Tapahtumatiedot
Valittajan hallitseman vesiosuuskunnan alueella sijaitsevassa kahdessa asuintalossa oli havaittu 25. ja 28.5.2012 kellaritiloissa vesivahinkoja, jotka olivat aiheutuneet vahinkotarkastuksen mukaan siitä, että lumen sulamisvesiä ja mahdollisesti joen tulvavesiä oli päässyt viemäriverkostoon ja sitä kautta nousemaan mainittujen asuinrakennusten kellareihin lattiakaivojen kautta.
Korvausta rakennuksille aiheutuneista vahingoista haettiin vesiosuuskunnan vastuuvakuutuksesta.
Vakuutusyhtiön päätös
Yhtiö on antanut päätöksen kummankin rakennuksen osalta erikseen 10.7.2012, minkä lisäksi yhtiön sisäinen muutoksenhakuelin on käsitellyt asiaa 13.11.2012.
Yhtiö viittaa rajoitusehtoon 3.2.11, jonka lähtökohtana on, että tulvimisesta aiheutuneita vahinkoja ei korvata. Vahinko voidaan kuitenkin korvata, jos sen syynä on satunnainen tai yksittäinen virhe tai laiminlyönti taikka rakennukseen, laitokseen tai laitteeseen vakuutuksenottajan korvausvastuun perustavasta syystä äkillisesti tai odottamatta syntynyt vika tai puute. Lisäksi edellytetään, että vahingon syntyminen on tapahtunut äkillisesti, odottamattomasti ja nopeasti. Tulvimisesta johtuvien vahinkojen korvaaminen edellyttää siis vakuutusehdon molempien edellytysten täyttymistä, eli sekä vahingon syyn että vahinkoseuraamuksen äkillisyyttä. Lisäksi, jos tulviminen johtuu vesi- tai viemäriputken suunnittelu-, mitoitus- tai rakennusvirheestä, vahinkoa ei korvata.
Tässä tapauksessa molempien rakennusten vaurioituminen on aiheutunut siitä, että vedet ovat tulvineet viemäriverkostoon likakaivojen saumoista. Likakaivojen tyhjennyksen yhteydessä uutta vettä on tullut kaivoihin kaivonrenkaiden saumoista. Vahinkotarkastajan selvityksen mukaan tulviminen on aiheutunut lumen sulamisvesien ja mahdollisesti joen tulvavesien pääsystä viemäriverkostoon. Rakennukset sijaitsevat jokirannassa tulvapenkan vieressä ja niiden kellarikerrokset ovat huomattavasti tulvarajan alapuolella. Kyseisissä lattiakaivoissa ei ole padotusventtiileitä.
Vakuutuksenottajalta saadun tiedon mukaan osuuskunnan viemäri- tai runkovesilinjoissa ei ole havaittu kyseisenä ajankohtana tukkeutumia tai vuotoja. Lähin jäteveden pumppaamo on toiminut koko ajan. Vettä on tullut niin paljon, että pumput eivät ole ehtineet pumpata kaikkea vettä. Tämän takia vedenpinta pumppaamossa on ollut normaalia korkeammalla. Pumppaamossa ei kuitenkaan ole havaittu rikko- tai käyntihäiriöitä, tukosta tai muutakaan vikaa.
Yhtiö katsoo, että vahinko on aiheutunut tässä tapauksessa rajoitusehdon mukaisesta sulamisveden tai vesistöjen aiheuttamasta tulvimisesta, eikä sen ole osoitettu aiheutuneen satunnaisesta tai yksittäisestä virheestä taikka rakennukseen, laitokseen tai laitteeseen vakuutuksenottajan korvausvastuun perustavasta syystä äkillisesti ja odottamatta syntyneestä viasta tai puutteesta. Näin ollen korvausta vaurioituneiden rakennusten vahingoista ei makseta vesiosuuskunnan vastuuvakuutuksen perusteella.
Valitus
Vesiosuuskunta on tyytymätön yhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan ratkaisusuositusta asiasta.
Kellareihin oli tulvinut sulamis- ja viemärivesiä, mutta sen syytä on vaikea sanoa. Osuuskunta toteaa, että rajoitusehdossa 3.2.11 on suljettu pois korvausvastuun piiristä kosteuden, sade- tai sulamisvesien aiheuttamat vahingot sekä viemäriputkien suunnittelu-, mitoitus- ja rakennusvirheet. Samassa kohdassa kuitenkin mainitaan, että korvattavaa kuitenkin on äkillinen vahinko, johon ei ole osattu varautua.
Suunnittelu- ja mitoitusvirheestä ei voi olla kysymys, koska tulvimista ei ole aiemmin sattunut ja viemäriverkosto on ollut käytössä 1960-luvulta lähtien. Tällä perusteella on myös päädyttävä siihen, että vahinko on äkillistä ja arvaamatonta, minkä johdosta korvaus tulisi maksaa.
Vakuutusyhtiön vastine
Yhtiö kiistää vaatimuksen toistaen korvauspäätöksessä mainitsemansa perustelut.
Lautakunnan käytettävissä oleva selvitys
Lautakunnalla on ollut käytettävissään
- yleiset ehdot 1.1.2011
- vastuuvakuutuksen erityisehdot 1.1.2011
- toiminnan vastuuvakuutus
- vakuutuskirja 21.10.2011
- vahinkoilmoitus
- yhtiön korvauspäätökset
- sisäisen muutoksenhakuelimen päätös
- erinäisiä sähköpostiviestejä korvauskäsittelijän taholta
- vesiosuuskunnan selvitys vakuutusyhtiölle 13.6.2012
- erinäisiä sähköpostiviestejä erinäisten tahojen välillä
- Poligon Finland Oy:n raportit 7.6.2012 molemmista rakennuksista
- Meri-Lapin Vahinkotarkastus Oy:n vahingonselvityspöytäkirjat 22.6.2012
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, onko vesiosuuskunnan alueella sijaitsevan kahden rakennuksen vesivahingot korvattava vesiosuuskunnan vastuuvakuutuksen perusteella.
Lähemmin ja yksityiskohtaisemmin tarkasteltuna kysymys on siitä, jäävätkö esillä olevassa tapauksessa riidattomasti sulamis- ja viemärivesien aiheuttamat vahingot rajoitusehdon 3.2.11 perusteella vakuutuksen korvausturvan piirin ulkopuolelle.
Vakuutusehto
Ehdon 3.2.11 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu kosteudesta tai sadeveden tai sulamisveden, jäteveden, meren tai vesistöjen aiheuttamasta tulvimisesta. Vakuutuksesta korvataan kuitenkin äkillinen vahinko, jonka syynä on satunnainen tai yksittäinen virhe tai laiminlyönti taikka rakennukseen, laitokseen tai laitteeseen vakuutuksenottajan korvausvastuun perustavasta syystä äkillisesti tai odottamatta syntynyt vika tai puute. Lisäksi edellytetään, että vahingon syntyminen edellä mainitut edellytykset täyttävän syyn seurauksena on tapahtunut äkillisesti, odottamattomasti ja nopeasti eikä perustu hitaaseen, vähitellen tapahtuvaan vaikutukseen tai jatkettuun tekoon tai laiminlyöntiin taikka muutoin toistuviin tapahtumiin.
Vakuutuksesta ei kuitenkaan korvata tulvimisesta aiheutunutta vahinkoa, jonka syynä on vesi- tai viemäriputken suunnittelu-, mitoitus- tai rakennusvirhe.
Tapauksen arviointi
Käytettävissä olevien selvitysten mukaan veden tulviminen rakennusten kellareihin on tässä tapauksessa aiheutunut seuraavan kahden tapahtuman yhteisvaikutuksesta: Ensiksi tulvavedet ovat päässeet kyseisten rakennusten likakaivoihin kaivon renkaiden saumoista, koska vettä on tulvinut niin korkealle. Toiseksi rakennusten lattiakaivoissa ei ole ollut padotusventtiileitä. Näin ollen rakennusten omaan järjestelmään tulvinut vesi on päässyt rakennusten kellareihin. Lautakunnan käsityksen mukaan jommankumman edellä mainitun syy-yhteysedellytyksen poistaminen tapahtumaketjusta olisi estänyt vahingon aiheutumisen.
Vahingonselvityspöytäkirjasta 22.6.2012 ilmenee, että vaurioituneiden rakennusten lähelle oli rakennettu tulvapato vuonna 1968. Pöytäkirjasta ilmenee, että myös useita muita rakennuksia kuin nyt puheena olevat kaksi rakennusta, oli kärsinyt tulvimisesta aiheutuneista vesivahingoista. Pöytäkirjan mukaan kuitenkaan padon rakentamisvuoden 1968 jälkeen ei tulvaongelmia ole ollut ennen nyt tarkasteltavaa tapahtumaa.
Asiassa on riidatonta, että kysymys on sellaisesta tulvimisesta, joka ei lähtökohtaisesti kuulu ehdon 3.2.11 mukaisen korvausturvan piiriin. Kysymys on kuitenkin tämän jälkeen siitä, onko vahinkoa pidettävä tuossa ehdossa määritellyin tavoin korvaukseen oikeuttavana äkillisenä vahinkona.
Lautakunta on aiemmassa ratkaisussaan VKL 433/11 katsonut, että kun vanhan lämmitysjärjestelmän lämmitysputki oli jätetty tulppaamatta ja tätä kautta tulvavedet olivat päässeet viereiseen halliin, kysymyksessä oli vastaavankaltaisen rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla satunnaisesta tai yksittäisestä virheestä aiheutuneeksi katsottava vika tai puute. Lautakunnan käsityksen mukaan nyt esillä olevassa tapauksessa vahingon aiheutumisen kannalta merkityksellistä seikkaa, että nyt vaurioituneissa rakennuksissa ei ole ollut padotusventtiilillä varustettuja lattiakaivoja, ei ole pidettävä ”satunnaisena yksittäisenä virheenä tai laiminlyöntinä”.
Edellisessä perustelukappaleessa lausuttua täydentävästi ja selvyyden vuoksi on kuitenkin todettava lisäksi, ettei kellarin lattiakaivojen padotusventtiilien puuttumista ole pidettävä myöskään rajoitusehdon 3.2.11 toisessa kappaleessa määriteltynä ”vesi- tai viemäriputken” suunnittelu-, mitoitus- tai rakennusvirheenä. Tähän viimeksi mainittuun ehtokohtaan vetoamalla korvausta ei siten olisi saanut evätä.
Olennaiseksi asian ratkaisemisen kannalta jää, onko veden tulviminen rakennusten kellareihin johtunut nimenomaan nyt valittajana ja vakuutuksenottajana olevan vesiosuuskunnan ”korvausvastuun perustavasta syystä”. Lautakunta arvioi tätä kysymystä seuraavasti.
Vahingonselvityspöytäkirjan mukaan toisessa taloista oli tehty kellarin lattiakaivoon muutoksia. Tiedossa ei ole, onko muutokseen haettu rakennuslupaa eikä siitä, onko kunnan rakennusvalvonta ylipäätään antanut määräyksiä padotusventtiileillä varustettujen lattiakaivojen asentamisesta. Vaikka padotusventtiilien puuttumista sinänsä voitaisiinkin pitää ”rakennukseen, laitokseen tai laitteeseen äkillisesti tai odottamatta syntyneenä vikana tai puutteena”, kysymys ei lautakunnan käsityksen mukaan kuitenkaan ole sellaisesta viasta tai puutteesta, joka olisi syntynyt nimenomaan nyt vakuutuksenottajana olevan vesiosuuskunnan korvausvastuun perustavasta syystä. Siitä, että kiinteistön rakennuksen sisäinen viemäröintijärjestelmä on rakennettu asianmukaisesti, vastaa nimittäin joka tapauksessa kiinteistön omistaja itse. Tästä puolestaan on päädyttävä siihen, että kysymys ei ole nyt valittajana olevan vesiosuuskunnan vastuuvakuutuksen perusteella korvattavasta vahingosta.
Johtopäätös
Lautakunta pitää vakuutusyhtiön hylkäävän korvauspäätöksen lopputulosta ehtojen mukaisena.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen. Sihteerinä toimi Saarikoski.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA