Tapahtumatiedot

Vakuutettu ja valittaja A on ollut vastaajana rikoshyödyn menettämistä valtiolle koskevassa rikosasiassa. A on ollut osallisena sijoitusklubissa, jonka perustaja on tuomittu rangaistukseen rikoksista sijoitusklubin toiminnassa. A:ta ei ole syytetty rikoksesta.

Vakuutusyhtiö on evännyt oikeusturvaedun asiassa, koska kyseessä on ollut rikosasia eivätkä rikosasiassa aiheutuneiden kustannusten korvausedellytykset tapauksessa täyty. Haastehakemuksessa 4.11.2013 kihlakunnansyyttäjä vaatii, että A tuomitaan menettämään valtiolle saamansa rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn. Kyse on rikosasiasta, vaikka A:ta ei syytetä rikoksesta.

Asiakkaan valitus

Valtion sivullisilta hakemat hyödyn menettämistä koskevat kanteet olivat pioneeritapauksia, eikä niitä siten olla edes voitu tarkoittaa vakuutusehdoissa rikosasioihin kuuluvina. Kyse on A:n kannalta siviiliasiasta, johon oikeusturva tulee myöntää ehtojen mukaisesti. A kiisti valtion vaatimuksen kokonaan. A:n ei edes väitetä olleen tietoinen sijoitusklubin perustuneen petokseen. A oli bona fide ja sijoitti klubin alkuvaiheessa pienehkön summan välittäjän kautta ja myös paljon ennen klubin luonteen paljastumista oli kotiuttanut sieltä rahansa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa korvauspäätöksiinsä ja vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 388/12, jossa sovellettiin samankaltaisessa tilanteessa samaa vakuutusehtoa. Lautakunta katsoi tuossa ratkaisussaan, että kyse oli rikosasiasta eikä kyseessä ollut vakuutetun esittämän yksityisoikeudellisen vaatimuksen kiistäminen perusteeltaan tai määrältään eikä ole syytteen nostaminen tai jatkaminen vakuutettua vastaan. Lautakunta katsoi ratkaisussaan, että vakuutusyhtiön epäävä päätös oli vakuutusehtojen mukainen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys siitä, onko vakuutettua vastaan nostettu rikoshyödyn menettämistä koskeva kanne rikosasia. Tapauksessa ei ole vedottu siihen, että kyse olisi vakuutetun esittämästä yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta tai syytteen nostamisesta tai jatkamisesta vakuutettua vastaan asianomaisen toimesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 191.4.1 mukaan vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma on rikosasiassa vakuutetun esittämän yksityisoikeudellisen vaatimuksen kiistäminen perusteeltaan tai määrältään tai syytteen nostaminen tai jatkaminen vakuutettua vastaan asianomaisen toimesta, kun virallinen syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai on sen peruuttanut.

Asian arviointi

Tapauksessa virallinen syyttäjä on esittänyt vakuutetulle konfiskaatiovaatimuksen tilanteessa, jossa vakuutetun ei ole edes väitetty itse syyllistyneen rikokseen. Vakuutuslautakunnan ratkaistavana on kysymys siitä, onko pelkkää konfiskaatiovaatimusta koskevaa oikeudenkäyntiä pidettävä oikeusturvavakuutuksen ehtojen valossa riita- tai hakemusasiana vai rikosasiana. Oikeudenkäynnin katsominen rikosasiaksi johtaisi tätä prosessityyppiä koskevien vakuutusturvan rajoitusten soveltumiseen ja tapauksessa oikeusturvaedun saamatta jäämiseen.

Vakuutusehdoissa ei ole määritelty sen enempää riita- tai hakemusasian kuin rikosasiankaan käsitteitä. Lähtökohtana voidaan pitää sitä, että myös vailla oikeustieteellistä koulutusta olevan henkilön tulee ymmärtää, mitä jaolla riita- ja rikosasioihin pääpiirteissään tarkoitetaan. Useimmissa soveltamistilanteissa vakuutusehtoa on siten pidettävä riittävän selvänä. Nyt tarkasteltavassa tapauksessa rajankäynti jää kuitenkin tulkinnanvaraiseksi. Oikeudenkäynnin katsomista rikosasiaksi puoltaisi se, että konfiskaatiovaatimuksen oikeudellisena perustana aina on ainakin jonkun osapuolen tekemä rikos, ja se, että vakuutettuun kohdistettua konfiskaatiovaatimusta käsitellään osana laajempaa rikosoikeudenkäyntiä ja se, että konfiskaatiovaatimus perustuu rikoslakiin.

Kuitenkin myös päinvastaiseen suuntaan puhuvia tulkintaperusteita voidaan esittää. Rikoshyötyä koskeva rahamääräinen konfiskaatio ei merkitse vastaajan rankaisemista vaan pikemmin eräänlaista perusteettoman edun palautusta, eli prosessuaalisesta näkökulmasta velkasuhdetta koskevaa riita-asiaa. Toisaalta käsillä olevan tapauksen ja tavanomaisen rikosasian välillä on se ero, että rikosasiassa on kyse osapuolen oman, erityisen moitittavan menettelyn seurauksista, kun taas käsillä olevassa tapauksessa vakuutetun ei ole edes väitetty syyllistyneen moitittavaan menettelyyn saati rikokseen. Kuvattu ero on merkittävä myös, jos asiaa tarkastellaan vakuutussopimusta solmivan henkilön näkökulmasta. Lisäksi asiassa, jossa A on ollut vastaajana, kyse on ollut syyttäjän ”muista vaatimuksista” jotka on otsikoitu ”hakemus” -nimikkeellä.

Käsillä olevaa vakuutusehtoa on siten pidettävä tapauksen olosuhteissa varsin tulkinnanvaraisena. Kuluttajansuojalain (20.1.1978/38) 4 luvun 3 §:n mukaan elinkeinonharjoittajan yksipuolisesti ennakolta laatimaa sopimusehtoa, jonka ”merkityksestä syntyy epätietoisuutta, – – on tulkittava kuluttajan hyväksi”. Tilanteessa, jossa vakuutettua ei ole edes epäilty rikoksesta asiaan liittyen, tapauksessa käsillä olevaa vakuutusehtoa on mainitun säännöksen nojalla tulkittava vakuutetun eduksi siten, että vireille tullut oikeudenkäynti rinnastetaan oikeusturvavakuutuksen kannalta riita-asiaan.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö myöntää vakuutetulle asiassa oikeusturvaedun.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Norros, puheenjohtaja                                          
Mäenpää, sihteeri

Jäsenet:
Eskuri
Korpiola
Rusanen
Ilveskoski