Vahinkoilmoituksen mukaan lausunnonpyytäjä lähti perheineen 2.8.2009 Rovaniemeltä Turkuun tarkoituksena jatkaa myöhemmin matkaa Tukholmaan. 3.8.2009 lausunnonpyytäjälle nousi yhtäkkiä korkea kuume ja yleinen kiputila koko ruumiissa. Perheen matka keskeytyi Turkuun, jonne hotelli oli varattu 3. – 9.8.2009 väliseksi ajaksi. Lausunnonpyytäjän sairauden vuoksi hotellioloaikaa jouduttiin jatkamaan 10.8.2009 saakka, jolloin perhe palasi junalla takaisin Rovaniemelle.

Korvausta matkan keskeytymisestä ja hoitokuluista haettiin luottokorttiin liittyvän matkavakuutuksen perusteella.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö viittasi ulkomaan matkavakuutuksen ehtojen kohtaan 2.2, jonka mukaan vakuutus on voimassa ulkomaanmatkoilla kaikkialla maailmassa. Suomessa tai vakuutetun kotimaassa vakuutus on voimassa vain matkatapaturman aiheuttaman kuolemantapauksen tai pysyvän haitan osalta silloin, kun vakuutettu matkustaa kotoaan, työpaikaltaan tai opiskelupaikaltaan lentokentälle tai muun ulkomaanmatkan lähtöpaikkaan ja vakuutus päättyy, kun vakuutettu palaa ulkomaanmatkalta kotiinsa, työpaikalleen tai opiskelupaikalleen.

Kyseisen ehtokohdan mukaan vakuutusyhtiö ei voi suorittaa lausunnonpyytäjälle vakuutuskorvausta Suomessa aiheutuneista hoitokuluista tai matkan keskeytymisestä aiheutuneista kuluista, koska vakuutus ei ole voimassa Suomessa.

Asian käsittely Vakuutus- ja rahoitusneuvonnassa

Lausunnonpyytäjä oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja otti yhteyttä Vakuutus- ja rahoitusneuvontaan. Lausunnonpyytäjä kertoi, että kyseinen lomamatka alkoi sunnuntaina 2.8.2009 auto-junalla Rovaniemeltä Turkuun. Turussa oli varattu etukäteen majoitus ajalle 3. – 9.8.2009. Turussa oli tarkoitus tutustua paikallisiin nähtävyyksiin ja sieltä oli tarkoitus tehdä laivaristeily Tukholmaan, jonka piti olla matkan kohokohta ja täyttymys. Maanantaiaamulla pari tuntia Turkuun saapumista lausunnonpyytäjälle nousi kova kuume. Lausunnonpyytäjä otti yhteyttä lääkäriin, joka määräsi hänelle tarvittavat lääkkeet. Lausunnonpyytäjän kuume jatkui koko loman ajan ja hän vietti päivät hotellin sängyssä. Lääkäri kielsi matkan jatkamisen Ruotsiin. Näin ollen perhe joutui ottamaan ylimääräisen yön hotellissa, koska auto-juna lähti vasta maanantai-iltana 10.8.2009.

Vakuutus- ja rahoitusneuvonta pyysi vakuutusyhtiöltä selvitystä siitä, onko vakuutusyhtiö tai sen edustaja kiinnittänyt asiakkaan huomiota kyseisen matkavakuutuksen yleisestä tarjonnasta poikkeavaan sisältöön vakuutuksen voimassaolon osalta.

Vakuutusyhtiö totesi, että kyseistä luottokortteiden liittyvää matkavakuutusta on markkinoitu nimenomaan ulkomaan matkavakuutuksena.  Myös vakuutusehdoissa tuote on otsikoitu ulkomaanmatkavakuutukseksi. Jo tämä seikka on riittävä kiinnittämään vakuutetun huomiota siihen, että vakuutus ei ole voimassa kotimaan matkoilla. Tarkempi määritelmä siitä, että miten vakuutus on voimassa kotimaassa ja ulkomailla selviää yksiselitteisesti vakuutusehdoista.

Vakuutusyhtiö totesi lisäksi, että vakuutuksenantajan vastuu puutteellisista tiedoista määräytyy vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan. Mikäli katsottaisiin, että annetut tiedot ovat olleet puutteellisia, vakuutus olisi voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla on ollut ”aihetta käsittää”. Nyt kyseessä oleva matka on ollut suunnitellulta kestoltaan 10 päivää, josta laivaristeily olisi kestänyt kolme päivää. Alle puolet matkan kestosta olisi suunnitelman mukaan vietetty ulkomailla. Asiakas ei ole perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, että ulkomaan matkavakuutuksena markkinoitu tuote kattaisi kokonaisuudessaan matkan, josta yli puolet oleskellaan kotimaassa.

Vakuutusyhtiö katsoi, että vakuutetulle on annettu riittävät tiedot vakuutuksen olennaisista rajoitusehdoista. Vaikka olennaisia tietoja ei katsottaisi annetun, vakuutusyhtiöllä ei tässä tapauksessa ole vakuutussopimuslain 9 §:n mukaista korvausvelvollisuutta.

Valitus

Lausunnonpyytäjä pyytää Vakuutuslautakunnan lausuntoa asiasta. Lausunnonpyytäjän mielestä hänelle tehtiin selväksi, että luottokorttiin liitetty matkavakuutus korvaa vastaavan lausunnonpyytäjällä jo olevan matkavakuutuksen. Lausunnonpyytäjä katsoi, että ei tarvitse päällekkäistä vakuutusta ja lopetti matkavakuutuksensa heinäkuun loppuun.

Lausunnonpyytäjän sairastuminen esti perheen osalta koko loman toteutumisen. Lomamatka oli suunniteltu siten, että aikataulu oli varsin joustava ja oleellisena osana oli Ruotsin laivamatka ja määränpäässä omalla autolla tutustuminen erilaisiin nähtävyyksiin ja elämyspaikkoihin. Pois ei ollut suljettu sekään vaihtoehto, että paluumatka tehtäisiin autolla Pohjois-Ruotsin kautta Haaparannasta Rovaniemelle. Turun nähtävyydet olisi katsottu parissa päivässä.

Lausunnonpyytäjä toteaa, ettei hän yleensä varaa etukäteen lippuja Ruotsin-laivalle, mikäli lähtö- ja paluupäivissä on joustonvaraa. Kyseinen lomamatka ei ollut millään tavalla sidottu täsmälliseen aikatauluun, joten heillä oli mahdollisuus muuttaa suunnitelmiaan tarpeen ja halujen mukaan.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että korvaushakemuksen käsittelyn aikana on esitetty, että vakuutetun huomiota olisi ollut erityisesti kiinnitettävä vakuutuksen rajalliseen voimassaoloon kotimaassa, sillä tällainen matkavakuutustuote on yleisestä tarjonnasta poikkeava.

Kyseistä luottokortteihin liittyvää vakuutusta on markkinoitu ulkomaanmatkavakuutuksena. Jo vakuutustuotteen nimen perusteella on selvää, että vakuutus kattaa ulkomaanmatkat, mutta ei kotimaassa tehtäviä matkoja. Tarkempi tieto vakuutuksen voimassaolosta kotimaassa ja ulkomaalla selviää vakuutusehdoista.

Lisäksi on huomioitava, että vakuutuksenantajan vastuu puutteellisista tiedoista määräytyy vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan. Mikäli katsottaisiin, että annetut tiedot ovat olleet puutteellisia, vakuutus olisi voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla on ollut aihetta käsittää. Nyt kyseessä oleva matka on ollut suunnitellulta kestoltaan 10 päivää, josta laivaristeily olisi kestänyt kolme päivää. Alle puolet matkan kestosta olisi suunnitelman mukaan vietetty ulkomailla. Asiakas ei ole perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, että ulkomaan matkavakuutuksena markkinoitu tuote kattaisi kokonaisuudessaan matkan, josta yli puolet oleskellaan kotimaassa.

Lisäksi vakuutusyhtiö huomauttaa, että tässä tapauksessa vakuutettu ei ole kertomansa mukaan edes varannut matkalippuja ulkomaille. Kestävä tulkinta tämän vakuutuksen voimassaolosta ei voi olla se, että ulkomaan matkavakuutuksen katsottaisiin olevan voimassa rajaton määrä päiviä kotimaassa pelkästään sen vuoksi, että vakuutettu on ilmoittanut aikovansa käydä ulkomailla matkan jossain vaiheessa.

Vakuutuksen voimassaoloehdon olennaisuutta arvioitaessa on huomioitava, että ylivoimaisesti suurin osa matkavakuutuksella katettavista riskeistä aiheutuu ulkomailla. Esimerkiksi riski korkeista hoitokuluista ei ole suurempi vakuutetun matkustaessa ulkomaanmatkan alkamispaikkaan kuin se on vakuutetun oleskellessa kotonaan.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Soveltuvat lainsäännökset ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain ryhmävakuutuksia koskevan 76 §:n mukaan, jos ryhmävakuutussopimuksessa on sovittu, että vakuutuksenantaja pitää luetteloa ryhmävakuutuksen piiriin kuuluvista vakuutetuista, vakuutuksenantajan on ryhmävakuutuksen voimaantultua ja sen jälkeen kohtuullisin väliajoin lähetettävä vakuutetuille tiedot vakuutusturvan laajuudesta, vakuutusturvan olennaisista rajoituksista, vakuutussopimukseen perustuvista vakuutetun velvollisuuksista sekä siitä, millä tavalla vakuutuksen voimassaolo riippuu vakuutetun kuulumisesta ryhmävakuutussopimuksessa mainittuun ryhmään. Jos vakuutetuista ei pidetä luetteloa, edellä mainitut tiedot on annettava vakuutetuille olosuhteet huomioon ottaen sopivalla tavalla.

Jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on jättänyt vakuutetulle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai on antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutuksen katsotaan olevan voimassa vakuutetun hyväksi sen sisältöisenä kuin hänellä oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Vakuutussopimuslakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 114/1993) todetaan yksityiskohtaisissa perusteluissa 76 §:n osalta, että harkittaessa, mikä on olosuhteisiin nähden sopiva tapa antaa tietoja, tulee ottaa huomioon toisaalta vakuutettujen mahdollisuudet tavoittaa tiedot ja toisaalta vakuutuksenantajan käytännön mahdollisuudet tietojen antamiseen ilman, että siitä seuraa vakuutuksesta muuten aiheutuviin kustannuksiin nähden kohtuuttomia kuluja. Tiedonantovelvollisuus voidaan täyttää esimerkiksi tarjoamalla vakuutusta koskevia esitteitä työpaikalla jaettavaksi siten, että jokaisella vakuutetulla on mahdollisuus saada itselleen tällainen esite. Pelkästään ilmoitustaululle kiinnitettyä esitettä ei voida pitää riittävän tehokkaana menettelynä. Tiedonantovelvollisuus voidaan täyttää myös esimerkiksi siten, että vakuutetuille jaettavassa ammattilehdessä julkaistaan momentissa tarkoitetut tiedot sisältävä ilmoitus. Vakuutuksenantaja voi siirtää tiedottamistehtäviä ryhmävakuutuksen ottajalle, jos se on olosuhteet huomioon ottaen tarkoituksenmukaista.

Hallituksen esityksen mukaan vakuutetulle on momentissa säädetyllä tavalla annettava tiedot vakuutusturvan laajuudesta, vakuutusturvan olennaisista rajoituksista ja vakuutetun velvollisuuksista sekä siitä, millä tavalla vakuutuksen voimassaolo riippuu vakuutetun kuulumisesta ryhmävakuutussopimuksessa tarkoitettuun ryhmään. Vakuutusturvan laajuuden arvioimisen kannalta tärkeitä tietoja ovat, kenen hyväksi vakuutus on voimassa, vakuutusmäärän suuruus sekä se, mitä vahinkotapahtumia vakuutuksesta korvataan ja mitä ei korvata. Vakuutusturvarajoituksista on selostettava vain olennaiset rajoitukset. Olennaisuus arvioidaan sen mukaan, mitä tavallisen vakuutetun voidaan olettaa pitävän kyseisessä vakuutuksessa tärkeänä.

Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin seurausten osalta hallituksen esityksessä viitataan yksilöllisiä vakuutuksia koskevaan vakuutussopimuslain 9 §:ään ja sen esitöihin. 76 §:n säännöstä on hallituksen esityksen mukaan tulkittava samalla tavalla kuin 9 §:ää siten, että vakuutetun käsitystä arvioitaessa on lähtökohdaksi asetettava sen arviointi, mihin käsitykseen tavallinen vakuutettu voi kyseisessä tilanteessa perustellusti päätyä.

Kyseisen luottokorttiin liittyvän ulkomaan matkavakuutuksen ehtojen kohdan 2.2 mukaan vakuutus on voimassa ulkomaanmatkoilla kaikkialla maailmassa.

Suomessa tai vakuutetun kotimaassa vakuutus on voimassa vain matkatapaturman aiheuttaman kuolemantapauksen tai pysyvän haitan osalta silloin, kun vakuutettu matkustaa kotoaan, työpaikaltaan tai opiskelupaikaltaan lentokentälle tai muuhun ulkomaanmatkan lähtöpaikkaan ja vakuutus päättyy, kun vakuutettu palaa ulkomaanmatkalta kotiinsa, työpaikalleen tai opiskelupaikalleen.

Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus

Lautakunnalla ei ole esitetty selvitystä siitä, onko kyseessä sellainen ryhmävakuutus, jossa vakuutuksenantaja pitää luetteloa ryhmävakuutuksen piiriin kuuluvista vakuutetuista vai sellainen, jossa vakuutetuista ei pidetä luetteloa. Lautakunta lähtee siitä oletuksesta, että kyseessä on ryhmävakuutus, jonka vakuutetuista ei pidetä luetteloa. Tällaisen ryhmävakuutuksen osalta vakuutuksenantajan on vakuutussopimuslain 76 §:n mukaan olosuhteet huomioon ottaen sopivalla tavalla ryhmävakuutuksen voimaantultua ja sen jälkeen kohtuullisin väliajoin annettava vakuutetuille tietoja mm. vakuutusturvan laajuudesta ja sen olennaisista rajoituksista.

Vakuutusyhtiö ei ole tarkemmin selvittänyt, miten lain edellyttämät tiedot vakuutetuille on tässä tapauksessa annettu. Lautakunnan käytettävissä on vain luottokortin myöntäneen pankin nettisivuilla oleva tiedote kyseisen vakuutuksen sisällöstä. Pankin nettisivuilla todetaan mm. seuraavaa: ”Sinulle, joka matkustat, x-kortti on kansainvälinen maksuaika- ja luottokortti, johon sisältyy matkustamiseen liittyviä lisäpalveluja, kuten kattava ulkomaan matkavakuutus.” Otsikon ”matkavakuutus” alla todetaan seuraavaa: ”X-korttiin sisältyy kattava matkavakuutus ulkomaan matkoillesi. Se on voimassa, kun maksat vähintään 75 % matkasta x-kortillasi. Vakuutus antaa turvaa mm.:

Matkatapaturman tai -sairauden hoidon varalle ilman ylärajaa.

Matkasi peruuntumisen tai keskeytyi varalle.

Lennon myöhästymisen varalle.

Matkatavaroiden vahingoittumisen tai menetyksen ja viivästymisen varalle.

Kun maksat matkasi x-kortilla, et tarvitse muuta matkavakuutusta.”

Kyseisellä nettisivulla on lisäksi linkki matkavakuutusehtoihin.

Lautakunta toteaa, että yleensä matkavakuutukset ovat kaikilta osin voimassa koko matkan kodista lähdön ja kotiin saapumisen välisen ajan. Vakuutus, joka kattaa matkasta lähinnä vain ulkomaanosuuden, on muusta matkavakuutustarjonnasta poikkeava. Tällaista vakuutuksen voimassaoloehtoa voidaan pitää vakuutetun kannalta yllättävä ja ankarana. Tämän vuoksi vakuutetulle annetussa informaatiossa ehtokohtaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota niin, että vakuutettu voi annetun informaation perusteella arvioida, tarvitseeko hän matkalle lisäturvaa jonkin muun vakuutuksen muodossa.

Tavallisen vakuutetun voidaan olettaa pitävän matkavakuutuksessa tärkeänä sitä, että se on voimassa koko matkan ajan. Pelkästään vakuutuksen nimen, ulko­maanmatkavakuutus, perusteella tavallisen vakuutetun ei voida edellyttää ymmärtävän, että kyseinen vakuutus poikkeaa olennaisesti muusta matkavakuutustarjonnasta ulkomaanmatkan kotimaassa tapahtuneen matkaosuuden osalta. Pankin nettisivuilla tällaista rajoitusta ei kyseisen vakuutuksen osalta tuoda esille, päinvastoin sivustoilla todetaan, että vakuutettu ei tarvitse muuta matkavakuutusta maksaessaan matkansa kyseisen vakuutuksen sisältävällä luottokortilla.

Edellä olevan perusteella lautakunta katsoo, että kyseisestä yllättävästä ja ankarasta rajoitusehdosta ei ole vakuutetulle annettu vakuutussopimuslain edellyttämää tietoa. Näin ollen vakuutus on ollut voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutetulla on ollut saamiensa tietojen perusteella aihetta käsittää eli se on kattanut myös ulkomaille suuntautuvan matkan kotimaassa tapahtuvan osuuden.

Ratkaistavaksi jää vielä se, onko lausunnonpyytäjä näyttänyt, että vahinko on aiheutunut ulkomaanmatkalla. Lausunnonpyytäjällä oli kertomansa mukaan tarkoitus jatkaa lomamatkaa Turusta Tukholmaan laivalla ja kierrellä Ruotsissa nähtävyyksiä katsomassa yksi päivää ennen paluuta Suomeen. Lausunnonpyytäjä ei kuitenkaan ollut varannut laivalippuja Tukholmaan.

Tässä tapauksessa selvityksenä siitä, että matkan oli tarkoitus suuntautua ulko­maille, on vain lausunnonpyytäjän oma ilmoitus. Tätä ei voida pitää riittävänä selvityksenä siitä, että ilman vahinkotapahtumaa lausunnonpyytäjä perheineen olisi jatkanut matkaa ulkomaille. Näin ollen kyseessä ei ole osoitettu olleen vakuutusehtojen ja vakuutuksesta annettujen tietojen mukainen ulkomaanmatka.

Ratkaisusuositus

Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön ratkaisun lopputulos on asianmukainen eikä suosita korvauksen maksamista.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Norio-Timonen ja Rusanen. Sihteerinä toimi Haapasaari.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA