Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottaja on kertonut, että siivousämpärin kaatumisesta 15.9.2010 johtunut kosteus irrotti mosaiikkiparkettipaloja vakuutuksen kohteena olevan kiinteistön olohuoneessa. Vakuutuksenottaja on hakenut korvausta kotivakuutuksesta.
Vakuutusyhtiön päätös
Vakuutusyhtiö on katsonut 27.10.2010 päivätyssä korvauspäätöksessään, että vahinkotarkastuksen mukaan parketti on ollut irti pohjastaan jo ennen vesiämpärin kaatumista, eikä ämpärin kaatuminen ole aiheuttanut lisävahinkoja lattialle. Parketin irtoamisen syyksi ei ole osoitettu mitään tiettyä äkillistä ja ennalta arvaamatonta tapahtumaa, joten vahinkoa ei voida korvata laajan kotivakuutuksen perusteella.
Valitus
Vakuutuksenottaja on katsonut 30.4.2014 päivätyssä valituksessaan, että parketti on irronnut siivousämpärin kaatumisen vuoksi ja kaatumista voidaan pitää äkillisenä ja ennalta arvaamattomana tapahtumana. Vakuutuksenottaja on kertonut 17.6.2014 päivätyssä lisävastineessaan, että vahinkokäsittelijä oli ilmoittanut vakuutuksenottajalle 27.3.2014 toimittamassaan sähköpostiviestissä, että vakuutuksenottaja voi tehdä muutoksenhaun vakuutusyhtiön asiakasasiamiehelle tai Vakuutuslautakuntaan.
Vakuutuksenottaja on kertonut 4.11.2014 päivätyssä lisävastineessaan, että vahinko tarkistettiin vasta kolme viikkoa vahingon sattumisen jälkeen, jolloin parketti oli päässyt jo kuivumaan eikä värimuutoksia tai kosteusmuutoksia ollut nähtävissä. Kosteuden vaikutuksesta kertoo kuitenkin se seikka, että yksittäiset mosaiikin palaset olivat osittain irronneet toisistaan. Muulla kuin vahinkopaikalla parketti ei ollut irronnut, vaikka vahinkotarkastuksessa toisin väitetäänkin. Jos irtoamista on tapahtunut, on kyse voinut olla kopulaatoista, jotka ovat normaaleja mosaiikkiparketissa, mutta vahinkoalueen vaurioon verrattavaa vauriota ei ollut havaittavissa muualla lattiassa. Parketti oli irrallaan vahinkoalueella, mutta muualla tiukasti kiinni, mikä osoittaa parketin irtoamisen olevan selvässä syy-yhteydessä veden kaatumiseen. Parketti oli ikäisekseen hyvässä kunnossa.
Vakuutuksenottaja on toimittanut parkettimyyjä H:n 26.10.2014 päivätyn lausunnon, jossa H toteaa havainneensa veden irrottaneen mosaiikkiparketin tasoitteineen betonilaattaa myöten. H on työskennellyt rakennusalalla 30 vuotta ja hänen mukaansa kyseessä on tyypillinen vesivahinko.
Vakuutuksenottaja on katsonut 2.12.2014 päivätyssä lisävastineessaan, että on epätodennäköistä, että vesiämpäri olisi kaatunut juuri siihen kohtaan, jossa parketti oli valmiiksi irti. Vakuutuksenottaja on toimittanut M Oy:n vahinkotarkastaja S:n 1.12.2014 päiväämän lausunnon. Lausunnossa S toteaa, että parketti on irronnut betoniliimakerroksesta parkettiliiman ja tasoitteen alta. Betoniliiman tartuntaa heikentävästä ominaisuudesta ei ole ollut riittävästi tietoa rakentamisajankohtana. Betoniliima on sementtiveden seos, joka muodostaa kalvon hiertobetonin pintaan betonin kuivuessa. Nykyisessä rakentamisessa asia tiedetään ja betoniliima poistetaan hiomalla tartunnan parantamiseksi ja betonin kuivumisen nopeuttamiseksi. S kertoo havainneensa vastaavan tapahtuman useissa muissa vastaavissa vesivahingoissa.
Mosaiikkiparketti koostuu pienistä täyspuusauvoista, jotka liimataan alaosastaan kiinni alustaan. Rakentamisessa on yleensä käytetty 2-komponenttiliimoja, jotka ovat huomattavasti lujempia tartuntaominaisuudeltaan kuin betoniliimakerros. Parketti ponnahtaa irti betoniliimakerroksesta parketille vuotaneesta tai kaatuneesta vedestä. Irronneen parketin pohjaan jää kiinni kiinnitysliima, tasoite ja betoniliimaa. S:n mukaan parketti on irronnut äkillisen vesivahinkotapahtuman seurauksena. S kertoo toimineensa vesivahinkokartoittajana noin 19 vuoden ajan ja hän arvioi kartoittaneensa vähintään 2000 kohdetta.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on katsonut 23.5.2014 päivätyssä vastineessaan, että yleisten sopimusehtojen ja vakuutussopimuslain 74 §:n mukaan kanne vakuutusyhtiön tekemän korvauspäätöksen johdosta on nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen sai kirjallisen tiedon vakuutusyhtiön päätöksestä ja tästä määräajasta. Määräajan kuluttua umpeen oikeutta kanteen nostamiseen ei enää ole. Tässä tapauksessa korvauspäätös oli annettu 27.10.2010 ja Vakuutuslautakunnalle osoitettu ratkaisusuosituspyyntö on päivätty vasta 30.4.2014. Vakuutusyhtiö on katsonut 30.6.2014 päivätyssä lisävastineessaan, että vahinkokäsittelijä oli sähköpostiviestissä 27.3.2014 rutiininomaisesti ohjeistanut vakuutuksenottajaa muutoksenhaun tekemisessä, eikä tämä tarkoita, että vanhentumisesta olisi sovittu vakuutuksenottajan kanssa laista poikkeavasti.
Vakuutusyhtiö on katsonut 30.9.2014 päivätyssä lisävastineessaan, että vahinkoraportissa on todettu, että jos parketti olisi irronnut ainoastaan vahinkotapahtumaan liittyvän kosteuden vaikutuksesta, olisi irtoamisen pitänyt tapahtua liimauksesta ja parketissa olisi pitänyt olla havaittavissa tummumista, turpoamista tai ravistumaa. Lisäksi liima olisi alkanut emissoitua kosteuden vaikutuksesta.
Vakuutusyhtiö on pitänyt 14.11.2014 päivätyssä lisävastineessaan vakuutuksenottajan toimittamaa parkettimyyjä H:n lausuntoa neljä vuotta sitten tehdystä tarkastuskäynnistä epäuskottavana, koska lausunto oli toimitettu vasta valituksen tekemisen jälkeen vaikka kyseinen selvitys olisi ollut mahdollista antaa jo valituksen tekemisen yhteydessä.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Lainkohdat
Vakuutussopimuslain 74 §
Kanne vakuutuksenantajan tekemän korvausta koskevan päätöksen taikka vakuutuksenottajan, vakuutetun tai muun vakuutuskorvaukseen oikeutetun asemaan vaikuttavan muun päätöksen johdosta on oikeuden menettämisen uhalla nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon vakuutuksenantajan päätöksestä ja tästä määräajasta. Vanhentumisen keskeytymisestä sen johdosta, että asia saatetaan vireille kuluttajariitalautakunnassa, Vakuutuslautakunnassa tai muussa kuluttajariitoja ratkaisevassa elimessä, säädetään velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 11 §:ssä.
Vakuutusehdot
Laajan kotivakuutuksen ehtojen kohdan 1 mukaan vakuutuksesta korvataan suoranaiset esinevahingot, jotka ovat aiheutuneet äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta vakuutuksen ollessa voimassa.
Yleisten sopimusehtojen (voimassa 1.1.2010 alkaen) kohdan 11 (Muutoksen hakeminen vakuutusyhtiön päätökseen, 8 §, 68 § ja 74 §) mukaan vakuutuksenottajalla tai korvauksenhakijalla on käytettävissään eri keinoja saadakseen muutosta vakuutusyhtiön päätökseen. Jos yhteydenotto vakuutusyhtiöön ei selvitä asiaa, hän voi kysyä neuvoa ja opastusta Vakuutus- ja rahoitusneuvonnasta tai pyytää ratkaisusuositusta lautakunnista. Tyytymättömällä on myös mahdollisuus nostaa kanne oikeudessa vakuutusyhtiötä vastaan.
Yleisten sopimusehtojen (voimassa 1.1.2010 alkaen) kohdan 11.3 (Käräjäoikeus) mukaan jos vakuutuksenottaja tai korvauksenhakija ei tyydy vakuutusyhtiön päätökseen, hän voi panna vireille kanteen vakuutusyhtiötä vastaan. Kanne voidaan panna vireille joko asianosaisen Suomessa olevan kotipaikan käräjäoikeudessa tai vakuutusyhtiön kotipaikan taikka Suomessa olevan vahinkopaikan käräjäoikeudessa, jollei Suomen kansainvälisistä sopimuksista muuta johdu.
Kanne vakuutusyhtiön tekemän päätöksen johdosta on nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen sai kirjallisen tiedon vakuutusyhtiön päätöksestä ja tästä määräajasta. Määräajan kuluttua umpeen oikeutta kanteen nostamiseen ei enää ole.
Ratkaisu
Vakuutuslautakunta katsoo, että asiassa on kyse sen arvioimisesta, onko oikeus vakuutuskorvaukseen menetetty kanneajan umpeutumisen perusteella ja jos asiassa katsotaan, ettei oikeutta ole menetetty, on arvioitava, onko kyseessä ollut korvattava vakuutustapahtuma.
Vanhentuminen
Vakuutussopimuslain 74 §:ssä säännellään kanneajasta. Lainkohdan mukaan kanne vakuutuksenantajan tekemän korvausta koskevan päätöksen johdosta on oikeuden menettämisen uhalla nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon vakuutuksenantajan päätöksestä ja tästä määräajasta.
Vakuutusyhtiö on vedonnut asiassa ensisijaisesti vanhentumiseen. Kielteinen korvauspäätös on annettu ja lähetetty 27.10.2010. Vakuutusyhtiön vahinkokäsittelijä on ilmoittanut vakuutuksenottajalle 27.3.2014 toimittamassaan sähköpostiviestissä seuraavaa: ”Voitte tehdä muutoksenhaun asiakasasiamiehelle tai vakuutuslautakuntaan. Toisin kuin puhelimessa väärin kerroin, niin asiakasasiamies ei ollut antanut tapauksessanne kirjallista päätöstä, vaan ainoastaan puhelimitse puhunut asiasta kanssanne. Siten muutoksenhaun osoittaminen heille on edelleen mahdollista. Muutoksenhakuun voi ja kannattaakin liittää mukaan mahdollisia uusia selvityksiä, jos katsotte, että niiden tulisi muuttaa asiaa”.
Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 74 §:n mukainen kolmen vuoden määräaika on materiaalinen kannemääräaika, josta osapuolet voivat tahdonilmaisuillaan poiketa. Lautakunta katsoo, että koska yhtiö on kanneajan umpeutumisen jälkeen lähettämässään sähköpostissa ilmoittanut, että asia voidaan ottaa käsittelyyn, yhtiö on luopunut vetoamasta 27.10.2010 annetun päätöksen osalta vakuutussopimuslain 74 §:n mukaiseen kanneaikaan. Lautakunta katsoo, että annettuaan tämän sisältöisen tahdonilmaisun vakuutusyhtiö ei voi enää vedota kanneajan umpeutumiseen.
Vakuutustapahtuma
Vakuutuksenottaja kertoi parketin vahingoittuneen 4.1.2010 kun siivousämpäri kaatui ja parketti vettyi. Vakuutuksenottaja on hankkinut vuonna 2014 asiantuntijalausunnot M Oy:n kuivauskartoittaja S:ltä sekä parkettimyyjä H:lta. S:n mukaan parketti on irronnut, kun betoniliima on irronnut parketista kosteuden vaikutuksesta. Parkettimyyjä H:n mukaan ainoastaan vahinkopaikan parketissa havaittiin turpoamista.
Kuivauksen ja vahinkokartoituksen suorittaneen yrityksen 4.10.2010 päiväämän lausunnon mukaan parketti oli irronnut liimoineen betonin pinnasta olohuoneessa, mutta irronneissa paloissa ei ollut havaittavissa kosteuden aiheuttamaa värimuunnosta tai turpoamista. Parketti oli irronnut pohjastaan myös muualla kiinteistön lattioissa. Olohuoneessa ja eteisessä oli vanhoja paikkauksia. Todetulla vaurioalueella parketissa ja betonissa kosteusarvot olivat normaalit. Lausunnon mukaan parketin lakkaus oli heikkokuntoinen ja vahinkoalueella olohuoneessa parketin ja seinän välissä oli noin puolen senttimetrin rako. Lausunnossa todettiin, että parketti olisi uusittava.
Irronneissa paloissa ei ollut havaittu kosteuden jälkiä ja parkettia oli irronnut myös muualla asunnossa. Näin ollen ja ottaen myös huomioon sen seikan, ettei heti vahingon jälkeen tehdyssä vahinkotarkastuksessa havaittu kosteusarvoja betonissa ja parketissa, katsoo lautakunta, ettei vahinko esitetyn selvityksen perusteella ole aiheutunut kosteuden vaikutuksesta vaan kyse on ollut ajan kuluessa tapahtuneesta irtoamisesta, jota ei voida pitää ehtojen mukaisena ennalta arvaamattomana ja äkillisenä tapahtumana. Näin ollen lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Melander, jäsenet Sario, Uimonen ja Vaitomaa sekä varajäsen Rantala. Sihteerinä toimi Nikunlassi.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA