Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A:n ottaman kotivakuutuksen kohteena on vuokrahuoneisto, jossa väestörekisterin mukaan on asunut vakituisesti A:n tuolloinen aviopuoliso B. Poliisille oli tehty ilmoitus asunnossa aiheutetusta häiriöstä. B:n ollessa poliisilaitoksella 5.1.2011 huoneiston vuokranantaja C oli vaihdattanut huoneiston lukot. C tilasi muuttoliikkeen siirtämään huoneistossa olleen koti-irtaimiston vuokravarastoon 25.1.2011.

Vahinkoilmoituksen mukaan A tai B eivät saaneet olla mukana pakkaamassa tavaroitaan. He vaativat 21.000 euron korvausta pilalle menneistä meikeistä ja vaatteista, 3.000 euroa kengistä, 4.000 euroa koruista ja kelloista, 4.400 euroa elektroniikasta, 4.000 euroa keittiön koneista ja astioista, 7.000 euroa huonekaluista ja 1.500 euroa verhoista ja valaisimista. Selostuksensa mukaan kun he olivat lomanvieton ym. jälkeen päässeet vuokravarastoon katsomaan irtaimistoaan, näky oli kuin kauhuelokuvista. Kaikki huonekalut, vaatteet, astiat, kukat, elintarvikkeet, meikit, elektroniikkalaitteet oli ”pakattu” ilman erityistä suojaa täysin mielivaltaisesti ja raivon vallassa. Lasi- ja posliinitavarat olivat sirpaleina vaatteiden seassa, elintarvikkeet homehtuneina, meikit valuneet pitkin pussia. Sohvaan oli valunut jotain nestemäistä, joka ei pesussakaan lähtenyt. Pöydästä oli lohjennut palanen, tuolit kolhiintuneet, piirongin hyllyjä ei saanut enää paikoilleen. Kaikki jätesäkit rikkinäisine lautasineen oli heitetty huonekalujen päälle, jotka olivat menneet pilalle. Osa irtaimesta oli kadonnut ja esimerkiksi valaisimia ei ollut otettu asunnosta lainkaan mukaan. Taloyhtiön pihalla lukittuna ollut polkupyörä oli hävinnyt.

Vakuutusyhtiön päätös

Kyseisestä huoneistosta oli tehty määräaikainen vuokrasopimus ajalle 15.4.2010–30.4.2011. A:n mukaan vuokrasopimus oli tehty hänen nimiinsä, sillä B:n luottotiedot eivät olleet kunnossa. A ei ole itse missään vaiheessa asunut eikä ollut kirjoilla kyseisessä asunnossa, vaan siellä asui B.

5.1.2011 vuokranantaja C oli vaihdattanut asuntoon lukot, ja C:n tilaama muuttoliike siirsi tavarat varastoon. C ei ollut halukas jatkamaan vuokrasuhdetta, kun oli ilmennyt, että asunnon tosiasiallinen asukas ei kyennyt vastaamaan asunnolle aiheutetuista vahingoista. Asunnossa oli häiriökäyttäytymistä, ja vuokranmaksuissa oli häiriöitä.

Tavaroita varastoon siirrettäessä niitä ei ollut pakattu valmiiksi. Tavarat olivat olleet osin läjissä lattialla, ja asunto oli epäsiisti. A:ta ja B:tä informoitiin avainten vaihdosta, ja heille oli varattu tilaisuus avaimen ja tavaroiden noutamiseen. B haki tavaroitaan vuokravarastosta 7.6.2011. Osa tavaroista oli jäänyt asuinhuoneiston ulkovarastoon.

A, B ja C olivat päässeet sovintoon vuokrasuhdetta ja asuntoa koskevasta vahingonkorvausvastuusta. Syyttäjä oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen säilytykseen siirrettyjen tavaroiden osalta.

Asiakirjojen mukaan suurin osa varastoon siirretystä omaisuudesta on ollut B:n omistuksessa. A ja B eivät ole asuneet vakinaisesti samassa taloudessa kyseisessä huoneistossa, eikä A ole ollut kirjoilla mainitussa osoitteessa. Tämän vuoksi B:n omaisuus ei ole ollut A:n ottaman laajan kotivakuutuksen kohteena, eikä sille aiheutunutta vahinkoa korvata.

Siltä osin kuin vahinko on kohdistunut A:n omistamaan irtaimeen, kyse ei ole äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti syntyneestä vahingosta. Asunnon tyhjennys oli A:n ja B:n tiedossa, ja heille oli varattu mahdollisuus tavaroiden siirtoon. Vahinkoa ei korvata.

Valitus

Asiamiehen laatimassa valituksessa A ja B vaativat vakuutusyhtiötä korvaamaan kaiken tuhotun tai pilalle menneen omaisuuden.

Valituksen mukaan A:n vuokralleottamassa asunnossa asui pääasiassa B, koska A oli töissä toisessa kaupungissa ja vietti vain viikonloput tässä asunnossa. Etukäteen ilmoittamatta C vaihdatti lukot B:n ollessa poliisiasemalla, minkä jälkeen B ei enää päässyt asuntoon missään vaiheessa. A ja B eivät saaneet tilaisuutta hakea uudet avaimet ja niiden avulla tavaransa asunnolta.

C tilasi muuttopalvelun siirtämään A:n ja B:n irtaimiston vuokravarastoon. Hänen olisi tullut myös valvoa muuttoliikkeen toimintaa. Muuttomiehet ovat tuhonneet täysin A:n ja B:n irtaimiston. Asiakkaat viittaavat esitutkinta-aineis­toon. Kyse on tahallisesta tai vähintään tuottamuksellisesta teosta. Jätesäkkeihin oli pantu sekaisin ruokaa, meikkejä, vaatteita ja elektroniikkaa, minkä vuoksi kaikki säkeissä ollut omaisuus on mennyt pilalle. Esitutkinta-aineistosta ilmenevin tavoin A oli ostanut elektroniikkaa noin 9.000 eurolla, eikä se ollut iältään kuin 1-2 vuotta vanhaa. Valokuvat vahvistavat, että elektroniikka oli tungettu jätesäkkeihin sekaisin muun tavaran kanssa.

Vuokravaraston omistaja oli työntekijältään saanut tietää, että muuttomiehet olivat heitelleet kovalla voimalla jätesäkkejä autosta maahan ja edelleen varastoon. Muuttomiesten esitutkinnassa antamat kertomukset eivät pidä paikkaansa.

Vakuutusyhtiön mukaan suurin osa asunnossa olleesta omaisuudesta oli B:n omistamaa. Tämä ei pidä paikkaansa. Suurin osa elektroniikasta oli lähes uutta ja 9.000 euron arvoista. A oli ostanut sen kuten pääosin muunkin asunnossa olleen omaisuuden. Toisaalta A ja B olivat tuolloin avioliitossa, minkä perusteella A:lla on ollut avio-oikeus kaikkeen asunnossa olleeseen omaisuuteen.

A:n omaisuuden osalta vakuutusyhtiö on katsonut, että asunnon tyhjennys oli ollut hänen tiedossaan ja että hänellä oli mahdollisuus sen tyhjentämiseen. Tämä ei pidä paikkaansa. Vahinko on katsottava ennalta arvaamattomaksi, koska C:llä ja hänen tilaamallaan muuttoliikkeellä ei ole ollut mitään oikeutta vahingoittaa omaisuutta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutetut ja vakuutuksen kohde

Yhtiö viittaa korvauspäätökseensä. Esitutkinta-aineiston ja vakuutustutkijan selvitysten mukaan A ei missään vaiheessa asunut nyt kyseessä olevassa huoneistossa, joten B ei ole vakuutettuna A:n ottamassa kotivakuutuksessa. B:n irtain ei tule vakuutuksesta korvattavaksi.

Vahingosta ensi kertaa ilmoittaessaan A oli kertonut kyseen olevan nimenomaan B:n tavaroista. Esitutkinnassa A oli kertonut, ettei hän ollut hakenut tavaroita asunnosta siksi, että ne olivat pääasiassa B:n tavaroita. On mahdollista, että A on aikanaan ostanut valtaosan asunnossa olleesta irtaimesta. Tätä ei kuitenkaan näissä olosuhteissa voi pitää osoituksena siitä, että omaisuus olisi vahinkohetkellä ollut A:n omistuksessa. Se, että asunto ja siellä ollut irtain oli yksinomaan B:n käytössä, luo perustellun olettaman siitä, että juuri B oli tavaroiden omistaja. Lisäksi suuri osa irtaimesta oli laatunsa puolesta B:n henkilökohtaisia esineitä kuten vaatteita ja meikkejä, joiden oli ilmeisimmin tarkoitus jäädä hänen omistukseensa siitä riippumatta, kuka ne oli aikanaan hankkinut.

Jää selvittämättä, miltä osin korvattavaksi vaadittu omaisuus todellisuudessa olisi A:n omistamaa ja siten hänen kotivakuutuksensa kohteena.

Vahinkotapahtuma ja irtaimen kunto

Asiassa on esitetty ristiriitaista selvitystä tavaroiden kunnosta välittömästi ennen muuttoa ja väitetystä vaurioitumisesta muuton aikana 25.1.2011. Esitutkinta-aineistosta ei ilmene valituksessa kuvattua tietoa siitä, että vuokravaraston omistaja olisi kuullut tavaroiden tulleen heitellyksi, vaan hän oli kiinnittänyt huomiota siihen, että tavarat oli pakattu huolimattomasti, heitetty päällekkäin ja survottu varastoon. Hän ei nähnyt rikkinäisiä tavaroita.

Muuttomiehet ovat kertoneet mm., että asunto oli erittäin huonossa kunnossa ennen tavaroiden siirtämistä, asunnossa oli roskia ja mm. oksennusta. Tavarat olivat epämääräisissä kasoissa, jotka he siirsivät sellaisinaan jätesäkkeihin. He kiistävät pakanneensa ruokatavaroita ja meikkejä sekaisin samoihin kasseihin muun tavaran kanssa.

Käräjäoikeuden vahvistaman sovinnon mukaan A ja B maksavat C:lle 1.500 euroa korvauksia ilman että C palauttaisi vuokravakuuden tai suorittaisi muita asiakkaiden vaatimuksia. Yhtiön mukaan tämä osoittaa asunnon olleen huonossa kunnossa ja kärsineen vahinkoa B:n asuessa siellä. Käräjäoikeuden valmisteluasiakirjoista ilmenee A:n ja B:n myöntäneen asunnon jääneen siivoamatta.

Lukot vaihdatettiin 5.1.2011 ja tavarat siirrettiin varastoon 20 päivää myöhemmin. Irtaimisto on todennäköisesti voinut kärsiä vahinkoa tänä aikana; esimerkiksi avoimiksi jääneet meikkituotteet, elintarvikkeet ja huonekasvit vaurioituvat ja pilaantuvat. Omaisuus on vastaavalla tavalla voinut vaurioitua varastoinnin aikana eli aikavälillä 25.11.2011–17.6.2011, jolloin asiakkaat olisivat voineet tarkastaa irtaimiston ja hakea sen. Esitutkinta-aineiston perusteella B:lle oli myös varattu tilaisuus hakea asunnon uusi avain ja A:lle oli varattu tilaisuus tyhjentää asunto, itse mutta he eivät tehneet näin. Jos he olisivat hakeneet tavaroita asunnosta 5.–25.1.2011 välisenä aikana, merkittävää vahinkoa olisi tuskin sattunut lainkaan. Toimitettu selvitys osoittaa asiakkaiden suhtautuneen välinpitämättömästi siihen, mitä tavaroille tapahtui kuuden kuukauden mittaisena ajanjaksona 5.1.2011–17.6.2012.

A ei ollut paikalla B:n asunnosta poistamisen aikana, tavaroiden siirtämishetkellä tai näitä edeltävinä ajankohtina. Hänellä ei siten ole omiin havaintoihinsa perustuvaa tietoa siitä, missä kunnossa asunto ja siellä ollut irtain olivat ennen varastoon siirtämistä. Väite siitä, että irtain oli ehjää, perustuu vain B:n kertomukseen. Käsitys muutossa tapahtuneesta vaurioitumisesta perustuu jälkikäteispäättelyyn. Ottaen huomioon muuttomiesten kertomukset sekä asiassa tehty sovinto, asiakkaiden väitettä vakuutustapahtuman sattumisesta ja irtaimen kunnosta ei voi pitää toteen näytettynä. Yhtä hyvin on mahdollista, että vauriot ovat sattuneet omaisuuden siirrosta riippumattomista syistä.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Sovellettavat vakuutusehdot

Laajan kotivakuutuksen, kotivakuutuksen ja palovakuutusten yhteisten määräysten kohdan 1 mukaan vakuutettuina ovat vakuutuksenottaja ja hänen kanssaan samassa taloudessa vakinaisesti asuvat henkilöt.

Laajan kotivakuutuksen ehtojen kohdan 1 mukaan vakuutuksesta korvataan suoranaiset esinevahingot, jotka ovat aiheutuneet äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta vakuutuksen ollessa voimassa.

Ratkaisu

Esitutkinta-aineiston ja muun esitetyn selvityksen perusteella vakuutuksenottaja A ei missään vaiheessa asunut vakituisesti nyt kyseessä olevassa vuokrahuoneistossa, vaan siellä asui vain B. A ja B eivät siten ole asuneet vakinaisesti samassa taloudessa, eikä B ole vakuutettuna A:n ottamassa vakuutuksessa. Vakuutus kattaa vain A:n koti-irtaimen.

Aviovarallisuusjärjestelmästä ei seuraa irtaimen yhteisomistajuutta. Vahinkoluettelossa lueteltujen esineiden pääosa on vaatteita, koruja, laukkuja, meikkejä ja muuta vastaavaa B:n henkilökohtaista irtainta. Ostajasta riippumatta suurin osa luettelon mukaisesta irtaimesta on todennäköisesti ollut B:n omistamaa, eikä se tule A:n ottamasta vakuutuksesta korvattavaksi. Muun irtaimen osalta Vakuutuslautakunnalle ei ole toimitettu luotettavaa, yksilöityä selvitystä siitä, mitkä tavarat mahdollisesti olivat A:n omistuksessa ja mikä niiden arvo oli.

Asiassa on lisäksi esitetty ristiriitaista selvitystä siitä, missä kunnossa asunto ja tavarat olivat 25.1.2011. Asiassa jää selvittämättä, onko ja miltä osin A:n irtaimistoa rikkoutunut, kun sitä siirrettiin varastoon. Elintarvikkeiden, kosmetiikan, huonekasvien yms. tavaroiden luonnollinen hidas pilaantuminen ennen varastoon siirtämistä tai varastoinnin aikana ei ole vakuutuksesta korvattava äkillinen tapahtuma.

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta ei suosita korvausta.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Vaitomaa, Sario ja Uimonen sekä varajäsen Vuori. Sihteerinä toimi Raulos.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA