Lausunnonpyytäjälle on sattunut vakuutuksenottajana olevan asunto-osakeyhtiön vastuuvakuutuksesta korvattava sairaanhoidon tarvetta aiheuttanut ruumiinvamma 3.12.1991. Hän on joutunut käyttämään tapahtuman vuoksi omaa autoaan.

 

 

Korvausta oman auton käyttämisestä maksetaan 0,20 euroa kilometriltä.

 

Lausunnonpyytäjä on ilmoittanut tyytymättömyyttään vakuutusyhtiön korvauspäätökseen. Hän katsoo, että kilometrikorvausta tulisi maksaa 2,25 markkaa/kilometri. Tämä korvaus kattaisi kaikki auton käyttämisestä aiheutuvat kulut.

 

Vaatimus kiistetään. Kohtuullisiksi kilometrikustannuksiksi voidaan katsoa auton käyttökustannukset, eli osa autovakuutuksesta, osa liikennevakuutuksesta, rengaskulut, muu ylläpito ja polttoainekustannukset. Pääomakustannukset ja auton käyttömaksu eivät johdu vakuutustapahtumasta.

Vakuutusyhtiön hyväksymä määrä on myös verottajan hyväksymä määrä oman auton käyttämisestä aiheutuneeksi kustannukseksi. Sairausvakuutuslain mukainen korvaus oman auton käyttämisestä on vahvistettu 0,20 euroksi kilometriltä vuonna 2002.

 

 

Vakuutuksenottajalle on varattu tilaisuus antaa asiassa vastine.

 

 

Sovellettavan sopimusehdon 32.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitun kiinteistön omistajana toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

Asiassa on riidatonta, että lausunnonpyytäjälle on sattunut vakuutusehtojen perusteella korvattava henkilövahinko, jonka vuoksi hän on joutunut käyttämään omaa autoaan. Kiista koskee kilometrikorvausten laskentaperustetta.

 

Lautakunta toteaa, että arvioitaessa syntyvän vahingon määrää kilometrikustannusten osalta ei voida ottaa huomioon esimerkiksi ajoneuvon pääoman kuoletusta kokonaisuudessaan, korkoja, dieselveroa, autovakuutusta, liikennevakuutusta ja käyttömaksua, ellei voida selvittää, että näiltä osin kuluja ei olisi syntynyt ilman vakuutustapahtumaa. Korvausta määrättäessä tulee ottaa huomioon ajoneuvon pääomakustannukset sikäli, kun ne liittyvät ajettujen kilometrien aikaansaamaan ajoneuvon arvonalennukseen, rengaskustannukset, huoltokustannukset, polttoainekustannukset ja muut muuttuvat kulut.

 

Lausunnonpyytäjä on vahinkoa kärsineenä velvollinen esittämään näyttöä vahinkonsa määrästä.

 

Nyt tutkittavassa tapauksessa vakuutusyhtiö on kiistänyt lausunnonpyytäjän vaatimuksen määrän viittaamalla verottajan hyväksymään määrään oman auton käyttämisestä työmatkoihin aiheutuneista kustannuksista sekä viittaamalla sairasvakuutuslain mukaiseen päätökseen oman auton käytöstä aiheutuneista kustannuksista. Verohallituksen päätöksen mukaan korvaus on 0,38 euroa kilometriltä. Kansaneläkelaitoksen hallitus on puolestaan sairasvakuutuslain nojalla vahvistanut oman auton käytön kustannusten määräksi 0,20 euroa kilometriltä.

 

Lautakunta toteaa, että molemmat edellä mainitut laskelmat auton käyttökustannuksista perustuvat Autoliitto ry:n laskelmiin. Verohallituksen päätöksen perusteena olevassa laskelmassa on otettu huomioon myös auton hankkimisesta aiheutunut pääomakustannus eli kuoletus autolainasta ja lainan korko, koska auto on ajateltu hankituksi työmatkoja varten. Käyttökustannuksiin puolestaan kuuluvat polttoaine-, rengas-, vakuutus- ym. muuttuvat kulut. Käyttökustannusten osuus on noin 0,20 euroa kilometriltä.

 

Asiassa ei ole edes väitetty, että lausunnonpyytäjä olisi joutunut hankkimaan autonsa nimenomaan tai pääosin nyt tutkittavana olevan vakuutustapahtuman vuoksi. Lausunnonpyytäjä ei ole osoittanut, että hänelle olisi aiheutunut autonsa käyttämisestä enempää käyttökulua kuin 0,20 euroa kilometriltä. Lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Korpiola ja Salminen sekä varajäsen Koskiniemi. Sihteerinä toimi Saarikoski.