Vakuutetun puoliso ei antanut kirjallista vastinetta eikä saapunut käräjäoikeuteen asian käsittelyyn. Poliisitutkinnassa puoliso oli kiistänyt pahoinpitelyt. Käräjäoikeus määräsi 16.1.2003 antamassaan tuomiossa vakuutetun puolisolle perusmuotoisen lähestymiskiellon. Perustelujen mukaan vakuutetun esittämistä kahdeksasta lääkärintodistuksesta kävi ilmi, että häntä oli vuodesta 1999 lähtien pahoinpidelty. Lääkärinlausunnot huomioon ottaen käräjäoikeus piti vakuutetun kertomusta uskottavana ja katsoi, että hänellä oli perusteltua aihetta kokea henkensä tai terveytensä olevan uhattuna.

Vakuutettu haki oikeusturvaetua lähestymiskieltoasiaan kotivakuutukseensa sisältyvästä oikeusturvavakuutuksesta.

 

Vakuutusyhtiö ei myöntänyt oikeusturvaetua, koska lähestymiskieltoasiassa oli kysymys yhteiselämän lopettamiseen liittyvästä vaatimuksesta.

 

Vakuutetun mielestä vakuutusyhtiön ratkaisu asiassa on virheellinen, koska perheväkivalta on ollut jatkuvaa. Vaikka hän onkin muuttanut pois entisestä yhteisestä kodista, ei lähestymiskiellon määräämispyyntö liity millään tavoin yhteiselämän lopettamiseen. Lähestymiskieltoasiaa ei myöskään voida millään tavoin pitää vakuutusehtojen soveltamisen kannalta avioeroon liittyvänä asiana, vaikka lähestymiskieltopyynnön syynä olisivat ne samat vastapuolen aggressiot, jotka ovat saattaneet johtaa itse avioeroonkin. Lisäksi kyseinen vakuutusehtojen kohta on vakuutuksenantajan laatima rajoitusehto, jota ei tule tulkita laajentavasti laatijansa eduksi. Puolisoiden avioeroasia ei vielä tänä päivänäkään ole tullut vireille.

  

Lähestymiskieltohakemuksen perusteena olevat tapahtumat ovat sattuneet puolisoiden asuessa yhdessä, ja heti yhteiselämän päätyttyä vakuutuksenottaja on hakenut puolisolleen lähestymiskieltoa. Tämän vuoksi lähestymiskieltoasia on liittynyt sekä ajallisesti että muutoin niin läheisesti yhteiselämän lopettamiseen, että kyseessä oleva rajoitusehto tulee sovellettavaksi. Vakuutusehdoissa puhutaan nimenomaan yhteiselämän lopettamiseen liittyvistä vaatimuksista. Ennen erilleen muuttoa lähestymiskiellon hakeminen puolisolle ei edes ole mahdollista. Lähestymiskieltoa koskevan lain tarkoituksena on ollut nimenomaisesti kohentaa erotilanteissa toista puolisoa pelkäävän puolison asemaa.

 

 

Oikeusturvavakuutuksen ehtojen 5 –kohdan mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja muun muassa asiassa, joka koskee avioeroa, avioeroon tai yhteiselämän lopettamiseen tai avioliitonomaisen yhteiselämän päättymiseen liittyviä varallisuusriitoja tai muita vaatimuksia.

 

Tässä tapauksessa vakuutettu on pyytänyt lähestymiskiellon määräämistä sillä perusteella, että hänen puolisonsa on avioliiton aikana ja puolisoiden vielä asuessa yhteisessä kodissa toistuvasti pahoinpidellyt häntä vuosina 1999–2002. Lautakunta toteaa, että edellä todettu vakuutusehto on vakuutusyhtiön laatima rajoitusehto, jota ei tule tulkita laajentavasti laatijansa eduksi. Lautakunnan mielestä kysymys siitä, onko lähestymiskieltopyynnössä kysymys avioeron tai yhteiselämän lopettamiseen liittyvästä vaatimuksesta, on ratkaistava tapauskohtaisesti. Lähestymiskieltopyyntöä ei kuitenkaan yleensä voi pitää yhteiselämän lopettamiseen tai avioeroon liittyvänä vaatimuksena. Lähestymiskieltoasiaa voidaan vain poikkeuksellisesti pitää avioeroon tai yhteiselämän päättämiseen liittyvänä vaatimuksena, jos olosuhteista on pääteltävissä, että lähestymiskieltopyyntö on osa puolisoiden muita riitaisuuksia.

 

Koska tässä tapauksessa lähestymiskieltoa on haettu pelkästään puolison väkivaltaisuuden perusteella, ei nyt kyseessä oleva asia liity lautakunnan mielestä avioeroon tai yhteiselämän lopettamiseen. Näin ollen vakuutetulle tulee myöntää oikeusturvaetu.