Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajan saunarakennus paloi 19.8.2012. Vakuutusyhtiö katsoi kohteen jälleenhankinta-arvokohteeksi. Vakuutusyhtiö katsoi ensin syksyllä 2012, että vastaavan uuden jälleenhankinta-arvo oli 10 000 euroa. Irtaimiston osalta vakuutusyhtiö katsoi, että saunassa ollutta irtaimistoa oli säilytetty asuinrakennuksesta erillään olleessa säilytystilassa ja maksoi tällä perusteella irtaimiston vakuutusmäärästä 10 %. Vakuutusyhtiö maksoi marraskuussa 2012 päivänarvon mukaisen korvauksen rakennuksesta sekä 10 % irtaimiston vakuutusmäärästä. Rakennuksen jälleenhankinta-arvosta alkoivat uudet neuvottelut huhtikuussa 2013. Vakuutuksenottaja oli rakentamassa isompaa saunamökkiä entisen tilalle. Tämän vuoksi alkoivat neuvottelut siitä, mikä olisi ollut samanlaisen kuin palanut saunamökki jälleenhankinta-arvo vahinkoajankohtana. Lopulta osapuolet sopivat palaneen saunamökin jälleenhankinta-arvon riidattomasta määrästä, mikä oli 17 000 euroa. Erimielisyyttä asiassa on vielä korvausmäärän suuruudesta.

Asiakkaan valitus

Vakuutusyhtiön pyrkimyksenä on näyttänyt olevan maksaa mahdollisimman pieni korvaus riippumatta vahingon suuruudesta. Ensin edellytettiin vakuutuksenottajaa tekemään irtaimistoluettelo tuhoutuneen rakennuksen irtaimistosta ja tämän jälkeen yhtiö päätti maksaa 10 % irtaimen vakuusarvosta eli 654 euroa. Miksi vakuutuksenottajaa pyydettiin tekemään irtaimistoluetteloa, vaikka vahinkotarkastaja tiesi 10 %:n vakuutusehdosta.

Varsinaisen saunamökin korvaustason määrittely on ollut poukkoilevaa. Vakuutusyhtiön ensimmäinen tarjous oli 10 000 euroa ja viimeinen 20 000 euroa. Vakuutuksenottajan oma kertakorvausvaatimus oli 25 630 euroa. Vakuutuksenottaja rakensi palaneen mökin tilalle noin 30 % suuremman mökin ja esitti, että vakuutusyhtiö korvaisi rakennuskustannuksista noin 60 %. Lopulta riidattomaksi summaksi sovittiin 17 000 euroa. Vakuutusyhtiön korvaustarjouksia ei hyväksytty, koska ne eivät perustuneet todellisiin jälleenhankinta-arvon mukaisiin kustannuksiin vastaavanlaisesta mökistä, kuin tuhoutunut mökki oli. Vakuutusyhtiö viivytteli jälleenhankinta-arvon mukaisen korvauspäätöksen tekemistä ja tämä vaikeutti vakuutuksenottajan päätöstä hankkia uusi rakennus samaan käyttötarkoitukseen. Vakuutuksenottaja on joutunut rahoittamaan uuden saunamökin lainarahalla ja rakentamaan sen osittain omalla työllään säästääkseen kustannuksia.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo, että asiassa ovat riidattomia irtaimistosta, pihan puista ja jälkisammutuksesta maksetut korvaukset. Kysymys on siitä, onko saunarakennuksesta maksettu korvaus eli 17 000 euroa riittävä ja vakuutusehtojen mukainen. Käsittely on edennyt niiden tietojen mukaan, joita vakuutusyhtiön edustajalle on asiassa valittajan ja tämän edustajan puolesta annettu. Saunarakennuksen jälleenhankinta-arvona pidettiin 10 000 euroa. Lisäksi todettiin, että koska palanut sauna oli ”perustettu” hirsien päälle, mahdollisten perustusten rakentaminen jäi vakuutuksenottajalle. Vakuutuksenottaja mietti, millaisen saunan hankkisi ja tällöin sovittiin, että lopullisen jälleenhankinta-arvokorvauksen määrä sovittaisiin, kun tiedetään, millainen rakennus rakennetaan. Päivänarvokorvauksen jälkeen vakuutuksenottajan edustaja oli yhteydessä vakuutusyhtiöön seuraavan kerran 12.4.2013 ja lisäselvityksiä toimitettiin vakuutusyhtiölle 15.4.2013. Tällöin aloitettiin neuvottelut korvausmäärästä ja riidattomasta korvausmäärästä sovittiin 18.6.2013 ja lisäkorvaus maksettiin 20.6.2013. Vakuutusyhtiö maksoi sovitun riidattoman korvauksen välittömästi saatuaan riittävät tiedot korvauksen maksamista varten.

Vakuutusyhtiön asiantuntijavahinkotarkastaja on tehnyt tuhoutuneesta rakennuksesta Haahtelan rakennushinnan arviointiohjeen 2012 mukaisen arvion. Laskelma perustuu tuhoutuneen rakennuksen piirustuksiin ja siinä on käytetty ohjeen mukaisesti huoneistoneliöitä. Indeksinä on käytetty vahingon jälkeisen ajankohdan lukua 78 ja arvonlisäverona 24 %. Tämän mukaan tuhoutuneen rakennuksen arvoksi on saatu 17 000 euroa. Lausunnonpyytäjän vaatimuksen pohjana on hirsirunkoinen teräsbetonilaatalle rakennettu parvellinen saunarakennus, jossa on kiukaan lisäksi takka ja muurattu hormi. Sisustuksessa on käytetty mm. laattaa. Tämän saunan rakennusala on ollut noin 10 m2 suurempi kuin palaneen rakennuksen rakennusala. Vakuutusyhtiön asiantuntijavahinkotarkastajan mukaan tuhoutunut rakennus on tehty paikan päällä, joten uusikin rakennus voidaan tehdä paikan päällä. Päärakennus voidaan myös nostaa perustuksille ja tällöin vastaavasti paikalla tehtävää työtä säästyy. Vakuutusyhtiön hankkiman esitteen mukaan vastaavan rakennuksen hinta on noin 9 000 euroa kasattuna, joten 17 000 euroa riittää joko nostamalla tai muuten paikalle siirtämällä toteuttaa kyseessä oleva rakennus.

Vakuutusyhtiön korvaussääntöjen kohdan 3 mukaan korjauskustannuksina korvataan ne kustannukset, jotka ovat syntyneet vahingoittuneen omaisuuden saattamista vahinkoa edeltävään kuntoon. Korjauksen yhteydessä tehtyjä perus- tai muista parannuksista syntyneitä kuluja ei korvata.

Korvaussääntöjen kohdan 2 mukaan vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan omaisuudesta enintään sen jälleenhankinta-arvon tai päivänarvon.

Kotivakuutuksen ehtojen mukaan vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan irtaimistosta enintään 10 % vakuutusmäärästä, jos irtaimistoa on vahingon sattuessa säilytetty vakuutuspaikasta sijaitsevasta asuinrakennuksesta erillään olevissa säilytystiloissa. Selvitystä tuhoutuneesta irtaimistosta on pyydetty sen vuoksi, että vakuutusyhtiö pystyy arvioimaan vahingon määrän. Korvaus on tällaisessa tilanteessa enintään 10 % vakuutusmäärästä.

Korvauksen määrän arvioinnissa on olennaista se, millä korvausmäärällä pystyttäisiin pääsemään vahinkoa edeltäneen kaltaiseen tilanteeseen eikä siis välttämättä täysin vastaavaan tilanteeseen. Vakuutusyhtiö katsoo, että saunarakennuksen riidattomaksi arvoksi määritelty 17 000 euroa on riittävä korvaus tuhoutunutta saunarakennusta lähinnä samanlaisen saunarakennuksen rakentamiseksi. Vakuutuksenottajan esittämä vaihtoehto ei vastaa tuhoutunutta rakennusta. Maksettu 17 000 euron korvaus on riittävä, eikä lisäkorvausta tule suorittaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, mitä vakuutusyhtiö on kotivakuutuksen ehtojen mukaan velvollinen maksamaan palaneesta saunamökistä, kun vakuutuksenottaja on rakentanut tilalle aiempaa saunaa isomman ja paremmin varustellun saunan, sekä siitä, onko vakuutusyhtiö maksanut irtaimistokorvausta vakuutusehtojen mukaisesti. Asiassa on myös kysymys vakuutusyhtiön menettelyn asianmukaisuudesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksenhakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutussopimuslain 70 §:n mukaan vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot.

Kotivakuutuksen ehtojen kohdan 2 ”voimassaolo vakuutuspaikassa” mukaan vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan enintään 10 %:iin asti kunkin vakuutuspaikan koti- tai huvilairtaimiston vakuutusmäärästä tai enimmäiskorvausmäärästä sellaista irtaimistoa, jota on vahingon tapahtuessa säilytetty
…

- vakuutuspaikassa sijaitsevasta asuinrakennuksesta erillään olevissa säilytystiloissa.

Vakuutusehtojen ”korvaussäännös” kohdan 2 mukaan vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan omaisuudesta enintään sen jälleenhankinta-arvon tai päivänarvon.

Vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä on korvauksen enimmäismäärä silloin, kun omaisuutta vakuutettaessa on sovittu vakuutusmäärästä.

Vakuutusehtojen kohdan 7.1 mukaan rakennusvahingossa korvauksen määrän perusteena on omaisuuden jälleenhankinta-arvo, jolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankintakustannusta. Jos omaisuuden arvo iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun vastaavan seikan vuoksi on alentunut yli 50 % jälleenhankinta-arvosta, määritellään korvaus päivänarvon mukaan.

Vakuutusehtojen kohdan 7.2 mukaan jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus edellyttää, että vahingoittunut omaisuuden kahden vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta joko korjataan tai samalle rakennuspaikalle rakennetaan uusi samanlaatuinen ja samaan käyttöön tarkoitettu rakennus. Jos rakentaminen viivästyy viranomaisen toimenpiteen johdosta, viivästysaika lisätään edellä mainittuun aikaan.

Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus maksetaan kahdessa erässä. Ensin suoritetaan päivänarvon mukainen korvaus. Lisäkorvaus, joka on jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon mukaisen korvauksen erotus, suoritetaan, kun yhtiö on saanut selvityksen edellä mainituista jälleenhankintatoimenpiteistä.

1) Vakuutusyhtiön korvauskäsittelyn menettelyn asianmukaisuus

Asian arviointi

Vakuutuksenottaja on rakennuttanut palaneen saunamökin sijaan entistä rakennusta suuremman ja paremmin varustetun saunan. Vakuutuksenottaja ja vakuutusyhtiö ovat neuvotelleet korvauksen suuruudesta. Vakuutusyhtiö on ensin maksanut päivänarvon suuruisen korvauksen. Kun vakuutuksenottaja on seuraavan kerran ollut yhteydessä vakuutusyhtiöön, on aloitettu neuvottelut rakennuksen jälleenhankinta-arvon suuruudesta. Lopulta osapuolet ovat päässeet sopimukseen riidattomasta korvausmäärästä ja vakuutusyhtiö on parin päivän päästä tästä maksanut korvauksen.

Vakuutuslautakunta tekee ratkaisunsa saamiensa kirjallisten asiakirjojen perusteella. Jutun asiakirjojen mukaan vakuutusyhtiö on pyytänyt normaalisti vakuutuksenottajalta lisäselvitystä sekä neuvotellut korvausmäärästä. Vakuutuksenottajalla on velvollisuus toimittaa vakuutusyhtiölle lisäselvitystä, jotta vakuutusyhtiön vastuu voidaan selvittää. Asiakirjojen mukaan vakuutuksenottaja on halunnut miettiä, millaisen uuden saunamökin hän rakennuttaa. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että vakuutusyhtiö olisi turhaan viivytellyt asian käsittelyssä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö on menetellyt korvauskäsittelyssä lain, vakuutusehtojen ja hyvän vakuutustavan mukaisesti.

2) Saunamökin jälleenhankinta-arvo

Asian arviointi

Vakuutuksenottajalla on oikeus saada korvauksena kotivakuutuksestaan palanutta saunamökkiä vastaavan saunamökin arvo. Koska kyseessä on ollut jälleenhankinta-arvokohde, on vakuutuksenottajalla ollut oikeus saada uutta saunamökkiä vastaava korvaus. Kun vakuutuksenottaja on rakennuttanut aiempaa mökkiä suuremman ja paremmin varustellun mökin, tulee korvaus määritellä laskennallisena teknisenä jälleenhankinta-arvona. Teknistä arvoa määritettäessä käytetään usein yleisiä laskentaohjelmia ja vakuutusyhtiön käyttämä Haahtelan laskentaohjelma on yksi tällainen yleisesti käytetty laskentaohjelma.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö on arvioinut palaneen rakennuksen arvon asianmukaisesti eikä vakuutusyhtiön korvauspäätöstä tule tältä osin muuttaa.

3) Irtaimisto

Asian arviointi

Vakuutusyhtiön mukaan saunamökissä ollutta mökin irtaimistoa on säilytetty ehdoissa määritellyssä asuinrakennuksesta erillään olevassa säilytystilassa. Kyseessä on rajoittava vakuutusehto, jota tulee vakiosopimuksissa tulkita yleisten sopimusoikeudellisten tulkintaperiaatteiden mukaisesti suppeasti laatijansa vahingoksi. Normaalia saunamökin irtaimistoa on säilytetty saunamökissä eikä Vakuutuslautakunta pidä tällaista saunamökkiä vakuutusehdoissa tarkoitettuna erillisenä säilytystilana.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei irtaimiston arvoa määritettäessä voida soveltaa ehdoissa määriteltyä huvilairtaimiston 10 %:n korvauskattoa vakuutusmäärästä. Vakuutuslautakunta ei ota tällä ratkaisulla enemmälti kantaa saunassa olleen irtaimiston arvoon, koska vakuutusyhtiö ei ole ratkaissut asiaa tältä osin.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA