Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajan puurakenteinen entisestä karjarakennuksesta varastohalliksi muutettu rakennus tuhoutui tulipalossa 9.8.2011. Pohjapinta-alaltaan 300 neliömetrin rakennuksen rakennusvuosi oli 1967.

Vakuutusyhtiö on asiassa 14.11.2011, 27.2.2012, 9.3.2012 ja 17.8.2015 antamillaan korvauspäätöksillä suorittanut palaneesta rakennuksesta 41 190 euron päivänarvokorvauksen sekä maksanut palopaikan raivauksesta aiheutuneita erinäisiä kuluja. Perusteluinaan vakuutusyhtiö on lausunut, että rakennuksen lämpimien tilojen pinta-ala oli ollut 230 neliömetriä ja lato-osan pinta-ala 72 neliömetriä. 84 neliömetrin katosta ei huomioitu pinta-alaan, jolloin alivakuutusta ei syntynyt. Vakuutusyhtiö oli laskenut kohteen jälleenhankinta-arvoksi lämpimien tilojen 550 euron ja latotilan 150 euron neliöhinnan perusteella 137 300 euroa. Vakuutusyhtiö oli perustanut arvioimansa rakennuskustannukset TE-keskukselta saamiinsa hintatietoihin. Rakennuksen kunnon arvioitiin olleen ”välttävän seutuvilla”. Kuntoluokan mukaiseksi päivänarvoksi vakuutusyhtiö oli arvioinut 30 prosenttia jälleenhankinta-arvosta. Korvausmääräksi muodostui näin ollen 30 % x 137 300 eli 41 190 euroa. Korvaus oli suoritettu päivänarvon mukaan, koska rakennuksen arvo oli ollut alle 50 prosenttia sen jälleenhankinta-arvosta.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja on vaatinut 6.3.2015 päivätyssä valituksessaan vakuutusyhtiötä korottamaan korvausta ja käyttämään rakennuksen jälleenhankintahintana 500 000 euroa, jolloin päivänarvokertoimen ollessa 30 prosenttia korvauksen määrä oli yhteensä 150 000 euroa. Vakuutusyhtiön tuli siten suorittaa lisäkorvausta 108 810 euroa. Lisäksi oli korvattava tuhoutuneen rakennuksen loppujen jäänteiden poistaminen sekä maanrakennustyöt.

Perusteluinaan vakuutuksenottaja on lausunut, että uutta samanlaista tai lähinnä vastaavaa rakennusta ei voinut rakentaa vakuutusyhtiön esittämällä 137 300 eurolla. Vakuutusyhtiö oli perustanut korvauksen "TE-keskukselta saamiinsa hintoihin". Ilmeisesti kyse oli yksikköhinnoista, joiden perusteella ELY-keskus (ennen TE-keskus) päätti maatilatalouden investointien rahoituksesta. Nämä yksikköhinnat eivät olleet oikea mittari uudisrakentamisen kustannuksista. Yksikköhinnat perustuivat maa- ja metsätalousministeriön asetukseen rakentamisinvestointien hyväksyttävistä yksikkökustannuksista eli kyse oli niiden kustannusten määrittelystä ja rajaamisesta, jotka valtio hyväksyi tukipäätöksissään. Rakentamisen todelliset kustannukset olivat huomattavasti suuremmat ja vakuutuskorvaus tuli maksaa todellisten kustannusten mukaan.

Vakuutuksenottaja oli toimittanut rakentajille tarjouksen pohjaksi tuhoutuneen rakennuksen piirustukset. Jokainen rakentajista oli pitänyt alle 140 000 euron hintaa mahdottomana. Todellinen hinta on noin puoli miljoonaa euroa, mihin oli lisättävä maanrakennustyöt. Vakuutuksenottaja oli pyytänyt kirjalliset tarjoukset kahdelta alueensa rakennusyritykseltä. H Oy:n tarjouksen loppusumma veroineen oli 498 200 euroa ja P:n tarjouksen loppusumma 527 500 euroa. Kumpaankin tarjoukseen sisältyivät LVIS-työt ja tarvikkeet, mutta ei maanrakennustöitä.

Palopaikalla oli yhä vanhan rakennuksen betonoinnit, jotka täytyi purkaa ja purkujäte kuljettaa kaatopaikalle. Lisäksi rakentaminen vaati maanrakennustöitä, joiden hintaa ei voitu arvioida tarkasti. Joka tapauksessa oli kyse useasta kymmenestä tuhannesta eurosta.

Vakuutuksenottaja on pyytänyt 30.11.2015 lautakunnalta asian käsittelyn lykkäämistä lausuman toimittamiseksi vakuutusyhtiön vastineeseen, mutta ilmoittanut 29.3.2017, ettei uutta lausumaa anneta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on 18.8.2015 päivätyssä vastineessaan uudistanut korvauspäätöksissään esittämänsä seikat ja lausunut, ettei rakennuksen osalta ollut perusteita suorittaa lisäkorvausta. Tuhoutunut rakennus oli vanha käytöstä poistettu navetta, joka oli toiminut lähinnä varastona. Kohteen kunto oli vakuutusyhtiön arvion mukaan ollut välttävän seutuvilla ja Google Maps’n kuvan perusteella se oli ollut varsin huonokuntoinen.

Korvaussääntöjen kohdan 7.1 mukaan rakennusvahingoissa korvauksen määrän perusteena oli omaisuuden jälleenhankinta-arvo, jolla tarkoitettiin uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankintakustannusta. Jos omaisuuden arvo iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun vastaavan seikan vuoksi oli alentunut yli 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta, määriteltiin korvaus päivänarvon mukaan. Vakuutusyhtiö on katsonut, että varastohallin arvo oli ollut alle 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta. Näin ollen korvaus oli määritelty päivänarvon mukaan. Päivänarvokerroin oli määritelty Haahtelan Rakennuksen hinnan arviointiohjeen mukaan käyttäen pohjana rakennuksen kuntoa. Tältä osin vakuutusyhtiö on viitannut oheistamaansa jäljennökseen arviointiohjeen hallirakennuksia koskevasta sivusta 17.

9.3.2012 päivätyn korvauspäätöksen mukaisesti korvauksen laskennassa oli neliöhintoina käytetty ELY-keskukselta (entinen TE-keskus) saatuja hintoja. Tältä osin vakuutusyhtiö on lausunut, että ELY-keskuksella oli paras tieto todellisista rakentamiskustannuksista. Kohde oli vakuutettu varastohallina ja käytetyt neliöhinnat olivat vertailukelpoisia myös Haahtelan hintoihin nähden. Vakuutusyhtiö on katsonut määritelleensä kohteen jälleenhankinta-arvon ja päivänarvokertoimen oikein.

Vakuutuksenottajan kahdelta paikalliselta rakennusyritykseltä pyytämien tarjousten osalta vakuutusyhtiö on lausunut tarjousten olevan hyvin suppeita. Vakuutusyhtiö oli pyytänyt P:lle 28.5.2015 lähettämällään sähköpostilla selvitystä tarjouksen sisällöstä, mutta ei ollut saanut tähän vastausta. Tarjousten perusteella ei voitu todeta, että ne olisivat vastanneet tuhoutuneen rakennuksen jälleenhankinta-arvoa. Vakuutusyhtiö on katsonut vahingon tulleen korvatuksi päivänarvon mukaisesti, ja ettei rakennuksesta ollut perusteita suorittaa lisäkorvausta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse vakuutuksenottajan 9.8.2011 sattuneessa palovahingossa tuhoutuneesta muun muassa varastohallina käytetystä rakennuksesta maksettavan palovakuutuskorvauksen määrittelystä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kysymyksessä olevaan vakuutukseen sovellettavien 1.1.2010 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen rakennusvahinkoja koskevan kohdan 7.1 mukaan rakennusvahingossa korvauksen määrän perusteena on omaisuuden jälleenhankinta-arvo, jolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankintakustannusta. Jos omaisuuden arvo iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun vastaavan seikan vuoksi on alentunut yli 50 % jälleenhankinta-arvosta, määritellään korvaus päivänarvon mukaan. Vahingon määrää arvioitaessa otetaan myös huomioon rakennuksen jäännösarvo, jolla tarkoitetaan omaisuuden arvoa välittömästi vakuutustapahtuman jälkeen arvioituna samojen perusteiden mukaan kuin välittömästi ennen vakuutustapahtumaa.

Vakuutusehtojen kohdan 7.3 mukaan maksettaessa vahingosta päivänarvokorvausta korvaus lasketaan omaisuuden päivänarvon mukaan. Jos omaisuus korjataan, korvataan korjauskustannukset enintään rakennuksen päivänarvoon asti. Jos omaisuutta ei korjata, korvataan enintään vahingoittumisasteen mukainen osa päivänarvosta.

Asian arviointi

Lautakunta toteaa, että käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan tuhoutunut rakennus oli rakennettu vuonna 1967 alun perin navettarakennukseksi, missä käytössä se kuitenkin oli ollut vain vuoden ajan. Sittemmin vakuutuksenottaja oli muuttanut rakennuksen pääasiassa puutavaran käsittelyyn sopivaksi varastohalliksi, jollaisena rakennus oli myös vakuutettu. Rakennuksessa oli ollut noin 50 neliömetrin sauna- ja pesu- ja sosiaalitilat, traktoritalli ja noin 72 neliömetriä lämmittämätöntä varastotilaa. Vakuutuksenottajan vakuutusyhtiölle toimittamien selvitysten mukaan mainittuja lähinnä rakennuksen sisäosiin kohdistuneita muutostöitä, kuten eristeiden ja lauta- ja peltipanelointien lisäämistä eri tilojen sisäseiniin sekä sisäkattoihin, oli tehty rakennukseen osin noin 15 vuotta ja osin vajaat 10 vuotta ennen palovahinkoa.

Vakuutusyhtiö on korvausmäärää arvioidessaan lähtenyt siitä, että rakennuksen arvo oli ennen palovahinkoa iän ja muiden tekijöiden vaikutuksesta alentunut alle 50 prosenttiin sen jälleenhankinta-arvosta, joten korvaus on maksettu rakennuksen päivänarvon mukaisesti käyttäen päivänarvokertoimena 30 prosenttia. Tältä osin vakuutuksenottaja ei ole kiistänyt vakuutusyhtiön arvioita.

Osapuolet ovat kutenkin eri mieltä korvauksen laskennassa käytettävästä rakennuksen jälleenhankinta-arvosta ja sen määrittelyperusteista. Vakuutusyhtiö on arvioinut jälleenhankinta-arvoksi 137 300 euroa vedoten TE-keskuksen tietoihin hallirakennusten rakennuskustannuksista. Vakuutuksenottaja on muun muassa pyytämiinsä 27.2.2014 ja 16.2.2015 päivättyihin loppusummaltaan 527 500 ja 498 200 euron hintaisiin tarjouksiin vedoten vaatinut rakennuksen jälleenhankinta-arvon vahvistamista 500 000 euroksi.

Lautakunnan käsityksen mukaan lähinnä eri perustein myönnettävien elinkeinotukien määrittämiseen käytettävät laskennalliset hintatiedot eivät välttämättä kaikilta osin vastaa todellisia rakentamiskustannuksia, jotka voivat olla muun muassa paikallisista oloista ja kysymyksessä olevan rakennuksen laadusta johtuen laskennallisia summia korkeammat. Vakuutuksenottajan hankkimien tarjousten merkitystä rakennuksen jälleenhankinta-arvon määrittelyn kannalta kuitenkin horjuttaa se, että lautakunnalle toimitettujen jäljennösten mukaan 16.2.2015 päivätyssä tarjouksessa on annettu pelkkä erittelemätön kokonaishinta ja myös 27.2.2014 päivättyyn tarjoukseen on liitetty ainoastaan 9.4.2015 päivätty hyvin yleisluonteinen erittely kustannusten jakautumisesta. Selvityksensä mukaan vakuutuksenottaja oli myös pyytänyt mainitut tarjoukset alkuperäisten piirustusten mukaisen karjarakennuksen perusteella eikä tuhoutuneen rakennuksen todellisen vahinkoaikaisen käyttötarkoituksen mukaisesta varastohallista, jonka rakennuskustannukset lautakunnan käsityksen mukaan olisivat todennäköisesti alhaisemmat. Kun rakennus oli vakuutettu nimenomaan varastohallina, sitä oli sellaisena käytetty ja vakuutusehtojen kohdan 7.1 mukaan jälleenhankinta-arvo on vahinkotilanteessa arvioitava uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankintakustannusten mukaan, lautakunta katsoo, että rakennuksen jälleenhankinta-arvo on arvioitava nimenomaan varastohallin rakentamiskustannusten perusteella.

Lautakunta katsoo, että nyt käsillä olevassa tilanteessa vakuutusyhtiöllä olisi ollut vakuutussuhteen asiantuntevana osapuolena kuitenkin vakuutuksenottajaa paremmat mahdollisuudet selvittää tuhoutuneen rakennuksen todellisten jälleenhankintakustannusten muodostumista, mitä vakuutusyhtiö ei ole tehnyt. Lautakunta on rakennuksen jälleenhankinta-arvoa arvioidessaan ottanut huomioon, että tuhoutuneeseen rakennukseen oli kuulunut varsinaisten varastohallikäyttöön sopineiden tilojen lisäksi rakennuskustannuksiltaan halvempaa lämmittämätöntä tilaa 72 neliömeriä mutta myös kalliimpia sauna-, pesu- ja sosiaalitiloja noin 50 neliömetriä. Muun selvityksen puuttuessa lautakunta on arvioinut käytettävyydeltään vastaavan varastohallin rakentamiskustannuksiksi ainakin 250 000 euroa. Lautakunnan edellä lausumilla perusteilla tuhoutuneelle rakennukselle arvioidun 30 prosentin päivänarvokertoimen mukaan laskettuna vahingosta maksettavan päivänarvokorvauksen määräksi tulee näin ollen 75 000 euroa. Vakuutusehtojen kohdan 7.3 mukaan näin laskettu korvaussumma sisältää myös korvauksen vakuutuksenottajan vaatimista jäljellä olevien rakennusosien purkukustannuksista.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa vakuutuksenottajalle 9.8.2011 sattuneessa palovahingossa tuhoutuneesta rakennuksesta vielä 33 810 euron lisäkorvauksen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Sjögren