Tapahtumatiedot

A omisti mönkijän, joka oli luvallisesti hänen kuusitoistavuotiaan lapsensa B:n käytössä. B lainasi mönkijää (kevyt nelipyörä) 17.7.2011 C:lle, joka ajoi sillä hetken kuluttua, noin kello 19.40, risteyskolarin auton kanssa. Törmäys tapahtui, koska C ei noudattanut väistämisvelvollisuutta osoittavaa liikennemerkkiä. Poliisit tavoittivat vahinkopaikalta poistuneen C:n sairaalasta ja hänet puhallutettiin alkometrillä tuloksen ollessa 1,1 promillea. Verikokeessa tulokseksi saatiin 1,52 promillea.

C kertoi poliisitutkinnassa aloittaneensa alkoholin juomisen jo päivällä, mutta ei mielestään juonut alkoholia B:n nähden. B tuli C:n mukaan torille myöhemmin. C:n mukaan hän kysyi jossakin vaiheessa B:ltä mönkijää lainaksi, jotta voisi hakea kaverilta rahaa. B antoi mönkijän avaimet ja C lähti ajamaan.

Poliisitutkinnassa B kiisti tienneensä, että C oli humalassa. B kertoi olleensa kavereiden kanssa torilla ja saapuneensa paikalle yksin muita myöhemmin. Hän kertoi olleensa välillä toisessa kaveriporukassa eikä nähnyt C:n juoneen alkoholia. Kun C oli pyytänyt mönkijää lainaksi, B oli kertomansa mukaan kysynyt tältä alkoholin käytöstä. C oli B:n mukaan kiistänyt käyttäneensä alkoholia, jolloin B oli antanut avaimet C:lle.

X kertoi poliisitutkinnassa, että B ja C saapuivat paikalle yhdessä mönkijällä. C kertoi nähneensä X:n kädessä viinapullon, josta C joi. X poistui paikalta, ja kun hän palasi, C oli kadonnut jonnekin.

Y kertoi olleensa kavereidensa kanssa juomassa alkoholia. B saapui paikalle noin tuntia myöhemmin ja kertoi jossakin vaiheessa, että mönkijä piti kummallista ääntä. C teki mönkijällä pienen kierroksen, jonka jälkeen mönkijä sammutettiin. Y:n mukaan B näki, että hän ja C joivat alkoholia, mutta B ei itse juonut. Jossakin vaiheessa C sanoi lähtevänsä hakemaan lisää juotavaa. Y ei kertomansa mukaan nähnyt avainten luovuttamista. Y:n mukaan hän oli itse vahvassa humalassa.

B:tä epäiltiin tapaukseen liittyen kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle. Syyttäjä teki asiassa hänen osaltaan syyttämättäjättämispäätöksen sillä perusteella, että näyttöä rikoksesta tai todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi ei ollut. A haki korvausta mönkijälle otetusta törmäysvahinko-osan sisältävästä vakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö katsoi ensivaiheessa, että C:n menettely voidaan samastamisen perusteella huomioida vakuutuskorvausta harkittaessa. C:n alkoholinkäyttö oli vaikuttanut vahinkoon siten, että korvaus voidaan evätä kokonaisuudessaan.

Myöhemmin vakuutusyhtiö katsoi, että B:n menettely voidaan samastamisen perusteella huomioida korvausta arvioitaessa. B on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta luovuttaessaan mönkijän päihtyneelle C:lle. Syyttäjän rikosasiassa antamalla päätöksellä ei ole sitovuutta vakuutusasiaa ratkaistaessa. Kun huomioidaan X:n ja Y:n kertoma sekä C:n veren alkoholipitoisuuden määrä 1,52 promillea, joka aiheuttaa selkeästi havaittavan päihtymystilan, ei B:n kertomus, jonka mukaan hän ei ole havainnut C:tä päihtyneeksi, ole uskottava. C:n alkoholinkäyttö on yhteydessä vahingon sattumiseen. B:n menettelyn perusteella korvauksesta vähennetään puolet.

Valitus

A:n valituksen mukaan vakuutusasia tulee ratkaista syyttäjän ratkaisun mukaisesti. Viranomaisilla on ollut asian käsittelyssä laajat tiedot. A huomauttaa, että jos henkilö on juonut alkoholia useamman päivän, voi veren alkoholipitoisuus olla korkea, vaikka sitä ei päältä huomaa. C on voinut juoda alkoholia mönkijän lainaamisen ja kolarin välillä. Hän on voinut juoda myös kolarin jälkeen. Huomasivatko poliisit C:n päihtymyksen?

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa vastineessa päätökseensä.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainsäädäntö

Vakuutussopimuslain 30.2 §:n (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 33.1 §:n (Samastaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:

1. joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta;
2. joka omistaa vakuutetun omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa ja käyttää sitä yhdessä hänen kanssaan; tai
3. joka asuu vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttää vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan.

Vakuutussopimuslain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai se evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Tapaukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen sisältö ei poikkea edellä mainituista lainkohdista.

Vakuutusehdot

4.4 Kolarointiturva

4.4.1 Korvattavat vahingot

Kolarointiturvasta korvataan vahinko, joka välittömästi aiheutuu vakuutuskohteelle

• tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
• tien sortumisesta
• törmäyksestä tai
• muusta äkillisestä ja vakuutuskohdetta ulkoapäin vahingoittavasta syystä.

Ratkaisu

Vakuutusyhtiö katsoo, että B on aiheuttanut vahingon törkeästä huolimattomuudesta. Tarkemmin ottaen B on vakuutusyhtiön mukaan luovuttanut mönkijän henkilölle, jonka hän on tiennyt päihtyneeksi. Yhtiön mukaan B:n menettely voidaan huomioida samastamisen perusteella A:lle tulevaa korvausta arvioitaessa. Korvauksesta on vähennetty puolet. A on valituksessaan viitannut B:tä koskeneen rikosasian lopputulokseen. B ei ole A:n mukaan tiennyt C:n humalatilasta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vallitsevan kannan mukaan rikosasian lopputuloksella ei ole oikeusvoimavaikutusta myöhemmässä riita-asiassa. Tämä merkitsee sitä, että vahingon syntyolosuhteisiin liittyvässä rikosasiassa tehty ratkaisu ei ole sitova vakuutusasiaa ratkaistaessa. Rikosasian tutkinnan yhteydessä esille tulleilla seikoilla saattaa kuitenkin olla tapauksesta riippuen käytännössä todistusvaikutusta myöhemmässä riita-asiassa.

Vakuutussopimuslain 33.1 §:n kohdan 1 perusteella vakuutustapahtuman aiheuttamisesta säädettyä sovelletaan myös henkilöön, joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä ajoneuvosta. Tässä tapauksessa vakuutettu A:n omistama mönkijä on ollut luvallisesti B:llä käytössä. Kysymyksessä on edellä mainitun lainkohdan mukainen tilanne. B:n menettely voidaan huomioida A:n korvausoikeutta arvioitaessa.

B:n menettelyn arvioinnin osalta kysymys on siitä, onko hän menetellyt törkeän huolimattomasti tilanteessa, jossa C on saanut mönkijän käyttöönsä. Tapauksessa ei ole kysymys C:n välittömästä suhtautumisesta vakuutustapahtuman aiheutumiseen.

Poliisi on kuulustellut tapahtumiin liittyen B:tä ja C:tä sekä todistajina X:ää ja Y:tä. Todistajina kuultujen henkilöiden kertoman perusteella on ilmeistä, että B on havainnut C:n nauttivan alkoholia ennen mönkijän luovutusta. C on ollut selvityksen perusteella vahvasti päihtynyt. On todennäköistä, että B on havainnut päihtymyksen myös C:n olemuksesta. Tapauksessa esitetyn selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää selvitettynä, että B on C:n humalatilasta tietoisena luovuttanut mönkijän C:lle. B:n on täytynyt ymmärtää, että C:n kyky ajoneuvon kuljettamiseen oli olennaisesti alentunut C:n päihtymyksestä johtuen, jolloin mönkijä on tullut alttiiksi suurelle törmäysvahinkorikille. Nämä seikat huomioiden Vakuutuslautakunta katsoo B:n aiheuttaneen vahingon törkeästä huolimattomuudesta luovuttaessaan mönkijän C:lle. Tapauksen olosuhteet huomioiden lautakunta pitää vakuutusyhtiön ratkaisua vähentää korvauksesta puolet asianmukaisena. Lautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Sario, Uimonen ja Vaitomaa sekä varajäsen Vuori. Sihteerinä toimi Korkeamäki.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA