Huolimattomasta tulenkäsittelystä tehdyn esitutkinnan yhteydessä laaditun ilmoituksen mukaan vakuutettu oli lauantaina 27.4.2002 tullut käymään poikansa tilalla tarkoituksenaan kulottaa naapurilta vuokrattu noin kahden hehtaarin suuruinen ketopelto. Vakuutettu kertoi kulottaneensa saman pellon aikaisemmin jo vuosien ajan. Vakuutettu oli sytyttänyt kulon pellon pohjoispäädystä tuulen yläpuolelta tarkoituksenaan kulottaa vastatuuleen. Tuli oli kuitenkin heti riistäytynyt hallinnasta ja lähtenyt leviämään paksussa ruohikossa myötätuuleen kohti erään autiotilan navetta- ja latorakennusta. Tuli oli parissa minuutissa päässyt ladon sisälle, minkä jälkeen tuli jatkoi leviämistään sytyttäen toisenkin rakennuksen palamaan. Autiotilan pihasta tuli oli vielä levinnyt soratien yli hakkuuaukealle, ennen kuin paikalle saapuneet palokunnan yksiköt olivat saaneet tilanteen hallintaan. Kulotetuksi aiottua peltoa paloi noin 80 aaria. Tulen leviäminen metsään saatiin kuitenkin estettyä.
Ilmoituksen mukaan sää oli poliisipartion tullessa paikalle aurinkoinen ja tuuli oli puuskainen. Vakuutettu kertoi, että sää oli ollut tyyni hänen aloittaessaan kulotuksen, mutta yhtäkkinen tuulenpuuska oli painanut tulen väärään suuntaan. Hän oli varustautunut kulotukseen kuusenhavulla. Apujoukkoja hänellä oli ollut viereisessä talossa.
Korvausta kulotuksen aiheuttamasta vahingosta haettiin kulottajan vastuuvakuutuksesta.
Vakuutusyhdistys totesi päätöksessään, että mökkipaloksi levinneestä kulotuksesta oli tullut ilmoitus aluehälytyskeskuksen kautta 27.4.2002 kello 14.00. Kulottaja ei ollut ilmoittanut kulotuksen aloittamisesta aluehälytyskeskukseen eikä paikalliselle palopäällikölle. Palo- ja pelastustoimesta annetun asetuksen 26 §:n mukaan kulottajan on ilmoitettava kulotuksesta aluehälytyskeskukselle hyvissä ajoin ennen kulotuksen aloittamista. Ilmoituksen perusteella paloviranomainen voi joko kieltää kulotuksen tai hyväksyä kulotuksen suorittamisen antaen määräyksiä ja ohjeita asianmukaisesta kulotuksen suorittamisesta. Kyseiselle alueelle oli samana päivänä kello 12.00 julistettu ruohikkopalovaara. Jos vakuutettu olisi ilmoittanut kulotusaikeistaan etukäteen aluehälytyskeskukseen tai palopäällikölle, hän ei olisi saanut lupaa kulotukseen. Vakuutusyhdistyksen mielestä vakuutettu oli aiheuttanut vahingon törkeällä huolimattomuudellaan, kun hän oli laiminlyönyt ilmoittaa kulotuksesta viranomaiselle etukäteen. Kulottajan oman törkeän myötävaikutuksen perusteella vakuutusyhdistys vähensi vastuuvakuutuksesta suoritettavasta korvauksesta 2/3.
Kulottaja toteaa, että hän ei pidä aiheuttamaansa vahinkoa törkeänä, vaan normaalina vahingon tuottamuksena. Hän valmistautui kyseisenä päivänä kulotukseen kuuntelemalla kaikki aamun ja aamupäivän Radio Suomen uutislähetykset. Ylen paikallinen toimitus kertoi hänelle myöhemmin, että ruohikkopalovaarailmoitus oli annettu ensimmäisen kerran kello 13.30 uutislähetyksessä. Hän oli kaksi päivää aikaisemmin yrittänyt kulottaa peltoa, mutta maasto oli vielä niin märkää, että se ei kulottunut. Kyseinen päivä oli kevään ensimmäinen tyyni ja lämmin päivä, jolloin pellot kuivuivat. Hän ei olisi varmasti aloittanut kulotusta, jos hän olisi tiennyt tulossa olevasta ruohikkopalovaarasta ja yhtäkkisestä tuulenpuuskasta. Kulotuksen valmistelut hän aloitti kello 12.00. Lisäksi vakuutettu paljoksuu vahingonkärsineelle aiheutuneen vahingon määrää rakennusten osalta.
Kulottajalla on huomattava vastuu toimenpiteidensä seurauksista. Jos vahinko aiheutetaan törkeällä huolimattomuudella esim. laiminlyömällä ilmoitusvelvollisuus aluehälytyskeskukselle, mikä johtaisi kulotuksen kieltämiseen, tai muutoin törkeästi laiminlyömällä kulotukseen liittyvät suojaamis- ja valvontatoimenpiteet, voidaan korvausta alentaa tai se evätä kokonaan. Kulottajan laiminlyönti on tässä tapauksessa törkeä, koska yhteydenotto aluehälytyskeskukseen ennen kulotuksen aloittamista olisi johtanut kulotusluvan epäämiseen, eikä vahinkoa olisi syntynyt.
Vakuutussopimuslain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai se evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys vakuutetun toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutetun tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.
Lautakunta toteaa, että palo- ja pelastustoimesta annettu asetus on sittemmin kumottu uuden pelastustoimilain tultua voimaan 1.9.1999 ja se on korvattu 1.9.1999 voimaan tulleella pelastustoimiasetuksella. Pelastustoimilain 26 §:n mukaan kulotuksesta on ennakolta ilmoitettava hätäkeskukselle.1.1.2001 voimaan tulleen hätäkeskuslain 4 §:n mukaan hätäkeskuksen tehtävänä on muun muassa ottaa vastaan ihmisten, omaisuuden tai ympäristön turvallisuuteen liittyviä välittömiä toimenpiteitä edellyttäviä ilmoituksia sekä välittää ne edelleen tehtävästä vastuussa oleville yksiköille.
Vakuutettu on todennut, että kulotettava alue oli paria päivää aikaisemmin ollut niin kostea, että se ei ollut syttynyt, ja että kulo pääsi leviämään äkkinäisen tuulenpuuskan vuoksi. Vakuutusyhdistys ei ole edes väittänyt, että vakuutetun menettelyä voitaisiin pitää törkeän huolimattomana myös muilla perusteilla kuin sillä, että hän oli laiminlyönyt ilmoittaa kulotuksesta etukäteen.
Asiakirjoista saadun selvityksen perusteella lautakunta katsoo jääneen osoittamatta, että vakuutetun menettely olisi ollut törkeän huolimatonta. Tämän vuoksi hänen huolimattomasta tulenkäsittelystään aiheuttama vahinko tulee kokonaisuudessaan korvata vastuuvakuutuksesta. Asian näin päättyessä lautakunta ei ota kantaa vakuutuksesta suoritettavan korvauksen määrään.
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Määttä, Rusanen ja Savonen. Sihteerinä toimi Mikkola.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA