Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja oli ulkomaille lähtiessään vuokrannut asuinhuoneistonsa osittain kalustettuna X:lle 1.9.2011 alkaen. X purki vuokrasopimuksen ja luovutti asunnon avaimet 1.12.2011. Asunto oli jätetty siivoamatta ja vakuutuksenottajan tavaroita oli rikottu. Palattuaan Suomeen vakuutuksenottaja totesi 12.1.2012 lisäksi, että hänen omaisuuttaan oli anastettu lukittuna olleista kaapeista ja kassakaapista. Vahinkoluettelon mukaan häneltä oli varastettu kultakoruja, kattokruunu, kristallilaseja ja samppanjapulloja sekä muuta tavaraa kaikkiaan 9.260 euron arvosta. Lisäksi oli anastettu ulkoiluvälinevarastossa ollut maastopyörä arvoltaan 700 euroa. Pyörän avain oli ollut kassakaapissa.

Vakuutuksenottaja vaati korvausta vahingoista kotivakuutuksestaan 2.2.2012. Lisäksi hän vaati X:ltä huoneenvuokrasuhteeseen perustuen vahingonkorvausta rikotusta ja sotketusta omaisuudesta. Käräjäoikeus velvoitti X:n maksamaan tältä osin vahingonkorvausta 25.4.2012 annetulla tuomiolla. Irtaimiston varkautta koskevassa esitutkinnassa X oli kiistänyt varastaneensa tai rikkoneensa mitään. Hän oli kertonut mm., että huoneistossa oli osan aikaa asunut myös hänen lapsensa isä, ja lapsen isoisä oli käynyt asunnolla. Poliisi keskeytti tutkinnan 12.5.2012 todeten päätöksessään, että tekijä ei ole selvinnyt.

Vakuutusyhtiön päätös

Rajoitusehdon mukaan vakuutuksesta ei korvata vuokralaisen tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuvan henkilön tahallisesta tai törkeän huolimattomasta teosta aiheutunutta vahinkoa eikä määrittelemättä jääviä varkausvahinkoja. Vakuutuksenottajan on toimitettava sellaiset selvitykset, joiden perusteella yhtiön vastuu voidaan määrittää. Näitä ovat mm. tiedot siitä, milloin, missä ja minkälainen vahinko on tapahtunut, mitä omaisuutta vahinko on kohdannut ja kuinka monta vakuutustapahtumaa on kyseessä. Vakuutuksenottajan tulee voida osoittaa syntyneen vahingon määrä ja laatu.

Esitutkinnan päätöksen ja käräjäoikeuden tuomion saatuaan vakuutusyhtiö tavoitteli tutkinnanjohtajaa lisätietojen saamiseksi, mutta tarkentavia tietoja ei ollut saatavissa. Yhtiö katsoo, että vahingot ovat tapahtuneet pitkällä aikavälillä, ja on jäänyt epäselväksi, kuinka monta vakuutustapahtumaa on sattunut ja missä olosuhteissa vahingot ovat syntyneet. Yhtiön vastuun selvittämiseksi riittävää selvitystä ei ole esitetty. Kyseessä ei ole yksittäinen, äkillinen ja ennalta arvaamaton vakuutustapahtuma vaan määrittelemättä jäävä vahinko.

Valitus

Asiamiehen laatimassa kirjelmässä vakuutuksenottaja vaatii varkausvahingon korvaamista viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua siitä, kun vahinkoilmoitus oli saapunut yhtiöön.

Yhtiö ei voi kieltäytyä korvauksesta pelkästään sillä perusteella, että se epäilee vuokralaista tekijäksi. Vuokralaista ei ole todettu syylliseksi rikokseen eikä ole voitu osoittaa, että varkaudet muutenkaan johtuisivat hänen tahallisesta tai törkeän huolimattomasta toiminnastaan.

Vakuutuksenottaja itse ei ole toiminnallaan aiheuttanut vakuutustapahtumaa, sillä anastetut tavarat olivat olleet lukituissa kaapeissa ja jopa kassakaapissa. Nämä tavarat eivät olleet vuokrasopimuksen kohteena. Vakuutuksenottaja on myös esittänyt riittävän selvityksen vahinkotapahtumasta: hän on ilmoittanut varkaudesta yhtiölle ensi tilassa ja on toimittanut tiedot tapahtumapaikasta ja vahingon määrästä ja laadusta. Kyseessä on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma. Oletettavasti kyseessä on yksi vahinkotapahtuma eli varkaus, sillä viitteitä useammasta varkaudesta ei ole.

Vakuutuksenottaja ei voi yksilöidä mitään tiettyä päivää, mutta tapahtuma-aika on rajattavissa syksyn 2011 ajalle. Ei olisi kohtuullista edellyttää, että varkauden tapahtuma-aika voitaisiin yksilöidä kellonajan tarkkuudella. Esimerkiksi kesämökeille talven aikana sattuneita vahinkoja tai kerrostalojen kellarikomeroihin kohdistuneita murtoja korvataan vakiintuneesti, vaikkei tapahtuma-aikaa voida yksilöidä kuin muutaman kuukauden tarkkuudella.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö ilmoittaa riidattomaksi, että vakuutuksenottajan omaisuutta on anastettu vakuutuspaikasta syksyn 2011 aikana. Vakuutuksenottaja oli huomannut omaisuutensa puuttumisen 12.1.2012. Vahinko tai vahingot ovat sattuneet pääosin vakuutuksenottajan vuokrattuna olleessa huoneistossa.

Vakuutuksenottajan mukaan kyseessä olisi yksi tapahtuma. Vakuutusyhtiön mukaan käytettävissä olevien selvitysten perusteella ei ole osoitettavissa, että vakuutuksenottaja olisi menettänyt omaisuutensa yhden, yksilöidyn, ehdoissa määritellyn tapahtuman perusteella. Vahingon tapahtuma-aika ja olosuhteet ovat jääneet selvittämättä, eikä ole tiedossa, kuinka monta tapahtumaa omaisuuden menettämisen taustalla on.

Huoneisto on ollut vuokrattuna useiden kuukausien ajan, joten on todennäköistä, että omaisuuden menettämisen taustalla on useampi kuin yksi tapahtuma. Korvauksen perusteena ei voi olla oletus siitä, että tapahtumia olisi vain yksi, kun kyseessä on pitkä ajanjakso, jolloin vuokralaisella tai jollakulla muulla on ollut mahdollisuus anastaa huoneistosta omaisuutta. Huoneistoon ei myöskään ole murtauduttu, mikä voisi viitata siihen, että vahinko on tapahtunut kerralla.

Korvauksen hakijan on voitava osoittaa, että vakuutettua omaisuutta on kohdannut yksi, yksittäinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma, joka oikeuttaa kor­vaukseen. Jos kyse on useasta tapauksesta, vakuutetun on voitava osoittaa, kuinka monta vakuutustapahtumaa on sattunut. Tässä vakuutuksenottaja ei ole voinut toimittaa selvitystä siitä, kuinka monta tapahtumaa varkausvahingon taustalla on tai milloin ja missä olosuhteissa vahinko tai vahingot ovat sattuneet.

Yhtiö katsoo edelleen, ettei se ole velvollinen suorittamaan korvausta. Merkitystä ei ole sillä, onko vahinko vuokralaisen tai jonkun muun tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella aiheuttama. Vaikka olisi osoitettavissa, että kyseessä ei ole vuokralaisen aiheuttama vahinko, tapahtumatiedot ovat edelleen yhtiön korvausvastuun selvittämisen kannalta puutteelliset.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Lain 70 §:n mukaan vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot.

Viivästyneelle määrälle on maksettava korkolaissa (633/82) säädetty viivästyskorko.

Jos korvauksen määrä ei ole riidaton, vakuutuksenantaja on kuitenkin velvollinen suorittamaan 1 momentissa mainitussa ajassa korvauksen riidattoman osan.

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 3.3 mukaan vakuutuksesta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on mm. varkaus tai sen yritys.

Vakuutuksen rajoitusehtojen kohtien 4.17–4.18 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut

• sopimuksen rikkomisesta, petoksesta, kavalluksesta tai vastaavanlaisesta vilpillisestä menettelystä
• vuokralaisen tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuvan henkilön tahallisen teon tai törkeän huolimattomuuden vuoksi

Vakuutuksesta ei ehtojen kohtien 4.21 ja 4.29 mukaan korvata varkausvahinkoa, jonka tapahtuma-aikaa, -paikkaa tai -olosuhteita ei voida tarkoin määritellä, eikä vahinkoa, jos vakuutustapahtumaa ei voida määritellä.

Ratkaisu

Asiassa on riitaa vakuutuksenottajan koti-irtaimiston korvaamisesta. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut riidattomaksi, että tapauksessa on syksyn 2011 aikana sattunut yksi tai useampi vakuutusehtojen kohdan 3.3 mukainen varkaus. Yhtiö ei ole riitauttanut vakuutuksenottajan selvitystä anastetun irtaimen laadusta, määrästä ja arvosta. Lautakunta katsoo näin ollen, että vakuutuksenottajan huoneistosta ja talon ulkoiluväline­varastosta on anastettu vahinkoluettelon mukaisesti eri-ikäistä omaisuutta, jonka jälleenhankintahinta on yhteensä 9.960 euroa.

Tapauksen keskeiset riitakysymykset liittyvät siihen, voiko vakuutusyhtiö kieltäytyä korvaamasta vahinkoa vakuutuksen rajoitusehtojen kohtien 4.17, 4.18, 4.21 ja 4.29 perusteella ja kuinka monesta erillisestä vahinkotapahtumasta tapauksessa on kyse.

Rajoitusehtojen kohtien 4.17 ja 4.18 osalta lautakunta toteaa, että näyttötaakka rajoitusehdon soveltumisesta on ehtoon vetoavalla vakuutusyhtiöllä. Tässä korvauksenhakijan velvollisuutena ei ole osoittaa, että riidanalainen vahinko ei johdu vuokralaisena olleen X:n menettelystä, vaan vakuutusyhtiön tulisi voida esittää näyttöä siitä, että vahinko johtuu X:n toiminnasta. Esitutkinnassa tekijä ei selvinnyt, eikä muukaan lautakunnalle esitetty asiakirjaselvitys osoita X:ää tai hänen asuinkumppaniaan varkauden tekijäksi. Tämän vuoksi yhtiö ei voi kieltäytyä korvauksesta ehtojen kohtien 4.17 tai 4.18 perusteella.

Vakuutuksen rajoitusehtojen kohtia 4.21 ja 4.29 sovellettaessa on otettava huomioon vakuutussopimuslain 69 §:n sääntely, joka on kuluttaja-asiakkaan hyväksi pakottavaa. Kuluttaja-asiakkaalle ei siten rajoitusehdoillakaan voi asettaa kohtuuttoman pitkälle menevää selvittelyvelvollisuutta.

Asiassa on riidatonta, että kyse on syksyllä 2011 vakuutuspaikassa sattuneesta varkaudesta tai varkauksista. Kyse ei siten ole ehtojen kohdan 4.29 mukaisesta täysin määrittelemättä jäävästä vahinkotapahtumasta.

Varkausvahingoille on tyypillistä, että tekijä jää tuntemattomaksi eikä tekoaikaakaan usein pystytä tarkasti selvittämään. Tässä tapauksessa vakuutuksenottaja on vahinkoajankohtana ollut ulkomailla ja hänen asuntonsa on ollut vuokrattuna X:lle, jolloin vakuutuksenottajalla itsellään ei käytännössä voi olla eikä häneltä ole kohtuullista edellyttää omakohtaista tietoa vahingon ajankohdasta tai siitä, mitkä tuon vahinkotapahtuman tarkemmat olosuhteet ovat olleet. Vakuutuksenottaja on ilmoittanut rikoksesta poliisille ja X:ää on kuultu esitutkinnassa, mutta tutkinta on jäänyt tuloksettomaksi. Lautakunta katsoo vakuutuksenottajan antaneen olosuhteisiin nähden riittävän selvityksen varkausvahingon paikasta, ajasta ja olosuhteista, eikä vakuutusyhtiö voi kieltäytyä korvauksesta ehtojen kohdan 4.21 perusteella.

Epäselväksi tapauksessa jää se, onko kyse yhdestä vai useammasta varkaudesta. Lautakunnan käsityksen mukaan tällä on nyt merkitystä vain siinä suhteessa, tuleeko korvaus­määrästä vähentää yksi vai useampi omavastuuosuus. Lain 70 §:n perusteella vakuutusyhtiö ei voi korvauksen määrää koskevissa riidoissa kieltäytyä kor­vauksesta täysin, vaan sen on aina maksettava korvauksen riidaton osuus.

Tapauksessa irtainta on anastettu toisaalta asuinhuoneistosta, toisaalta ulkoiluvälinevarastosta. Taloyhtiöiden varastotiloissa tehdään vuosittain paljon varkausrikoksia, eikä näillä ole välttämättä mitään yhteyttä asuntomurtoihin. Vakuutuksenottajan asuinhuoneistossa puolestaan omaisuutta oli anastettu toisaalta kaapeista, toisaalta kassakaapista, jonka murtaminen on todennäköisesti vaatinut jonkinlaisia erityisvälineitä tai -osaamista. Korvauksen riidatonta osuutta ajatellen lähtökohtana voi siten pitää sitä, että kyse on kolmesta erillisestä varkaustapahtumasta.

Lautakunta suosittaa näin ollen, että vakuutusyhtiö maksaa korvauksen riidattomana osuutena vahinkoluettelon mukaisesta irtaimesta ehtojen mukaisen korvauksen mahdollisilla ikävähennyksillä ja kolmella omavastuuosuudella vähennettynä.

Tapahtumaolosuhteet ja vuokralaista koskevat rajoitusehdot huomioon ottaen yhtiöllä on ollut oikeus edellyttää esitutkinnan valmistumista ennen korvausratkaisun tekemistä. Lautakunta suosittaa maksettavalle korvaukselle laillista viivästyskorkoa alkaen 21.6.2012 eli kuukauden kuluttua siitä, kun esitutkinnan päätös oli saapunut vakuutusyhtiölle.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Laapotti, Sario ja Uimonen sekä varajäsen Vuori. Sihteerinä toimi Raulos.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA