Koska A Oy ei ollut maksanut lukkojen muutos- ja sarjoituskuluja, oli ylioppilaskunta haastanut A Oy:n oikeuteen ja hakenut kanteella korvausta lukkojen uudelleensarjoituskuluista. Käräjäoikeus oli velvoittanut 28.9.2007 antamallaan tuomiolla A Oy:n maksamaan lukkojen sarjoitus- ja muutoskuluja edellä vaaditun määrän. Lukkomuutoksia ei ollut tehty ylioppilaskunnan rahapulan vuoksi. Myöhemmästä vaiheesta ei ole tietoa. Tuomion lainvoimaisuudesta ei myöskään ole tietoa.

 

Korvauksia lukituksen muutoskuluista A Oy on hakenut vastuuvakuutuksestaan.

 

 

Vakuutusyhtiö on viitannut mm. vakuutusehtojen kohtaan 3.1 sekä torjuntakulujen osalta ehtokohtaan 7.2.1. Päätöksessä on todettu, että vastuuvakuutuksesta voitiin korvata lukkojen uudelleensarjoitus vain siinä tapauksessa, että kyseisiä kustannuksia voitiin pitää ehtokohdan 7.2 tarkoittamina vahingontorjuntakuluina. Kiinteistön lukkojen uudelleensarjoitus oli aina uhkaavan, välittömän vaaran torjunnaksi tehty toimenpide. Lukkojen uudelleensarjoituskulut korvattiin tällöin vain, mikäli oli ilmeistä, että avaimen luvattomasti haltuunsa saanut henkilö kykenisi selvittämään, mihin lukkoihin ko. avain sopisi ja tällöin aikoisi avainta apuna käyttäen suorittaa kyseessä olevaan kiinteistöön ilkivaltaa tai anastuksia. Koska lukkoja ei ollut yli puoleen vuoteen avainten puuttumisen jälkeen sarjoitettu eikä vahinkoja ollut sattunut, katsoi vakuutusyhtiö, ettei ollut olemassa sellaista välitöntä vaaranuhkaa, jonka vuoksi lukot olisi tullut sarjoittaa uudelleen. Korvauksia ei tämän vuoksi sarjoituskuluista suoritettu.

Myöhemmin samana syksynä 24.11.2005 annetussa päätöksessä on todettu, ettei vuokranantaja ollut itse ryhtynyt erityisiin varotoimiin heti avainten katoamisen havaittuaan. Näin ollen vuokranantajakaan ei ollut vakuutusyhtiön käsityksen mukaan arvioinut tilannetta niin, että vahingonvaara välittömästi uhkaisi. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö katsoi, ettei lukkojen uudelleensarjoittamisesta aiheutuvia kuluja voitu katsoa suoranaisiksi vahingontorjuntakuluiksi.

 

Käräjäoikeuden tuomion jälkeen oli A Oy vielä vaatinut korvauksia lukkojen sarjoittamiskulujen osalta vastuuvakuutusyhtiöltä. Vakuutusyhtiö ei ollut kuitenkaan muuttanut aiempia korvauspäätöksiään.

 

A Oy pyytää, että Vakuutuslautakunta tutkii asian ja antaa asiasta vakuutuksenantajan vakuutusyhtiötä korvauksen suorittamiseen velvoittavan suosituksen, jonka mukaan vakuutuksenantajan on vastuuvakuutuksen perusteella korvattava hakijan maksettavaksi mainitun käräjäoikeuden tuomioon perustuvan määrän.

 

Hakija katsoo, että käräjäoikeuden tuomion perusteella on ilmeistä, että välittömästi uhkaava vahingonvaara avainten väärinkäyttämiseen on joka tapauksessa olemassa ja näin ollen vakuutusehdoissa edellytetty välitön vahingonvaara on edelleen olemassa, vaikka tapahtumasta on kulunut jo yli kolme vuotta.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei valituksessa ole tuotu esiin uusia asiassa tehtyyn ratkaisuun vaikuttavia seikkoja, joten päätöstä ei ole syytä muuttaa. Vakuutussopimuslain 32 §:n mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Vastuuvakuutusehtojen kohdan 7.2.1 mukaan voidaan tällaisista välttämättömistä kustannuksista maksaa korvausta, mikäli niillä poistetaan toiselle aiheutuva välitön vastuuvahingon uhka. Avainten katoamisesta ei ole muuta tietoa kuin, että se havaittiin maaliskuussa 2004 ja että liikehuoneiston omistaja vaati niitä vuokrasopimuksen päättyessä vuoden 2004 lopussa. Lukot ovat ilmeisesti vieläkin sarjoittamatta. Mitään välitöntä vastuuvahingon uhkaa ei voida tässä tapauksessa vakuutusyhtiön käsityksen mukaan osoittaa.

 

 

 

Vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 7.2.1 mukaan vakuutetulla on vakuutustapahtuman välittömästi uhatessa tai satuttua velvollisuus huo­lehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta (ks. yleiset sopimusehdot YL, kohta 6.2). Tämä velvollisuus koskee ainoastaan niitä toimenpiteitä, joilla poistetaan välitön toiselle aiheutuvan vastuuvahingon uhka, mutta ei tätä pitemmälle ulottuvia vahingon jälkitoimia, ellei vakuutusyhtiön kanssa erikseen toimenpiteistä sovita. Näistä välttämättömistä toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset korvataan vakuutuksesta.

 

 

A Oy:n ravintolapäällikön työsuhteen aikana alkuvuonna 2004 ovat A Oy:n hallinnoiman ravintolatilan yleisavain ja ulko-oven avain kadonneet. Avaimissa ei ole ollut tunnistetietoja. Kesällä 2005 on tilan omistanut ylioppilaskunta vaatinut A Oy:tä maksamaan lukkojen muutos- ja sarjoituskuluja. Koska A Oy ei ole maksanut sarjoituskuluja, on ylioppilaskunta vienyt asian oikeuteen kanteella ja käräjäoikeus on velvoittanut 28.9.2007 antamallaan tuomiolla A Oy:n maksamaan lukkojen muutos- ja sarjoituskuluja. Asiakirjoista ei ilmene, että lukkojen muutoksia tai sarjoituksia olisi tehty.

 

Lukkojen muutos- ja sarjoituskuluissa on kysymys vahingontorjuntakuluista, sillä lukot eivät ole avainten katoamisen seurauksena mitenkään rikkoutuneet. Kyse on siitä, että estetään hävinneillä avaimilla pääsy ravintolan tiloihin.

 

Jotta lukkojen muutos- ja sarjoituskuluja voitaisiin korvata A Oy:n vastuuvakuutuksesta, tulisi ehtojen kohdan 7.2.1 mukaan olla olemassa välitön toiseen kohdistuva vastuuvahingon uhka. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että on olemassa välitön, konkreettinen vaara siitä, että hävinneitä avaimia käytetään ravintolatiloihin pääsemiseksi.

 

Avaimet ovat hävinneet viimeistään alkuvuonna 2004. Avaimissa ei ole ollut tunnistetietoja. Lukkoja ei ole vaihdettu tai sarjoitettu lautakunnan tietojen mukaan. Ei ole myöskään tiedossa, että ravintolatiloihin olisi menty hävinneillä avaimilla. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei enää neljän vuoden jälkeen avainten katoamisesta ole olemassa konkreettista, välitöntä vahingonvaaraa siitä, että hävinneillä avaimilla mentäisiin ravintolatiloihin. Tämän vuoksi ei lukkojen sarjoituskuluja tule korvata A Oy:n vastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiön korvauspäätöstä on tämän vuoksi pidettävä asianmukaisena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Haarmann, jäsenet Kallioinen, Meincke, Nyyssölä ja Sjögren. Sihteerinä toimi Snellman.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA