Tapahtumatiedot
Lausunnonpyytäjä (s. 24.8.1939) kuului ajalla 1.7.1967 – 13.7.1984 olleen työsuhteen perusteella työnantajansa eläkekassan A-osaston toimintapiiriin. Hän sai kyseiseltä palvelusajalta eläkekassan A-osaston sääntöjen mukaisen vapaakirjan, joka käsitti vanhuuseläkkeen, sen lisäosan ja määräaikaisen lisäosan. Lisäksi vapaakirjaan kuului työkyvyttömyyseläke. Sittemmin eläkekassan lisäeläkkeitä koskeva eläkevastuu siirrettiin 31.5.1995 olleen tilanteen mukaisena henkivakuutusyhtiölle, joka myöhemmin sulautui toiseen henkivakuutusyhtiöön.
Henkivakuutusyhtiöstä 26.6.1996 annetun vapaakirjan mukaan vapaakirja sisälsi vuoden 1994 TEL-indeksitasossa vanhuuseläkkeen 5.452,74 mk/kk ikävälille 62–65 vuotta. 65 vuoden iästä lukien eläkkeen määrä oli 806,56 mk/kk. Työkyvyttömyyseläkkeen määräksi ilmoitettiin 392,60 mk/kk. Vapaakirjan mukaan eläkettä tuli hakea erikseen henkivakuutusyhtiöltä vapaamuotoisella hakemuksella.
Lausunnonpyytäjä täytti 65 vuotta 24.8.2004. Hän kuitenkin havahtui hakemaan vapaakirjaan perustuvaa lisäeläkettä vasta 5.2.2008 saatuaan vakuutusyhtiöltä ryhmäeläkevakuutuksesta 4.2.2008 päivätyn tiedotteen.
Vakuutusyhtiön päätös
Vakuutusyhtiö ilmoitti päätöksessä 15.2.2008, että lausunnonpyytäjällä on oikeus lisäeläkevakuutuksen mukaiseen vanhuuseläkkeeseen 1.3.2007 alkaen. Eläkkeen määrä vuoden 2007 tasossa oli 118,12 euroa/kk ja vuoden 2008 tasossa 119,60 euroa/kk. Määrässä oli huomioitu lykkäyskorotus. Vakuutusehtojen mukaan eläke voitiin maksaa takautuvasti vuoden ajalta.
Kirjeessä 13.3.2008 vakuutusyhtiö viittasi lausunnonpyytäjän lisäeläke-edun määrään vuosina 2001 – 2008 todeten, että vakuutetun on haettava eläkettä ja että eläkeaikaa voi aina lykätä. Vakuutusehtojen mukaan eläkettä ei makseta ilman erityistä syytä takautuvasti pidemmältä kuin vuoden ajalta. Sama määräys on ollut eläkekassan säännöissä. Lausunnonpyytäjä ei kuitenkaan menetä vanhuuseläkettä, koska eläkkeen lykkäämisestä tulee lykkäyskorotus. Eläkkeen määrä 1.3.2007 lukien oli nyt 118,12 euroa/kk, kun se ilman lykkäyskorotusta olisi ollut 77,15 euroa/kk.
Kirjeessä 13.6.2008 vakuutusyhtiö viittasi vielä siihen, että arkiston mukaan lausunnonpyytäjälle oli lähetetty kesällä 1996 ilmoitus eläkekassan vapaakirjan vakuuttamisesta henkivakuutusyhtiössä. Kesällä 1995 eläkekassa ja henkivakuutusyhtiö olivat yhdessä lähettäneet kirjeen eläkekassan purkamisesta ja etuuksien vakuuttamisesta vakuutusyhtiössä.
Lausuntopyyntö
Lausunnonpyytäjä vaatii eläkkeen maksamista 24.8.2004 alkaen, jolloin hän täytti 65 vuotta, eikä vasta 1.3.2007 lukien. Hän ei tiennyt, että lisäeläke olisi pitänyt erikseen hakea. Vakuutusyhtiö väittää lähettäneensä siitä kirjeen, mutta se ei ole koskaan hänelle tullut. Hän ei myöskään tiennyt, että eläke oli siirtynyt nykyisen vakuutusyhtiön hoidettavaksi.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö katsoo, että lausunnonpyytäjän eläke on vakuutussopimuksen mukaisesti määrätty. Lisäeläkevakuutuksen ehtojen mukaan eläkettä maksetaan enintään vuodelta takautuvasti. Eläkettä on vakuutetun itse haettava. Vakuutusyhtiö on niin sanottujen ”hakemattomien etujen” valvonnassa huomannut, että lausunnonpyytäjän eläke on hakematon ja muistuttanut häntä vakuutetusta etuudesta, jonka jälkeen vakuutettu on eläkettä hakenut.
Lisäeläkevakuutus perustuu 31.5.1995 tehtyyn eläkekassan eläkevastuun siirtoon henkivakuutusyhtiölle. Lausunnonpyytäjä on saanut eläkekassasta vapaakirjan per 13.07.1984, koska hänen työsuhteensa eläkekassan osakkaaseen päättyi tuolloin. Eläkekassan vapaakirjassa oli kerrottu, että vapaakirjaeläkettä on erikseen haettava. Eläkekassa lähetti vakuutetuille heinäkuussa 1995 ilmoituksen vakuutustoiminnan siirrosta henkivakuutusyhtiölle. Vakuutusyhtiö on vastuunsiirron jälkeen lähettänyt vakuutetuille ilmoituksen vakuutetuista etuuksista ja siitä, miten niiden määrät ovat riippuvaisia lakisääteisestä eläkkeestä. Kirje on lähetetty lausunnonpyytäjän osoitteeseen. Lisäksi vakuutusyhtiön myöhemmästä fuusiosta tiedotettiin kaikkia vakuutettuja kirjeellä syksyllä 1998.
Vakuutuslautakunnan lausunto
Sovellettavat sopimusehdot ja lainkohdat
Asiakirjojen mukaan lausunnonpyytäjä on saanut työnantajansa eläkekassasta lisäeläkevapaakirjan, joka on perustunut hänen 13.7.1984 päättyneeseen työsuhteeseensa. Sittemmin eläkekassa on joutunut selvitystilaan, minkä vuoksi eläkekassan lisäeläkkeitä koskeva eläkevastuu on siirretty 18.12.1996 tehdyllä vakuutussopimuksella 31.5.1995 olleen tilanteen mukaisena henkivakuutusyhtiölle.
Mainitun ryhmävakuutussopimuksen kohdan 6, oikeus eläkkeeseen, mukaan oikeus vanhuuseläkkeeseen, vanhuuseläkkeen lisäosaan ja vanhuuseläkkeen määräaikaiseen lisäosaan on vakuutetulla, joka on täyttänyt eläkeiän. Vanhuuseläkkeen lisäosaa ei makseta, jos vakuutettu on oikeutettu saamaa eläketapahtumahetkellä tai myöhemmin sellaista lakisääteistä eläkettä, jossa tuleva aika otetaan huomioon eläkkeeseen oikeuttavana aikana. Vanhuuseläkkeen määräaikaista lisäosaa ei makseta, jos vakuutettu on oikeutettu saamaan eläketapahtumahetkellä tai myöhemmin muun työntekijäin eläkelain mukaisen eläkkeen kuin varhennetun vanhuuseläkkeen. Oikeus vanhuuseläkkeen määräaikaiseen lisäosaan päättyy iässä 65 vuotta.
Sopimuksen kohdan 7, etuuden määrä, mukaan mikäli vakuutettu hakee vanhuuseläkettä lykättynä yli eläkeiän, eläkkeen suuruus lasketaan siten, että etuuden pääoma-arvo säilyy. Lykkäyskorotus lasketaan kuitenkin aikaisintaan 31.5.1995 alkaen. Jos eläketapahtuma on sattunut ennen 1.6.1995, eläkettä ei suoriteta takautuvasti pitemmältä ajalta kuin eläkkeen hakemista seuraavaa kuukautta edeltäneen vuoden ajalta. Jos eläketapahtuma on sattunut 1.6.1995 tai myöhemmin, menetellään kuten vakuutusehdoissa on määrätty.
Kysymyksessä olevaan ryhmäeläkevakuutukseen sovellettavien 1.1.2003 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 11.1 mukaan korvauksen hakijan on toimitettava omalla kustannuksellaan vakuutusyhtiölle asiakirjat sekä tiedot, jotka ovat tarpeen [vakuutusyhtiön] vastuun selvittämiseksi, ja joita häneltä voidaan kohtuudella vaatia ottaen huomioon [vakuutusyhtiön] mahdollisuudet hankkia tarvittava selvitys. Kohdan 11.2 mukaan [vakuutusyhtiö] maksaa eläketapahtumaa seuraavan ensimmäisen eläke-erän, tai ilmoittaa ettei sitä makseta, viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut vastuunsa selvittämisen kannalta tarpeelliset asiakirjat ja tiedot. Vastaava ehto koskee myös hautausavustusta.
Vakuutusehtojen kohdan 11.8 mukaan vakuutuskorvausta on haettava [vakuutusyhtiöltä] vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija saa ensimmäisen kerran tietää mahdollisuudesta saada korvausta, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluttua vakuutustapahtumasta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä määräajan kuluessa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen. Kohdan 11.9 mukaan eläkettä ei suoriteta ilman erityistä syytä takautuvasti pidemmältä kuin vuoden ajalta ennen eläkkeen hakemista.
Vakuutussopimuslain 73 §:n, vaatimuksen esittämisajankohta ja vanhentuminen, 1 momentin mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää mahdollisuudestaan saada korvausta ja joka tapauksessa kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtuman sattumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta. 2 momentin mukaan, jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.
Vakuutussopimuslain ryhmävakuutusta koskevan 76 §:n 1 momentin mukaan, jos ryhmävakuutussopimuksessa on sovittu, että vakuutuksenantaja pitää luetteloa ryhmävakuutuksen piiriin kuuluvista vakuutetuista, vakuutuksenantajan on ryhmävakuutuksen voimaan tultua ja sen jälkeen kohtuullisin väliajoin lähetettävä vakuutetuille tiedot vakuutusturvan laajuudesta, vakuutusturvan olennaisista rajoituksista, vakuutussopimukseen perustuvista vakuutetun velvollisuuksista sekä siitä, millä tavalla vakuutuksen voimassaolo riippuu vakuutetun kuulumisesta ryhmävakuutussopimuksessa mainittuun ryhmään. Jos vakuutetuista ei pidetä luetteloa, edellä mainitut tiedot on annettava vakuutetuille olosuhteet huomioon ottaen sopivalla tavalla.
76 §:n 2 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on jättänyt vakuutetulle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai on antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutuksen katsotaan olevan voimassa vakuutetun hyväksi sen sisältöisenä kuin hänellä oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.
Asian arviointi
Asiassa on kysymys lausunnonpyytäjän oikeudesta saada ryhmäeläkevakuutuksesta maksettavaa lisäeläkettä takautuvasti. Käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan 24.8.1939 syntynyt lausunnonpyytäjä on hakenut eläkettä helmikuussa 2008. Hän vaatii vakuutusyhtiöltä eläkkeen maksamista 65 vuoden iästä alkaen eli 1.9.2004 lukien. Vakuutusyhtiön mukaan lausunnonpyytäjällä on ollut oikeus saada eläkettä vasta 1.3.2007 lukien.
Asiaan sovellettavan 18.12.1996 tehdyn ryhmäeläkevakuutussopimuksen kohdan 7 perusteella, jos eläketapahtuma on sattunut 1.6.1995 tai myöhemmin, menetellään eläkkeen takautuvan maksamisen osalta siten kuin asiasta on määrätty sopimukseen sovellettavissa vakuutusyhtiön yleisissä ryhmäeläkevakuutusehdoissa. Kyseisten ehtojen kohdan 11.9 mukaan eläkettä ei suoriteta ilman erityistä syytä takautuvasti pidemmältä kuin vuoden ajalta ennen eläkkeen hakemista.
Lautakunta toteaa, että vakuutussopimuksen yleisten ehtojen kohdan 11.9 on tulkittava merkitsevän selvennystä vakuutussopimuslain 73 §:n ja vakuutusehtojen kohdan 11.8 määräykseen siitä, että ellei korvausvaatimusta esitetä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää mahdollisuudestaan saada korvausta, hakija menettää oikeutensa korvaukseen. Kohdan 11.9 mukaan korvausoikeuden vanhentuminen koskee vain niitä kuukausittaisia eläke-eriä, joiden erääntymisestä maksettavaksi on ennen eläkkeen hakemista ehtinyt kulua yli yksi vuosi.
Hallituksen esityksessä vakuutussopimuslaiksi (HE 114/1993 vp) todetaan 73 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että säännöksessä tarkoitettu tieto mahdollisuudesta saada korvausta, josta hetkestä vanhentumisajan lasketaan alkavan kulua, merkitsee yleensä tietoa vakuutustapahtuman sattumisesta ja vakuutuksen voimassaolosta. Perustelujen mukaan korvauksenhakijan edellytetään tuntevan paitsi lain säännökset myös kyseisen vakuutuksen vakioehdot. Määräaika ei pitene sen vuoksi, että hakija käyttää aikaansa näiden seikkojen selvittämiseen. Jos mahdollisuus saada korvausta riippuu vakuutussopimuksen sisällöstä, otetaan määräaikaa laskettaessa huomioon, milloin korvauksen hakija on saanut tältä osin tarvitsemansa tiedon. Mikäli lain mukainen vuoden määräaika on kuitenkin ylittynyt, 73 §:n perustelujen mukaan sillä, mistä syystä vaatimuksen esittäminen on myöhästynyt, ei ole merkitystä.
Lausunnonpyytäjä on perustellut eläkehakemuksensa viivästymistä sillä, ettei hän kertomansa mukaan ollut tiennyt, että lisäeläkettä on erikseen haettava, ja ettei hän myöskään ollut selvillä siitä, että eläke oli siirtynyt nykyisen henkivakuutusyhtiön hoidettavaksi.
Lautakunnalle annettujen asiakirjojen mukaan vakuutusyhtiö ja eläkekassa ovat ilmoittaneet vuonna 1995 yhteisellä kirjeellä eläkekassasta vapaakirjan saaneille henkilöille siitä, että eläkekassan A-osaston mukainen eläkevastuu on siirretty 1.6.1995 alkaen henkivakuutusyhtiölle. Ilmoituksen mukaan etuuksien tarkat määrät ilmoitettaisiin vapaakirjan haltijoille keväällä 1996. Viimeksi mainittu ilmoitus on vakuutusyhtiön arkistotietojen mukaan lähetetty lausunnonpyytäjälle 26.6.1996. Näin ollen lausunnonpyytäjän on ainakin tuolloin katsottava saaneen tiedon siitä, että vastuu hänen saamaansa lisäeläkevapaakirjaan perustuvasta eläkkeestä oli siirtynyt henkivakuutusyhtiölle. Molemmissa ilmoituksissa on myös ollut maininta siitä, että eläkettä on erikseen haettava henkivakuutusyhtiöltä. Vakuutusyhtiön mukaan henkivakuutusyhtiöiden fuusiosta on tiedotettu vakuutetuille kirjeillä syksyllä 1998.
Lautakunta toteaa, että käytettävissä olevista asiakirjoista ei ilmene eikä vakuutusyhtiö, jolla on ollut tieto ryhmäeläkevakuutuksella vakuutetuista, ole edes väittänyt, että se olisi lähettänyt lausunnonpyytäjälle mitään ryhmäeläkevakuutusta koskevia ilmoituksia vuoden 1998 jälkeen. Ryhmävakuutusta koskevan vakuutussopimuslain 76 §:n mukaan vakuutusyhtiön on kuitenkin tullut huolehtia siitä, että vakuutetulle lähetetään kohtuullisin väliajoin mm. tiedot vakuutusturvan laajuudesta, vakuutusturvan olennaisista rajoituksista ja vakuutussopimukseen perustuvista vakuutetun velvollisuuksista. Hallituksen esityksen (HE 114/1993 vp) mukaan vastuu tiedonantovelvollisuuden täyttämisestä huolehtimisesta kuuluu vakuutuksenantajalle siinäkin tapauksessa, että se on siirtänyt tarkoituksenmukaisuussyistä tiedottamistehtäviä vakuutuksenottajalle. Vakuutusta koskevien tietojen antaminen kohtuullisin väliajoin merkitsee tietojen antamista esimerkiksi kerran vuodessa.
Tässä tapauksessa on otettava huomioon, että vakuutuksenottajana olleen eläkekassan toiminta on lakannut, minkä johdosta vastuu tiedonantovelvollisuuden täyttämisestä vakuutettuja kohtaan on jäänyt vakuutussopimuslain 76 §:n nojalla yksin vakuutusyhtiölle. Saadun asiakirjaselvityksen perusteella ja edellä selostetut seikat huomioon ottaen lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö on laiminlyönyt vakuutussopimuslain 76 §:n 1 momentin mukaisen velvollisuutensa lähettää lausunnonpyytäjälle kohtuullisin väliajoin puheena olevaa ryhmävakuutusta koskevat laissa mainitut tiedot.
Lautakunnan näkemyksen mukaan ilman edellä mainittuja ryhmäeläkevakuutuksesta annettuja tietoja ja pelkästään kuudesta kahdeksaan vuotta aikaisemmin saamiensa tiedonantojen perusteella lausunnonpyytäjän ei kohtuudella voida edellyttää olleen enää vuonna 2004 selvillä vapaakirjaeläkkeensä tarkemmista suorittamisperusteista ja eläkkeen hakumenettelystä. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei lausunnonpyytäjällä ole ollut vuonna 2004 sellaista tietoa vakuutusehtojen eläkkeen takautuvaa maksamista koskevasta vuoden aikarajasta tai ryhmäeläkevakuutussopimuksen eläkkeen edellytyksiä ja hakemista koskevista määräyksistä, että hänellä olisi sen perusteella katsottava olleen vakuutussopimuslain 73 §:n mukainen tieto mahdollisuudesta saada ryhmäeläkevakuutussopimukseen perustuva eläke.
Näin ollen vakuutusyhtiö ei voi asiassa vedota vakuutusehtojen määräykseen siitä, että eläkettä ei makseta takautuvasti yhtä vuotta pitemmältä ajalta. Tämän vuoksi ja koska lausunnonpyytäjä on vaatinut lisäeläkkeen maksamista 65 ikävuoden täyttämisestä alkaen eli 1.9.2004 lukien, vakuutusyhtiön tulee lausunnonpyytäjän niin halutessa laskea ja maksaa hänen eläkkeensä mainitusta ajankohdasta alkavana. Eläkkeen määrä laskettaessa on kuitenkin huomioitava se, ettei lausunnonpyytäjä ole oikeutettu saamaan näin laskettavalle eläkkeelleen vakuutusyhtiön valituksen alaiseen eläkkeeseen sisällyttämää lykkäyskorotusta. Lautakunta huomauttaa myös, että eläkkeen takautuvaan maksamiseen saattaa liittyä veroseuraamuksia, joiden selvitteleminen ei kuitenkaan kuulu lautakunnan tehtäviin.
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Rissanen, jäsenet Helle ja Korpiola sekä varajäsen Lehti. Jäsen Koskiniemen eriävä mielipide on tämän lausunnon liitteenä. Sihteerinä toimi Isokoski.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Jäsen Koskiniemen eriävä mielipide:
Vakuutussopimuslain 76 § 1 momentti asettaa vakuutuksenantajan jatkuvan tiedonantovelvollisuuden edellytykseksi sen, että ryhmävakuutuksen piiriin kuuluvista on sovittu pidettävän luetteloa.
Luettelon pitämisestä ja jatkuvasta tietojen lähettämisestä vakuutusyhtiö sopii vain silloin, kun sillä on olemassa tarvittavat ylläpito-, tuloste- ja postitusprosessit.
Toinen lainmukainen vaihtoehto on olla sopimatta luettelon pitämisestä, jolloin tietoja annetaan olosuhteen huomioon ottaen sopivalla tavalla.
Jo vakuutuksen hinnan ja etujen laskemiseksi tarvitaan tiedot kunkin vakuutetun sukupuolesta ja syntymäajasta. Tällaiset tiedot saadaan kätevimmin pyytämällä vakuutuksenottajayritykseltä lista vakuutettavista. Se, että vuonna 1996 oli eläkevastuun siirrosta lähetetty tiedote vakuutetuille ja vuonna 1998 oli arvioitu sopivaksi lähettää vakuutetuille tiedote vakuutusyhtiöiden fuusiosta tuolloin kaksi vuotta vanhoihin osoitteisiin, ei merkitse sitä, että olisi sitouduttu jatkuvaan tiedonantovelvollisuuteen.
Ryhmäeläkevakuutuksien piiriin kuuluva henkilömäärä on erittäin suuri. Vakuutettujen osoitetietoja ei käytännössä vakuutusyhtiöissä ole kyetty pitämään ajan tasalla teknisten rajoitteiden vuoksi eikä myöskään siksi, että suurella osalla vakuutetuista ei muutoin ole asiakassuhdetta vakuutusyhtiöön.
Olosuhteet huomioon ottaen on täysin hyväksyttävää, että postitukset aloitettiin vasta sen jälkeen, kun vuonna 2008 oli saatu viranomaisrekisterien käytettävyyden kehityttyä vakuutuksiin ajettua vakuutettujen päivitetyt osoitetiedot. Jo tietoturvallisuussyistä on ollut perusteltua pidättäytyä arkaluontoisten eläke- ym. tietojen lähettämisestä vakuutetuille vanhentuneiden vuodelta 1996 peräisin olevien postitustietojen perusteella.
Vuonna 1996 lähetyssä tiedotteessa kerrottiin, että eläkettä pitää itse hakea. Vakuutetulla on katsottava olleen lain määrittelemien menettelytapojen mukaisesti annetut tiedot mahdollisuudestaan saada korvausta. Vakuutuksenantaja ei ole laiminlyönyt velvollisuuttaan tietojen antamiseen. Vakuutussopimuslain 73 §:n vanhentumissäännöstä ja sen mukaisia vakuutusehtojen kohtia 11.8 ja 11.9 voidaan soveltaa sellaisenaan: korvausoikeus vanhenee yli vuoden vanhoihin eläke-eriin.
Todettakoon myös, että vakuutetut eivät näin toimien käytännössä menetä mitään, sillä he saavat eläkkeisiin lykkäyskorotukset. Etuna on myös se,
etteivät takautuvasti maksettavat eläkkeet pääse vaikuttamaan jo maksettujen KELA- ym. vastaavien etujen määriin aiheuttaen takaisinperintä- ym. vastaavia tilanteita.