Tapahtumatiedot
Lausunnonpyytäjä A on vuokralla pariskunta B:n omistamassa huoneistossa. Vastuuvakuutuksenottajana oleva urakoitsija C oli tehnyt keväällä 2006 huoneistossa vesivahingon korjausurakan huolimattomasti, mikä oli johtanut siihen, että asunnosta oli havaittu lokakuussa 2008 valuvan vettä naapurihuoneistoon.
A:n hallinnassa oleva huoneisto oli remontoitu uudelleen 11.10.-16.11.2008. A oli saanut tältä ajalta B:ltä vapautuksen vuokranmaksusta. A oli hankkinut itselleen sijaisasunnon. Korvausta A:lle sijaisasunnon vuokraamisesta aiheutuneista kuluista (vähennettynä kyseiseen ajanjaksoon kohdistuneen vuokran määrällä) haettiin C:n vastuuvakuutuksesta.
Vakuutusyhtiön päätös
Yhtiö on antanut asiassa korvauspäätöksen 9.4.2008.
Yhtiö on maksanut korvauksia asunnon uudelleenremontoimisesta aiheutuneista kuluista. Yhtiö ei ole antanut erillistä korvauspäätöstä A:lle aiheutuneista sijaisasunnon vuokrakuluista. Yhtiön korvauskäsittelijän A:lle osoittamassa sähköpostiviestissä 15.2.2008 on kuitenkin käsitelty tätäkin asiaa.
Yhtiö on puheena olevassa viestissään ilmoittanut, että välittömän esinevahingon kärsijänä on tässä tapauksessa huoneiston omistaja B, jolle C:n aiheuttaman vesivahingon johdosta on aiheutunut tosiasiallista vuokranmenetystä omistamansa huoneiston asuinkelvottomuuden johdosta. Näin ollen C on korvausvastuussa B:lle siltä osin kuin B:lle on aiheutunut menetettyä vuokratuloa vesivahingon johdosta. Omistaja B antaa A:lle vuokranalennusta tai, mikäli edellytykset ovat tapauskohtaisesti käsillä, vapautuksen koko vuokranmaksuvelvollisuudesta siltä välittömältä korjausajalta, jona asunto on ollut asuinkelvoton. Mahdollisen korvausvaatimuksen menetetystä vuokratulosta on tultava omistajalta B:ltä, ei vuokralainen A:lta, koska A ei omista vaurioitunutta esinettä (huoneistoa). Vahingonaiheuttaja C on korvausvastuussa vahingosta vain huoneiston omistajalle B:lle, ei vuokralaiselle A:lle.
Mainitsemillaan perusteilla yhtiö on kieltäytynyt korvaamasta A:lle sijaisasunnon vuokraamisesta aiheutuneita kuluja.
Lausuntopyyntö
A on pyytänyt lautakunnan lausuntoa vakuutusyhtiön sähköpostiviestissään 15.2.2008 esittämistä perusteluista, joilla yhtiö on evännyt korvauksen maksamisen A:lle aiheutuneista sijaisasunnon vuokrauskuluista.
Koska A on yötyössä, hän ei voinut asua asunnossa remonttiaikana. Hän ei saanut myöskään ennakkoilmoitusta remontista, joten hän oli joutunut vuokraamaan asunnon Domin Rental Apartmentsista, josta hän sai asunnon samana päivänä. Hän ei ole voinut hakea korvausta kotivakuutuksestaan, koska remonttiyhtiön vastuuvakuutusyhtiö on korvausvelvollinen. Hän ei maksanut asunnostaan vuokraa remontin ajalta. Tämän johdosta vakuutusyhtiön tulisi korvata vuokraa 81 euroa/vrk, yhteensä 2.916 euroa, josta vähennetään vuokra 560 euroa, eli korvattavaa on 2.356 euroa.
Vakuutusyhtiön vastine
Yhtiö on antanut vastineensa 17.6.2009. Yhtiö on kieltäytynyt korvauksen maksamisesta A:lle aiheutuneesta sijaisasunnon vuokrauskuluista. Yhtiö perustelee kantaansa sillä, että lausunnonpyytäjä A ei ole puheena olevan huoneiston omistaja, miksi vuoksi hänellä ei ole rajoitettua esineoikeutta siihen. Hänelle ei siten ole sattunut vakuutusehtojen mukaista korvattavaa esinevahinkoa.
Asunto-osakeyhtiössä osakkeenomistajan oikeus hallita huoneistoa on yhtiösuhteeseen perustuvaa käyttöoikeutta. Huoneisto on yksinomaan osakkaan hallinnassa. Osakkaalla on kunnossapitovastuu huoneistosta sekä oikeus tehdä huoneistossa erinäisiä muutostöitä. Osakkaalla voidaan katsoa olevan huoneistoon eräänlainen rajoitettu esineoikeus. Tästä syystä huoneistoa koskevan esinevahingon voidaan katsoa kohdistuvan asunto-osakeyhtiön lisäksi myös kyseisen huoneiston omistajaan. Näin ollen asunnon omistajilla B:llä on oikeus korvaukseen vuokratulon menetyksen johdosta remontin ajalta. Sitä vastoin A ei ole edellä sanotun perusteella oikeutettu korvaukseen esinevahingosta C:n vastuuvakuutuksesta.
Tässä tapauksessa vuokralainen A on saanut omalta vuokranantajaltaan B:ltä vapautuksen vuokrasta remontin ajaksi huoneenvuokralain mukaisesti. Täten A on saanut lainmukaisen korvauksen siitä, ettei hän ole voinut käyttää vuokraamaansa huoneistoa remontin aikana. Tälläkään perusteella korvausta C:n vastuuvakuutuksesta ei tule A:lle maksettavaksi.
Vakuutuksenottajan vastine
Vakuutuksenottajana oleva remonttiyhtiö C on ilmoittanut 30.7.2009 lautakunnalle, ettei sillä ole lisättävää vakuutusyhtiön antamaan vastineeseen.
Lautakunnan käytettävissä oleva selvitys
Lautakunnalla on ollut käytettävissään
- asianosaisten välistä sähköpostiviestintää
- Munters Oy:n kosteuskartoitusraportti 14.12.2005 liitteineen ja valokuvineen
- Insinööritoimisto Mikko Vahanen Oy:n muistio huoneistoon tehtävistä korjaustoimenpiteistä ja katselmuksesta 24.10.2007
- vakuutusyhtiön selvityspyyntö asuntoosakeyhtiölle 17.1.2008
- asuntoosakeyhtiön vastaus vakuutusyhtiölle 29.1.2008
- korvauspäätös 9.4.2008
Vakuutuslautakunnan lausunto
Vakuutusehdot
Vakuutusehdon mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella, ja joista vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
Vakuutus korvaa myös henkilötietolain 47 §:ssä tarkoitetun taloudellisen vahingon 17.000 euroon saakka.
Ratkaisu
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, onko C:n vastuuvakuutuksesta maksettava korvausta siltä osin, kuin B:n hallinnassa olevassa huoneistossa vuokralaisena ollut A on kärsinyt vahinkoa jouduttuaan vuokraamaan remontin ajaksi sijaisasunnon.
A:lle aiheutuneen vahingon määrä 2.356 euroa on riidaton. Samoin on riidatonta, että C on menetellyt vahingonkorvausvelvollisuuden perustavalla tavalla huolimattomasti. Riitaista on, onko A sellaisessa oikeudellisessa asemassa C:hen nähden, että korvausta tulisi nimenomaan vakuutusehtojen mukaan maksaa.
Tapauksen arviointi
Vahingonkorvausoikeudellisessa tarkastelussa on lähtökohtana, että vain välittömät vahingot voivat kuulua aiheuttajansa korvausvastuun piiriin. Välillisten vahinkojen korvaamiseen on oltava erityinen peruste. Jaottelulla on tyypillisesti katsottu olevan merkitystä tilanteissa, joissa vahinko kohdistuu kokonaan tai osaksi sivulliseen. Sivullisten kärsimiä vahinkoja on pidetty välillisinä, joiden on ajateltu jäävän vahingonkorvauslain mukaisen korvausvastuun ja sitä myöden myös vastuuvakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle. Tämän kaltaista ajattelutapaa on kuitenkin myös arvosteltu siksi, että siinä keskeinen oikeudellinen päättely vahingonkorvausvastuun henkilöllisestä ulottuvuudesta perustuu vain käsitteelliseen määritelmään siitä, ketä on pidettävä välittömänä ja ketä välillisenä (sivullisena) vahingonkärsijänä.
Nyt esillä olevassa tapauksessa voidaan ajatella, että A olisi vahingonkorvausoikeudellisesti tarkasteltuna sivullinen, koska hän ei – toisin kuin B – omista huoneistoa, joka on vaurioitunut C:n huolimattomuuden seurauksena. Aivan yhtä hyvin voidaan kuitenkin ajatella myös niin, että A on välitön vahingonkärsijä, jos ja kun rajaudutaan tarkastelemaan juuri hänelle sijaisasunnon vuokraamisesta aiheutuneen taloudellisen menetyksen korvaamista.
C:n näkökulmasta tuskin voidaan pitää vaikeasti ennalta arvattavana, että hänen huolimattomasti tekemänsä vesivahingon korjaustyö aiheuttaa asunnon käyttökelvottomuuden ja että asunnossa vuokralla oleva A joutuu muuttamaan väliaikaisesti pois asunnosta. A:lle sijaisasunnon vuokraamisesta aiheutunut vahinko on siten vahingonkorvausoikeudellisesti adekvaatissa (riittävässä) syy-yhteydessä C:n huolimattomuuteen.
Edellä esitetyt perusteet johtavat siihen, ettei vakuutusyhtiö voi torjua vastuutaan A:lle aiheutuneen vahingon korvaamisesta sillä esittämällään perusteella, että vahinko olisi aiheutunut C:n huolimattomuudesta A:lle vain välillisesti.
Asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 23 §:n 2 momentin mukaan ”vuokralaisella on oikeus saada vapautus vuokran maksamisesta tai vuokra kohtuullisesti alennetuksi siltä ajalta, jolta huoneistoa ei ole voitu käyttää tai jolta huoneisto ei ole ollut vaadittavassa tai sovitussa kunnossa”. Saman lain 23 § 3 momentin mukaan ”vuokralaisella on myös oikeus saada korvaus vuokranantajan edellä tässä luvussa tarkoitetun toimenpiteen tai laiminlyönnin aiheuttamasta haitasta tai vahingosta paitsi, jos vuokranantaja osoittaa, ettei huoneiston käyttöön saamisen viivästyminen tai huoneiston puutteellinen kunto ole aiheutunut vuokranantajan toimenpiteestä, laiminlyönnistä tai muusta huolimattomuudesta, taikka jos korjaus- tai muutostyö on suoritettu vuokralaisen vastattavan vahingon johdosta”. Mainitut vuokralaisen ja vuokranantajan välistä oikeussuhdetta koskevat säännökset tai se, että vuokranantaja B on vapauttanut vuokralainen A:n vuokranmaksuvelvollisuudesta remontin ajaksi, eivät merkitse sitä, että A:lla ei olisi määrältään esittämänsä mukaista oikeutta saada C:ltä vahingonkorvausta sijaisasunnon vuokraamisesta aiheutuneesta vahingosta. Tältä osin vakuutusyhtiön esittämä perustelu korvausvastuun kiistämiselle ei ole hyväksyttävä.
Vakuutusehtojen mukaan korvataan henkilövahinko ja esinevahinko, sekä tiettyyn rajaan asti henkilötietolain 47 §:ssä tarkoitettu taloudellinen vahinko, josta C on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Esillä olevassa tapauksessa ei ole kysymys henkilövahingosta eikä henkilötietolain 47 §:ssä tarkoitetusta taloudellisesta vahingosta. Olennaista vakuutusyhtiön korvausvastuun ulottuvuuden kannalta siten on, onko A:lle aiheutunutta vahinkoa pidettävä esinevahinkona.
Vakuutuslautakunta on antanut aiemmin runsaasti ratkaisuja, joissa on ollut kysymys huoneiston vaurioitumisen johdosta vuokranantajalle aiheutuneiden menetettyjen vuokratulojen korvattavuudesta. Lautakunta on katsonut näissä tapauksissa, että kun kysymys on huoneistossa aiheutuneen esinevahingon korvaamisesta, oikeus korvaukseen on huoneistoa asunto-osakeyhtiön osakkaana hallitsevalla, jolla on asunto-osakeyhtiölakiin perustuva rajoitettu esineoikeus hallita sinänsä asunto-osakeyhtiön omistamaa huoneistoa. Nyt esillä olevassa tapauksessa ei ole kysymys B:lle mahdollisesti aiheutuneen menetetyn vuokratulon korvaamisesta C:n vastuuvakuutuksesta, vaan A:lle eli B:n vuokralaiselle aiheutuneiden sijaisasunnon hankintakulujen korvaamisesta C:n vastuuvakuutuksesta.
B:n katsominen suhteessa asunto-osakeyhtiöön rajoitetun esineoikeuden haltijaksi perustuu siihen, että B ei omista fyysistä asuntoa vaan sen hallintaan oikeuttavat asunto-osakkeet. B:n vuokralaisella A:lla on puolestaan suhteessaan B:hen heidän keskinäiseen vuokrasopimukseen perustuva oikeus hallita huoneistoa lähtökohtaisesti oman tahtonsa mukaisesti, mutta kuitenkin ottaen huomioon asuinhuoneistojen vuokrauksesta annetun lain ja vuokrasopimuksen ehdoissa asetetut rajoitukset. Vastaavalla tavalla kuin B menettäisi C:n aiheuttaman vesivahingon sattuessa mahdollisuutensa itse käyttää asuntoaan tahtomallaan tavalla myös A menettää C:n aiheuttaman vesivahingon seurauksena mahdollisuutensa käyttää asuntoa omaan asumiseensa. On vaikea nähdä, miten B:n ja A:n käyttöoikeudet näyttäytyisivät heidän suhteissaan – ei asunto-osakeyhtiöön, vaan – vahingonaiheuttaja C:hen vahingon ennakoitavuuden kannalta niin erilaisilta, että vain B:llä olisi oikeus saada C:ltä vahingonkorvausta oman käyttöoikeutensa estyessä.
Millaiseksi nyt esillä olevassa tapauksessa huoneistoa vuokralaisena hallinneen A:n asema voidaan luonnehtia puhtaan esineoikeudellisessa tarkastelussa, ei kuitenkaan ole ratkaisevaa, kun hänen oikeuttaan korvaukseen sijaisasumisen kuluista tarkastellaan vahingonkorvausoikeudellisesti.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaan ”vahingonkorvaus käsittää hyvityksen henkilö- ja esinevahingosta sekä
Edellä esitetyt vahingon ennakoitavuuteen ja oikeussuhteiden samankaltaisuuteen perustuvat näkökohdat merkitsevät sitä, että A:n kärsimä taloudellinen menetys sijaisasunnon hankkimisesta on varsinaiseen esinevahinkoon liittyvä. A:n kärsimä taloudellinen menetys sijaisasunnon hankkimisesta on siten esinevahinkoa. Sillä seikalla, että vakuutusehtojen mukaan korvausvastuun piiriin on otettu erikseen mainiten myös henkilötietolain 47 §:ssä tarkoitettu taloudellinen vahinko, ei ole asiassa merkitystä. Henkilötietolain 47 §:ssä olevan erityissääntelyn perusteella korvattavan taloudellisen vahingon ottamisesta vakuutusturvan piiriin ei seuraa, että sellainen taloudellinen menetys, joka on yhteydessä varsinaiseen esinevahinkoon ja jota sen vuoksi on myös pidettävä esinevahinkona, jäisi vakuutusehtojen mukaisen korvausvastuun ulkopuolelle.
Koska lausunnonpyytäjä A:n kärsimä taloudellinen menetys on yhteydessä aiheutettuun esinevahinkoon, tulee hänen kärsimänsä vahingon johdosta maksaa vakuutusehtojen mukainen korvaus. Korvauksen määrä on riidaton.
Johtopäätös
Vakuutusyhtiön tulee maksaa korvaus lausunnonpyytäjä A:lle sijaisasunnon hankkimisesta aiheutuneista kuluista hänen esittämänsä laskelman mukaisesti.
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Norio-Timonen ja Rusanen. Sihteerinä toimi Saarikoski.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Sihteeri