Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt A (s. 1966) kaatui 3.7.2007 polkupyörällä ajaessaan mäkeä alas. Korvauksia A:n kärsimistä henkilövahingosta haettiin X:n kaupungin vastuuvakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta on käsitellyt asiaa aiemmin korvausperusteen osalta asianumerolla VKL 660/07, lääketieteellisen syy-yhteyden osalta asianumerolla VKL 231/10 ja vielä kertaalleen aivovamman ja kaulan retkahdusvamman ja vahinkotapahtuman välisen syy-yhteyden osalta asianumerolla VKL 514/12.

Antamissaan ratkaisusuosituksissa lääketieteellisen syy-yhteyden arvioimisen osalta Vakuutuslautakunta on katsonut, ettei asiassa ole osoitettu, että A:lle aiheutunut aivovamma olisi aiheutunut 3.7.2007 tapaturman yhteydessä. Ratkaisun kannalta olennaista on ollut, ettei A:lla ole todettu heti tapaturman jälkeen ja hoidon alkuvaiheessa mitään aivovamman täyttäviä kriteereitä ja oireet ovat ilmaantuneet vähitellen. Perusteluissaan lautakunta on viitannut asiassa esitettyyn lääketieteelliseen selvitykseen ja hankkimaansa asiantuntijalausuntoon.

Asiakkaan valitus

A on edelleen tyytymätön vakuutusyhtiön päätöksiin ja asiassa annettuihin Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksiin. Näin ollen hän pyytää asiassaan uudelleenkäsittelyä lautakunnalta.

Valituksessaan A toteaa, että asiassa on sittemmin, ammattitaitoisten lääkäreiden toimista tehdyissä tutkimuksissa ja haastatteluissa tullut todennetuksi onnettomuuden yhteydessä tapahtunut tajunnan menetys ja sen jälkeiset muistiaukot. Lisäksi A toteaa, että myös Kela on myöntänyt hänelle vammaistuen aivovamman jälkitilan vuoksi. A viittaa erityisesti uusiin 16.6.2015 ja 13.8.2015 päivättyihin lääkärinlausuntoihin, joista ilmenee sekä tajuttomuus että muistiaukot ja näin ollen myös aivovamman syy-yhteys 3.7.2007 vahinkotapahtumaan.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot, asian käsittelyvaiheet sekä korvauspäätöksissään lausutun. Erityisesti vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan asiassa antamiin ratkaisusuosituksiin VKL 231/10 ja VKL 514/12, joissa on katsottu, ettei A:n aivovamman voida katsoa aiheutuneen 3.7.2007 vahinkotapahtuman yhteydessä.

A:n esittämän uuden selvityksen osalta yhtiö katsoo, ettei niissä lausuttu anna aihetta muuttaa asiassa annettua annettuja korvauspäätöksiä. Näkemyksensä tueksi yhtiö viittaa erityisesti asiassa annettuihin asiantuntijalausuntoihin. Yhtiö toteaa, että käypä hoito-hoitosuosituksen mukaan aivovammaan tulee liittyä edellä esitetyin tavoin ainakin jokin seuraavista: tajunnan menetys, muistin menetys, henkisen toimintakyvyn muutos vammautumisen yhteydessä, paikallista aivovauriota osoittava neurologinen oire tai löydös tai kuvantamistutkimuksissa todettava vammamuutos. Käypä hoito-suosituksen mukaan aivovammoista johtuvat toimintahäiriöt ovat myös vaikeimmillaan heti vamman jälkeisinä viikkoina ja kuukausina ja lieventyvät sitten vähitellen enemmän tai vähemmän. Käsillä olevassa tapauksessa oireiden syntyminen on tapahtunut vähitellen ja oireet pahentuneet, kun aikaa on kulunut vahinkotapahtumasta. Myös tämä asettaa kyseenalaiseksi syy-yhteyden tapaturman ja oireiden välillä, ja sen, että oireiden syynä olisi tapaturmasta aiheutunut aivovamma.

Edellä mainituin perustein yhtiö katsoo edelleen, etteivät käsillä olevassa tapauksessa edellytykset täyty. Tapauksessa tulee yhtiön mukaan huomioida, että muistiaukkojen ja tajuttomuuden todentaminen on perustunut 8 vuotta tapaturman jälkeen tehtyihin haastatteluihin ja neuropsykologin tutkimusten tuloksiin.

Lopuksi yhtiö toteaa vielä, ettei Kelan vammaistuen myöntävällä päätöksellä ole merkitystä arvioitaessa aivovamman ja vahinkotapahtuman välistä syy-yhteyttä.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Asiassa vakuutuksenottajana olevalla X:n kaupungilla ei ollut asiassa kommentoitavaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on kysymys siitä, onko A:lle aiheutunut tapaturman 3.7.2007 yhteydessä aivovamma asiassa esitetyn uuden selvityksen perusteella arvioituna.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Julkisyhteisön vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista, ansionmenetyksestä, kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta ja pysyvästä haitasta

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta voi käsitellä aikaisemmin ratkaisemansa asian uudelleen, mikäli ratkaisusuosituksen antamisen jälkeen asiassa esitetään jotain uutta asiaan vaikuttavaa selvitystä. A on pyytänyt ratkaisusuositusta aivovamman ja vahinkotapahtuman välisen syy-yhteyden osalta. Vakuutuslautakunta on käsitellyt samaa asian ratkaisusuosituksissaan VKL 231/10 ja VKL 514/12, joissa molemmissa lautakunta on katsonut, ettei asiassa ole osoitettu, että A on saanut aivovamman 3.7.2007 onnettomuuden yhteydessä.

Lautakunnan aikaisemmat ratkaisusuositukset ovat perustuneet olennaisesti siihen, ettei A:n tapauksessa ole täyttynyt aivovammalta vaadittava vähimmäiskriteeristö, jossa edellytetään, että aivovamman tulee määritelmän mukaan liittyä päähän kohdistuneen trauman aiheuttamana ainakin joku seuraavista:

 • minkä tahansa pituinen tajunnan menetys

 • millainen tahansa muistin menetys, joka koskee vammaa välittömästi edeltäneitä tai seuraavia tapahtumia

 • mikä tahansa henkisen toimintakyvyn muutos (esimerkiksi ”pökertyminen”, desorientaatio, sekavuus) vammautumisen yhteydessä

 • paikallista aivovauriota osoittava neurologinen oire tai löydös, joka voi olla ohimenevä tai pysyvä

 • osoitukseksi riittää myös aivojen kuvantamistutkimuksissa todettava vammamuutos.

Asiassa käytettävissä olleen lääketieteellisen selvityksen mukaan A:lla ei ollut hoidon alkuvaiheessa todettu mitään vaadittavista edellytyksistä. Myöskään aivojen ja pään kuvantatutkimuksissa ei ole löytynyt mitään aivoruhjeeseen viittaavaa. A:n oirekuva on selvityksen mukaan todettu lähinnä neuropsykologisissa tutkimuksissa.

Aivovammojen osalta keskeinen merkitys on tapaturmamekanismin voimakkuudella, vahinkoa kärsineen alkuvaiheen oireilla (luotettavasti dokumentoidulla muistiaukolla ja tajuttomuudella), aivojen kuvantamistutkimusten löydösten tulkinnalla sekä myöhemmällä oirekuvalla. Sen sijaan kysymystä aivovamman olemassaolosta ei yleensä voida ratkaista vain sinänsä myös aivovammaan mahdollisesti sopivien oireiden myöhemmän ilmenemisen perusteella. Tämän vuoksi neuropsykologisiin tutkimuksiin perustuvia havaintoja aivovammaan sopivista oireista ei pidetä yksinään riittävänä osoituksena aivovammasta. Näin sen vuoksi, että neuropsykologisissa tutkimuksissa todettavat kognitiiviset oireet ja suoritustason aleneminen voivat aiheutua myös muista syistä kuin aivovammasta, esimerkiksi masennuksesta, joka puolestaan voi olla joko tapaturmasta täysin riippumatonta tai siitä reaktiivisesti aiheutunutta. Neuropsykologisilla löydöksillä voi kuitenkin olla merkitystä silloin, kun myös muuta aivovamman olemassaolon puolesta puhuvaa selvitystä on käytettävissä.

A on toimittanut uudelleenkäsittelypyynnön yhteydessä uutena selvityksenä 16.6.2015 ja 13.8.2015 päivätyt E-lausunnot, joista A:n mukaan selviää, että hänellä on ollut tapaturman yhteydessä tajunnanmenetys sekä myös muistiaukkoja. E-lausunnon 16.6.2015 mukaan A on ollut hysteerinen tapaturman jälkeen. A:n vaimo on myös kuvannut miehensä luonteen muuttuneen vahingon seurauksena. E-lausunnon 13.8.2015 mukaan A on menettänyt tajuntansa iskeydyttyään maahan. Seuraava muistikuva on ollut, kun paikalle tullut nainen on tyrehdyttänyt verenvuotoa. Puolison haastattelun mukaan A:lla on ollut muistiaukkoja useita tunteja kaatumisen jälkeen. Lausunnossa todetaan, että alkuvaiheen hoidossa A:n neuropsykologiset oireet ovat jääneet kipujen varjoon ja niihin on kiinnitetty huomiota vasta kipujen väistyttyä.

Lautakunta toteaa, että uusissa lääkärinlausunnoissa esitetyn mukaan edellä viitattu aivovamman vähimmäsikriteeristö täyttyy tajunnanmenetyksen ja muistihäiriöiden osalta. Lautakunta toteaa kuitenkin, että kyseiset lausunnot on laadittu noin kahdeksan vuotta vahinkotapahtuman jälkeen. Nyt käsillä olevassa tapauksessa alkuvaiheen hoidossa ei ole mitään mainintaa mahdollisesta tajunnanmenetyksestä, muistihäiriöstä taikka muistakaan kriteeristön esittämistä edellytyksistä. Sen sijaan 3.7.2007 hoitomerkinnässä todetaan nimenomaisesti, ettei A:lla ole ollut vahingon jälkeen tajunnanmenetystä ja että hän muistaa tapaturman hyvin. Lautakunnan näkemyksen mukaan vahinkotapahtuman jälkeen luotettavimpana selvityksenä on pidettävä alkuvaiheen lääketieteellistä aineistoa.

Lautakunta viittaa asiassa antamiinsa aikaisempiin ratkaisusuosituksiin ja katsoo edelleen, ettei asiassa ole osoitettu, että A:lle olisi aiheutunut aivovamma tapaturman 3.7.2007 yhteydessä. Lautakunta viittaa myös asiassa aiemmin antamiensa ratkaisusuositusten VKL 231/10 ja VKL 514/12 perusteluihin.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön aivovammaa koskevat korvauspäätökset ovat olleet asianmukaisia.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Hanén

Jäsenet:

Karimäki

Korpiola

Rusanen

Toimi