Lausunnonpyytäjä (syntynyt 21.12.1944) kuului ajalla 16.1.1970 – 15.8.2000 olleen työsuhteensa perusteella työnantajan eläkesäätiön A-osaston toimintapiiriin. Hänen eläkesäätiön sääntöjen mukainen eläkeikänsä oli 60 vuotta. Työsuhteen päätyttyä eläkesäätiö oli antanut lausunnonpyytäjälle mm. vanhuuseläkkeen sisältävän vapaakirjan.

 

Lausunnonpyytäjä oli ollut puhelinyhteydessä eläkesäätiöön lokakuussa 2004 hakeakseen vanhuuseläkettä. Hänelle kerrottiin tuolloin, ettei eläkettä voida myöntää, koska hän oli vielä vakituisessa työssä. Eläkesäätiö lähetti lausunnonpyytäjälle 7.10.2004 uudet 30.9.2004 päivätyt, mutta vielä vahvistamattomat sääntönsä sekä laskelman karttuneesta lisäeläkkeestä. Lähetteen mukaan lisäeläkkeen myöntäminen edellyttää kirjallista hakemusta, joka on toimitettava eläkesäätiölle eläkkeen myöntämisedellytysten täyttyessä.

 

Lausunnonpyytäjä tiedusteli uudelleen 4.10.2005 sähköpostilla eläkesäätiöltä eläkeoikeuttaan 60 vuoden iässä. Nyt eläkesäätiöstä vastattiinkin sääntöjä muutetun lausunnonpyytäjän eläkeryhmän osalta niin, että A-osaston vanhuuseläke voitiin myöntää ilman lakisääteistä eläkettä. Pelkkää lisäeläkettä maksettaisiin 63 vuoden ikään, jolloin tehtäisiin yhteensovitus lakisääteisten eläkkeiden kanssa. Lausunnonpyytäjä hakikin lisäeläkettä eläkesäätiöön 6.10.2005 saapuneella hakemuksella. Hän vaati eläkkeen maksamista jo 1.1.2005 alkaen vedoten siihen, että oli saanut eläkesäätiöstä vuotta aiemmin väärät ohjeet. Eläkesäätiö myönsi lausunnonpyytäjälle lisäeläkkeen hänen vaatimuksensa mukaisesti 1.1.2005 lukien päätöksellään 17.11.2005.

 

Lausunnonpyytäjä jäi lakisääteiselle vanhuuseläkkeelle 1.1.2008. Eläkesäätiö ilmoitti ensin 22.1.2008, että eläkkeiden yhteensovituksen vuoksi lisäeläkettä ei enää jäänyt maksettavaksi. Lausunnonpyytäjän vaadittua päätöksen oikaisemista eläkesäätiön sääntöihin vedoten säätiö laski eläkkeen uudelleen ja ilmoitti päätöksellä 21.11.2008 lisäeläkkeen määräksi 1.1.2008 alkaen 217,96 euroa/kk. Eläkesäätiö maksoi viivästyneille eläke-erille yhteensä 108,56 euroa viivästyskorotusta. Lausunnonpyytäjä vaati nyt viivästyskorotuksen maksamista myös ajalta 1.1. – 31.10.2005 takautuvasti maksetuille eläke-erille vedoten siihen, että hakemuksen viivästyminen oli tuolloin johtunut eläkesäätiön antamasta virheellisestä tiedosta.

 

 

Eläkesäätiö ilmoitti kirjeellä 30.1.2009, ettei se hyväksy lausunnonpyytäjän vaatimusta. Eläkesäätiö katsoi antaneensa lausunnonpyytäjälle oikeat tiedot lokakuussa 2004. Ilmoituksen 7.10.2004 liitteenä oli lähetetty myös eläkesäätiön 30.9.2004 hyväksymä sääntömuutos ja lausunnonpyytäjä oli itsekin todennut mm. säätiön eläkepäällikölle 19.12.2008 lähettämässään sähköpostiviestissä saaneensa 30.9.2004 hyväksytyn sääntömuutoksen. Sääntömuutos on tullut voimaan 1.1.2005.

 

Sääntömuutoksen 6 §:n 2 momentin mukaan oikeus vanhuuseläkkeen saamiseen on jokaisella osaston toimintapiiriin kuuluvalla, jonka työsuhde on päättynyt hänen täytettyään eläkeiän. Säännöstä ei muutettu sääntömuutoksessa ja se on sisällöltään sama nykyisinkin voimassa olevissa säännöissä. Kyseisessä momentissa työsuhteella tarkoitetaan työsuhdetta eläkesäätiön työnantajaan.Lausunnonpyytäjän työsuhde oli päättynyt 15.8.2000.

 

Sääntömuutoksen 6 §:n 4 momentin mukaan ryhmiin 1 N, 2N, 7N ja 8N kuuluvan työntekijän vanhuuseläkkeen saamisen edellytyksenä on, ettähänelle on myönnetty lakisääteinen vanhuuseläke tai varhennettu vanhuuseläke. Ennen 30.9.2004 hyväksyttyä sääntömuutosta 4 momentin säännös on koskenut ryhmiä 3N, 4N, 5N ja 6N, joihin kuuluvien työntekijöiden vanhuuseläkkeen saamisen edellytyksenä on ollut lakisääteisen varhennetun vanhuuseläkkeen tai vanhuuseläkkeen myöntäminen. Lakisääteisen varhennetun vanhuuseläkkeen tai vanhuuseläkkeen saamisen edellytyksenä on, ettei työntekijä ole enää eläkelakien piiriin kuuluvassa työsuhteessa. Lausunnonpyytäjä kuuluu ryhmään 3N, joten 30.9.2004 hyväksytyn ja 1.1.2005 voimaan tulleen sääntömuutoksen jälkeen lisäturvan mukaisen vanhuuseläkkeen saamisen edellytyksenä ei ole enää ollut lakisääteisen vanhuuseläkkeen tai varhennetun vanhuuseläkkeen myöntäminen ja näin ollen viimeisimmän työsuhteen päättyminen.

 

Eläkesäätiön 7.10.2004 lähettämässä ilmoituksessa on kerrottu, että lisäeläkkeen myöntäminen edellyttää kirjallista hakemusta, joka on toimitettava eläkesäätiölle eläkkeen myöntämisedellytysten täyttyessä. Eläkesäätiö on lähettänyt oikeat ja viimeisimmät tiedot eläkesäätiön sääntöihin tulevista muutoksista, joissa on ollut tieto vanhuuseläkkeen hakemisen edellytyksistä.

 

Eläkesäätiö katsoi lausunnonpyytäjän eläkehakemuksen tulleen vireille 6.10.2005. Yhteydenottoa 2004 lokakuussa ei voida pitää eläkkeen hakemisena, sillä eläkesäätiön sääntöjen 24 §:n mukaan sekä eläkesäätiölain 50 §:n mukaan eläkettä on haettava kirjallisesti. Eläkesäätiö oli antanut yhteydenoton johdosta lausunnonpyytäjälle tiedot vanhuuseläkkeen hakemisen edellytyksistä. Eläkesäätiölaissa tai eläkesäätiön säännöissä ei ole säädetty eläkesäätiölle velvollisuutta kehottaa vapaakirjan saaneita henkilöitä hakemaan eläkettä.

 

Eläke on maksettu ennen viivästyskorotusajan alkamista. Eläkesäätiölain 55 §:n perusteella eläkkeen ja muun etuuden suorituksen viivästyessä eläkesäätiön on maksettava viivästynyt eläke tai muu etuus viivästysajalta korotettuna. Saman momentin mukaan viivästysajan katsotaan alkavan, kun kolme kuukautta on kulunut sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona etuuden hakija on jättänyt eläkesäätiölle hakemuksensa ja sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen eläkesäätiön vastuun arvioimiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös eläkesäätiön mahdollisuudet hankkia selvitys.

 

Viivästyskorotuksen alkaminen on sidottu hakemuksen jättämishetkeen. Hakemus on tullut vireille 6.10.2005. Viivästyskorotusaika alkaa, kun on kulunut kolme kuukautta hakemuksen jättämiskuukauden eli lokakuun 2005 päättymisestä. Viivästyskorotusaika on lausunnonpyytäjän hakemuksen kohdalla alkanut 1.2.2006. Koska takautuva eläke oli maksettu 30.11.2005 eli ennen viivästyskorotusajan alkamista, ei takautuville eläke-erille tullut maksettavaksi viivästyskorotusta.

 

Päätöksessä 21.11.2008 maksettu viivästyskorotus perustuu eläkesäätiölain 55 §:n 1 momentin viimeiseen lauseeseen, jonka mukaan saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle etuuserälle korotus lasketaan eräpäivästä. Eläkkeelle ajalta 1.1.-31.10.2008 on maksettu viivästyskorotusta, sillä kunkin kuukauden eläke-erä olisi pitänyt maksaa vastaavan kuukauden aikana, mutta eläke-erät on maksettu vasta 28.11.2008. Esimerkiksi tammikuun 2008 eläke-erä olisi pitänyt maksaa 31.1.2008, mutta se on maksettu vasta 28.11.2008. Tammikuun eläke-erä on näin ollut viivästyneenä ajalla 1.2.-28.11.2008, ja eläke-erään on tämän vuoksi maksettu viivästyskorotus viivästysajalta.

 

Eläkesäätiö totesi korjanneensa käsittelyssä tapahtuneet virheet. Eläke on hakemuksen vireilletuloajankohdasta huolimatta myönnetty alkamaan takautuvasti eläkeiästä 1.1.2005 alkaen. Lakisääteisten eläkkeiden myöntämisen vuoksi lisäeläkkeeseen tehdyn rajoittamisen vaikutus eläkkeen määrään on myös oikaistu ja viivästyneille eläke-erille on maksettu lainmukainen viivästyskorotus.

 

 

Lausunnonpyytäjä selostaa tapahtumien kulkua ja toteaa, että jos hän olisi tyytynyt eläkesäätiön asiantuntijoiden alkuperäisiin päätöksiin, hän olisi ensinnäkin menettänyt kolmelta vuodelta (2005, 2006, 2007) A-osaston lisäeläketurvan mukaisen täyden vanhuuseläkkeen ja toiseksi myös menettänyt loppuelämäkseen yhteensovitetun A-osan. Nyt säätiö ryhtyi oikaisuihin vasta, kun hän itse oli huolellisesti perehtynyt asiaan ja kyseenalaistanut päätökset.

 

Lausunnonpyytäjä kiistää jyrkästi eläkesäätiön kirjeessä 30.1.2009 esittämän väittämän, että eläkesäätiö olisi antanut oikeat tiedot lokakuussa 2004". Hän oli soittanut lokakuussa 2004 säätiöön tiedustellakseen ohjeita A-osaston eläkkeen hakemiseksi. Onhan itsestään selvää, että hän olisi silloin myös lähettänyt hakemuksen, mikäli siihen olisi neuvottu. Eläkesäätiön antamien väärien ohjeiden takia hakemus viivästyi vuodella, josta syystä eläkesäätiön kuuluu maksaa viivästyskorotus myös takautuville A-osaston lisäeläketurvan mukaiselle vanhuuseläke-erille ajalta 1.1.2005 – 31.10.2005. Lisäksi tulisi vahvistaa kirjallisesti, että hän kuuluu eläkesäätiön rekisterissä ryhmään 4N.

 

 

Lausunnonpyytäjä on ollut yhteydessä eläkesäätiöön syys-lokakuussa 2004, minkä johdosta hänelle on lähetetty 7.10.2004 päivätty ilmoitus karttuneesta lisäeläkkeestä ja ennakkolaskelma eläkkeestä. Ilmoituksen liitteenä on myös lähetetty eläkesäätiön hallituksen 30.9.2004 hyväksymä sääntömuutos. Vakuutusvalvontavirasto on 8.2.2005 vahvistanut sääntömuutoksen ja se on tullut voimaan 1.1.2005 lukien.

 

Lausunnonpyytäjä kuuluu ryhmään 4N. 30.9.2004 hyväksytyissä ja 1.1.2005 voimaantulleissa säännöissä ei ole em. ryhmään kuuluvan osalta edellytyksenä lakisääteisen vanhuuseläkkeen tai varhennetun vanhuuseläkkeen myöntäminen eikä myöskään näin ollen viimeisimmän työsuhteen päättyminen.

 

Lausunnonpyytäjä on seuraavan kerran ottanut yhteyttä eläkesäätiöön sähköpostitse 4.10.2005 eläkkeen hakemisesta, jolloin hänelle on toimitettu hakemuslomake. Eläkehakemus on saapunut säätiöön 6.10.2005. Eläkehakemuksen ja 12.10.2005 tulleen sähköpostiviestin perusteella eläkesäätiön hallitus on 17.11.2005 antamallaan päätöksellä myöntänyt lausunnonpyytäjälle vanhuuseläkkeen takautuvasti 1.1.2005 lukien.

 

Eläkesäätiölain 55 §:n perusteella eläkkeen ja muun etuuden suorituksen viivästyessä eläkesäätiön on maksettava viivästynyt eläke tai muu etuus viivästysajalta korotettuna. Saman momentin mukaan viivästysajan katsotaan alkavan, kun kolme kuukautta on kulunut sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona etuuden hakija on jättänyt eläkesäätiölle hakemuksensa.

 

Viivästyskorotusaika olisi alkanut 1.2.2006. Takautuva eläke on maksettu 30.11.2005 eli ennen viivästyskorotusajan alkamista. Näin ollen takautuville eläke-erille ei ole maksettu viivästyskorotusta.

 

 

Lausunnonpyytäjä toteaa eläkesäätiön vahvistavan, että hän on ollut puhelimitse yhteydessä heidän virkailijaansa syys-lokakuussa 2004. Syy yhteydenottoon oli hakea A-osaston lisäeläketurvan mukainen vanhuuseläke. Hänelle kuitenkin sanottiin, ettei edellytyksiä vanhuuseläkkeen hakemiseen ole, koska hän oli vielä työelämässä. Näin ollen hänelle toimitettiin vain eläkelaskelma sekä säännöt, muttei hakemuslomaketta. Tämä käy ilmi lausuntopyynnön liitteistä.

 

Eläkesäätiö "pesee kätensä" antamastaan väärästä neuvosta huomauttamalla, että hänelle oli toimitettu sääntömuutos, josta käy ilmi, että "... 1.1.2005 voimaantulleissa säännöissä ei ole em. ryhmään kuuluvan osalta edellytyksenä lakisääteisen vanhuuseläkkeen tai varhennetun vanhuuseläkkeen myöntäminen eikä myöskään näin ollen viimeisimmän työsuhteen päättyminen." Vaikka säätiön oma virkailija ei ollut osannut tulkita sääntömuutosta, eläkesäätiön mielestä hänen olisi pitänyt monisivuisista säännöistä löytää ja ymmärtää tämä muutettu pykälä ja lähettää hakemus, vaikkei eläkesäätiö ollut toimittanut siihen tarvittavaa lomaketta.

Hän sai tietää vasta lokakuussa 2005 muuta kautta, että laki on muutettu ja hänellä olisi ollut oikeus hakea lisäeläketurvan mukainen vanhuuseläke A-osastolta vuoden 2005 alusta. Kun vanhuuseläke suostuttiin 17.11.2005 maksamaan takautuvasti 1.1.2005 lukien, eläkesäätiö täten muodollisesti hyväksyi syys-lokakuun 2004 puhelinyhteydenoton hakemukseksi.

 

Lausunnonpyytäjä toteaa ilman omaa syytään joutuneensa odottamaan hänelle  kuuluvia rahoja, jonka takia eläkesäätiö aiheutti hänelle merkittävää taloudellista haittaa. Kuten eläkesäätiö kirjeessään toteaa "...eläkkeen tai muun etuuden suorituksen viivästyessä eläkesäätiön on maksettava viivästynyt eläke tai muu etuus viivästysajalta korotettuna." Näinhän ei tapahtunut, vaan eläkesäätiö vain viittaa kirjalliseen hakemukseen 6.10.2005. Eläkesäätiö toimii ristiriitaisesti eikä tulkitse omia päätöksiään johdonmukaisesti, koska huolimatta kirjallisen hakemuksen myöhästymisestä eläkesäätiö kuitenkin maksoi vanhuuseläkkeen 1.1.2005 alkaen, kuin hakemus olisi jätetty oikea-aikaisesti.

 

 

Eläkesäätiölain 50 §:n mukaan etuutta on haettava kirjallisesti. Hakijan on annettava eläkesäätiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen eläkesäätiön vastuun arvioimiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös eläkesäätiön mahdollisuus hankkia selvitys.

 

Eläkesäätiölain 53 §:n 1 momentin mukaan eläkettä ei suoriteta takautuvasti pitemmältä ajalta kuin eläkkeen hakemista seuraavaa kuukautta edeltäneiden kuuden kuukauden ajalta tai eläkesäätiön säännöissä määrätyltä tätä pitemmältä ajalta.

 

Eläkesäätiölain 55 §:n 1 momentin mukaan eläkkeen ja muun etuuden suorituksen viivästyessä eläkesäätiön on maksettava viivästynyt eläke tai muu etuus viivästysajalta korotettuna. Etuuden korotus vuotta kohden laskettuna on korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen ja se lasketaan viivästysajan jokaiselta päivältä. Viivästysajan katsotaan alkavan, kun kolme kuukautta on kulunut sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona etuuden hakija on jättänyt eläkesäätiölle hakemuksensa ja 50 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle etuuserälle korotus kuitenkin lasketaan eräpäivästä.

 

Lautakunta toteaa, että asiassa on riidatonta, että lausunnonpyytäjä on ollut puhelimitse yhteydessä eläkesäätiöön syys-lokakuussa 2004. Lautakunta ei voi käytettävissään olevin keinoin tarkemmin selvittää tuolloin käydyn puhelinkeskustelun sisältöä. Asiakirjojen mukaan eläkesäätiö on kuitenkin puhelinkeskustelun johdosta lähettänyt lausunnonpyytäjälle jäljennöksen 30.9.2004 hyväksytyistä muutetuista mutta vielä vahvistamattomista säännöistään.

 

Lautakunta pitää uskottavana lausunnonpyytäjän kertomusta siitä, että hän oli ottanut yhteyttä eläkesäätiöön nimenomaan eläkesäätiön A-osaston vanhuuseläkkeen hakemiseksi. Jo senkin perusteella, että eläkesäätiö tuolloin oli lähettänyt lausunnonpyytäjälle uudet sääntönsä, vanhuuseläkkeen myöntämisedellytysten on täytynyt olla puhelinkeskustelussa esillä. Eläkesäätiön edustajan tiedossa on tuossa vaiheessa täytynyt olla sääntömuutoksen vaikutus lausunnonpyytäjän eläkeoikeuteen.

 

Sen perusteella, että lausunnonpyytäjä oli täyttämässä eläkesäätiön sääntöjen mukaisen eläkeiän jo 21.12.2004, minkä johdosta hänen uusien sääntöjen mukainen eläkeoikeutensa oli alkamassa 1.1.2005, eläkesäätiön edustajan olisi huolellisesti toimiessaan pitänyt osata tuolloin ilmoittaa lausunnonpyytäjälle hänen oikeudestaan saada ja hakea vanhuuseläke. Kun eläkesäätiön edustaja ei ole lausunnonpyytäjän yhteydenoton johdosta näin menetellyt, lautakunta katsoo, että kirjallisen eläkehakemuksen viivästyminen on johtunut pääasiallisesti eläkesäätiön puolella olevasta syystä. Siihen, että eläkesäätiö on alun perin itsekin näin katsonut, viittaa se, että eläkesäätiö on päätöksellään 17.11.2005 myöntänyt ja maksanut lausunnonpyytäjälle vanhuuseläkkeen takautuvasti ajalta 1.1. – 31.10.2005, vaikka lausunnonpyytäjä oli kirjallisesti hakenut eläkettään vasta 6.10.2005. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjällä on myös tältä osin oikeus eläkkeen viivästyskorotukseen.

 

Eläkesäätiön ilmoituksen mukaan Vakuutusvalvontavirasto on vahvistanut eläkesäätiön muutetut säännöt 8.2.2005 ja sääntömuutos on tullut voimaan 1.1.2005 lukien. Näin ollen asianmukaisten eläkeoikeutta koskevien tietojen perusteella ajoissa tehtynä lausunnonpyytäjän eläkehakemus olisi voitu käsitellä eläkesäätiössä helmikuussa 2005. Tämän perusteella lautakunta katsoo, että eläkesäätiölain 55 §:n mukainen lausunnonpyytäjän eläkkeen maksamisen viivästysaika on alkanut 1.6.2005, josta lähtien viivästyneenä ajalta 1.1.2005 – 31.10.2005 maksamilleen eläke-erille eläkesäätiön tulee maksaa lausunnonpyytäjälle eläkesäätiölain 55 §:n 1 momentin mukaiset viivästyskorotukset.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Rissanen, jäsenet Helle, Kauppila, Korpiola ja Rauhamaa sekä varajäsen
Sibakov. Sihteerinä toimi Isokoski.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA