Lausunnonpyytäjä ajoi 4.4.2011 autollaan vakuutuksenottajana olevan kiinteistöosakeyhtiön omistamalla liikekiinteistöllä olevan autoliikkeen piha-alueelle katsellen myytävänä olevia autoja. Pihassa oli iso vesilammikko, jonka läpi lausunnonpyytäjä ajoi. Lammikon keskiosassa auton etupyörä osui kaivonkanteen, joka ei ollut kunnolla kiinni. Auton pyörän osuessa kanteen kansi nousi pystyyn ja osui auton alaosaan vaurioittaen sitä.
Lausunnonpyytäjä haki korvausta autolleen aiheutuneista vaurioista kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksen perusteella.
Vakuutusyhdistyksen päätös
Vakuutusyhdistys totesi, että vakuutuksenottajan vahinkoilmoituksen mukaan pihakaivon kannen kiinnitys oli pettänyt ja kaivonkansi oli päässyt veden alla siirtymään jonkin verran ja kansi oli lyönyt auton pohjaa. Lausunnonpyytäjän vahinkoilmoituksesta ilmeni, että laajalla piha-alueella oli pysäköitynä riveihin myynnissä olevia autoja. Autorivien välissä kulki ajoreitit, joita pitkin lausunnonpyytäjäkin ajoi. Piha-alueella oli nopeasta lumen ja jään sulamisesta johtuva vesilammikko ja lammikon keskellä ajoväylällä oli sadevesikaivo, joka ei huoltanut vettä alueeltaan. Lausunnonpyytäjän ajaessa autollaan vesilammikkoon oli kaivonkansi noussut ja osunut auton alaosaan.
Vakuutusyhdistys katsoi, että osaksi piha-aluetta peittävän vesilammikon muodostuminen ja veden alla piilossa olevan kaivonkannen irtoaminen kiinnikkeistään ei ole vastuuvakuutuksen tarkoittamaa kiinteistöhuollon tuottamuksesta johtuvaa toimintaa. Kyseinen kaivonkansi ei ole ennemmin irronnut, joten sen erityiseen seuraamiseen ei ole ollut mitään erityistä syytä. Ajoneuvoa ei tulisi kuljettaa veden peittämällä alueella niin, että veden alla olevia olosuhteita ei voi tunnistaa. Vakuutuksenottaja asetti heti todetun viemärikannen irtoamisen jälkeen viemärikaivon kohtaan ajoesteen.
Vakuutusyhdistys katsoi, että kyseessä ei ole vastuuvakuutuksen ehtojen mukaan korvattava vakuutustapahtuma. Näin ollen yhdistys ei voinut suorittaa korvausta tästä vahingosta vastuuvakuutuksesta.
Uusintakäsittely
Lausunnonpyytäjä haki muutosta vakuutusyhdistyksen päätökseen. Hän totesi, että kaivonkansi oli ollut jo valmiiksi viallinen; siitä puuttui kiinnikkeet, jotka pitäisivät sen paikallaan. Tällainen kaivonkansi aiheuttaa vaaraa, vaikka se ei olisikaan ollut veden peittämä ja se voi liikkua tiloiltaan jo ihmisen painosta. Mikäli irtonaisen kannen toiseen reunaan kohdistuu painoa, se nousee tiloiltaan. Lausunnonpyytäjän mukaan kaivo oli autoliikkeen pihassa sellaisessa paikassa, josta kuljetaan ja ajetaan. Lätäkköä tai kaivoa ei ollut mitenkään merkitty kiinteistönomistajan eikä kiinteistöhuollon toimesta vaara-alueeksi eikä se päällepäin edes vaikuttanut siltä. Ajamista pihassa ei ollut rajoitettu. Lätäkkö ylettyi osaan pihassa myynnissä oleviin autoihin peittäen osan renkaiden alaosasta. Tästä saattoi päätellä, että lätäkkö ei ole kovin syvä ja siitä saattoi turvallisesti ajaa; varsinkin, kun pihassa ei ollut muuta ajoväylää myynnissä olevien autojen tarkastelemiseksi.
Lausunnonpyytäjän mukaan kaivonkansi oli joka tapauksessa käyttötarkoitukseensa nähden väärän tyyppinen. Kaivonkantena toimi noin 1-2 cm vahvaa teräsplootua oleva kansi, jossa on kolme reikää, joista pihaan kertyneen veden pitäisi siirtyä viemäriverkostoon. Nuo kolme reikää eivät poista sade- ja sulamisvesiä sillä teholla, mitä oikeanlainen viemärinkansi tekisi. Kiinteistönomistajan olisi tullut havaita tämä ja vaihtaa tilalle oikeanlainen viemärinkansi, joka on kuunnolla kiinni. Kun kiinteistöllä on merkittävästi asiakaskäyntejä ja kiinteistön alueella liikkuu paljon autoja, kiinteistötekniset ratkaisut pitäisi olla sellaisia, että pihassa voi turvallisesti autolla ja myös jalkaisin.
Vakuutusyhdistys totesi, että missään ei ole määrätty kuinka monta ja minkä muotoista reikää kiinteistön piha-alueelle asennetun kaivonkannessa tulee olla. Kansi oli asianmukainen ja kannessa oli asianmukaiset kiinnikkeet. Kannen alapinnassa oli kolme kappaletta noin 4-5 cm pitkiä tappeja, jotka ovat pitäneet kannen paikoillaan. Kiinnittimien ansiosta kansi ei pääse siirtymään sivusuunnassa minnekään eikä ole myöskään todettavissa, että painava teräsplootu lähtisi itsestään nousemaan ylöspäin. Yksi kiinnitystapeista oli hieman vääntynyt, mutta vääntymisajankohta ei ole tiedossa. Kansi on ennen pysynyt paikallaan ja huoltanut tehtävänsä eikä kiinteistön huollon taholta ollut odotettavissa, että se siirtyisi paikaltaan. Tämän vuoksi ei voida todeta, että kiinteistönomistaja olisi missään vaiheessa toiminut vakuutusehdon tarkoittamalla tavalla tuottamuksellisesti.
Yhdistys totesi lisäksi, että ajoneuvoa ei tulisi kuljettaa veden peittämällä alueella niin, että veden alla olevia olosuhteita ei voi tunnistaa. Tieliikennelain mukaan tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Ajoneuvon nopeus on sovitettavaksi sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää huomioon ottaen muun ohella tien kunto, sää, keli, näkyvyys, ajoneuvon kuormitus ja kuorman laatu sekä liikenneolosuhteet. Nopeus on pidettävä sellaisena, että kuljettaja säilyttää ajoneuvon hallinnan. Ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa.
Vakuutusyhdistys katsoi, että ajoneuvon kuljettaja on ottanut tietoisen riskin ajoneuvon vaurioitumisesta ajaessaan auton tulvaveden peittämälle alueelle. Kansi on ennen tapahtumaa ollut asianmukaisesti paikoillaan ja vakuutusyhdistyksen saaman tiedon mukaan kaikilta osin kunnossa. Mitään sellaista selvitystä, joka osoittaisi, että vakuutuksenottaja olisi ollut huolimaton tai laiminlyönyt jotain velvoitettaan, ei ole esitetty.
Valitus
Lausunnonpyytäjä on tyytymätön vakuutusyhdistyksen päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiasta.
Lausunnonpyytäjän auto oli vahingoittunut, kun hän oli ajanut autoliikkeen pihassa veden peittämään hulevesikaivoon. Kaivonkannen kiinnikkeet olivat asiassa saadun selvityksen perusteella pettäneet ja kansi pääsi siten siirtymään tiloiltaan. Kaivonkansi ei ollut ilmeisesti paikallaan, kun lausunnonpyytäjä ajoi sen ylitse, jolloin se toiseen reunaan kohdistuneen painon perusteella nousi pystyy ja osaltaan vahingoitti lausunnonpyytäjän autoa. Lausunnonpyytäjä pitää keinotekoisena vakuutusyhdistyksen väitettä, että vahinko olisi aiheutunut hänen omasta syystään.
Asiassa on merkityksellistä se, että kaivonkansi ei ole ollut kunnolla kiinni ja paikallaan eikä sitä voi autosta havaita. Se, että kaivo on veden peitossa, ei siirrä vastuuta kiinteistönomistajalta pois. Kaivonkansi olisi joka tapauksessa siirtynyt pettäneiden kiinnikkeiden vuoksi tiloiltaan, kun sen päältä ajetaan tai sen päälle astutaan, joten piha-alueella ollut laaja lammikko ei poista kiinteistöyhtiön vastuuta. Vahinko olisi suurella todennäköisyydellä tapahtunut, vaikka piha olisi ollut kuiva.
Pihassa ollut vesi ei muodostanut lausunnonpyytäjän näkökulmasta riskitekijää, koska lätäkön syvyyden saattoi päätellä siitä, että se ylsi pihaan pysäköityjen autojen renkaiden alaosiin.
Kyseinen piha on autoliikkeen käytössä, joten pihassa liikkuu asiakkaita omilla ja liikkeen autoilla ja vielä tietysti jalkaisin. Tällöin kiinteistöyhtiöllä on korostettu huolellisuusvelvollisuus siitä, että pihan käyttäjät eivät vahingoita itseään tai omaisuuttaan. Kun kiinteistöyhtiö on huomannut tai sen olisi pitänyt huomata pihassa seisova vesi, sen olisi tullut rajata alue vahinkojen välttämiseksi. Satunnaisella autoliikkeessä kävijällä ei ole mahdollisuuksia tuntea pihan eri syvyysasemia tai kallistuksia.
Vakuutusyhdistyksen vastine
Vakuutusyhdistys käsitteli asian uudelleen ja katsoo, että kyseinen vahinko on aiheutunut kiinteistönomistajan tuottamuksesta, minkä vuoksi vakuutusyhdistys korvaa lausunnonpyytäjän ajoneuvolle aiheutuneet korjauskustannukset. Korvauksesta tehdään kuitenkin 1/3:n myötävaikutusvähennys vahingonkärsineen oman riskialttiin menettelyn johdosta. Lausunnonpyytäjä ajoi isoon lammikkoon, jossa ei voinut nähdä, mitä vedenpinnan alla oli.
Asiakkaan lisäkirjelmä
Lausunnonpyytäjä kiistää, että hänen menettelynsä olisi ollut sellaista, että se olisi osaksikaan edistänyt vahingon syntymistä. Hän katsoo edelleen, että vastuu tapauksesta on kiinteistönomistajalla ja että vakuutusyhdistys on velvollinen maksamaan täyden korvauksen vakuutuksenottajan laiminlyönnistä.
Vakuutusyhdistyksen lisävastine
Vakuutusyhdistys toteaa, että vahingonkorvauslain mukaan vahingonkorvauksen määrää voidaan sovitella, jos vahingonkärsinyt on myötävaikuttanut vahingon syntyyn. Merkityksellistä on vahingonkärsijän tuottamuksellinen toiminta tai tietoinen riskinotto. Lähtökohtana myötävaikutusarvioinnissa on, että jokaiselta edellytetään normaalin huolellista omien etuuksien suojaamista. Tämän velvollisuuden laiminlyönti vaikuttaa vahingonaiheuttajan vastuuta kaventavasti.
Tieliikennelain mukaan tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Tienkäyttäjältä edellytetään huolellista toimintaa. Hänen tulee varautua kaikkiin ennalta arvattaviin tilanteisiin esimerkiksi sovittamalla nopeutensa niin, että voi pysäyttää ajoneuvon näkyvillä olevalla tien osuudella. Jos ajoneuvon kuljettaja ei ole varma käyttämänsä ajoradan turvallisuudesta, hän ei voi käyttää sitä.
Jos ajoneuvon edessä on iso vesialue, on kuljettajan noudatettava erityistä varovaisuutta ajaessaan veden yli, koska hän ei voi tietää veden syvyyttä tai mitä veden alla mahdollisesti on. Ajaessaan veden läpi kuljettaja ottaa tietoisen riskin siitä, ettei se välttämättä ole turvallista. Esimerkiksi vapaehtoisessa autovakuutuksessa on tyypillisesti rajoituksena veden aiheuttamat vahingot juuri sen vuoksi, koska vesi tai vedessä olevat asiat lisäävät merkittävästi esim. ajoneuvon moottorin vaurioitumisriskiä.
Vahinkoilmoituksen mukaan asiakas ajoi autoliikkeen pihalla katselemassa autoja. Ilmeisesti asiakkaan huomio on ollut kiinnittyneenä enemmän autoihin kuin edessä olevan ajoväylän kuntoon. Vesilammikko oli selkeästi lausunnonpyytäjän havaittavissa ja vältettävissä. Hän on ottanut tietoisen riskin autonsa vaurioitumisesta ajaessaan lammikkoon. Huolellinen henkilö ei olisi tällaista riskiä ottanut.
Tämän vuoksi vakuutusyhdistys katsoo, että vahinko on aiheutunut suureksi osaksi lausunnonpyytäjän omasta tuottamuksesta. Tämän vuoksi vakuutusyhdistys on katsonut kohtuulliseksi vähentää 1/3 asiakkaan oman huolimattoman menettelyn ja myötävaikutuksen perusteella.
Asiakkaan lisävastine
Lausunnonpyytäjä toteaa edelleen, että hän menetteli olosuhteet huomioon ottaen huolellisesti; lätäkköä ei ollut mitenkään rajattu ja koska se oli kulkuväylällä, sen väistäminen olisi ollut vaikeaa. Lätäkön sijainnista ja ulottuvuudesta muihin autoihin nähden ei voinut päätellä, että siihen voisi sisältyä vaaran mahdollisuus. Vakuutusyhdistyksen näkemys lammikoiden kategorisesta välttämisestä on Suomessa ja säätyypin vaihdellessa käytännön elämälle vieras ja yleistyessään se johtaisi liikenteen sujumisen kannalta arvaamattomiin tilanteisiin.
Vakuutusyhdistyksen lisävastine
Vakuutusyhtiö toteaa vielä, että Suomen vahingonkorvaus- ja vakuutuslainsäädäntö lähtee siitä, että jokaisella on velvollisuus toimia huolellisesti. Jos vahinko uhkaa tai sellainen on aiheutunut, on jokaisella velvollisuus torjua sitä tai vähentää siitä aiheutuvia haittoja.
Myötävaikuttamalla omalla toiminnallaan siihen, että vahinko väistämättä aiheutuu tai seuraus laajenee, henkilö ottaa osan vahingosta omalle vastuulleen. Pelkästään se, että kiinteistönomistajalla on huolellisuusvelvoite alueensa kunnosta, ei voi johtaa siihen, että henkilöllä ei autolla ajaessaan olisi velvollisuutta huolehtia siitä, minne hän ajoneuvonsa ohjaa ja noudattaa tilanteen edellyttämää varovaisuutta. Ajaessaan veden peittämällä tiellä tai alueella, henkilö ei voi koskaan olla varma siitä, että piilossa oleva alue on ajoneuvolle turvallinen.
Edellä olevan perusteella vakuutusyhdistys katsoo, että sen antama korvauspäätös on oikea, voimassa olevien vakuutusehtojen ja niiden vakiintuneen tulkinnan mukainen.
Asiakkaan lisäkirjelmä
Myötävaikutusalennuksen poistamisen lisäksi lausunnonpyytäjä vaatii, että lautakunta suosittaa vakuutusyhdistystä maksamaan hänelle hyvitystä auton seisontapäivistä ajalta 15. – 24.8.2011. Lausunnonpyytäjän auto on ollut hänestä riippumattomasta syystä korjattavana ja korjaamolla em. ajan. Auto ei ole ollut tuona aikana lausunnonpyytäjän käytössä. Lausunnonpyytäjälle on aiheutunut seisonnasta käyttöhyödyn menetystä ja ylimääräistä ajanhukkaa.
Vakuutusyhdistyksen lisälausunto
Vakuutusyhdistys on maksanut seisonta-ajan korvausta ajalta 15. – 19.8.2011 liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisesti.
Yhdistys toteaa, että normien mukaan seisonta-ajan korvaus on maksettava jokaiselta seisontapäivältä. Korvausten maksaminen edellyttää, että yhtiölle on toimitettu luotettava selvitys seisonta-ajasta, esimerkiksi korjaamon seisonta-aikatodistus. Ellei todistusta ole saatavilla, korvataan arvioitu seisonta-aika.
Seisonta-ajan korvaus maksetaan vain todelliselta korjausajalta. Liikennekelpoinen ajoneuvo on pidettävä liikenteessä korjauksen alkamiseen ja korjauksen valmistuttua auto on haettava heti pois. Jos asiakas toimii toisin, ovat lisäpäivät hänestä itsestään johtuvia eikä niitä korvata.
Vakuutusyhdistys toteaa, että korjaamolta saadun selvityksen mukaan lausunnonpyytäjä toimitti autonsa korjattavaksi 15.8.2011 ja nouti sen 24.8.2011. Ajoneuvon todellinen korjaus on kestänyt 15. – 19.8.2011, jonka jälkeen lausunnonpyytäjälle on korjaamosta ilmoitettu auton olevan valmis ja että sen voi noutaa. Lausunnonpyytäjä on kuitenkin noutanut auton vasta 24.8.2011 eli ajoneuvo on ollut korjaamolla viisi päivää enemmän kuin on ollut korjauksen osalta tarpeellista.
Vakuutuksenottajan vastine
Lautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle kiinteistöyhtiölle tilaisuuden antaa vastineensa asiassa.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Kiinteistövakuutukseen liittyvän kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksen kohdan 4.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitun kiinteistön omistajana vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu on Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa ja joka todetaan vakuutuskauden aikana.
Ehtokohdan 6.1 mukaan vakuutuksesta korvataan se vahingonkorvaus, jonka vakuutettu on velvollinen maksamaan. Vahingonkorvauksen määrä lasketaan vahingonkorvausta koskevien säännösten ja oikeuskäytännön mukaisesti.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.
Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan, jos vahingonkärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.
Vahingonkorvauslain ja yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttää yleensä sitä, että vahinko on aiheutettu tahallisesti tai tuottamuksella. Tuottamuksella tarkoitetaan vahingon aiheuttamista moitittavalla menettelyllä eli virheellä, huolimattomuudella tai laiminlyönnillä. Liikekiinteistön omistajalla on vakiintuneesti katsottu olevan korostunut velvollisuus huolehtia siitä, että kiinteistön alueella voidaan turvallisesti liikkua.
Vahingonkorvauslain mukaan korvausta voidaan sovitella kohtuuden mukaan, jos vahingonkärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon. Vahinkoa kärsineen myötävaikutus voi ilmetä mm. tuottamuksena. Vahinkoa kärsineen tuottamuksena voidaan pitää esimerkiksi vaadittavan huolellisuuden laiminlyöntiä. Laiminlyömällä huolellisuuden vahinkoa kärsinyt aiheuttaa vahinkoriskin. Vaadittavan huolellisuuden taso arvioidaan sen mukaan, mitä henkilön olisi teon tai laiminlyönnin hetkellä pitänyt tietää vallitsevista olosuhteista. Vahinkoa kärsineen myötävaikutus voi ilmetä myös siten, että hän on antautunut vaaraan. Tällä tarkoitetaan sitä, että henkilö on ryhtynyt tiettyyn toimintaan tietoisena siihen liittyvästä normaalia suuremmasta vahinkoriskistä.
Lautakunnan käytettävissä olevista asiakirjoista ilmenee, että lausunnonpyytäjä oli autoliikkeen pihalla ajanut ajoväylällä olevan vesilätäkön yli, jolloin lätäkön alla ollut irtonainen sadevesikaivon kansi oli auton painosta noussut ylös ja vaurioittanut auton alaosaa. Asiassa on kyse siitä, onko lausunnonpyytäjä itse myötävaikuttanut vahinkoon ajaessaan veden peittämällä alueella tietämättä, mitä veden alla on.
Sadevesikaivo ja sen päällä ollut vesilätäkkö ovat olleet keskellä autoliikkeen pihamaan normaalia kulkuväylää. Piha-alue on kuvista päätellen tasainen ja asfaltoitu. Alueella liikkuvat voivat perustellusti olettaa, että myös piha-alueella mahdollisesti olevien vesilätäkköjen alla oleva alue on tasaista eikä siinä ole yllättäviä kuoppia tai irtonaisia kaivonkansia. Näin ollen lausunnonpyytäjän ei voida katsoa menetelleen varomattomasti, kun hän on ajanut liikekiinteistön pihamaalla normaalilla ajoväylällä olevan lätäkön yli. Lautakunta toteaa, että vastaava vahinko olisi todennäköisesti sattunut, vaikka pihalla ei olisi ollutkaan vahinkohetkellä vesilätäkköä. Lausunnonpyytäjä olisi tällöin todennäköisesti myös ajanut samaa reittiä ja irtonainen kaivonkansi olisi vastaavalla tavalla aiheuttanut vahingon.
Edellä olevan perusteella lautakunta katsoo, ettei lausunnonpyytäjä ole myötävaikuttanut kyseisen vahingon syntymiseen eikä korvausta tämän vuoksi voida alentaa.
Asiassa on kyse myös korvattavien seisontapäivien määrästä. Lausunnonpyytäjä on vaatinut korvausta ajalta 15. – 24.8.2011. Vakuutusyhdistyksen mukaan korjaamosta oli sille ilmoitettu, että auton todellinen korjaus on kestänyt 19.8.2011 saakka, jonka jälkeen lausunnonpyytäjälle on ilmoitettu, että auto on valmis ja se voidaan noutaa. Lausunnonpyytäjä ei ole esittänyt selvitystä siitä, miksi auto noudettiin korjaamolta vasta viisi päivää myöhemmin.
Yleisen vahingonkorvausoikeudellisen periaatteen mukaan myös vahingon kärsineen tulee toimia niin, että vahingon määrä jää mahdollisimman pieneksi. Tässä tapauksessa lausunnonpyytäjä ei ole esittänyt selvitystä siitä, miksi hän ei noutanut autoa korjaamolta heti saatuaan tiedon korjauksen valmistumisesta. Tämän vuoksi lautakunta pitää vakuutusyhdistyksen tältä osin suorittamaa korvausta asianmukaisena eikä suosita lisäkorvausta seisontapäivien osalta.
Lautakunta suosittaa, että lausunnonpyytäjälle aiheutunut vahinko korvataan täysimääräisesti tekemättä myötävaikutusalennusta.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Norio-Timonen ja Rusanen sekä varajäsen Laapotti. Sihteerinä toimi Haapasaari.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA