Tapahtumatiedot

A oli ollut B:n kaupungissa 1.2.2016 noin kello 9.20 matkalla terveyskeskukseen. Koska sekä invaparkki että terveyskeskuksen parkkipaikka olivat täynnä, hän jätti autonsa kadunvarren parkkipaikalle ja lähti kävelemään ajoradan reunaa kohti terveyskeskusta. A liukastui  murtaen jalkansa ja satuttaen polveaan. Korvausta haetaan kaupungin vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön mukaan vahinko oli sattunut ajoneuvoliikenteelle tarkoitetulla väylällä. Ajoradan kunnossapitäjällä ei ole velvollisuutta ryhtyä laajempiin liukkauden torjuntatoimenpiteisiin kuin mitä ajoneuvoliikenne edellyttää. Vahinkoa kärsineellä olisi ollut käytössä myös vaihtoehtoinen reitti, jossa on jalankulkijoille tarkoitetun kevyen liikenteen väylä, joten vakuutuksenottajalle ei ole syntynyt lakiin perustuvaa korvausvelvollisuutta.

Asiakkaan valitus

Edellisenä päivänä 31.1.2016 oli satanut vettä ja yöllä oli pakkasta, jonka johdosta kaikki kulkuväylät olivat peilikirkkaan jään peitossa, eikä kaupunki ollut hoitanut tapahtuma-aikaan hiekoitusta minkään kulkuväylän osalta. Tästä syystä vahinkoa kärsinyt katsoi käyttämänsä reitin olevan turvallisin sekä matkaltaan lyhyin käyttää. Vahinkoa kärsineellä on vasemmassa jalassa tekonivel, minkä vuoksi hänen on erittäin vaikea astua esimerkiksi jalkakäytävän reunan yli ja alas astuminen on vielä vaikeampaa. Vakuutusyhtiön perusteluissaan esittämä vaihtoehtoinen reitti ei olisi tästä syystä ollut edes turvallisempi käyttää, varsinkin keliolosuhteet ja myös ajoväylillä olevien suojateiden hiekoittamattomuus huomioon ottaen.

Mikään kulkuväylä ei ollut asianmukaisesti hoidettu tapaturman sattuessa. Vahingonkärsijän käyttämä reitti oli matkaltaan lyhyin ja tien reunassa oli jonkin verran lunta, joten tien reuna  ei ollut  niin liukas kävellä. Pyörätielle ei ollut edes mahdollista mennä, koska parkkipaikan ja pyörätien välissä oli valtavat lumipenkat, eikä kulkureittiä ollut avattuna. Vasemman puoleiselle jalkakäytävälle päästäkseen olisi pitänyt ylittää jään peittämä ajoväylä useampaan otteeseen. Jalkakäytävä ja suojatiet olivat myös hiekoittamattomia ja jään peittämiä.

Vakuutusyhtiön vastine

Korvausvastuun syntyminen edellyttää, että kunnossapidosta vastuussa oleva laiminlyö asianmukaisen liukkauden torjunnan. Koska kaatumistapaturma sattui ajoradalla sellaisella alueella, jota ei ole tarkoitettu kevyen liikenteen käyttöön, edellyttää korvausvastuun syntyminen lisäksi, että jalankulkuun tarkoitettu väylä on ollut silminnähden niin puutteellisessa kunnossa, että vahinkoa kärsineellä on ollut pakottava syy käyttää kulkemiseen ajorataa jalankulkuun tarkoitetun väylän sijaan.

Katujen ja jalkakäytävien talvikunnossapidosta säädetään laissa kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta eli katulaissa. Lain mukaan kadun kunnossapito käsittää ne toimenpiteet, joiden tarkoituksena on pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä kunnossa. Lähtökohtana on, että kadulla liikkuja voi luottaa siihen, että liikkuminen voi tapahtua turvallisesti. Kunnossapidon taso määritellään kulkuväylän varsinaisen liikenteen mukaan eli ajoradan alue on pidettävä lähinnä moottoriajoneuvoliikenteen edellyttämässä kunnossa ja kevyen liikenteen väylät jalankulku- ja pyöräilyliikenteen edellyttämässä kunnossa.

Kunnossapidon tason määrittelyssä huomioidaan säätila ja sen ennakoitavissa olevat muutokset. Kunnossapitoon kuuluvat muun muassa ne toimenpiteet, jotka talvella ovat tarpeellisia kadun pitämiseksi liikenteen tarpeiden edellyttämässä kunnossa, kuten esimerkiksi liukkauden torjuminen. Ajoradan osalta kunnossapitäjällä ei ole velvollisuutta ryhtyä laajempiin liukkauden torjuntatoimenpiteisiin kuin mitä ajoneuvoliikenne edellyttää.

Sääolosuhteet tapaturman sattumispäivänä 1.2.2016 sekä tapahtumaa edeltävänä että sitä seuraavana päivänä olivat normaalia lauhaa talvikeliä. Kadun kunnossapidossa vastaavan yhtiön ilmoituksen mukaan tapaturmapaikan jalkakäytävien hiekoituksesta oli huolehdittu asianmukaisesti vahingon sattumisen aikaan. Tapaturma-alueella oli ennen vahingon sattumista tehty auraus- ja hiekoitustoimia edeltävänä aamuna 31.1. klo 7.06 ja vahinkopäivän aamuna 1.2. klo 4.11 ja 7.42. Liukkauden torjunnasta oli huolehdittu kaupungin taholta asianmukaisesti, eivätkä A:n väitteet kadun ja jalkakäytävien huonosta hoidosta ja hiekoittamattomuudesta pidä paikkaansa.

Vahinko sattui ajoneuvoliikenteelle tarkoitetulla väylällä. A on itse valinnut sekä autonsa pysäköintipaikan että kulkureittinsä ja päättänyt kävellä ajoradan reunaa pitkin, vaikka kadun molemmin puolin kulkee koko matkan kevyen liikenteen väylät ja ainakin vasemman puoleinen jalkakäytävä olisi ollut hänen käytettävissään. Jalkakäytävät oli hiekoitettu aamulla ennen vahingon sattumista, eikä A:lla ollut mitään pakottavaa syytä käyttää kulkemiseensa ajorataa jalkakäytävän sijasta.

A:lle sattunut tapaturma ei ole vastuuvahinkona korvattava vahinko, koska kaatuminen ajoradan reunalla ei ole johtunut kaupungin syyksi luettavasta laiminlyönnistä liukkaudentorjunnassa vaan siitä, että A oli valinnut kulkureitin, jota ei ollut tarkoitettu jalankulkuliikenteelle.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksessa VKL 433/04 on katsottu, ettei kiinteistönomistaja ollut vahingonkorvausvastuussa ajoradalla sattuneesta liukastumisesta, koska vahinkoa kärsineellä ei ollut pakottavaa syytä käyttää ajorataa jalankulkualueeksi merkityn portaikon sijasta.

Kaupunki ei ole laiminlyönyt kunnossapitovelvollisuuttaan ajoradan eikä myöskään kevyen liikenteen väylien suhteen. Kunnossapitotoimenpiteet on kohdennettu liikenteen laatu huomioiden eli ajorata on pidetty tyydyttävässä kunnossa moottoriajoneuvoliikennettä varten ja kevyen liikenteen väylät jalankulkua ja pyöräliikennettä varten. Kaupunki on tienpitäjänä toiminut niin huolellisesti kuin mahdollista, eikä tien kunnon seurannassa tai hoidossa ole tapahtunut virhettä tai laiminlyöntiä, vaan vahinko on johtunut tienpitäjästä riippumattomasta syystä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko kaupunki katualueen ylläpitäjänä vastuussa A:lle liukastumisesta aiheutuneesta henkilövahingosta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 203.1 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuksenottajana olevan yhteisön toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassa- oloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain 3 §:n mukaan kadun kunnossapito käsittää ne toimenpiteet, joiden tarkoituksena on pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Kunnossapidon tason määräytymisessä otetaan huomioon kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, säätila ja sen ennakoitavissa olevat muutokset, vuorokaudenaika sekä eri liikennemuotojen, kuten moottoriajoneuvoliikenteen, jalankulun ja polkupyöräilyn, tarpeet sekä terveellisyys, liikenneturvallisuus ja liikenteen esteettömyys.

Lain 4 §:n mukaan kadun kunnossapito kuuluu kunnalle.

Asian arviointi

Lautakunta toteaa, että kadun kunnossapitovelvollisella on korostunut velvollisuus huolehtia siitä, että katu on liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Kunnossapitovelvollisella on myös näyttötaakka siitä, että se on huolehtinut katualueen kunnossapidosta katulain edellyttämällä tavalla. Jos velvollisuus pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa on laiminlyöty, seurauksena voi olla vahingonkorvausvastuu. Vastuun syntyminen edellyttää kuitenkin tuottamusta eli sitä, että kadun kunnossapidossa on syyllistytty johonkin laiminlyöntiin tai muuhun virheeseen.

Lautakunta toteaa, että asianmukaisella ja katulain edellyttämän kunnossapidon tason saavuttaneellakaan liukkaudentorjunnalla ei aina pystytä estämään kaikkia liukastumistapaturmia. Mikäli kunnossapidosta vastaava taho voi näyttää, että liukkaudentorjunnassa on saavutettu katulain 3 §:ssä esitetyt olosuhteet huomioon ottaen tyydyttävä taso, kunnossapidosta vastaava ei ole korvausvastuussa mahdollisista liukastumistapaturmista.

Asiassa on riidatonta se, että tapahtuma-aikaan paikalla oli lauha talvikeli. A:n mukaan edellisenä päivänä oli satanut vettä, joka oli yöllä jäätynyt kadulle, minkä vuoksi kadut olivat hyvin liukkaita. Katualueen kunnossapidosta vastaavan kunnan omistaman yhtiön edustajan mukaan alueella on ollut auraamassa ja hiekoittamassa ajoneuvo 1.2.2016 kello 4.11 ja klo 7.42 sekä 31.1.2016 kello 7.06. Lautakunta pitää tätä selvitystä uskottavana. Lautakunta katsoo, että kuvatuissa olosuhteissa kaupunki on auraamalla ja hiekoittamalla alueen huolehtinut riittävästi liukkaudentorjunnasta alueella. Katu on siten ollut liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa, eikä kaupunki siten ole vastuussa A:lle aiheutuneesta henkilövahingosta.

Lopputulos

Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön päätös on vakuutusehtojen mukainen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Mäenpää

Jäsenet:

Karimäki

Korpiola

Rusanen

Toimi