisyyteen on merkittävä. Yleisen elämänkokemuksen perusteella vakuutusyhtiö katsoo, että ajoneuvon tehokkuus vaikuttaa olennaisesti sen vahinkoriskiin, koska ajoneuvoa voidaan kiihdyttää voimakkaammin ja kuljettaa suuremmalla nopeudella.

Vakuutuksenottajan ajoneuvoa kohtaavan vahingon vaara on vakuutusyhtiön mielestä lisääntynyt merkittävästi, koska ahdin on ollut säännöllisesti ajoneuvoon lisättynä ja koska ajoneuvolla ajetaan kiihdytysajoja, joka poikkeaa ajoneuvon normaalista käyttämisestä tiellä. Vakuutuksenottajan olisi tullut ilmoittaa tällaisesta vaaran lisääntymisestä vakuutussopimuslain 26 §:n perusteella saatuaan vakuutusyhtiöltä maksulipun yhteydessä muistutuksen tästä velvollisuudestaan.

Vakuutusyhtiö katsoo, että tässä tapauksessa vahinko on nimenomaisesti aiheutunut ajoneuvon tämän ominaisuuden seurauksena. Ajoneuvon teho ja kiihtyvyys ovat olleet sellaiset, ettei sitä ole kiihdytyksessä ylinopeuteen kyetty hallitsemaan. Laiminlyönti on syy-yhteydessä sattuneeseen vahinkoon.

Vakuutusyhtiö on lisävastineessaan 15.7.2016 toimittanut Vakuutuslautakunnalle vakuutuskirjan, josta ilmenee vakuutussopimuksen sisältö vahinkoajankohtana. Vakuutusyhtiö on myös korostanut, että olennaisista muutoksista tulee ilmoittaa kuukauden kuluessa vakuutuskirjan vastaanottamisesta. Tällaisina muutoksina on mainittu esimerkiksi käyttötarkoituksen muutos sekä olennaiset muutos- ja korjaustoimet (esimerkiksi moottorin vaihtaminen tehokkaampaan). Vakuutuksenottaja on laiminlyönyt ilmoittaa vaaran lisääntymisestä, eli siitä, että ajoneuvoon tehdään moottorimuutos, jolla sen hevosvoimaa lisätään kilpailukäyttöön. Lisävastineessaan 23.8.2016 vakuutusyhtiö huomauttaa, että ahdin lisää myös muita kuin törmäysriskejä. Esimerkiksi palovakuutuksen ehdoissa ei ole rajattu kilpailua ja sen harjoittelua vakuutuksesta korvattavien tapahtumien ulkopuolelle. Vakuutusyhtiö ei ole suoranaisesti viitannut vain pakosarjamuutoksiin, vaan myös ja ennen kaikkea ahtimen asentamiseen.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut

- 17.10.2014 ja 12.6.2015 päivätyt tutkimuslausunnot. Ne perustuvat ajoneuvon turvatyynyjen ohjauslaitteelle tallentuneisiin, törmäystä edeltäneisiin olosuhdetietoihin ja niistä tehtyihin johtopäätöksiin.

- Poliisilaitoksen 30.6.2014 tulostama rangaistusvaatimusilmoitus

- Poliisilaitoksen 2.10.2015 ja 28.1.2016 päivätyt tutkintailmoitukset liitteineen

- Valokuvia ja mittapiirroksia vahinkopaikalta 27.5.2015

- Vakuutuksenottajan toimittamia selvityksiä ajoneuvon kilpailutuloksista ja erilaisista tehonmittauksista.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ensisijaisesti kysymys siitä,

- onko vakuutuksenottaja aiheuttanut vahinkotapahtuman törkeällä huolimattomuudella siten, että vakuutusyhtiö voi evätä koko korvauksen.

- onko vakuutusyhtiöllä uutta selvitystä saatuaan ollut oikeus tehdä uusi korvausratkaisu.

Asiassa on toissijaisesti kysymys siitä, onko vakuutuksenottaja laiminlyönyt ilmoittaa vahingonvaaran lisääntymisestä siten, että vakuutusyhtiöllä on oikeus evätä tai alentaa korvausta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Lainkohdat

Vakuutussopimuslain 30 §:n (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan vakuutetulle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä, jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta.

Korvauksen alentamista tai epäämistä harkittaessa tulee vakuutussopimuslain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) mukaan ottaa huomioon vakuutuksenottajan huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (13.6.1929/228) 3 luvun (Oikeustoimen pätemättömyys ja sovittelu) 33 §:n mukaan oikeustointa, jota muuten olisi pidettävä pätevänä, älköön saatettako voimaan, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnianvastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen, ja sen, johon oikeustoimi on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tietäneen.

Vakuutusehdot

Kaskovakuutuksen (1.4.2013) kohdan 77.2 (Törkeä huolimattomuus sekä alkoholin tai huumausaineen käyttö) mukaan jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se voidaan evätä. Harkittaessa korvauksen alentamista tai epäämistä otetaan huomioon, mikä merkitys vakuutetun henkilön toimenpiteellä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi otetaan huomioon vakuutetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Asian arviointi

Vakuutusyhtiön oikeus ottaa asia uudelleen käsiteltäväksi saatuaan uutta tietoa

Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan vakuutusyhtiön antama kor­vauspäätös sitoo lähtökohtaisesti vakuutusyhtiötä sopimusoikeudellisena tahdonilmaisuna. Korvauspäätöksen lähtökohtainen sitovuus voi kuitenkin kumoutua esimerkiksi vakuutussopimuslain säännösten, oikeustoimilain mukaisten pätemättömyys- tai kohtuullistamisperusteiden tai mahdollisesti ratkaisun jälkeen asiassa saadun uuden selvityksen perusteella.

Vakuutusyhtiö on 12.9.2014 päivätyssä kirjallisessa päätöksessään todennut, että vakuutuksenottajalle on kaskovakuutuksesta maksettu korvaus. Korvaus on perustunut Sopimus vahingon määrästä –asiakirjaan, jonka vakuutusyhtiön tekninen tarkastaja on allekirjoittanut 4.9.2014 ja vakuutuksen­ottaja 9.9.2014.

Ahtimen käyttäminen

Vakuutuksenottaja on Vakuutuslautakunnalle 31.10.2014 tekemässään valituksessa kertonut, ettei autossa ollut ahdinta asennettuna eikä se ollut käytössä. Asiakirjojen mukaan vasta lisäselvityksessään 25.2.2015 vakuutuksenottaja on maininnut, että vahinkoajankohtana ”ahdin kyllä oli paikoillaan mutta siinä ei ollut hihnaa ja autolla voidaan ajaa samalla tavalla kuten normaalistikin”. Poliisikuulustelussa 15.5.2015 hän on kertonut, että häneltä on ”jossakin vaiheessa varmaan jäänyt ilmoittamatta, että tuo ahdin oli siinä paikoillaan, mutta remmit eivät ja näin ollen se ei ollut kytkettynä toimimaan.”  Uudelleen 5.12.2015 kuulusteltuna vakuutuksenottaja on kertonut, että ”siinä minulle oli tullut virhe, etten heti alussa kertonut vakuutusyhtiölle kysyttäessä, että autossa oli ahdin paikalla, mutta ei toiminnassa”.

Poliisin kesällä ja syksyllä 2015 suorittamasta esitutkinnasta ilmenee, että vahinkohetkellä paikalla olleet, ja välittömästi vahingon jälkeen auton luona olleet kaksi todistajaa ovat havainneet, että vaurioituneessa autossa oli ollut ahdin paikallaan ja että se oli ollut tulikuuma.

Vahingoittuneesta ajoneuvosta heti vahingon jälkeen vahinkopaikalla otettu valokuva osoittaa, että ahdin oli autossa paikallaan. Pelkästään valokuvan perusteella ei voi tehdä sitä johtopäätöstä, että ahdin oli asennettu käyttövalmiiksi.

Vakuutuksenottaja on kertonut, että kun ajoneuvoa käytetään tavanomaisessa liikenteessä, sen moottorin teho on 512 hevosvoimaa ja kun ahdin on asennettuna ja kilpailukäytössä, moottorin teho on 780 hevosvoimaa. Selvitystä ei ole siitä, asennetaanko ajoneuvon ahdin aina vasta kilpailupaikalla toimintakuntoon, vai miten, milloin ja missä asennus tapahtuu. Poliisitutkinta-aineistosta ilmenee, että kun mekaaninen ahdin on autossa paikallaan, ahtimen hihnan kiinnittäminen hihnapyörään ”vie aikaa jonkin minuutin, jos auton saa ylös”.

Vakuutuslautakunta katsoo selvitetyksi, että vakuutuksenottaja on vahingon jälkeen tahallaan jättänyt kertomatta mekaanisen ahtimen käytöstä, eli ajotapansa ja käyttämänsä ajonopeuden arvioinnin kannalta olennaisen seikan ajoneuvon teknisistä ominaisuuksista.

Ajonopeudesta saadut tiedot

Vakuutuksenottaja on ilmoittanut auton nopeudeksi vahinkohetkellä n. 80 kilometriä tunnissa. Hän ei ilmoituksensa mukaan ole katsonut ajoneuvon nopeusmittaria. Autossa matkustajana ollut henkilö on myös arvioinut nopeudeksi 80 kilometriä tunnissa, mutta hänkään ei ilmoituksensa mukaan ollut katsonut ajoneuvon nopeusmittaria. Matkustaja on poliisitutkinnassa kertonut, että vakuutuksenottaja oli tietyn risteyksen jälkeen kiihdyttänyt ajoneuvoa voimakkaasti liikkeestä. Tästä on pääteltävissä, että kun kiihdytys on alkanut, ajoneuvo ei ole ollut pysähdyksissä. Asiakirjoista ilmenee, että kuljettajan ja matkustajan sairauskertomuksiin on ajoneuvon nopeudeksi merkitty 100 – 150 kilometriä tunnissa. Selvitystä ei ole siitä, mihin tällainen merkintä on perustunut.

Vahinkoajankohtana paikalla olleet kaksi henkilöä ovat poliisikuulustelussa kertoneet kiinnittäneensä huomiota voimakkaaseen ja poikkeukselliseen kiihdytysääneen. Toinen todistaja kertoi, että ”lähes samassa ohitsemme aivan nenämme edestä sujahti rajulla nopeudella jotakin”. Hän ei ollut ”ehtinyt reagoida tuota autoksi” eikä hän ollut ”pystynyt havaitsemaan edes väriä kun se meni ohi”. Toinen todistaja oli kertomansa mukaan sanonut heti, että ”nyt joku kiihdyttää moottoripyörällä tosi rajusti”. Rajun ja repivän kiihdytysäänen vuoksi todistaja oli luullut, että kyseessä oli moottoripyörä.

Turvatyynyjen ohjauslaitteeseen tallentuneista olosuhdetiedoista tehtyjen laskelmien mukaan ajoneuvon nopeus hallinnan menetyksen hetkellä on ollut noin 110 kilometriä tunnissa. Paikalla olleiden todistajien havaintojen ja jälkeenpäin suoritetun teknisen tutkimuksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että ajoneuvon nopeus on ollut noin 110 kilometriä tunnissa siinä vaiheessa, kun toisen takapyörän pito on kadonnut suojatiemaalausten kohdalla. Vakuutuksenottaja on itse käyttänyt ilmaisuja, että ”lähdettiin lentoon” ja ”syöksyimme metsään” sekä että ”auton keula heitti niin yllättäen oikealle, ettei siinä enää ollut mitään tehtävissä”. Hän on myös eräässä kirjelmässään todennut, että ”kun autoa kiihdytti rajusti kolmosvaihteella, renkaat menettivät pidon kenties suojatiemerkinnästä johtuen”.

Vakuutuslautakunta pitää selvitettynä, että vakuutuksenottaja on käyttänyt sallittuun (60 kilometriä tunnissa) nopeuteen nähden lähes kaksinkertaista nopeutta.

Muu selvitys

Vakuutuksenottaja on väittänyt, että tiessä on ollut melko paljon ajouria ja routaheittoja, joihin leveä rengas on reagoinut todella voimakkaasti. Vakuutuslautakunta katsoo, että tie on rakenteeltaan suora ja se sijaitsee asutusalueella, jossa voi olla iltaisin myös muuta liikennettä. Tien mahdolliset vauriot, joista ei ole asiakirjoissa esitetty tarkempaa selvitystä, ovat sellaista tien kulumista ja vaurioitumista, johon kaikki tiellä liikkujat ovat velvollisia ennakolta varautumaan ja sovittamaan ajonopeutensa sen mukaiseksi.

Vakuutuslautakunta toteaa lisäksi, että vasta kesällä ja syksyllä 2015 suoritetuissa poliisikuulusteluissa on saatu tarkempaa tietoa vahinkotapahtumaan johtaneista seikoista ja muun muassa ahtimen käytöstä sekä ylinopeuden arviointiin liittyvistä muista yksityiskohdista.

Kaikki edellä esitetyt seikat huomioon ottaen Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on ollut oikeustoimilain 3 luvun 33 §:n mukainen peruste peruuttaa tekemänsä korvauspäätös ja ottaa asia uudelleen käsittelyyn ja ratkaistavaksi.

Onko kyseessä törkeä huolimattomuus?

Vakuutuslautakunta toteaa, että rikosoikeudellinen arviointi ei sido lautakuntaa, kun se arvioi tapauksen siviilioikeudellista huolimattomuutta. Käytännössä voi syntyä tilanteita, joissa vahinko on aiheutettu vakuutussopimuslain tarkoittamasta törkeästä huolimattomuudesta, mutta samalla ei ole syyllistytty törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.

Nyt käsillä olevan kaltaisissa autovakuutuksesta korvattavaksi vaadituissa ulosajovahingoissa ratkaisevaa on sen arvioiminen, mikä vaikutus vakuutetun menettelyllä on ollut vahingon syntymiseen.

Vakuutuslautakunta katsoo, että korvauksen alentaminen törkeän huolimattomuuden perusteella tällaisessa ylinopeustapauksessa edellyttää sitä, että vakuutetun näytetään tietoisesti käyttäneen ajonopeutta, joka on saanut aikaan suuren vahingonvaaran. Jos vakuutettu esimerkiksi tietoisesti laiminlyö normaalit varotoimet ja saa aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri, huolimattomuutta voidaan pitää törkeänä. Vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka väittämästään korvauksen alentamis- ja epäysperusteesta.

Asiassa on selvitetty, että vakuutuksenottaja on kuljettanut ajoneuvoaan 60 km/t nopeusrajoitusalueella käyttäen nopeutta 110 km/t.  Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutuksenottaja on aiheuttanut vahingon kiihdytettyään ensin voimakkaasti ja sitten ajamalla suurella ylinopeudella suojatiemerkintöjen kohdalle, jossa hän on menettänyt ajoneuvonsa hallinnan. Hallinnan menettämiseen on ylinopeuden lisäksi osaltaan vaikuttanut se, että autossa on takana käytetty erikoisrenkaita, joissa ei ole ollut riittäviä urasyvyyksiä. Ajoneuvo on suojatiemerkintöjen kohdalta ”lähtenyt lentoon” ja päätynyt läheisen talon pihassa olevien kahden puun väliin.

Asian arvioinnissa Vakuutuslautakunta on ottanut huomioon myös sen, että vakuutuksenottaja ei ole edes havainnut kolmen henkilön olleen lähdössä ylittämään kyseistä suojatietä hetkeä ennen kuin ajoneuvo oli ”vauhdilla sujahtanut” heidän editseen ja ”lähtenyt lentoon”. Toinen todistajista on kertonut vetäytyneensä polkupyöränsä kanssa taaksepäin väistääkseen ohi mennyttä ajoneuvoa.

Vakuutuslautakunta toteaa vielä, että vaikka vahinko olisi aiheutettu törkeästä huolimattomuudesta, se ei vielä itsessään oikeuta vakuutusyhtiötä epäämään korvausta kokonaisuudessaan. Lähtökohtana voidaan pitää sitä, että vakuutusyhtiöllä on myös näissä tapauksissa oikeus alentaa vakuutuskorvausta. Korvauksen epääminen tulee kyseeseen kaikkein moitittavimmissa ja suoranaista piittaamattomuutta osoittavissa tapauksissa.

Nopeuden ylityksen suuruus ja muut edellä kuvatut olosuhteet huomioon ottaen Vakuutuslautakunta pitää vakuutuksenottajan menettelyä vakuutussopimuslain tarkoittamalla tavalla törkeän huolimattomana ja niin moitittavana, että vakuutusyhtiöllä on sen perusteella ollut oikeus evätä autovakuutuskorvaus kokonaisuudessaan.

Vahingonvaaran lisääntymisestä ilmoittaminen

Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei korvausta ei tule maksaa, koska vakuutuksenottaja ei ole ilmoittanut vahingonvaaran lisääntymisestä. Ahtimen lisääminen ajoneuvoon lisää ajoneuvon vaurioitumisriskin todennäköisyyttä ja vaurioitumisriskiä vakuutusyhtiö on pitänyt ilmeisenä.

Vakuutuslautakunta ei tässä yhteydessä käsittele tätä vakuutusyhtiön toissijaisena esittämää vaatimusta, koska vakuutusyhtiöllä on oikeus evätä autovakuutuskorvaus vakuutusehtojen mukaisella, vakuutusyhtiön käyttämällä ensisijaisella perusteella.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön päätös evätä korvaus vakuutetun törkeän huolimattomuuden vuoksi on vakuutusehtojen ja voimassa olevan oikeuden mukainen. Vakuutuslautakunta ei suosita päätöksen muuttamista.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Pellikka

Jäsenet:

Sario

Siirala

Uimonen

Vaitomaa