Tapahtumatiedot

Autovakuutuksen kohteena oleva Audi A5 –henkilöauto oli ostettu autoliikkeestä rahoituksella 12.6.2014. Kauppasopimuksessa ja osamaksusopimuksessa auton ostajaksi ja haltijaksi/käyttäjäksi sekä auto- ja liikennevakuutuksen vakuutuksen­ottajaksi oli merkitty A.

Auto vaurioitui 7.11.2014 liukkaalla kelillä sattuneessa ulosajossa. Autoa kuljetti tuolloin X, joka kertoi poliisille saaneensa auton A:lta lainaan ja olleensa juuri palauttamassa autoa toisessa kaupungissa asuvalle A:lle, kun vahinko sattui.

Korvauskäsittelyssä A oli 17.11.2014 päivätyn puhelumuistion mukaan kertonut, ettei hän oikeastaan tiennyt autosta mitään, koska se oli hänen sisarensa B:n käytössä. A kertoi ostaneensa auton B:lle syntymäpäivälahjaksi, mutta B oli maksanut kaikki osamaksut ja vakuutusmaksut. Vahingosta A ei tiennyt mitään, koska B asui toisessa kaupungissa.

Vakuutusyhtiön edustaja tapasi B:n ja hänen puolisonsa C:n 18.11.2014. C kertoi olleensa auton kyydissä vahingon sattuessa. Auton oli ostanut A, mutta hän oli antanut auton B:n käyttöön siihen asti, kunnes B ostaisi oman auton. B oli A:n serkku. A haki auton tai se vietiin hänelle silloin, kun A tarvitsi autoa. B:llä oli autoon suullinen käyttölupa, ja auto oli enimmäkseen hänen käytössään, koska hän tarvitsi sitä eniten.

C kertoi olleensa mukana autoa ostettaessa. Vaihdossa oli annettu B:n nimissä ollut BMW 318 –henkilöauto ja A:lta noin 5.000 euron käsiraha. Lopulle kauppasummalle otettiin rahoitus. Rahoitussopimus tehtiin A:n nimiin. A ja C olivat maksaneet rahoituksen kuukausierät ja vakuutusmaksut suunnilleen puoliksi. Auto oli A:n nimissä, koska rahoitus meni hänen nimellään läpi. B ja C eivät hakeneetkaan rahoitusta. B kertoi vielä, että hän ei ollut saanut autoa lahjaksi A:lta, eikä hän maksanut vakuutus- tai rahoitusmaksuja, vaikka hänen puolisonsa C olikin maksanut niistä osan.

Vakuutusyhtiön edustaja oli tavannut myös A:n 18.11.2014. A oli kertonut, ettei hän tiedä kolarista mitään ja että auto oli hänen serkkunsa B:n käytössä, vaikka A oli auton haltija ja vakuutuksenottaja. Auto oli välillä B:llä, välillä A:lla, ja kummallakin oli autoon yksi avain. Ennen tätä vahinkoa auto oli ollut B:llä noin viikon. A muisteli lisäksi, että rahoitussopimusta ei tehty hänen nimiinsä vaan B:n tai C:n nimiin. Rahoitus- ja vakuutusmaksut olivat menneet B:lle, joka oli maksanut niistä osan ja A osan.

Vakuutusyhtiö teki kielteisen korvauspäätöksen. Yhtiön mukaan autovakuutusta myönnettäessä oikean tiedon saaminen auton tosiasiallisesta haltijasta oli välttämätöntä vakuutukseen sisältyvien riskien arvioimiseksi. A:n, B:n ja C:n kertomukset poikkesivat toisistaan mm. siltä osin, ketkä olivat maksaneet auton osa- ja vakuutusmaksuja. A oli aluksi kertonut ostaneensa auton sisarelleen B:lle syntymäpäivälahjaksi mutta myöhemmin kertonut auton olleen A:n ja B:n yhteisessä käytössä. C oli ollut mukana ostamassa autoa.

Vakuutusyhtiö katsoi, että auto oli todellisuudessa ostettu B:n ja C:n käyttöön, jotka eivät luottotietojensa perusteella olisi saaneet autoon rahoitussopimusta ja sen edellyttämää kaskovakuutusta. A oli vain ottanut auton vakuutus- ja rahoitussopimuksen omiin nimiinsä. Vakuutusyhtiölle oli näin annettu vilpillisesti väärää tietoa auton tosiasiallisesta haltijasta, eikä vakuutussopimus ollut yhtiötä sitova. Yhtiö ei korvannut kolaria.

Asiakkaan valitus

A katsoo, että hän oli 18.11.2014 ilmoittanut rahoitussopimuksen osapuolen väärin puutteellisen kielitaidon vuoksi.  Auto oli ostettu A:n omaan käyttöön, ja hän on ollut sen tosiasiallinen haltija. Hän on lainannut autoa välillä B:lle, eikä hän ollut pystynyt kertomaan kolarin yksityiskohdista, koska vahinko oli sattunut auton ollessa B:llä.

B:n ja C:n kertomuksesta saa sen käsityksen, että auto olisi hankittu A:n nimiin vain rahoituksen vuoksi. A oli kuitenkin tosiasiassa hankkinut auton ja oli sen haltija. Ei ole epätavallista, että toinen henkilö on mukana autoa ostettaessa etenkin, kun A on ulkomaalainen. B ja C eivät ole edes hakeneet autovakuutusta, koska he eivät ole mitään autoa ostaneetkaan. Heillä ei myöskään ole maksamattomia vakuutusmaksuja millekään vakuutusyhtiölle, joten yhtiön väite siitä, ettei heille olisi myönnetty autovakuutusta, jää vaille merkitystä. Jos he olisivat olleet ostamassa autoa käteisellä, he olisivat varmasti saaneet kaskovakuutuksen.

Vakuutusyhtiö ei ole edes väittänyt, että auton vahingoittumisalttius olisi lisääntynyt sen vuoksi, että auto oli B:n tai C:n käytössä, tai että haltijatiedolla muutenkaan olisi vaikutusta vakuutuksenantajan korvausvastuuseen sinänsä. Vakuutuksenottajana A on vastuussa vakuutusmaksuista. A:n merkitseminen auton haltijaksi ei ole millään tavalla vaikuttanut vakuutussopimuksen solmimiseen, johtanut vahinkoriskin lisääntymiseen tai aiheuttanut muutakaan haittaa. Yhtiön väitteellä auton tosiasiallisesta haltijasta ei ole merkitystä yhtiön toiminnan ja sen korvausvastuun arvioimisen kannalta. Vahinko tulee korvata.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että kyseinen vakuutussopimus ei sido sitä. A:n, B:n ja C:n antamien kertomusten perusteella auton tosiasiallinen haltija ei ole ollut A, vaan auto oli hankittu B:n perheen käyttöön. A:n väite puutteellisesta kielitaidosta ei ole uskottava. Hän on lukenut antamansa ja vakuutusyhtiön edustajan kirjaaman lisäselvityksen sekä hyväksynyt sen allekirjoituksellaan oikeaksi.

Annettuja kertomuksia tukee se, että autokaupassa oli annettu vaihdossa B:n auto, ja B on myös maksanut ensimmäisen vakuutusmaksun. A oli itsekin alun perin kertonut, että hän oli ostanut auton B:lle syntymäpäivälahjaksi ja että B hoiti kaikki auton maksut.

B:llä ja C:llä on vakuutusta haettaessa ollut niin vakavat maksuhäiriöt, ettei vakuutusyhtiö olisi vastuunvalintasääntöjensä mukaan myöntänyt kummallekaan heistä vapaaehtoisia vakuutuksia edes etukäteismaksulla. Vastuunvalinnan kannalta on merkityksetöntä, onko auto ostettu osamaksulla, käteisellä vai muuten. Merkityksetöntä tässä on myös se, ettei B:llä tai C:llä ollut maksamattomia vakuutusmaksuja.

Tässä tapauksessa auton osamaksuostajaksi ja ajoneuvon haltijaksi merkitty A on ilmoitettu vakuutusyhtiölle toimitetuissa tiedoissa vapaaehtoisen autovakuutuksen sisältävän vakuutussopimuksen ”Asiakkaaksi”. Vakuutushakemus on tehty sähköisesti autoliikkeestä käsin. Vakuutusyhtiö ei olisi myöntänyt vapaaehtoista autovakuutusta, jos yhtiölle olisi kerrottu auton tulevan B:n tai C:n käyttöön. Haltijatiedolla on näin ollen vakuutussopimuslain 22 §:n tarkoittamalla tavalla merkitystä yhtiön vastuun arvioimisen kannalta. Yhtiö viittaa vielä korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen KKO 2006:79.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käyttöön on toimitettu poliisin tutkintailmoitus, vakuutusyhtiön 17.11.2014 päivätty puhelumuistio A:n kanssa käydystä keskustelusta sekä A:n, B:n ja C:n 18.11.2014 allekirjoittamat selvitykset.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riitaa auton ulosajovahingon korvaamisesta autovakuutuksen perusteella. Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa, koska se katsoo A:n laiminlyöneen vilpillisesti vakuutussopimuslain mukaista tiedonantovelvollisuuttaan.

Sovellettavat lainkohdat

Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Lain 23 §:n mukaan jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on vahinkovakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi.

Jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se evätä.

Asian arviointi

Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2006:79 katsonut, että vakuutusyhtiön on autovakuutusta myönnettäessä välttämätöntä saada vakuutuksen hakijalta vakuutussopimuslain 22 §:n perusteella oikea tieto auton haltijasta sopimukseen liittyvän riskin arvioimiseksi. Jos vakuutusyhtiölle on ilmoitettu auton haltijaksi muu kuin sen todellinen haltija, yhtiö on erehdytetty myöntämään vakuutus, johon sisältyviä riskejä se ei ole voinut arvioida oikeiden tietojen pohjalta. Tämän korkein oikeus katsoi olevan vakuutussopimuslain 23 §:n mukaista vilpillistä menettelyä, jolloin vakuutussopimus ei lainkaan sido vakuutusyhtiötä.

Tässä tapauksessa auto on ostettu rahoituksella, jonka saaminen on edellyttänyt kaskovakuutuksen ottamista. B ja C ovat allekirjoittamassaan selvityksessä kertoneet auton olleen A:n nimissä sen vuoksi, että rahoitus meni hänen nimellään läpi. He eivät hakeneetkaan rahoitusta. A on ensi vaiheessa kertonut, että hän oli hankkinut auton B:lle, eikä hän tiennyt autosta tai sen kolarivahingosta oikeastaan mitään, koska auto oli ollut B:n käytössä. Autoa hankittaessa vaihdossa oli annettu B:n nimissä ollut auto, ja B ja C olivat maksaneet auton vakuutus- ja rahoitusmaksuja.

A:n mahdollisia kielivaikeuksia ei voi luotettavasti arvioida lautakuntamenettelyssä. Lautakunta toteaa kuitenkin, että A:n, B:n ja C:n kertomukset kokonaisuutena kuvaavat johdonmukaisesti tilanteen, jossa auto on rahoituksen ja vakuutuksen saamiseksi tietoisesti hankittu A:n nimiin, vaikka auto on tosiasiassa tullut B:n perheen käyttöön. B:llä ja C:llä on selvityksen mukaan ollut vakavia maksuhäiriöitä, ja lautakunta pitää uskottavana, että vakuutusyhtiö ei olisi myöntänyt heille autovakuutusta. Se, että A on tällöin ilmoitettu kauppasopimus- ja vakuutushakemuslomakkeella paitsi auton ostajaksi myös sen haltijaksi/käyttäjäksi, on ollut vakuutussopimuslain 23 §:n 1 momentin mukaista vilpillistä menettelyä.

Lopputulos

Autovakuutussopimus ei ole vakuutusyhtiötä sitova, eikä yhtiö ole velvollinen korvaamaan ulosajovahinkoa.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Raulos

Jäsenet:

Sario

Siirala

Uimonen

Vaitomaa