Vakuutuksenottajan Opel 4D Astra Hatchback 1.6 –henkilöauto (kov. 1999, ajettu 140 tkm) vaurioitui lunastuskuntoon ulosajossa 17.10.2005. Vakuutuk­senottaja oli taajama-alueella S-kadulla ajaessaan risteyksestä lähtiessään kiih­dyttänyt ja menettänyt autonsa hallinnan oikealle kaartuvan mutkan jälkeen. Auto joutui sivuluisuun ja törmäsi oikea takakulma edellä valaisinpylvääseen, josta se kulki yli vastaantulevan liikenteen kaistan ja kimposi jalkakäytävän reunakiveyksestä ilmaan. 12 metrin ilmalennon jälkeen auto liukui vielä keskelle risteävää katua ja päätyi katolleen n. 45 metrin päähän paikas­ta, josta se kimposi ilmaan. Muuta liikennettä ei tuolla hetkellä ollut, eikä alko­holilla ollut osuutta asiaan. Nopeusrajoitus onnettomuuspaikalla on 50 km/h.

 

Esitutkinnassa vakuutuksenottaja kertoi lähteneensä kiihdyttämään risteyksestä normaalia voimakkaammin muttei kuitenkaan ns. talla tiskissä. Hän oli käyttänyt kolmosvaihdetta. Nopeusmittaria hän ei ollut seurannut, mutta arvionsa mukaan hän tuli ulosajoa edeltävään kaarteeseen n. 70 km/h nopeudella. Auto lähti heittelehtimään, jota vakuutuksenottaja yritti oikaista kiihdyttämällä.

 

Todistaja A oli tapahtuman aikaan kotonaan parvekkeella, josta on osittainen näkymä S-kadulle. Todistaja kiinnitti äänihavainnon perusteella huomionsa vakuutuksenottajan autoon, joka liikkui kadulla kovalla nopeudella. A ei osaa arvioida nopeutta tarkasti, mutta ajokortin omaavana A:n käsitys kuiten­kin on, että auto ajoi reilusti yli sallitun nopeuden. S-kadulla on tyypillisesti vilkas liikenne, eikä A olisi lainkaan kiinnittänyt huomiota vakuu­tuk­sen­ottajan autoon, elleivät sen ajoäänet olisi olleet niin poikkeukselliset.

 

Todistaja B oli kertomansa mukaan kävellyt S-kadun varressa jalkakäytävällä, kun hän oli kiinnittänyt huomionsa auton renkaiden ulinaan ja havainnut, että vakuutuksenottajan auto lähestyy kovalla nopeudella. Havaintojensa perusteella ja ajokortin omaavana B arvioi, että auto käytti n. 100 km/h nopeutta.

 

Vakuutuksenottaja sai rangaistusmääräysmenettelyssä sakkorangaistuksen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

 

Korvauslaskelman mukaan vakuutuksenottajan ajoneuvon käypä arvo on 7.000 euroa.

 

Selvityksen perusteella yhtiö piti ilmeisenä, että vakuutuksenottaja on juuri ennen vahinkoa ajanut reilusti ylinopeutta niin, että hänen menettelyään on pidettävä törkeän huolimattomana. Tämän perusteella vakuutuksenottajalle maksettavaa lunastuskorvausta alennetaan 1/2:lla.

 

 

Ajoneuvon käypä arvo on 8.500 euroa. Tulli on käyttänyt vastaavanlaisen mutta vuotta vanhemman auton verotusarvona 8.780 euroa elokuussa 2005.

 

Vakuutusyhtiön väite törkeästä huolimattomuudesta perustuu vain silminnäkijän arvioon vakuutuksenottajan käyttämästä nopeudesta. Lausunnonpyytäjää ei ole tapauksessa edes syytetty törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Vaikka viranomaisratkaisu liikennerikosasiassa ei ole oikeusvoimainen ratkaisu vahingonkorvausasiassa, voidaan kyseenalaistaa vakuutusyhtiön vetoaminen silminnäkijän arvioon käytetystä nopeudesta. Korvaus pitäisi maksaa alentamattomana.

 

 

Korvauspäätöstä ei muuteta. Rikosnimikkeellä ei ole ratkaisevaa merkitystä harkittaessa korvauksen alentamista. Korvausta voidaan alentaa, jos vahinko on aiheutunut vakuutetun törkeän huolimattomasta menettelystä. Tässä tapauksessa vahingon syynä on ollut auton ajaminen mutkaan sellaisella olosuhteisiin nähden täysin liiallisella nopeudella, ettei normaaliin kääntymiseen ollut mahdollisuutta, vaan auto kiepsahti ympäri, kohosi ilmaan ja päätyi 12 metrin ilmalennon jälkeen 45 metrin päähän suistumiskohdasta pahoin vaurioituneena.

 

Käyvän arvon osalta yhtiö viittaa hankittuun hintavertailuaineistoon.

 

 

Vakuutussopimuslain 30 §:n mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

 

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

 

Vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan lisäksi määrätä, että vakuutetulle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se evätä, jos hänen alkoholin tai huumausaineen käyttönsä on vaikuttanut vakuutustapahtumaan.

 

Lain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai se evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

 

Tapaukseen sovellettavien autovakuutusehtojen kohdan 7.2.1 mukaan suoranaisessa esinevahingossa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on vakuutuksen kohteen tai sen osan käypä arvo.

 

Käypänä arvona pidetään sitä käteishintaa, mikä vahinkohetken markkinatilanteessa on moottoriajoneuvosta tai sen osasta yleisesti saatavissa pidettäessä sitä myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla.

 

Ajoneuvon käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon ajoneuvon ja sen merkin päivän markkinahinnat, ajoneuvon yksilöllinen kunto, varusteet, käyttöönottoaika, vuosimalli, käyttötapa, ajetut kilometrit sekä muut hintaan vaikuttavat tekijät.

 

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa vakuutuksenottajan ajoneuvon vakuutusehtojen mukaisen käyvän arvon suuruudesta ja siitä, onko vakuutuksen­ottaja aiheuttanut auton ulosajovahingon vakuutussopimuslain 30 §:n tarkoit­tamasta törkeästä huolimattomuudesta.

 

Ajoneuvon vakuutusehtojen mukaisella käyvällä arvolla tarkoitetaan käytännössä sitä käteishintaa, jonka autosta olisi saanut jos se olisi myyty juuri ennen vahinkoa. Esimerkiksi autoliikkeiden hintapyynnöt tai myyntihinnat eivät ole suora osoitus vakuutusehtojen tarkoittamasta käyvästä arvosta. Tullin verotusarvot perustuvat siihen arvioituun hintaan, jonka kuluttaja joutuisi vastaavasta autosta maksamaan ostaessaan sen autoliikkeestä. Tullin verotusarvokaan ei näin ollen ole suora osoitus ajoneuvon vakuutusehtojen mukaisesta käyvästä arvosta.

 

Vakuutuslautakunnalle toimitetun hintavertailuaineiston ja muun selvityksen pohjalta lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön arvio vakuutuksenottajan auton käyvästä arvosta, 7.000 euroa, on oikeantasoinen. Tältä osin lautakunta ei suosita lisäkorvausta.

 

Vakuutusyhtiö on alentanut vakuutuksenottajalle maksettavaa lunastuskorvausta puolella katsottuaan, että vakuutuksenottaja on huomattavaa ylinopeutta ajamalla aiheuttanut ulosajovahingon vakuutussopimuslain 30 §:n tarkoittamasta törkeästä huolimattomuudesta. Vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka väittämästään korvauksen alentamisperusteesta.

 

Tapauksessa on riidatonta, että vakuutuksenottaja on käyttänyt ylinopeutta 50 km/h nopeusrajoitusalueella, ja hän on menettänyt autonsa hallinnan kaarteessa. Esitutkinta-aineiston perusteella tienpinta oli paljas ja kuiva, sää oli kirkas. Kertomansa mukaan vakuutuksenottaja tuli kaarteeseen noin 70 km/h nopeudella kolmosvaihdetta käyttäen. Todistaja B on arvioinut vakuutuksenottajan nopeuden olleen noin 100 km/h. Todistaja A ei ole voinut antaa mitään numeerista arviota mutta on havaintojensa perusteella myös päätynyt siihen käsitykseen, että vakuutuksenottaja oli ylittänyt sallitun nopeuden reilusti.

 

Vakuutuslautakunta toteaa, että silminnäkijöiden arviot käytetystä ajonopeudesta voivat olla epävarmoja. Auton nopeuden luotettava arvioiminen silmämääräisesti on yleensä vaikeaa etenkin, jos tilanne tulee havain­noijalle yllättäen. Tässä tapauksessa silminnäkijöiden kertomukset ovat kuitenkin olennaisesti yhtenevät, ja vahingon paikkatutkintatiedot sekä ajoneuvon kulusta ja vaurioista oleva selvitys tukevat silminnäkijöiden kertomusta vakuutuksenottajan käyttämästä huomattavasta ylinopeudesta.

 

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta pitää todennäköisenä, että vakuutuksenottaja on tapauksessa käyttänyt niin suurta ajonopeutta, että hänen menettelyään voi pitää vakuutussopimuslain 30 §:n tarkoittamalla tavalla törkeän huolimattomana. Lautakunta katsoo, että yhtiöllä on oikeus alentaa maksettavaa korvausta puolella.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Tuomela ja Uimonen sekä varajäsenet Ilveskoski ja Maso. Sihteerinä toimi Raulos.