Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajan omistamaa henkilöautoa oli vaurioitettu ilkivaltaisesti 22.7.2013. Korvauksia vahingoista haettiin autovakuutuksesta. Vakuutuksenottaja kertoi puhelimessa ilmoituksen tekemisen yhteydessä, että hänen aikuinen, eri osoitteessa asuva tytär oli käyttänyt autoa jo yli kolme vuotta. Tämän jälkeen vakuutusyhtiö selvitteli asiaa.

Vakuutusyhtiön päätös

Vahingon käsittelyn yhteydessä kävi ilmi, että ajoneuvon todellinen haltija oli vakuutuksenottajan tytär. Vakuutusyhtiö katsoi, että sille oli auto- ja liikennevakuutusta otettaessa vilpillisesti toimitettu väärää tietoa ajoneuvon haltijasta. Vakuutusyhtiö ilmoitti vakuutussopimuslain 1 ja 23 §:n perusteella, että vapaaehtoinen autovakuutus oli rauennut sen alkamisesta lukien ja ettei vakuutusmaksuja palautettaisi.

Uudessa päätöksessään vakuutusyhtiö totesi vakuutuksenottajan ilmoittaneen, että auto oli sekä vakuutuksenottajan että tämän tyttären yhteiskäytössä ja että auto oli vahinkojen sattuessa tyttärellä lainassa. Vakuutusyhtiö piti luotettavampana vakuutuksenottajan ensimmäistä selvitystä siitä, että auto oli ollut tyttären käytössä jo yli kolme vuotta ja että tämä käytti autoa tosiasiallisesti. Vakuutusyhtiö ei muuttanut aiempaa korvauspäätöstään. Vakuutusyhtiö ei tämän vuoksi myöskään korvannut ilkivaltavahinkoa.

Valitus

Vakuutuksenottaja ei ole vakuutusta ottaessaan tiennyt, mikä haltijan merkitys on autovakuutuksessa ja mikä merkitys asialla on vakuutusyh­tiölle. Vakuutuksenottaja on mielestään antanut oikeat vastaukset tehtyihin kysymyksiin eikä ole missään nimessä antanut vääriä tietoja tahallisesti eikä varsinkaan vilpillisesti. Vakuutuksenottaja ei tiennyt, että hänen pitää ilmoittaa vakuutusyhtiölle, jos hän lainaa jo 12 vuotta hallinnassaan ollutta autoa samassa kaupungissa asuvalle tyttärelleen. Vakuutuksenottaja tarvitsee myös aina välillä autoa mm. peräkärryn vetämiseen. Lisäksi tyttärellä ei ole ollut mitään estettä vakuutuksen saamiselle. On myös kohtuutonta, jos ilkivallan vuoksi syntyneitä vahinkoja ei korvata.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on vastineessaan ensin käynyt läpi vakuutuksen ottamista. Vakuutus on otettu 4.6.2014 internetin kautta ja vakuutuksen tekohetkellä olleessa internet -kaavakkeessa on ollut kohdassa ”Auton haltijan tiedot” kolme vaihtoehtoa eli ”Olen auton:

• omistaja ja haltija
• haltija
• omistaja."

Tämän valikon alla on ollut teksti: ”Vakuutuksenottajan on oltava ajoneuvorekisteriin merkittävä omistaja tai haltija. Merkitse haltijaksi ajoneuvon pääasiallinen käyttäjä. Vain vakuutuksenottajan vakuutus- ja vahinkohistoriaa (bonus) voidaan käyttää liikennevakuutuksessa”

Vakuutuksenottaja on yksiselitteisesti ilmoittanut olevansa ajoneuvon haltija, sillä hän on valinnut kohdan ”omistaja ja haltija”.  Vakuutuksen­ottaja on varmuudella ollut tietoinen siitä, että haltijaa koskevalla kysymyksellä tarkoitetaan tietoa siitä, kuka ajoneuvoa tosiasiassa pääsääntöisesti käyttää. Internet kaavakkeessa käytetty ilmaisu on yksiselitteinen.

Vahinkotapahtuman jälkeen vakuutuksenottaja on soittanut vahingosta puhelinpalveluun ja hän on yksiselitteisesti ilmoittanut useamman kerran puhelun aikana, että ajoneuvo on ollut kolme vuotta vakuutuksenottajan tyttären käytössä. Vakuutuksenottajan olisi tullut ilmoittaa vakuutusta tehdessään itsensä ajoneuvon omistajaksi ja tyttärensä sen haltijaksi. Vasta myöhemmin liikennevakuutuksen raukeamisen jälkeen ja valittaessaan asiasta Vakuutuslautakuntaan, vakuutuksenottaja on tuonut esiin, että hän on käyttänyt autoa tyttärensä ohella. Vakuutusyhtiö pitää luotettavampana vakuutuksenottajan puhelimessa heti vahingon jälkeen ilmoittamaa tietoa ajoneuvon käyttäjästä kuin hänen myöhemmin reklamaatiovaiheessa antamia tietoja. Vakuutusyhtiö on vielä purkanut kirjoitusasuun ne kohdat puhelintallenteesta, joissa asiasta on puhuttu. Vakuutuslautakunnalle on toimitettu kyseinen puhelintallenne. Vakuutuksenottaja on täten ilmoittanut vakuutusta tehdessään väärän tiedon ajoneuvon haltijasta.

Ajoneuvon haltijaa koskeva tieto on tieto, jota tarkoitetaan vakuutussopimuslain 22 §:ssä. Haltijatiedolla on merkitystä vakuutusyhtiön vastuuta arvioitaessa ja kyseessä on tieto, joka vaikuttaa vakuutusmaksun suuruuteen: sekä sen perusteisiin että bonusten määrään. Vakuutuksenottaja on ollut tietoinen, ettei ajoneuvon vakuuttamisjärjestely ole ollut asianmukainen. Järjestelyllä on tavoiteltu taloudellista hyötyä vakuutusmaksujen osalta. Vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutuksenottaja on toiminut vakuuttamistilanteessa vakuutussopimuslain 23§:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vilpillisesti.

Tiedonantovelvollisuutta tulee arvioida vakuuttamishetken tietojen perusteella eikä sillä, että vakuutuksenottaja on omistanut ajoneuvon 12 vuotta ja että se on ollut aiemmin hänen hallinnassaan, ole asian arvioinnissa merkitystä.  Myöskään henkilöiden sukulaisuussuhteella ei ole asiassa merkitystä, sillä vakuutuksenottaja ja tämän tytär eivät ole asuneet enää samassa taloudessa vakuutuksen ottamishetkellä tai sen jälkeen.

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei korkeimman oikeuden tuomio KKO 2006:79, tarkoita sitä, että vakuutussopimuslain 23 §:n 1 momenttia voisi soveltaa vain ”bulvaanitilanteissa”. Asiassa ei ole myöskään merkitystä sillä, olisiko ajoneuvon todellinen haltija voinut saada vakuutusta. Merkitystä ei ole silläkään, onko vakuutuksenottaja tiennyt haltijatiedon merkityksellisyydestä. 

Vakuutusyhtiö katsoo, että sille on annettu vakuuttamistilanteessa vakuutussopimuslain 23 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla väärä tieto ajoneuvon haltijasta eli pääasiallisesta käyttäjästä. Tästä syystä vakuutussopimus ei sido vakuutusyhtiötä ja vakuutusyhtiön antamat korvaus- ja vakuutusratkaisut ovat lain mukaiset.

Selvitykset

• Ajoneuvovakuutuksen vakuutushakemus, joka on täytetty internetissä.
• Puhelintallenne puhelimitse tehdystä vahinkoilmoituksesta.
• Vakuutusyhtiön kirjeenvaihtoa siitä, onko ajoneuvon käyttäjää kysytty vakuutuksenottajalta kirjallisesti tai muutoin.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Kysymyksen asettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus rauettaa vapaaehtoinen autovakuutus vakuutuksenottajan vakuutuksen tekemisen yhteydessä antamien virheellisten tietojen perusteella.

Lainkohdat

Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Saman lain 23 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on vahinkovakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi.

Saman pykälän 2 momentin mukaan jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se evätä.

Asian arviointi

Vapaaehtoisen autovakuutuksen ottaminen

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus tarkoittaa velvollisuutta vastata oikein niihin kysymyksiin, jotka vakuutuksenantaja vakuutusta haettaessa esittää. Vakuutussopimuslain säännösten perusteella vakuutuksenottajapuolella ei ole oma-aloitteista tiedonantovelvollisuutta, vaan tiedonantovelvollisuus koskee vakuutuksenantajan esittämiä kysymyksiä.

Vakuutuksenottaja on ottanut ajoneuvolleen liikenne- ja kaskovakuutuksen internetin kautta 4.6.2012. Internethakemuksessa on ”Auton haltijan tiedot”-valikon kohdalla ollut muun muassa teksti ”…Merkitse haltijaksi ajoneuvon pääasiallinen käyttäjä…” Vakuutuksenottaja on ilmoittanut tässä kohdassa olevansa auton omistaja ja haltija. Tällainen kysymys voi olla internethakemuksessa joissakin tapauksissa vaikeasti vastattavissa. Vakuutuslautakunta katsoo, että tässä tapauksessa kysymys on ollut riittävän selvä ja ymmärrettävä.

Vakuutuslautakunnan käytössä on ollut vahinkoilmoituksen puhelintallenne. Tässä tallenteessa ilmenee useassa kohdassa, että vakuutuksenottajan omistama ajoneuvo on ollut vahinkohetkellä kolme vuotta hänen tyttärensä käytössä. Vakuutuksenottaja on ilmoittanut, ettei hän ole tarvinnut autoa.

Asiakirjoista ja puhelintallenteesta ilmenee, että vakuutuksenottajan tytär on vakuutusta tehtäessä käyttänyt pääasiallisesti äitinsä omistamaa autoa eikä ajoneuvon omistaja, vakuutuksenottaja ole ilmoittanut tätä tietoa vakuutusyhtiölle vakuutusta tehdessään.

Menettelyn moitittavuus

Vakuutuslautakunta toteaa, että ajoneuvon pääasiallisen käyttäjän tiedolla on lähtökohtaisesti merkitystä vakuutusyhtiölle vakuutusta myönnettäessä.

Kun ajoneuvon omistaja ottaa sekä liikenne- että vapaaehtoisen autovakuutuksen samalla kertaa, tulee asiaa tarkastella kokonaisuutena. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa ajoneuvon omistaja on ottanut sekä vapaaehtoisen autovakuutuksen että lakisääteisen liikennevakuutuksen samalla internet-lomakkeella. Vakuutusyhtiö kantaa vastuun siitä, että vakuutusta tehtäessä esitetyt kysymykset ovat riittävän selkeitä. Tällaisessa vakuutuksenottamistilanteessa vakuutuksenottaja ei voi tehdä selventäviä lisäkysymyksiä eikä vakuutusyhtiö voi tarkemmin selvittää, mitä kysymyksellä tarkoitetaan.

Ajoneuvon käyttäjä on ollut vakuutuksenottajan samassa kaupungissa asunut tytär, joka on myöhemmin saanut tälle samalle ajoneuvolle liikennevakuutuksen toisesta vakuutusyhtiöstä. Lisäksi on tiedossa, että vapaaehtoisessa autovakuutuksessa myönnetään usein täydet bonusalennukset ja muita alennuksia, jos samalla ottaa liikennevakuutuksen samasta vakuutusyhtiöstä. Menettelyn katsominen vilpilliseksi edellyttää, että vakuutuksenottaja tavoittelee vilpillisessä tarkoituksessa taloudellista hyötyä. Vakuutusyhtiö ei ole selventänyt tarkemmin, mitä tai miten pääasiallisen käyttäjän tiedot olisivat nyt kyseessä olevassa tapauksessa vaikuttaneet vapaaehtoisen autovakuutuksen myöntämiseen tai sen hintaan. Tässä tapauksessa ei ole esitetty selvitystä, että vakuutuksenottajan tarkoituksena olisi ollut saada vilpillisesti taloudellista hyötyä autovakuutusta ottaessaan. Vaikka pääasiallisen käyttäjän tieto on ollut väärä, ei tästä automaattisesti seuraa, että vakuutuksenottajana ollut auton omistaja olisi toiminut vilpillisesti vapaaehtoista autovakuutusta ottaessaan vakuutussopimuslain 23 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutuksenottaja ole tavoitellut hyötyä ilmoittamalla omistamansa auton haltijaksi itsensä tyttärensä sijasta.   

Vakuutuslautakunta katsoo kaiken edellä mainitun perusteella asiaa kokonaisuutena harkittaessa, ettei vakuutusyhtiö ole näyttänyt, että ajoneuvon omistaja, joka on ottanut vapaaehtoisen autovakuutuksen internet-lomakkeella, olisi menetellyt lain tarkoittamalla tavalla vilpillisesti ilmoittaessaan itsensä sekä ajoneuvon omistajaksi että sen haltijaksi vakuutusta ottaessaan.  

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei nyt kyseessä olevassa tapauksessa vakuutusyhtiöllä ole ollut oikeutta soveltaa vakuutussopimuslain 23 §:n 1 momentin säännöksiä vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin seurauksista.  Tämän vuoksi vakuutusyhtiö ei ole voinut määrätä tätä autovakuutusta raukeamaan.

Asia liittyy ratkaisusuositukseen VKL 122/14.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Melander sekä jäsenet Siirala, Sario ja Uimonen sekä varajäsen Rantala. Sihteerinä toimi Snellman.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA