Vakuutuksenottajan vuonna 1994 käyttöönotettu Mercedes-Benz 4D Sedan C180 -henkilöauto vaurioitui lunastuskuntoon liikenneonnettomuudessa 3.11.2004. Vakuutuksenottaja toteaa tuoneensa kyseisen auton Saksasta vuonna 2003. Auto ostettiin Fuldan Mercedes-Benz -liikkeestä, joka vastaa Suomen Veho-liikettä. Toisin kuin monet ”halpa-Mersut” tämä auto on ollut Mercedes-Benz -liikkeen takuuta ja todellisten kilometrien takuuta nauttiva auto, jossa on täydellinen huoltokirja. Auton moottori, maalipinta, sisusta ja kori ovat olleet erittäin hyväkuntoiset ennen vahinkoa. Auton alla olevilla renkailla oli ajettu vain 2.000 km, joten ne eivät olleet kuluneet juuri lainkaan. Auto maksoi vuonna 2003 Saksassa 9.900 euroa, ja verot olivat noin 5.600 euroa. Näihin hintoihin piti vielä lisätä tuonti- ja katsastus/rekisteröinti­kulut. Vakuutuksenottaja pitää auton arvona ennen vahinkoa 17.000 euroa.

 

 

Vahinkotarkastaja on hintavertailun pohjalta arvioinut auton käyväksi arvoksi ennen vahinkoa 13.000 euroa ja vahingon jälkeiseksi arvoksi ainakin 4.000 euroa. Tämän mukaisesti vakuutusyhtiö maksoi 9.000 euron suuruisen kertakorvauksen omavastuuosuudella vähennettynä.

 

 

Vakuutuksenottaja toimitti vakuutusyhtiölle kauppakamarin hyväksymän tavarantarkastajan lausunnon ajoneuvon käyvästä arvosta. Tavarantarkastaja piti auton käypänä arvona ennen kolarivahinkoa 14.500 euroa.

 

Uudessa korvauspäätöksessään vakuutusyhtiö katsoo, että tavarantarkastuskertomuksessa ei ole tuotu esiin sellaisia perusteluja, joilla olisi voitu todeta, että maksettu korvaus olisi liian alhainen. Vahinkotarkastaja on tarkastanut auton vauriot ja on todennut sen kunnon ja varusteet. Hän perustaa arvionsa hintavertailutietoihin. Vakuutusyhtiö on vielä tarkastanut autoa vastaavien muiden autojen hintapyyntöjä muutamista internet-osoitteista. Vakuutusyhtiö pitää vahinkotarkastajan arviota oikeana.

 

 

Vakuutuksenottaja pyytää Vakuutuslautakunnan lausuntoa asiamiehen välityksellä. Hyväksytty tavarantarkastaja on tavarantarkastuskertomuksessaan todennut mm. auton kunnon olevan korin, maalauksen ja sisustuksen osalta kiitettävä sekä moottorin osalta hyvä, normaalia parempi kunto. Ohjekirjan mukaiset huollot on suoritettu. Edelleen tavarantarkastaja on todennut talvirenkaiden kunnon edessä ja takana olevan 90 %. Kaikkiaan tavarantarkastaja on katsonut auton arvoksi ennen vahinkoa 14.500 euroa.

 

Vahinkotarkastaja on auton korin maalauksen ja sisustuksen suhteen päätynyt perusteettomasti tavarantarkastajaa huonompaan arviointiin. Myös arvio moot­torin kunnosta on liian "alhainen" ottaen huomioon vähäinen ajokilometrimäärä ja kaikki suoritetut merkkihuollot.

 

Vakuutuksenottaja katsoo, että puolueettoman ja valvotun tavarantarkastuksen keinoin tehty lausunto on asetettava auton arvion perustaksi toisin kuin vakuutusyhtiöön sidoksissa olevan vahinkotarkastajan lausunto.

 

 

Vahinkotarkastajan lausunnosta ilmenee, että autoliikkeessä on ollut myytävänä samana vuonna käyttöönotettuja autoja alle 14.000 eurolla ja ainakin yksi vähemmän ajettu 1995 käyttöönotettu alle 15.000 eurolla. Yksityishenkilöllä oli ollut myytävänä samana vuonna käyttöönotettu auto alle 13.000 eurolla. Tavarantarkastaja ei mitenkään perustele käsitystään auton käyvästä arvosta.

 

Auton käyvällä arvolla tarkoitetaan sellaista hintaa, jonka usea henkilö olisi siitä todellisuudessa käteiskaupalla maksanut. Vahinkotarkastajan lausunnon vertailuhinnat ovat pyyntihintoja. Todelliset myyntihinnat ovat tätä alhaisempia. Autoliikkeille on jäätävä katetta myydyistä autoista. Jos niiden pyyntihinnoista vähennetään vähintään 15–20 %, ollaan lähellä sitä hintaa, jonka yksityishenkilöllä myynnissä olevasta autosta usea henkilö olisi valmis maksamaan.

 

Yksityishenkilöllä oli ollut myytävänä vuonna 1995 käyttöönotettu samanlainen auto 13.400 eurolla. Todelliset kaupat tehdään noin 10 % alhaisemmilla hinnoilla.

 

Näillä perusteilla vastaavanlaisten autojen käypä arvo on ollut keskimäärin 11.500–12.000 euroa.

 

Tavarantarkastajan lausunto ei sellaisenaan ole vakuutusyhtiön mielestä todiste auton käyvästä arvosta. Vakuutusyhtiön mielestä ajoneuvon käypä arvo on sen hyvä kunto huomioon ottaen ollut enintään 13.000 euroa.

 

Lisä­kirjelmässään vakuutusyhtiö toteaa vielä, että liikennevahinkolautakunta on antanut erään lausunnon moottoripyörän käyvästä arvosta. Tuossa tapauksessa asetelma oli sama kuin nyt käsillä olevassa tapauksessa: vahinkotarkastajan lausunnon mukaan pyörän arvo oli ollut ennen vahinkoa 21.400 euroa ja HTT-tarkastajan mukaan 23.830 euroa. Lautakunta katsoi jäävän näyttämättä, että käypä arvo olisi ollut enemmän kuin 21.400 euroa.

 

 

Vahinkotarkastaja on ajoneuvon käyvästä arvosta antamassaan lausunnossa arvioinut auton korin, maalauksen ja sisustuksen kuntoluokkaan 2 ja moottorin kuntoluokkaan 3. Lausunnon mukaan autossa ei ollut huoltokirjaa.

 

Lausunnon hintavertailutietoina on mainittu kaksi yksityistä myynti-ilmoitusta hintapyynnöiltään 13.000 euron kummankin puolen ja autoliikkeiden hintapyyntöjä hintahaarukassa 12.400–15.500 euroa. Autot ovat saman ikäisiä kuin vakuutuksenottajan auto tai vähän uudempia.

 

Lausunnon yhteenveto-osiossa vahinkotarkastaja on maininnut hintaa alentavina ja korottavina seikkoina ja muina huomioina seuraavaa: auton hyvä kunto, ajettu ajomäärä ja varustetaso; vetokoukku, kasettisoitin, kattoluukku, peltivanteet, autossa ei ole ilmastointia. Vahinkotarkastaja pitää ajoneuvon käypänä arvona ennen vahinkoa 13.000 euroa.

 

Kauppakamarin hyväksymä tavarantarkastaja on tavarantarkastuskertomuksessaan todennut mm., että tarkastustilaisuudessa hänen käyttöönsä oli luovutettu auton rekisteriote, Saksan rekisteriote ja kyseisen auton huoltokirja. Tarkastuksessa HTT-tarkastaja totesi renkaiden kunnoksi edessä ja takana 90 %, ja auton varusteiksi hän on luetellut metallinhohtovärin, sähkötoimisen kattoluukun, Elegans-varustelun, kääntyvät takaistuinten selkänojat, vetokoukun, lohkolämmittimen sisäpistokkeella ja Mercedes Benz Classic -autoradion.

 

Ajoneuvon kunnon osalta tavarantarkastaja on arvioinut auton korin, maalauksen ja sisustuksen kiitettäväksi, ikäänsä nähden huomattavasti paremmaksi (kuntoluokka 1). Moottorin osalta kuntoarvio on hyvä, normaalia parempi kunto (kuntoluokka 2), ohjekirjan mukaiset huollot on suoritettu. Alkuperäinen huoltokirja on lausunnon liitteenä. Tavarantarkastuskertomuksen mukaan tarkastuksessa läsnä olleet henkilöt, myös vahinkotarkastaja, olivat yksimielisiä auton kuntoa koskevista asioista.

 

Tavarantarkastaja piti auton käypänä arvona ennen kolarivahinkoa 14.500 euroa. Kertomuksessa on todettu vielä, että matkamittarin lukema oli 133.404 km, ja auto oli katsastettu 11.9.2004. Autolla on luotettava huoltohistoria.

 

 

Tapaukseen sovellettavien autovakuutusehtojen kohdan 4.9.3.4 mukaan vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylärajana on ajoneuvon käypä arvo vakuutuksen kohteena olevin varustein.

 

Ajoneuvon käypä arvo on se käteishinta, joka ajoneuvosta on yleisesti saatavissa vakuutustapahtuman sattumispäivän markkinatilanteessa, jos sitä pidettäisiin myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Käyvällä arvolla ei tarkoiteta autoliikkeiden ulosmyynti-, pyyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa vaan sellaista hintaa, jonka useampi kuin yksi henkilö olisi ollut valmis siitä todellisuudessa käteishintana maksamaan.

 

Ajoneuvon käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon ajoneuvon merkin ja mallin markkinahinnat, vuosimalli, käyttöikä, ajetut kilometrit, varusteet, yksilöllinen kunto, aikaisempien omistajien lukumäärä, ajoneuvon huoltohistoria sekä muut käypään arvoon vaikuttavat tekijät.

 

Vakuutuslautakunnan käyttöön ei tässä tapauksessa ole toimitettu muuta selvitystä auton kunnosta ja ominaisuuksista kuin vakuutuksenottajan kertomus, otteita liikennetietojärjestelmästä ja vahinkotarkastajan ja tavarantarkastajan lausunnot. Vakuutuslautakunta katsoo, että kauppakamarin hyväksymä tavarantarkastaja on tapauksen osapuoliin nähden ulkopuolinen, riippumaton asiantuntija. Lautakunta katsoo, että tavarantarkastajan lausunnolle on tämän vuoksi annettava erityinen painoarvo, ellei lausuntoa vastaan puhuvia seikkoja osoiteta.

 

Tavarantarkastuskertomuksen mukaan tällä autoyksilöllä on luotettava huoltohistoria alkuperäisestä huoltokirjasta ilmenevällä tavalla. Huoltokirja on ollut tavarantarkastajan käytettävissä tavarantarkastustilaisuudessa. Vahinko­tarkastajan mukaan autossa ei ollut huoltokirjaa. Tavarantarkastaja on arvioinut auton kunnon kaikkien osa-alueiden osalta vahinkotarkastajaan verrattuna yhtä kuntoluokkaa paremmaksi. Vakuutuslautakunnan mielestä nämä eroavaisuudet selittävät vahinkotarkastajan ja hyväksytyn tavarantarkastajan näkemyseron auton käyvästä arvosta ottaen huomioon, että arvioiden loppusummien välinen ero on vain noin 10 %.

 

Vakuutuslautakunta katsoo, että tapauksessa ei ole esitetty tavarantarkastajan asiantuntijalausuntoa vastaan puhuvia seikkoja. Käytettävissään olevan selvityksen pohjalta Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutuksenottajan Mercedes-Benzin käypä arvo on 14.500 euroa. Lautakunta suosittaa tätä vastaavaa lisäkorvausta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Routamo ja jäsenet Laapotti, Sario, Tuomela ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.