Vakuutuksenottaja haki korvausta työttömyyden perusteella 14.10.2005. Hakemuksen mukaan työsuhde oli alkanut 17.2.1997 ja vakuutuksenottaja oli irtisanottu tuotannollisista ja taloudellisista syistä 29.9.2003. Sen jälkeen hän oli ollut työssä ajalla 1.11.2003 – 31.8.2005 määräaikaisella työsopimuksella. Vakuutuksenottaja rekisteröityi työttömäksi työnhakijaksi 1.9.2005.

 

 

Päätöksessä 23.11.2005 vakuutusyhtiö viittasi vakuutusehtojen kohdassa 3.2 annettuun määritelmään työttömyydestä. Vakuutusehto­jen korvausrajoitusten kohdan 3.5.4 mukaan korvausta ei makseta, jos vakuutetun työttö­mäksi joutuminen johtuu määräaikaisen työsopimuksen sopimuskauden päättymisestä. So­pimusta on pidettävä määräaikaisena myös silloin, kun on sovittu määrätystä työstä tai työ­suhteen kesto muutoin käy ilmi sopimuksen tarkoituksesta.

 

Korvaushakemuksesta ilmeni, että vakuutuksenottajan työsuhde työnantajan kanssa on päättynyt määrä­aikaisen sopimuksen perusteella 31.8.2005. Mainitun rajoitusehdon perusteella vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta korvausta työttömyydestä.

 

Vakuutuksenottaja valitti päätöksestä katsoen, että hänelle ei annettu oikeaa tietoa vakuutusta ottaessa. Asuntolainaa ja vakuutuksia tehdessä pankin konttorista kerrottiin, että silloinen määräaikainen työsopimus ei ole esteenä, koska työsuhde oli yhtäjaksoisesti jatkunut katkeamatta helmikuusta 1997 asti ja hänelle oli työnantajan puolelta luvattu suullisesti sopimuksen jatkuvan. Silloinen työsopimus oli katkolla 30.6.2004, ja sitä jatkettiin 30.11.2004 saakka. Sen jälkeen jatkosopimuksia tehtiin vielä kaksi 1.12.2004 – 31.7.2005 ja 1.8. – 31.8.2005. Toimihenkilö M.K. kertoi, ettei lainan eikä vakuutuksien saannille ollut estettä, koska vakuutuksenottaja oli ollut saman yhtiön palveluksessa sillä hetkellä melkein 7,5 vuotta. Kuitenkin korvauspäätös oli kielteinen, koska työsuhde oli määräaikainen vakuutuksen tekohetkellä.

 

Vakuutuksenottaja katsoi tulleensa johdetuksi harhaan, koska oli nimenomaan kysynyt määräaikaisen työsuhteen vaikutusta vakuutuksen saantiin. Vastaukseksi hän sai M.K.:lta (juuri näillä sanoilla sanottuna), että: ”Noin pitkään jatkunut työsuhde katsotaan vakituiseksi, jolloin ei ole estettä vakuutuksen saannille. Yhtäjaksoinen työsuhde, jossa oli lukuisia eripituisia määräaikaisia sopimuksia, kesti 8,5 vuotta. Vakuutuksenottajan mielestä työttömyyden varalta olevaa vakuutusta ei olisi saanut hänelle myydä ja myöntää, jos hän ei täyttänyt vakuutukselle asetettuja ehtoja.

 

Päätöksessä 6.4.2006 vakuutusyhtiö kieltäytyi muuttamasta kantaansa. Vakuutuksen myöntäminen edellyttää, että vakuutuksen hakija voi allekirjoittaa va­kuutushakemuksen terveys- ja työssäoloselvityksen. Tämän osion viimeinen lause on: Työt­tömyyden ja tilapäisen työkyvyttömyyden turvan osalta edellytetään lisäksi seuraavaa: Olen ollut työssä ja työ- ja virkasuhteessa kuuden viime kuukauden ajan ja tämä jatkuu. Estettä vakuutuksen saamisen suhteen ei ole ollut, koska vakuutuksenottaja oli työssä ja työ- tai virkasuhteessa kuuden kuukauden ajan ennen turvan ottamista 30.6.2004. Tämän hän on vahvistanut allekirjoittamassaan terveys- ja työssäoloselvitykses­sä.

 

Vakuutusyhtiö vetosi edelleen vakuutusehtojen kohdan 3.5.4 korvausrajoitukseen. Vakuutuksenottajan toistaiseksi voimassa ollut työsuhde oli irtisanottu 29.9.2003 päättyväksi 30.10.2003, siis jo ennen vakuutuksen ottamista. 1.11.2003 alkaen määräaikaisia työsuhteita on ollut 31.8.2005 saakka, ei siis kolmea peräkkäistä vähintään vuoden kestävää työsuhdetta, jotta ehtojen mukaan työsuhdetta voisi pitää tois­taiseksi voimassa olevana.

 

Vakuutuksen myyjä M.K. on selvityksensä mukaan käynyt myyntitilanteessa vakuutusehdot lävitse. Vakuutuksenottaja on saanut kopion laina­turvasta ja tulostetut vakuutusehdot. Hän oli myös vahvistanut allekirjoituksellaan va­kuutushakemuksessa, että hänelle on annettu lainaturvan vakuutusehdot ja Vakuutustietoa-liite ja että hän on tutustu­nut panttaukseen ja vakuutussopimuksen sisältöön sekä vakuutuksen rajoitusehtoihin, ym­märtää ne ja sitoutuu niitä noudattamaan.

 

Vakuutuksenottaja kertoo jättäneensä asuntolainahakemuksen M.K.:lle 24.3.2003, jolloin työsuhde oli vielä toistaiseksi voimassa oleva. Keväällä 2004 hän kävi selvittämässä asuntolainamahdollisuutensa, koska työsuhde oli muuttunut määräaikaiseksi. Kesäkuun loppupuolella hän nosti lainan, jolloin M.K. myi kyseisen vakuutuksen.

 

Myyntitilanteessa ja vakuutusehtoja läpikäydessä M.K. ei kertonut sanallakaan määräaikaisen työsuhteen ehdoista muuta kuin hänen kysyessään, miten se vaikuttaa asiaan. Vastaus oli, että ”noin pitkään jatkunut työsuhde katsotaan vakituiseksi, jolloin ei ole estettä vakuutuksen saannille.” Kuitenkaan hän ei saanut oikeaa tietoa vakuutusehdoista, että olisi pitänyt olla kolme peräkkäistä vähintään vuoden kestävää työsuhdetta. Pankin on täytynyt selvittää työsuhdetiedot lainaa hakiessa ja olla selvillä hänen maksukyvystään.

 

Vakuutuksenottaja kiistää saaneensa myyntitilanteessa luettavaksi lainaturvan vakuutusehtoja – vain vakuutusesitteen, jossa ei ollut tarkennettuja ehtoja. Vakuutusehdot ja Vakuutustietoa-liitteen hän sai 30.6.2004, jolloin allekirjoitti vakuutus- ja asuntolainasopimuksen (allekirjoitus tapahtui eri päivänä kuin vakuutuksen myynti, jolloin ehdot käytiin läpi). Siinä tilanteessa hän ei lukenut ehtoja tarpeeksi hyvin, jotta olisi huomannut kysyä kohdasta 3.5.4 tarkemmin, eikä ehtoja siinä tilanteessa käyty enää läpi.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei ole syytä muuttaa jo annettua päätöstä. Vakuutuksen myyjä M.K. / pankki on antamansa selvityksen mukaan käynyt myyntitilanteessa turvan vakuutusehdot lävitse. Asiakas on saanut vakuutusehdot sekä kopion lainaturvaesitteestä. Tämän asiakas on myös vahvistanut allekirjoituksellaan vakuutushakemuksessa, kuten myös sen, että hän on tutustunut vakuutuksen rajoitusehtoihin, panttauksen sekä vakuutussopimuksen sisältöön, ymmärtänyt ne ja sitoutunut niitä noudattamaan.

 

Ennen turvan ottamista asiakas on kerran irtisanottu tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Sen jälkeen työntekijän työtilanne ei ole ollut vakaa. Vakuutusta ottaessaan 30.6.2004 hän on ollut määräaikaisessa työsuhteessa. Työsuhde päättyi 31.7.2005. Sen jälkeen hänellä oli vielä saman työnantajan kanssa yksi määräaikainen työsuhde, 1.8. – 31.8.2005.

 

Vakuutusyhtiö viittaa vakuutusehtoihin. Asiakas kertoo, että hän on kysynyt määräaikaisen työsuhteen vaikutuksesta vakuutuksen saantiin. Vakuutuksen saamisen suhteen estettä ei ollut, koska asiakas on vakuutuksen ottohetkellä ollut työssä ja työsuhteessa ehtojen edellyttämän kuuden kuukauden ajan ennen turvan ottamista 30.6.2004. Tämän asiakas on vahvistanut terveys- ja työssäoloselvityksessä vakuutusta ottaessaan.

 

Reklamaatiossaan asiakas kertoo vastaanottaneensa Vakuutustietoa-esitteen. Hän myös kertoo, ettei lukenut ehtoja tarpeeksi hyvin läpi, jotta olisi huomannut kohdan 3.5.4 korvausrajoituksen määräaikaisen työsuhteen johdosta. Se, ettei asiakas lukenut hänelle annettua Vakuutustietoa -liitettä, eikä tutustunut tarpeeksi hyvin vakuutusehtoihin, ei ole peruste muuttaa annettua päätöstä.

 

Päätös perustuu kohdan 3.5.4 korvausrajoitukseen, jonka mukaan korvausta ei makseta, jos vakuutetun työttömäksi joutuminen johtuu määräaikaisen työsopimuksen päättymisestä. Asiakkaan toistaiseksi voimassa ollut työsuhde on irtisanottu 29.9.2003, siis jo ennen vakuutuksen ottamista, ja hänelle on maksettu palkkaa ilman työvelvoitetta 1.-30.10.2003. 1.11.2003-31.8.2005 välisenä aikana asiakkaalla on ollut määräaikaisia työsuhteita. Tänä aikana hän on myös ottanut vakuutuksen työttömyyden ja työkyvyttömyyden varalta. Nämä määräaikaisuudet eivät yhteensä kuitenkaan tee ehtojen edellyttämää kolmea, yli yhden vuoden mittaista, peräkkäistä määräaikasuutta, eivätkä siten oikeuta ehtojen mukaiseen korvaukseen.

 

Yksi asia on työssäoloehto turvan saamiselle. Asiakas saa turvan kun on ollut työsuhteessa 6 kk. Toinen asia on perusteet korvauksen maksami­selle. Asiakas saa korvausta, kun työnantaja on tämän irtisanonut tuotan­nollisista tai taloudellisista syistä vakinaisesta työsuhteesta. Vakuutus on kattanut tapaturmasta aiheutuvan pysyvän haitan, vakavan sairauden sekä työttömyyden ja tilapäisen työkyvyttömyyden. Mikäli asiakkaan työsuhde olisi vakinaistettu, olisivat korvausten maksun perusteet työttömyyden osalta täytyneet.

 

Vastineeseen lautakunnan pyynnöstä antamassaan täydennyksessä vakuutusyhtiö toteaa vielä, että vakuutuksenottaja ei ole vakuutuksen voimassaoloaikana ollut toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa, vaan hänet on irtisanottu tuotannollisista ja taloudellisista syistä ennen vakuutuksen ottamista. Niitä peräkkäisiä määräaikaisia sopimuksia, jotka vakuutuksenottajalla oli vakuutuksen voimassaoloaikana ja välittömästi sitä ennen, ei voida vakuutusehtojen mukaan katsoa toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi, sillä vakuutuksenottajalla ei ole ollut kolmea peräkkäistä, vähintään vuoden pituista määräaikaista työsuhdetta.

 

Sillä, että määräaikainen työsuhde ei estä vakuutuksen myöntämistä, ei ole merkitystä korvausperustetta arvioitaessa. Määräaikainen työsuhde ei ole este vakuutuksen myöntämiselle siksi, että edellä selostetun mukaisesti määräaikaisista työsuhteista saattaa muodostua ketju, joka katsotaan toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi.

 

 

Vakuutukseen sovellettujen työttömyyden ja tilapäisen työkyvyttömyyden turvan 10.2.2003 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 3.1, ”Työttömyyden määritelmä”, mukaan työttömyys tarkoittaa vakuutetun työ- tai virkasuhteen päättymistä seuraavista syistä:

3.1.1 työnantaja on lopettanut tai ryhtynyt lopettamaan sen toiminnan tai osan sitä, jota varten palkansaaja on palkattu, tai on lopettanut tai ryhtynyt lopettamaan toimintansa tai osan siitä siinä toimipisteessä, johon palkansaaja on alun perin palkattu; tai

3.1.2 sellaisen toiminnan tai sen toiminnan osan tarve, jota varten palkansaaja on alun perin palkattu, on lakannut tai vähentynyt taloudellisista, tuotannollisista tai vastaavista syistä, ja tämän tilanteen odotetaan jatkuvan toistaiseksi; tai

3.1.3 työnantaja haetaan konkurssiin tai selvitystilaan tai joutuu muiden työsopimuslaissa (26.1.2001/55) mainittujen oikeudellisten toimenpiteiden kohteeksi.

 

Vakuutusehtojen kohdan 3.2 ”Työttömän määritelmä”, mukaan työtön tarkoittaa, että vakuutettu 3.2.1 ei ole työ- tai virkasuhteessa (ks. 13.1); ja 3.2.2 on työttömäksi joutumisen vuoksi täysin vailla vakituista työtä; ja 3.2.3 on ilmoittautunut paikallisille työvoimaviranomaisille työttömäksi työnhakijaksi; ja 3.2.4 on oikeutettu joko valtion tai yksityisen työttömyyskassan maksamaan työttömyyspäivärahaan.

 

Vakuutusehtojen korvausrajoitusten kohdan 3.5.4 mukaan korvausta ei makseta, jos vakuutetun työttömäksi joutuminen johtuu määräaikaisen työsopimuksen, viran tai virkasuhteen määräajan päättymisestä (ks. 13.2).

 

Viimeksi mainitun kohdan 13.2 mukaan määräaikainen työsopimus tarkoittaa työsopimusta, jonka päättymisestä on sovittu sopimusta solmittaessa. Sopimusta on pidettävä määrä­ajaksi tehtynä myös silloin, kun on sovittu määrätystä työstä tai työsuhteen kestoaika muutoin käy ilmi sopimuk­sen tarkoituksesta. Viran ja virkasuhteen määräaikaisuus käy ilmi viranomaisen antamasta nimityskirjasta tai viranomaisen tekemästä nimityspäätöksestä. Määräaikaisen työsopimuksen, viran ja virkasuhteen määräajan päättymisestä johtuvaa työttömyyttä ei korvata. Mikäli vakuutetulla on ollut saman työnantajan kanssa vähintään kolme peräkkäistä vähintään vuoden kestävää määräaikaista palvelussuhdetta, sitä pidetään toistaiseksi voimassa olevana.

 

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

 

Saman lain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

 

Asiassa on ensiksikin kysymys siitä, onko vakuutusyhtiö täyttänyt vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa vakuutuksenottajaa kohtaan lainaturvavakuutusta myytäessä. Erityisesti on kyse siitä, oliko vakuutuksenottajalle annettu asianmukaiset tiedot lainaturvavakuutukseen sisällytetyn työttömyysvakuutusturvan suhtautumisesta määräaikaisiin työsuhteisiin. Työttömyysvakuutusosan ehtojen kohdassa 3.5.4 on todettu, että päiväkorvausta työttömyydestä ei makseta, jos työttömäksi joutuminen johtuu määräaikaisen työsopimuksen päättymisestä.

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantajan tulee ennen vakuutussopimuksen tekemistä kiinnittää vakuutuksen hakijan huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 114/1993 vp) mukaan rajoituksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä paitsi vakuutusehdoissa erikseen rajoituksina mainittuja, korvauspiirin ulkopuolelle jääviä vahinkoja myös muita ehtomääräyksiä, jotka käytännössä merkitsevät vakuutusturvan rajoittamista siitä, mitä vakuutuksen hakija yleensä saattaa kyseiseltä vakuutukselta odottaa. Rajoituksen olennaisuus arvioidaan sen mukaan, mitä tavallisen vakuutusta harkitsevan henkilön voidaan olettaa pitävän kyseisessä vakuutuksessa tärkeänä.

 

Puheena olevaan lainaturvavakuutukseen sisältyy neljä turvaosaa, joista yksi on voimassa työttömyyden ja tilapäisen työkyvyttömyyden varalta. Turvaosat ovat valinnaisia kuitenkin niin, että vakuutuksenottajan tulee sisällyttää lainaturvavakuutukseensa turvaosista aina vähintään kaksi. Lautakunta katsoo, että vakuutussopimuksen koostuessa kuvatulla tavalla erillisistä toisiinsa liitettävistä maksullisista osista, tulee rajoitusehdon merkitystä arvioida ennen muuta suhteessa kysymyksessä olevan lisävakuutusosan antaman vakuutusturvan laajuuteen.

 

Näin arvioituna lautakunta pitää työttömyyden ja tilapäisen työkyvyttömyyden varalta voimassa olevan vakuutusosan ehtojen kohdan 3.5.4 rajoitusta olennaisena. Siten sen merkitys on tullut vakuutussopimusta tehtäessä selvittää vakuutuksenottajalle.

 

Vakuutuksenottaja on katsonut tulleensa johdetuksi harhaan, sillä hänen kertomuksensa mukaan vakuutuksen myynyt pankkitoimihenkilö M.K. oli vakuutusta tehtäessä ilmoittanut, ettei vakuutuksenottajan määräaikainen työsuhde olisi esteenä vakuutuksen saannille. M.K. on asiasta antamassaan selvityksessä todennut ainoastaan, että ”…kävin turvan läpi ehtojen mukaisesti. Asiakas on saanut kopion lainaturvasta ja tulostetut ehdot.”

 

Lautakunta toteaa, ettei käytettävissä olevasta selvityksestä ilmene, millä tavoin ja tarkkuudella vakuutusturva on vakuutuksenottajan kanssa ”käyty läpi” ennen vakuutuksen tekemistä. Näyttövelvollisuus siitä, että tiedonantovelvollisuus on täytetty, kuuluu vakuutuksenantajalle. Näin ollen lautakunta katsoo, että vakuutuksenantajan puolelta on jäänyt näyttämättä, että vakuutuksenottajaa olisi suullisessa myyntikeskustelussa asianmukaisesti informoitu työttömyysturvaa koskevasta kohdan 3.5.4 rajoituksesta.

 

Vakuutussopimuslakia koskevan hallituksen esityksen mukaan tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi vakuutuksenantajalta ei kuitenkaan edellytetä henkilökohtaista suullista tiedottamista. Vaikka tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi ei hallituksen esityksen mukaan riitäkään pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen vakuutuksenottajalle, voidaan yleensä pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille 5 § 1 momentissa edellytetyt tiedot.

 

Vakuutuksenottaja on allekirjoittamallaan vakuutushakemuksella vahvistanut vastaanottaneensa vakuutusehdot ja ”Vakuutustietoa-liite” -nimellä kutsutun selosteen lainaturvavakuutuksen sisällöstä. Viimeksi mainitussa asiakirjassa on mm. selostettu vakuutukseen liitettävien vakuutusturvien sisältöä. Työttömyysturvaosaa on käsitelty selosteen sivulta 4 alkaen. Selosteessa on erikseen kerrottu tärkeimmistä rajoituksista, joiden alaisissa tapauksissa korvausta työttömyydestä ei makseta. Kohdassa on mainittu, ettei korvausta makseta, mikäli työttömyys johtuu määräaikaisen työ- tai virkasuhteen määräajan päättymisestä.

 

Tämän perusteella lautakunta katsoo selvitetyksi, että vakuutusyhtiö on sinänsä asianmukaisesti informoinut vakuutuksenottajaa kirjallisesti vakuutusehtojen kohdan 3.5.4 rajoituksesta ennen vakuutuksen tekemistä. Vakuutuksenantajalle asetettu tiedonantovelvollisuus ei poista vakuutuksenottajan velvollisuutta perehtyä itsekin vakuutussopimuksen sisältöön. Mikäli hän ei näin tee, hän on lain mukaan lähtökohtaisesti itse vastuussa tästä mahdollisesti aiheutuvista oikeudenmenetyksistä tai väärinkäsityksistä.

 

Lautakunta katsoo, että mainittuun ”Vakuutustietoa” -liitteeseen normaalilla huolellisuudella perehtyneen vakuutuksenottajan olisi pitänyt siinä annettujen tietojen perusteella havaita, ettei työttömyysvakuutusosasta makseta korvausta määräaikaisen työsuhteen päättymisen perusteella. Vakuutuksenottaja on kirjelmässään myöntänyt, että hän ei ollut vakuutusta hakiessaan kunnolla perehtynyt siitä saamaansa aineistoon, josta oikea asianlaita olisi edellä kuvatulla tavalla käynyt ilmi. Selostetuilla perusteilla lautakunta katsoo, etteivät vakuutusyhtiön työttömyysvakuutusosasta antamat tiedot ole olleet puutteellisia.

 

Tietojen harhaanjohtavuuden osalta lautakunta toteaa, että vakuutuksenottajan omankin kertomuksen mukaan vakuutusta tehtäessä oli keskusteltu nimenomaan siitä, että hänen määräaikaiset työsuhteensa eivät estä vakuutuksen saamista. Vakuutuksenottaja ei kuitenkaan ole edes väittänyt, että hänelle olisi luvattu maksaa vakuutuskorvausta silloisen määräaikaisen työsuhteen päättymisen perusteella.

 

Edellä lausutusta riippumatta lautakunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että vakuutusyhtiö on erikseen määritellyt määräaikaisen työsopimuksen käsitteen vakuutussopimuksen kannalta vakuutusehtojen kohdassa 13.2, jossa on myös rajoituksen 3.5.4 mukaisesti mainittu, että määräaikaisen työsopimuksen, viran ja virkasuhteen määräajan päättymisestä johtuvaa työttömyyttä ei korvata. Kohdan 13.2 määritelmässä todetaan kuitenkin, että mikäli vakuutetulla on ollut saman työnantajan kanssa vähintään kolme peräkkäistä vähintään vuoden kestävää määräaikaista palvelussuhdetta, sitä pidetään toistaiseksi voimassa olevana.

 

Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että vakuutuksenottajan määräaikainen työsuhde ei ole ollut este vakuutuksen myöntämiselle siksi, että selostetun mukaisesti määräaikaisista työsuhteista saattaa muodostua ketju, joka katsotaan toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi. Korvausta ei ole kuitenkaan tässä tapauksessa maksettu, koska vakuutuksenottajalla ei ole ollut kolmea peräkkäistä, vähintään vuoden pituista määräaikaista työsuhdetta.

 

Lautakunta katsoo, että vaikka vakuutusehtojen kohdissa 3.5.4 ja 13.2 onkin suljettu määräaikaisen työsopimuksen päättyminen pois vakuutuksen korvauspiiristä, on vakuutusyhtiö vakuutusehtojen kohtaan 13.2 ottamallaan lisäyksellä toisaalta selkeästi tavoitellut sitä, että korvausta voidaan viimeiseksi jääneen työsopimuksen määräaikaisuudesta huolimatta suorittaa, kun määräaikaiset työsopimukset ovat tosiasiassa olleet niin pitkään voimassa olleita ja yhtäjaksoisia, että ne voidaan rinnastaa toistaiseksi voimassa olleeseen työsopimukseen.

 

Vakuutuksenottajan työnantajan 13.12.2005 antaman työtodistuksen mukaan vakuutuksenottaja on ollut yhtäjaksoisesti työssä eri tehtävissä 17.2.1997 lähtien 31.8.2005 saakka. Oman selvityksensä mukaan hän on ollut mainittuna aikana toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella vuodesta 1999 aina 31.10.2003 saakka, minkä jälkeen hänen työnsä on jälleen jatkunut määräaikaisilla työsopimuksilla. Vaikka vakuutuksenottajalla ei olekaan saadun selvityksen mukaan ollut kolmea peräkkäistä, vähintään vuoden pituista määräaikaista työsuhdetta, hän on ollut tosiasiassa samassa työpaikassa kahdeksan ja puolen vuoden ajan. Lautakunta kiinnittää huomiota myös siihen, että useista määräaikaisista työsuhteista koostuva pitkäaikainen työsuhde voi lautakunnan käsityksen mukaan koostua työnantajan noudattamista käytännöistä riippuen suhteellisen sattumanvaraisesti yksittäisistä, pituudeltaan vaihtelevista sopimuksista ilman, että niiden voimassaoloajoilla on erityistä merkitystä arvioitaessa sitä, onko työsuhde rinnastettavissa toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen.

 

Tähän nähden ja edellä toteamallaan perusteella lautakunta katsoo, että vakuutuksenottajan työsopimusta on tässäkin tapauksessa pidettävä vakuutusehtojen kohdan 13.2 mukaisesti toistaiseksi voimassa olevana. Näin ollen vakuutusyhtiön tulee maksaa vakuutuksenottajalle vakuutussopimuksen mukainen työttömyyskorvaus hänen 1.9.2005 alkaneen työttömyytensä johdosta.