Tapahtumatiedot

Hevosten valmennus- ja kilpailutoimintaa harjoittaneen vakuutuksenottajan (jäljempänä A) omistama asuin- ja tallirakennus oli tuhoutunut tulipalossa kesällä 2013. Vakuutusyhtiö oli arvioinut rakennuksen päivänarvon mukaan lasketuksi vahingon arvonlisäverottomaksi määräksi 127 035 euroa ja suorittanut A:lle sitä vastanneen vakuutuskorvauksen syyskuussa 2013.

Korvauspäätöksillään 15.12.2014 ja 11.2.2015 vakuutusyhtiö on maksanut A:lle yhteensä 12 835,62 euron lisäkorvauksen lisättynä viivästyskorolla. Lisäkorvaus vastasi rakennuksen asuinkäytössä olleen osan arvonlisäveron osuutta rakennuksen osien rakennuskustannusten mukaisessa suhteessa laskettuna. Vakuutuskorvaus on maksettu rakennuksen arvioidun päivänarvon mukaisena, koska A ei ollut rakennuttanut uutta rakennusta tuhoutuneen tilalle.

A on vaatinut vakuutusyhtiöltä huhtikuussa 2015 arvonlisäveron osuuden korvaamista myös rakennuksen talliosaan kohdistuneen vahingon perusteella. A on vedonnut siihen, ettei hänellä ollut arvonlisäverolain mukaan oikeutta vähentää toiminnassaan kiinteistön ostohintaan sisältynyttä arvonlisäveron osuutta. Tämän vuoksi myöskään vakuutusyhtiöllä ei ollut perustetta vähentää korvaussummasta arvonlisäveron osuutta. Asiakirjojen mukaan A oli hankkinut kiinteistön muutamia vuosia ennen vahinkoa eikä siihen ollut tehty perusparannuksia tai muitakaan korjauksia.

Vakuutusyhtiö on 30.4.2015 päivätyllä päätöksellään kieltäytynyt maksamasta lisäkorvausta. Vakuutusyhtiön mukaan oli ilmeistä, ettei A:lle ollut kiinteistökaupan yhteydessä siirtynyt oikeutta vähentää kiinteistön hankintahintaan sisältynyttä arvonlisäveroa.  A:n käyttäessä rakennusta arvonlisäverolliseen toimintaan hänelle oli kuitenkin syntynyt oikeus vähentää verollisessa käytössä olleen rakennuksen osan remontointikustannuksiin sisältynyt arvonlisävero. Oli riidatonta, että A oli ollut vahinkohetkellä arvonlisäverovelvollinen siitä liiketoiminnasta, johon rakennuksen talliosaa oli käytetty. Hänellä olisi siis ollut verottajan ohjeistuksen mukaan vähennysoikeus rakennuskustannuksista, jos jälleenrakennustoimenpiteisiin olisi ryhdytty.

Vakuutuskorvauksen kannalta oli ratkaisevaa, oliko rakennus ollut sellaisessa käytössä, että rakennustoimenpiteisiin ryhtyessään A:lle olisi syntynyt arvonlisäveron vähennysoikeus. Asiaa tuli arvioida vahinkohetken tilanteen perusteella. Arvonlisäveron osuuden vähentäminen ei voinut riippua siitä, päättikö verovelvollinen vakuutuksenottaja rakentaa uuden rakennuksen vai ei.

Asiakkaan valitus

A on 2.5.2015 päivätyssä valituksessaan vaatinut rakennuksen tallikäytössä olleen osan korvausmäärästä vähennetyn arvonlisäveron osuuden, määrältään 17 652,78 euroa, korvaamista vakuutuksesta.

A on lausunut olevansa vakuutusyhtiön kanssa samaa mieltä siitä, että vain tosiasiallinen vahinko oli korvattava ja ettei vähennetty tai vähennettävissä oleva arvonlisäveron osuus ollut vakuutuksesta korvattavaa vahinkoa. A:lle ei ollut arvonlisäverolain 103 §:n perusteella siirtynyt kiinteistöä ostaessa oikeutta vähentää saantomiehellä mahdollisesti vähennettävissä ollutta rakennuksen arvonlisävero-osuutta. Toinen mahdollisuus vähentää rakennukseen sisältynyttä arvonlisäveroa oli arvonlisäverolain 27 - 32 a ja 103 §:n perusteella ollut se, että A olisi itse rakentanut rakennuksen tai peruskorjannut sitä, mutta vakuutusyhtiö ei ollut väittänytkään tällaista tapahtuneen. Rakennuksen omistajalla oli mahdollisuus vähentää arvonlisäveron osuus verotuksessaan vain kerrotuissa tilanteissa. Näin ollen vakuutusyhtiön väite siitä, että A:lle olisi syntynyt oikeus vähentää remontointikustannuksiin sisältynyt arvonlisävero käyttäessään rakennusta arvonlisäverovelvolliseen toimintaan, oli virheellinen. A on kiistänyt tällaisia remontointikustannuksia olleen.

Siltä osin kuin vakuutusyhtiö oli vedonnut mahdollisuuteen rakentaa uusi rakennus, olisi rakentamisen yhteydessä maksetun arvonlisäveron osuuden vähentäminen A:n arvonlisäverotuksessa mahdollista. A:n mielestä verovaikutusta oli kuitenkin vasta tosiasiallisella rakentamisella, ei pelkällä rakentamisen mahdollisuudella. Vakuutusyhtiö ei ollut pystynyt osoittamaan tuhoutuneessa kohteessa vähennykseen oikeuttanutta arvonlisäveroa, mikä poisti A:n mahdollisuuden spekulatiiviseen toimintaan. Päivänarvokorvaus tulikin suorittaa siten, ettei arvonlisäveron osuutta vähennetty.

A on vedonnut myös vakuutusehtojen kohtaan 10.5.3.1, jonka mukaan jälleenhankinta-arvon mukaisessa korvauksessa maksetaan ensin päivänarvon mukainen korvaus ja jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus maksetaan jälleenhankinnan edistymisen mukaisesti. Vakuutusyhtiön maksama päivänarvokorvaus ei edellyttänyt jälleenrakentamista. Koska rakennustöitä ei suoritettu, myöskään arvonlisäverolain mukaista vähennysoikeutta ei syntynyt. Tilanne olisi toinen, jos kohde olisi vahinkohetkellä ollut arvonlisäverollinen ja A olisi voinut vähentää siihen sisältyneen arvonlisävero-osuuden. Tällöin arvonlisäveron osuus olisi voitu vähentää myös päivänarvokorvauksesta.

Myös A:n mukaan asiaa oli tarkasteltava vahinkohetken tilanteen mukaan. Päivänarvokorvaus tuli vakuutusehtojen mukaisesti maksaa pian vahingon tapahduttua ja vahingonkärsineen tulevista toimenpiteistä riippumatta. Vakuutusyhtiön tapa vedota toisaalta vahinkohetken olosuhteisiin, mutta toisaalta perustella ratkaisuaan mahdollisuudella rakentaa rakennus uudelleen jälleenhankinta-arvon mukaisen korvauksen ja arvonlisäveron vähennysoikeuden saamiseksi, oli ristiriitainen. Vasta rakennuksen uudelleen rakentamisen kustannuksiin sisältyisi vähennettävää arvonlisäveroa eikä pelkkä viittaus tähän mahdollisuuteen ollut riittävä peruste vähennykselle.

Vakuutusyhtiön väite siitä, että A voisi arvonlisäveron osuuden sisältävän päivänarvokorvauksen saadessaan hyötyä rakentamalla rakennuksen uudestaan kahden vuoden sisällä, ei pitänyt paikkaansa. Vakuutusyhtiö saattoi jälleenhankinta-arvon mukaista korvausosuutta suorittaessaan ottaa huomioon aikaisemmin tekemänsä suoritukset ja tehdä siinä vaiheessa tarvittavat vähennykset. Asia tulisi lopulta oikaistuksi verotuksen kautta. Nyt A oli kärsinyt vahinkonaan myös rakennuksen arvoon sisältyneen arvonlisäveron osuuden, koska hän ei ollut voinut vähentää sitä omassa verotuksessaan eikä vakuutusyhtiökään ollut kyseistä osuutta hänelle korvannut. Uutta rakennusta ei tultu rakentamaan.

Vakuutusehtojen kohdan 10.5.1.5 mukaan vahingon määrää laskettaessa otetaan huomioon verotuksesta annetut säännökset. Arvonlisäverolain 27 - 32 a § sekä 103 § sääntelevät edellytyksiä, joiden vallitessa rakennuksen omistaja voi vähentää arvonlisäveron arvonlisäverotuksessaan. A ei voinut lainkohtien mukaan vähentää arvonlisäveron osuutta esimerkiksi päivänarvokorvauksesta.

10.8.2015 päivätyssä lisäkirjelmässään A on vielä vaatinut vakuutusyhtiötä suorittamaan vaatimalleen arvonlisäveron osuudelle laillista korkoa. A on korostanut, että asiaa oli arvioitava pelkästään arvonlisäverolain perusteella, ja ettei asian ratkaisemiselle saatu ohjetta vakuutussopimuslaista. Tässä tapauksessa vakuutusehdoissa ei ollut määrätty arvonlisäverokysymyksistä. Myös arvonlisäveron osuus oli osa A:n kärsimää vahinkoa, ellei säännöksistä taikka sopimusehdosta löytynyt muuta määräystä. Vakuutusyhtiön oli korvattava omaisuuden verollinen käypä arvo, ellei vahingonkärsineellä ollut perustetta vähentää vakuutuskorvaukseen sisältynyttä arvonlisäveron osuutta omassa arvonlisäverotuksessaan.

Uusi rakennus olisi vakuutusehtojen mukaan pitänyt rakentaa kahden vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta, joten tarkastelu voitiin nyt rajoittaa pelkästään päivänarvokorvaukseen. Arvonlisäverolakiin ei sisälly säännöstä, jonka perusteella A olisi oikeutettu vähentämään päivänarvokorvaukseen sisältyvän arvonlisävero-osuuden tilanteessa, jossa hän ei ole rakentanut rakennusta uudelleen, vaan arvonlisävero-osuus on jäänyt hänen vahingokseen. Tämä johtui siitä, että rakennuksen todellinen käypä arvo, siis vahingon määrä, oli rakennuksen verollinen hinta, joka oli johdettu verollisesta jälleenhankintahinnasta. Vakuutusehdoissa ei määrätty vahingonkärsinyttä rakentamaan tuhoutunutta rakennusta uudestaan, vaan asia oli hänen ratkaisuvallassaan. Vakuutusehdoissa ei myöskään määrätty, että päivänarvokorvaus suoritettaisiin verottomana siinäkin tapauksessa, ettei jälleenrakennusta toteutettu.

Tässä suhteessa vakuutusehdot olivatkin puutteelliset. Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan vakuutusyhtiön oli kärsittävä laatimiensa epäselvien ja puutteellisten vakuutusehtojen seuraukset. A:n mielestä vakuutusehdoilla ei olisi muutoinkaan voitu määrätä asiasta vastoin arvonlisäverolakia. Siltä osin kuin vakuutusyhtiö on vedonnut verottajan ohjeeseen rakennuskustannuksiin sisältyvän arvonlisäveron vähentämisestä, A on huomauttanut ohjeeseen sisältyvän selkeästi sen, että vähennysoikeus syntyi vasta todellisten kustannusten perusteella. Edellytys täyttyi vasta uudisrakentamisella. Muu väite oli perusteeton. A:n käsityksen mukaan vakuutusyhtiö ei ollut esittänyt mitään laillista perustetta sille, että se olisi oikeutettu kieltäytymään arvonlisävero-osuuden suorittamisesta päivänarvokorvauksen osalta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on 24.6.2015 päivätyssä vastineessaan katsonut, ettei rakennuksen talliosan vakuutuskorvaukseen kuulunut sisällyttää arvonlisäveron osuutta. Päivänarvoon ja jälleenhankinta-arvoon perustuvat korvaukset eivät eronneet toisistaan arvonlisäveron osuuden vähentämisen kannalta.  Koska palossa tuhoutuneen rakennuksen talliosa oli ollut arvonlisäverollisen elinkeinotoiminnan käytössä, oli ilmeistä, että tähän rakennuksen osaan kohdistuvat korjaustyöt olivat vähennysoikeuden piirissä. Asia oli todettu myös verottajan ohjeistuksessa (diaarinumero 1799/40/2006): "Verovelvollisella, joka rakentaa tai rakennuttaa kiinteistön arvonlisäverolliseen liiketoimintaan tai korjaa verollisessa liiketoiminnassa käytettävää kiinteistöä, on oikeus arvonlisäverolain yleisten vähennysoikeutta koskevien sääntöjen mukaan vähentää ostettujen rakentamispalvelujen ja rakennusmateriaalien hankintaan sisältyvät arvonlisäverot.”

Verotuksen ja vakuutuskorvauksen välinen kytkös syntyi siitä, että kun vakuutetulla oli arvonlisäverotukseen liittyvä vähennysoikeus, maksettiin tämän oikeuden piirissä olevia hankintoja koskeva vakuutuskorvaus arvonlisäverottomana. Jos näin ei tehtäisi, se mahdollistaisi vakuutetulle kaksinkertaisen kompensaation saamisen veron osalta. Ratkaisevaa oli siis se, saisiko vakuutettu korjaus- tai jälleenrakennustoimiin ryhtyessään vähentää kyseisiin hankintoihin sisältyvän veron vai ei. Vastaus tähän kysymykseen määritti sekä jälleenhankinta- että päivänarvokorvauksen verottomuuden.

Vakuutusyhtiö on lausunut, ettei vakuutusehdoista ollut saatavissa tukea näkemyksille, että korvauksen arvonlisäverollisuus arvioitaisiin erikseen päivänarvon ja jälleenhankinta-arvon osalta tai että päivänarvokorvaukseen sisältynyt veron osuus huomioitaisiin vähennyksenä jälleenhankinta-arvon mukaista korvausta maksettaessa. Jos rakennuksen päivänarvo olisi alle 50 prosenttia, jälleenhankintakorvausta ei ylipäätään tulisi maksettavaksi. Tällöin arvonlisäveron osuuden myöhempää huomioimista ei voitaisi tehdä. Verotuksen kautta tapahtuva oikaisu koski vain verotusta, ei vakuutuskorvausta.

Vakuutetun mahdollinen oikeus vähentää verotuksessaan omaisuuden hankintahintaan sisältynyt veron osuus, ei määrittänyt korvauksen verollisuutta, vaan kyse oli oikeudesta vähentää korjaus- tai jälleenhankintakustannuksiin sisältyvä vero. Koska vähennysoikeus tässä tapauksessa oli ollut, ei sen enempää jälleenhankinta-arvon kuin päivänarvonkaan mukaiseen korvaukseen sisältynyt veron osuutta. Asiaan ei vaikuttanut se, että korjaustöitä ei ollut tehty. Tällöinkin vakuutetulla oli oikeus päivänarvokorvaukseen, mutta sen verottomuus ratkesi samojen periaatteiden mukaan kuin jälleenhankintakorvauksen kohdalla.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus vähentää rakennusvahingon perusteella vakuutuksenottajalle maksamastaan päivänarvokorvauksesta arvonlisäveron osuutta vastannut määrä tilanteessa, jossa vakuutuksenottaja ei ole rakentanut rakennusta uudelleen eikä vakuutuksenottajalla siten ole mahdollisuutta vähentää jälleenrakentamiskustannuksiin sisältyvää arvonlisäveroa myöhemmin omassa verotuksessaan.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Asiaan sovellettavien 1.1.2013 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan vakuuttamiseen ja vahingon korvaamiseen liittyviä käsitteitä mukaan jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka tarvitaan uuden samanlaisen tai käyttöominaisuuksiltaan lähinnä vastaavan omaisuuden hankkimiseen.

Rakennusten osalta jälleenhankinta-arvo määritetään pitäen lähtökohtana vaurioitunutta rakennusta sellaisena kuin se oli välittömästi ennen vahinkoa. Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka tarvitaan uuden samankokoisen, samaan käyttötarkoitukseen tarkoitetun ja ominaisuuksiltaan alkuperäisen kaltaisen rakennuksen rakentamiseen. Jälleenhankinta-arvo määräytyy kuitenkin enintään samaan käyttötarkoitukseen nykyaikaisilla rakenneosilla, yleisesti Suomessa kaupan olevilla rakennustarvikkeilla ja tavanomaisilla työmenetelmillä toteutetun rakennuksen mukaan. Jos pakottavat viranomaismääräykset lisäävät rakennuskustannuksia verrattuna siihen, mitä ne olisivat olleet toteutettaessa vaurioitunut rakennus ominaisuuksiltaan alkuperäisen rakennuksen kaltaisena, huomioidaan nämä kustannukset vahingon ja korvauksen määrässä ehtokohdan 10.5.1.3 mukaisesti.

Päivänarvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta vähennetään omaisuuden arvon aleneminen ikääntymisen, kulumisen, tekniikan vanhentumisen, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun sellaisen syyn johdosta. Päivänarvoa määritettäessä otetaan huomioon myös omaisuuden käyttökelpoisuuden aleneminen paikkakunnan tai tilan muuttuneiden olosuhteiden, kuten harjoitetun elinkeinotoiminnan lakkaamisen tai muun sellaisen syyn vuoksi. Paikkakunnan tai tilan muuttuneita olosuhteita ei kuitenkaan oteta huomioon rakennuksen päivänarvoa määritettäessä, kun rakennus korjataan entiselleen tai tuhoutuneen rakennuksen tilalle rakennetaan uusi samalle sijaintipaikalle.

Vakuutusehtojen kohdan 10.5.1.1 mukaan jälleenhankinta-arvon mukainen vakuutusarvo ja vahingon määrä määritetään omaisuuden jälleenhankintahetkellä vallitsevan hintatason mukaisesti. Jälleenhankintahetkellä tarkoitetaan ajankohtaa, jolloin omaisuus korjataan tai uutta omaisuutta hankitaan tuhoutuneen tilalle. Jällenhankinta-arvon mukainen vahingon määrä on omaisuuden jälleenhankintahetken jälleenhankinta-arvo, jossa on otettu huomioon jäljempänä kohdissa 10.5.1.3 - 10.5.1.8 mainitut tekijät. Jos vahingoittunut omaisuus voidaan korjata, vahingon määrä on korjauskustannukset, joissa otetaan huomioon kohdissa 10.5.1.3 - 10.5.1.8 mainitut tekijät.

Vakuutusehtojen kohdan 10.5.1.2 mukaan omaisuuden päiväarvon mukainen vakuutusarvo määritetään ja vahingon määrä lasketaan vahinkohetkellä vallinneen hintatason mukaisesti. Vahingon määrä päivänarvon mukaan on niin suuri osa vahinkohetken jälleenhankinta-arvon mukaisesta vahingon määrästä kuin omaisuuden päivänarvo on vahinkohetken jälleenhankinta-arvosta.

Vakuutusehtojen kohdan 10.5.1.7 mukaan vahingon määrää laskettaessa otetaan huomioon verotuksesta annetut säännökset. Tällainen säännös on esimerkiksi arvonlisäverolaki.

Korvauksen maksamista koskevan vakuutusehtojen kohdan 10.5.3.1 mukaan vahingosta maksetaan jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus, kun omaisuuden päivänarvo on vähintään puolet jälleenhankinta-arvosta ja vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä on jälleenhankinta-arvon mukainen. Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus edellyttää, että vahingoittunut omaisuus kahden vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta joko korjataan tai samalle sijaintipaikalle rakennetaan tai irtaimen omaisuuden tilalle hankitaan uutta samanlaatuista ja samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta. Jos rakentaminen viivästyy viranomaisten toimenpiteen johdosta, viivästysaika lisätään kahden vuoden määräaikaan.

Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus maksetaan seuraavasti;

- ensin maksetaan päivänarvon mukainen korvaus

- jälleen hankinta-arvon ja päivänarvon mukaisten korvausten erotus maksetaan jälleen hankinnan edistymisen mukaan, kun vakuutusyhtiö on saanut selvityksen edellä mainituista jälleenhankintatoimenpiteistä ja päivänarvon mukainen korvaus on käytetty jälleenhankintaan.

Vakuutusehtojen kohdan 10.5.3.2 mukaan vahingosta maksetaan vain päivänarvon mukainen korvaus, kun omaisuuden päivänarvo on alle puolet jälleen hankinta-arvosta.

Arvonlisäverolain 103 §:n 1 momentin mukaan verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten hankkimastaan kiinteistöstä tai rakentamispalvelusta sen veron, joka luovuttajan on kiinteistöllä suoritetuista rakentamispalveluista 31, 31 a tai 33 §:n mukaan suoritettava, jos kiinteistöä ei ennen luovutusta ollut otettu luovuttajan käyttöön. 103 §:n 2 momentin mukaan vähennysoikeuden edellytyksenä on luovuttajan luovutuksensaajalle antama selvitys luovuttajan suoritettavan veron määrästä.

Arvonlisäverolain 27 §:n 1 momentin mukaan veroa ei suoriteta kiinteistön myynnistä eikä maanvuokraoikeuden, huoneenvuokraoikeuden, rasiteoikeuden tai muun niihin verrattavan kiinteistöön kohdistuvan oikeuden luovuttamisesta.

Arvonlisäverolain 29 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan sen estämättä, mitä 27 §:ssä säädetään, veroa suoritetaan rakentamispalvelun myynnistä.

Asian arviointi

A:n ja vakuutusyhtiön kesken ei ole erimielisyyttä palovahingossa kesällä 2013 tuhoutuneen asuin- ja tallirakennuksen arvosta eikä siitä, että vakuutuskorvauksen määrä on tässä asiassa laskettava tuhoutuneen rakennuksen päivänarvon perusteella. Lautakunnan asiasta saaman käsityksen mukaan asianosaiset ovat myös yhtä mieltä siitä, että A:lla ei ole ollut oikeutta vähentää omassa verotuksessaan sitä arvolisäveroa, joka oli sisältynyt palovahingossa tuhoutuneen rakennuksen kauppahintaan. Asiassa ei ole myöskään selvitetty, että A olisi vastoin kiistämistään tehnyt ennen vahinkoa arvonlisäverovelvolliseen elinkenotoimintaan käyttämäänsä rakennuksen talliosaan sellaisia korjaustöitä, joiden kustannuksiin sisältyneen arvonlisäveron osuuden vähentämiseen hänellä olisi ollut oikeus.

Näin ollen asiassa jää ratkaistavaksi vain kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus vähentää rakennuksen talliosan vahingosta maksamansa päivänarvokorvauksen määrästä arvonlisäveron määrää vastannut osuus sillä perusteella, että A:lla olisi verosäännösten nojalla ollut oikeus vähentää rakennuskustannuksiin sisältyvä arvonlisävero omassa verotuksessaan siinä tapauksessa, että A olisi rakennuttanut tuhoutuneen rakennuksen uudelleen. Riidanalaisen korvausosuuden määräksi asianosaiset ovat ilmoittaneet 17 652,78 euroa.

Lautakunta toteaa, että asiaan sovellettavissa vakuutusehdoissa ei ole nimenomaista määräystä siitä, millä tavalla arvonlisäveroa ja arvonlisäveron vähennysoikeutta koskevat seikat olisi huomioitava vakuutuskorvauksen määrää laskettaessa. Vakuutusehtojen kohdassa 10.5.1.7 on ainoastaan mainittu, että arvonlisäverolain säännökset ”otetaan huomioon” vahingon määrää laskettaessa. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että suoritettava vakuutuskorvaus on tässä tapauksessa laskettava noudattaen yleisiä vakuutuskorvauksen laskentaa koskevia periaatteita.

Vahinkovakuutuksesta maksettavaa vakuutuskorvausta koskevat yleiset säännökset sisältyvät vakuutussopimuslain 8 lukuun. Ylivakuutusta koskevan 57 §:n 2 momentin mukaan vakuutuksenantaja ei ole velvollinen korvaamaan ylivakuutetulle omaisuudelle tai etuudelle sattuneen vakuutustapahtuman johdosta enempää kuin vahingon peittämiseksi tarvittavan määrän. Lainkohdan perustelujen mukaan (HE 114/1993 vp s. 61) säännös sisältää vakuutussuhteissa vakiintuneesti noudatetun rikastumiskieltoa koskevan periaatteen. Sen mukaan vakuutetun ei tule saada perusteetonta hyötyä vahingon sattumisesta. Vastaava säännös sisältyy myös vakuutussopimuslain monivakuutusta koskevaan 59 §:ään.

Tässä tapauksessa sovellettavan vakuutusehtojen kohdan 10.5.1.7 määräyksen ja mainittujen lainkohtien nojalla lautakunta katsoo, että vakuutussopimusta on tulkittava niin, että vakuutusyhtiöllä on oikeus vähentää vakuutetulle maksettavasta vakuutuskorvauksesta se arvonlisäveron osuus, joka vakuutetulla on ollut tai on oikeus vähentää omassa verotuksessaan verotusta koskevien säännösten mukaisesti. Edellä korvauksen laskemistavasta lausumansa perusteella lautakunta kuitenkin katsoo, että veron osuuden vähentämiseksi vakuutuskorvauksesta vakuutetun kyseisen verovähennysoikeuden on oltava kysymyksessä olevassa vahinkotilanteessa tosiasiassa olemassa. Sen sijaan sille seikalle, missä laajuudessa vakuutettu mahdollisesti myöhemmin päättää syntynyttä verovähennysoikeuttaan käyttää, tai onko oikeuden toteuttaminen mahdollista esimerkiksi arvonlisäverovelvollisen liiketoiminnan myöhemmästä menestymisestä riippuvista syistä, ei voida antaa merkitystä vakuutuskorvausta laskettaessa.

Tässä asiassa asianosaiset ovat olleet yhteisymmärryksessä vakuutuskorvauksen maksamisesta tuhoutuneen rakennuksen päivänarvon perusteella. Lautakunnan käytettävissä olevien asiakirjatietojen perusteella A ei ole rakennuttanut kesällä 2013 tuhoutunutta rakennusta uudelleen. Näin ollen vakuutusyhtiö ei ole enää velvollinen korvaamaan rakennuksen vahinkoa jälleenhankinta-arvon perusteella vakuutusehtojen kohdan 10.5.3.1 nojalla. Kun rakennusta ei ole rakennettu uudelleen, A:lle ei myöskään ole tosiasiassa syntynyt sellaisia jälleenrakentamisesta johtuneita kustannuksia, joihin sisältynyt arvolisäveron osuus hänen olisi ollut mahdollista vähentää arvonlisäveronalaisessa liiketoiminnassaan.

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiöllä ole ollut vahinkoon sovellettavien vakuutusehtojen mukaan oikeutta vähentää A:lle maksamastaan rakennuksen talliosan päivänarvoon perustuneesta vakuutuskorvauksesta arvonlisäveron määrää vastannutta 17 652,78 euron osuutta.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan vakuutuksenottajalle rakennuksen kesällä 2013 sattuneen palovahingon perusteella 17 652,78 euron lisäkorvauksen. Vakuutusyhtiön tulee myös maksaa lisäkorvaukselle vakuutuksenottajan vaatima laillinen viivästyskorko.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Isokoski

Jäsenet:

Jaakkola

Makkula

Nyyssölä

Pesonen

Sarpakunnas

Sjögren