Vakuutuksenottajan BMW 316i -henkilöauto (vm. 1993) oli ollut myynnissä lehdessä. Vakuutuksenottaja sopi tapaamisen huoltoasemalle 25.10.2003. Ostajat tulivat henkilöautolla paikalle ja vakuutuksenottaja antoi autonsa heille koeajoon.

 

Vakuutuksenottaja sai 15 minuutin kuluttua puhelinsoiton, että hänen autollaan oli käyty anastamassa polttoainetta eräältä toiselta huoltoasemalta. Kävi myös ilmi, että ostajaehdokkaat olivat jättäneet vakuutuksenottajalle ”pantiksi” varastetun henkilöauton. 

 

Vakuutuksenottajan ajoneuvo löytyi sittemmin ulosajossa vaurioituneena.

 

 

Vakuutusyhtiö toteaa, että selvityksen perusteella vakuutuksenottaja on antanut autonsa luvallisesti ostajalle koeajoon, joten varkausvakuutusehtojen mukaista varkaustapahtumaa ei ole sattunut. Auton palauttamatta jättäminen on petos, ja petoksen varalta ajoneuvoa ei ole vakuutettu. Rajoitusehtojen mukaan kolarivakuutus ei korvaa mm. petoksen aikana aiheutunutta ulosajo- tms. vahinkoa.

 

Vakuutusyhtiö voi kuitenkin vakuutusehdoista poiketen harkita, onko yksittäisessä tapauksessa kaikki olosuhteet huomioon ottaen kohtuullistamisperiaatteen mukaan mahdollista suorittaa vakuutetulle osakorvaus. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on päättänyt maksaa korvausta puolet vahingon määrästä omavastuulla vähennettynä.

 

 

Vakuutuksenottajan auto löytyi myöhemmin ulosajossa vaurioituneena. Vakuutuksenottaja katsoo, että tämä vahinko tulee korvata kolarivakuutuksen perusteella.

 

Ehtojen mukaan vakuutus ei korvaa vahinkoa, joka aiheutuu mm. luvattomasta käytöstä, petoksesta tai kavalluksesta taikka niiden aikana tai seurauksena. Vakuutuksenottaja katsoo, että korvauksen alentaminen puolella on kohtuutonta. Vakuutuksenottaja ei ole toiminut asiassa huolimattomasti, eikä hänellä ollut syytä epäillä ostajien tarkoitusperiä. Heidän autonsa jäi ”pantiksi”, eikä vakuutuksenottajalle tullut mieleenkään, että auto olisi varastettu. Auton antaminen koeajoon on yleinen tapa.

 

Vaikeaselkoiset vakuutusehdot eivät saa johtaa siihen, että tavanomaiset auton käyttämiseen liittyvät tilanteet jäävät vakuutuksenottajan ymmärtämättä vakuutussuojan ulkopuolelle. Tavallisen autonomistajan on lähes mahdotonta hyväksyä korvauksen epäämistä ilman selkeiden toimintaohjeiden laiminlyöntiä tai omaa tietoista huolimattomuutta.

 

Vakuutuksenottaja katsoo, että vakuutusehtojen soveltaminen tähän tapaukseen ei ole yksiselitteistä. Pelkkä ajoneuvon käyttäminen ajeluun ei ole rikos­laissa tarkoitettua petoksella tavoiteltavaa taloudellista hyötyä. Toisaalta petos­vakuutus myönnetään vain autovuokraamoille, ei yksityishenkilöille. Käyttö ei tässä tapauksessa ollut sellaisenaan luvatonta vaan auton käytöstä sovittiin. Vaikka käyttötarkoitus poikkesikin oletetusta, se ei yksinään tee ajelusta luvatonta käyttöä. Jos tarkoituksena olisikin ollut vain suorittaa koeajo, korvaus ulosajosta olisi ilmeisesti maksettu.

 

Vakuutuksenottaja katsoo, että hänen tulisi saada asiassa täysi korvaus, tai enintään korvausta tulisi alentaa 1/4:lla.

 

 

Ehtojen mukaan varkausvakuutus korvaa ainoastaan varkausvakuutusehtokohdassa mainituilla teoilla haltuun saadun lukitun ajoneuvon menettämisen tai vahingoittumisen. Vahinkoilmoituksen mukaan vakuutuksenottaja oli vapaaehtoisesti antanut ajoneuvonsa koeajettavaksi itselleen ennestään tuntemattomille henkilöille, jotka eivät sitten palauttaneet ajoneuvoa sovitusti. Yhtiö katsoo, että ajoneuvo on saatu haltuun petokseksi tai kavallukseksi luokiteltavalla teolla, eikä kysymys siten ole varkausvakuutuksen perusteella korvattavasta vakuutustapahtumasta.

 

Kolarivakuutuksen vakuutustapahtuman rajoitusta koskevan ehtokohdan mukaan kolarivakuutus ei korvaa esim. petoksesta tai kavalluksesta tai niiden aikana aiheutunutta vahinkoa. Tämän vuoksi vahinko ei ole myöskään kolarivakuutuksen perusteella korvattava.

 

Näillä perusteilla vakuutuksenottajan yhtiölle ilmoittama vahinkotapahtuma ei siis ole ehtojen mukaan korvattava. Jos vahinko olisi sattunut normaalin koeajon aikana, yhtiö olisi korvannut vahingon kolarivakuutuksen perusteella. Koska riski ajoneuvon vaurioitumisesta on kuitenkin huomattavasti korkeampi silloin, kun ajoneuvo on saatu haltuun mm. petoksella tai kavalluksella, nämä tapahtumat on nimenomaisesti haluttu sulkea pois kolarivakuutuksen korvattavuuden piiristä. Osa riskeistä taas tulee katetuksi varkausvakuutuksella.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että ehdot ovat tältä osin yksiselitteiset, eivätkä ne sinänsä ole kohtuuttomia vakuutuksenottajan kannalta. Vakuutuksenottaja on hyväksynyt ehdot osaksi vakuutussopimusta vakuutuksen ottaessaan.

 

Yhtiö on kuitenkin katsonut, että varkausvakuutusehtojen soveltaminen sellaisenaan olisi tässä yksittäisessä tapauksessa johtanut kohtuuttomaan lopputulokseen vakuutuksenottajan kannalta. Siksi yhtiö on korvannut vahingosta puolet oikeustoimilain 36 §:n sovittelusäännöksen mukaisesti. Tällöin on otettu huomioon mm. se, että vakuutuksenottaja ei ole mitenkään tarkistanut ostajina esiintyneiden henkilöiden henkilöllisyyttä ennen koeajoa. Lisäksi koeajo olisi voitu suorittaa siten, että vakuutuksenottaja olisi itse mennyt mukaan. Yhtiö katsoo, ettei korvauspäätös ole kohtuuton vakuutuksenottajan kannalta.

 

 

Tapaukseen sovellettavien autovakuutusehtojen kohdan 4.1.1 mukaan vakuutus korvaa suoranaisen esinevahingon, jonka on aiheuttanut mm. yhteentörmäys tai tieltä suistuminen.

 

Ehtojen kohdan 4.1.2 mukaan vakuutus ei korvaa vahinkoa, joka aiheutuu mm. tahallisesta vahingonteosta, palosta, varkaudesta, luvattomasta käytöstä, petoksesta, kavalluksesta, niiden yrityksestä tai tällaisten tekojen aikana tai seurauksena.

 

Ehtojen kohdan 4.4.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuksen kohteen vahingoittumisesta tai sen menettämisestä aiheutuneen suoranaisen esinevahingon, ellei sitä ole löydetty 30 vuorokauden, autopuhelimen osalta 14 vuorokauden, kuluessa siitä, kun vakuutusyhtiö sai kirjallisen tiedon tapahtumasta, jos

-         syynä on ollut vakuutuksen kohteeseen kohdistunut varkaus, toisen hallussa olevan ajoneuvon luvaton käyttö taikka näiden yritys ja

-         teon kohde on ollut sen tapahtuessa suljettu ja lukittu tai lukitussa tai jatkuvasti vartioidussa säilytyssuojassa.

 

Tässä tapauksessa vakuutuksenottaja on antanut autonsa ostajina esiintyneiden henkilöiden käyttöön koeajoa varten. Autoa ei kuitenkaan palautettu, ja se löydettiin myöhemmin ulosajossa vaurioituneena. Tapauksissa, joissa koeajolle annettua autoa ei palauteta, kyse voi lautakunnan näkemyksen mukaan olla petoksesta, kavalluksesta tai luvattomasta käytöstä.

 

Kolarivakuutuksen rajoitusehdon perusteella vakuutus ei korvaa petoksen, kavalluksen ym. aikana sattunutta vakuutustapahtumaa. Ehtojen mukaan vakuutusyhtiö ei siis tässä tapauksessa ole velvollinen korvaamaan vakuutuksenottajan auton ulosajovahinkoa kolarivakuutuksen perusteella.

 

Ehtojen mukaan korvauksen maksaminen varkausvakuutuksen perusteella edellyttää sitä, että auto oli tapahtumahetkellä lukittu. Tässä tapauksessa auto ei ollut tapahtumahetkellä lukittu, eikä kyse muutoinkaan ole varkaudesta, koska vakuutuksenottaja on luovuttanut ajoneuvon tekijöiden haltuun. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö ei ehtojen mukaan ole velvollinen korvaamaan auton vahinkoja myöskään varkausvakuutuksen perusteella.

 

Vakuutusyhtiö on kuitenkin tässä tapauksessa päättänyt kohtuussyistä maksaa korvauksena puolet vahingon määrästä omavastuuosuudella vähennettynä. Vakuutuslautakunta pitää tätä ratkaisua kokonaisuutena ottaen kohtuullisena ja katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole velvollinen suorittamaan asiassa lisäkorvausta.