Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottajan betonipumppuauto törmäsi 7.2.2013 siltaan, minkä seurauksena auton yläosa pumppauslaitteistoineen vaurioitui. Vakuutuksenottaja haki korvausta vahingosta autovakuutuksesta.
Vakuutusyhtiön ratkaisu
Vakuutusyhtiö on 5.6.2013 ja 30.8.2013 päivätyissä päätöksissään lausunut, että auto oli vaurioitunut niin pahoin, ettei sen korjaaminen ollut kannattavaa. Sen vuoksi autosta tuli suorittaa käyvän arvon mukainen kertakorvaus. Vakuutusyhtiön mukaan auton käypä arvonlisäverollinen arvo ennen vahinkoa oli 192 200 euroa. Kun vakuutuksenottaja ei kuitenkaan ollut suostunut ajoneuvon lunastamiseen vakuutusyhtiölle, vakuutusyhtiö on suorittanut korvaukseksi, paitsi muuta, josta ei ole kysymys, auton arvonlisäverottoman käyvän arvon 125 000 euroa vähennettynä omavastuulla eli 93 750 euroa.
Valitus
Vakuutuksenottaja on lausunut, että korvausta ei tulisi perustaa tavarantarkastaja K.K:n lausuntoon, niin kuin vakuutusyhtiö on tehnyt, vaan asiassa esitettyyn toiseen tavarantarkastaja M.K:n esittämään arvioon auton arvosta. M.K:n mukaan auton arvonlisäveroton käypä arvo ennen vahinkoa oli 195 000 euroa. Tämän perusteella auton arvonlisäverollinen käypä arvo ennen vahinkoa oli vähintään 241 800 euroa. M.K:n arvion puolesta puhui myös pumppauslaitteiston valmistajan asiantuntijalausunto. Vakuutusyhtiön valitsema tarkastaja oli vähemmän asiantunteva.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on viitannut autovakuutuksen ehtoihin ja todennut, että vakiintuneessa korvaus- ja lautakuntakäytännössä käypänä arvona on pidetty sitä arvoa, joka autolla oli välittömästi ennen vahingon tapahtumista. Tällä tarkoitetaan sitä käteishintaa, jonka vahinkoa kärsinyt olisi voinut käteiskaupassa auton myydessään saada vahinkohetkellä. Auton käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon muun muassa vastaavan auton markkinahinta, vaurioituneen auton yksilöllinen kunto, varusteet, käyttöönottoaika, vuosimalli, käyttötapa ja ajetut kilometrit.
Myynti-ilmoitusten hinnat olivat pyyntihintoja, eivätkä ne sellaisenaan osoittaneet ajoneuvon käypää arvoa. Ajoneuvon lisävarusteet eivät korota käypää arvoa varusteiden hankintahintaa vastaavalla määrällä.
Autoliikkeiden hintapyyntöjen osalta tuli huomioida, että käytettyjen ajoneuvojen hintapyynnöt ja myyntihinnat sisälsivät liikkeen kulut ja muita eriä, eikä liikkeiden hinnoittelu siten osoittanut ajoneuvon käypää arvoa. Autoliikkeiden pyyntihinnat sisälsivät myös liikevoiton ja myyntikustannukset. Käyvällä arvolla ei siis tarkoitettu autoliikkeiden ulosmyynti- tai pyyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa vaan sellaista hintaa, jonka useampi kuin yksi henkilö olisi ollut valmis ajoneuvosta todellisuudessa käteishintana maksamaan.
Tavarantarkastaja K.K:n mukaan arvonmäärityksen suoritustapana oli vertailu muihin vastaaviin autoihin ja kuljetuskaluston arvon alentuminen sen iän perusteella. K.K:n mukaan auton arvoa nosti se, että se oli ollut ennen vahinkoa hyväkuntoinen ja ajomäärä oli melko kohtuullinen auton ikään nähden. Auton arvoon vaikutti alentavasti se, että vahinkohetkellä rakentamisessa oli hyvin hiljaista ja tällaiselle kalustolle ei juuri silloin ollut kysyntää. K.K:n mukaan ajoneuvon käypä arvo ennen vahinkoa oli 155 000 euroa (alv 0 %).
K.K. oli todennut, että käypä arvo on se korkein mahdollinen käteishinta, mikä autosta olisi ollut saatavissa, kun se olisi tarkoituksenmukaisella tavalla asetettu myyntiin. Betonin kuljetus- ja pumppauskaluston kysyntä oli vahinkoaikaan melko vähäistä. Rakennusalalla oli hiljaista ja siksi kalustoakaan ei tarvittu. Kalustoa ei kuitenkaan ollut juuri myynnissä, joten hintavertailutietoja ei ollut kovin paljon. Vastaava betoninpumppaus- ja kuljetusauto maksoi arviohetkellä uutena ilman arvonlisäveroa noin 365 000 euroa. Jos laskettiin arvonalennukseksi ensimmäisenä vuotena 20 % ja sitten 15 % vuodelta, auton vahinkohetken jäännösarvoksi tuli laskennallisesti 129 000 euroa. Auto, jossa oli sekä kuljetussäiliö että pumppu, oli kokemuksen mukaan betoninkuljetuksessa ollut kaikkein helpoimmin myytävä ja arvonsa parhaiten säilyttävä. Siksi K.K. oli arvioinut auton käyvän arvon korkeammaksi kuin laskelma osoitti.
Tavarantarkastaja M.K. oli puolestaan todennut, että ajoneuvon arvo ennen vahinkoa oli ollut ilman arvonlisäveroa 195 000 euroa. Perusteluinaan M.K. oli lausunut, että kyseessä olevan kaltaisen ajoneuvon käypä arvo ei laskenut läheskään niin nopeasti kuin vastaavan kuorma-auton, koska niiden ajokilometrimäärät olivat vähäiset ja työskennellessään ajoneuvo oli tukiensa varassa. Näiden seikkojen vuoksi myös taloudellinen käyttöikä oli huomattavasti pidempi.
Vakuutusyhtiön autovahinkotarkastaja H.N:n lausunnon mukaan ajoneuvon käypä arvo oli määritelty tavarantarkastaja K.K:n lausunnon mukaisesti ja ajoneuvon arvonlisäverollinen käypä arvo ennen vahinkohetkeä oli korkeintaan 192 200 euroa.
Valituksessa oli esitetty, että tavarantarkastaja K.K. olisi vähemmän asiantunteva kuin tavarantarkastaja M.K. Ajoneuvon käypää arvoa olivat käsitelleet myös vahinkotarkastajat H.N. ja T.V., joilla oli kokemusta ja asiantuntemusta useiden vuosien ajalta myös betoninkuljetus- ja pumppausautoista. Tarkastajat olivat ammattinsa vuoksi hyvin perillä alan suurten valmistajien laadusta, uusien ja käytettyjen ajoneuvojen hinnoittelusta ja myös siitä, että kyseisiä laitteita oli Euroopan markkinoilla saatavina. Ne olivat laadultaan ja teknisen kehityksen osalta nyt kyseessä olevan ajoneuvon kanssa tasavertaisia. Voitiin siis katsoa, että vahinkoasiaa oli käyvän arvon osalta ollut arvioimassa useampi asiantuntija.
Vakuutuksenottaja ei ollut suostunut ajoneuvon lunastamiseen, koska oli halunnut pitää ajoneuvon. Vakuutusyhtiö on todennut maksaneensa riidattomana arvonlisäverottomana korvauksena 125 000 euroa, joka oli ajoneuvon käypää arvoa vastaava korvaus vähennettynä ajoneuvon arvioidulla jäännösarvolla. Käyvän arvon mukaista lunastuskorvausta ei siis maksettu, koska vakuutuksenottaja ei suostunut ajoneuvon lunastamiseen vaan se jäi vakuutuksenottajan omistukseen. Korvauksesta oli vähennetty myös ehtokohdan 26.5.1.1 mukaisesti 25 prosentin omavastuu 31 250 euroa. Vakuutusyhtiö on katsonut, että ajoneuvon käypä arvo oli määritetty oikein.
Vakuutuksenottajan lisäkirjelmä
Lautakunnalle toimittamassaan 29.1.2014 päivätyssä lisäkirjelmässä vakuutuksenottaja on katsonut, että tavarantarkastajien hinta-arvioiden keskeinen ero oli betonipumppuauton varustelun huomioimisessa. Yhdistelmäpumppuauton taloudellinen käyttöikä säännöllisesti huollettuna oli ratkaisevasti pidempi kuin ympärivuorokautisessa linjaliikenteessä olevalla kuorma-autolla. Tämä seikka mainittiin K.K:n tarkastuskertomuksessa, mutta se ei ollut vaikuttanut rahamääräiseen arvioon. Pumppauslaitteiston valmistajan edustajan mukaan K.K:lla ei ollut kokemusta ja tuntemusta betonipumppuautoista. Valmistajan epäluottamus K.K:ta kohtaan oli niin suuri, että se on tehnyt K.K:sta valituksen Keskuskauppakamarille. Valmistajayhtiöllä oli 38 vuoden kokemus betonikalustoista.
Vakuutuksenottajan mielestä vakuutusyhtiön perustelut olivat ristiriitaisia rakentamisen suhdanteiden vaikutuksen osalta. Tilastojenkin mukaan koko Pohjois-Euroopassa rakentaminen oli ollut vilkasta näihin päiviin asti. Se, että kalustoa ei juuri ollut myynnissä, tarkoitti, että kalusto oli käytössä. Kysyntään viittaamalla vakuutusyhtiö arvioi tilanteen aivan päinvastaiseksi.
Vakuutusyhtiö ei myöskään ollut käyttänyt vakuutusehtojen mukaista oikeutta hankkia tilalle samanlainen tai samanarvoinen ajoneuvo tai sen osa. Tähän ei ollut muuta järkevää syytä kuin, ettei sellaista ollut vakuutusyhtiön esittämällä hinnalla saatavissa. Vakuutusyhtiö ei myöskään esittänyt vastineessa mainitsemiaan hintavertailuja eli sitä, mihin betonipumppuautoa oli verrattu. Markkinoilla ei ollut vastaavia autoja. Vakuutuksenottaja on vaatinut vertailtujen autojen esittämistä, koska vakuutusyhtiö oli vertailuun viitannut. Asiantuntijalausumat puhuivat sen puolesta, että oikea käypä arvo vahingoittuneelle ajoneuvolle oli vähintään 241 800 euroa.
Vakuutusyhtiön lisävastine
Lisävastineessaan vakuutusyhtiö on edelleen viitannut K.K:n arvioon. Se, että kalustoa ei ollut myynnissä, ei tarkoittanut, että kalusto olisi käytössä. Oli todennäköisempää, että kyseistä kalustoa ei ollut myynnissä, koska rakentamisessa oli hyvin hiljaista ja tällaiselle kalustolle ei ollut kysyntää.
Eri toimijoiden luottamuksella tai epäluottamuksella toisiaan kohtaan ei ollut asiassa merkitystä. Lisäksi oli mahdollista, että eri toimijoiden keskinaiset suhteet vaikuttivat heidän keskinäiseen epäluottamukseensa eikä tämä kertonut mitään eri tahojen kokemuksesta tai ammattitaidosta. K.K. oli Keskuskauppakamarin hyväksymä tavarantarkastaja, joten hänet oli todettu puolueettomaksi ja kokeneeksi asiantuntijaksi arvioimaan muun muassa kyseessä olevia ajoneuvoja.
Vaikka tavarantarkastaja M.K:n oli esitetty olevan kokeneempi arvioija tällaisten ajoneuvojen osalta, hänen lausuntonsa oli huomattavasti suppeampi ja niukemmin perusteltu kuin K.K:n. K.K:n lausunnossa, joka perustui tosiasioihin, oli huomioitu tarkemmin oleelliset seikat käypää arvoa yleisesti ja myös tässä yksittäisessä tapauksessa arvioitaessa, joten lausunto oli näin ollen perusteellisempi ja luotettavampi. Vakuutusyhtiö on edelleen vedonnut myös omien vahinkotarkastajiensa osallistumiseen auton käyvän arvon määrittelyyn. Myöskään vaihtoehtoisen tavarantarkastuslausunnon liitteenä ei ollut esitetty mitään hintavertailuasiakirjoja, joten vakuutuksenottaja ei ollut esittänyt muuta selvitystä kuin suppeammin perustellun lausunnon.
Siltä osin kuin vakuutuksenottaja oli viitannut samanlaisen tai samanarvoisen ajoneuvon hankkimiseen vaurioituneen auton tilalle vakuutusyhtiö on viitannut vakuutusehtojen määräyksiin korvauksen suorittamistavasta. Vakuutusyhtiö ei ole vakuutusehdoissa sitoutunut korvaamaan ajoneuvoa tietyllä tavalla, vaan vain korvauksen suorittamiseen jollakin ehdoissa mainituista keinoista. Vakuutusehtojen mukaan, jos vahingon määräksi arvioidaan yli 60 prosenttia vakuutuskohteen ennen vakuutustapahtumaa olleesta käyvästä arvosta, vakuutusyhtiöllä on oikeus lunastaa kohde tuosta arvosta.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Vakuutusehdot
Vakuutusehtojen kohdan 26.2.1 mukaan suoranaisessa esinevahingossa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on vakuutuksen kohteen tai sen osan käypä arvo. Käypänä arvona pidetään sitä käteishintaa, mikä vahinkohetken markkinatilanteessa on moottoriajoneuvosta tai sen osasta yleisesti saatavissa pidettäessä sitä myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Käyvällä arvolla ei tarkoiteta autoliikkeiden ulosmyyntihintaa, pyyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa vaan sellaista hintaa, jonka useampi ostaja olisi ollut vakuutuksen kohteesta valmis maksamaan.
Ajoneuvon käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon ajoneuvon ja sen merkin päivän markkinahinnat, ajoneuvon yksilöllinen kunto, varusteet, käyttöönottoaika, vuosimalli, käyttötapa, ajetut kilometrit sekä muut hintaan vaikuttavat tekijät.
Ajoneuvon lisälaitteen käyvän arvon määrittämiseksi tulee vakuutusyhtiölle toimittaa myyjäliikkeen antama tosite tai muu todiste, josta ilmenee kyseisen laitteen merkki ja malli sekä hankinta-aika ja -hinta. Jos korvauksen vaatija ilman pätevää syytä ei toimita käyvän arvon määrittämiseksi tarvittavia selvityksiä, arvioidaan käypä arvo kohtuuden mukaan.
Ratkaisu
Asia koskee vakuutuksenottajan betonipumppuautosta maksettavan vakuutuskorvauksen määrää.
Vakuutusehtojen mukaan vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on vakuutuksen kohteen tai sen osan käypä arvo. Käypänä arvona pidetään sitä käteishintaa, mikä vahinkohetken markkinatilanteessa on moottoriajoneuvosta tai sen osasta yleisesti saatavissa pidettäessä sitä myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla.
Vakuutusyhtiön käyttämän tavarantarkastajan arvion mukaan auton käypä arvo vahinkohetkellä on ollut 192 200 euroa. Valittajan hankkiman arvion mukaan käypä arvo ajoneuvolle on 241 800 euroa.
Vakuutusyhtiön käyttämä tavarantarkastaja K.K. on arviossaan ottanut huomioon sen, että auto oli ollut ennen vahinkoa melko hyväkuntoinen ja sen ajomäärä oli melko vähäinen. Auton arvoa alentavaksi tekijäksi K.K. on katsonut sen, että rakentamisessa oli ollut vahinkohetkellä hyvin hiljaista eikä vahingoittuneen ajoneuvon kaltaiselle kalustolle ollut kysyntää. K.K. on laskenut käyvän arvon kuitenkin korkeammaksi kuin saataisiin huomioimalla vuosittainen laskennallinen arvonaleneminen uuden ajoneuvon hankintahinnasta.
Vakuutuksenottajan toimittaman tarkastuskertomuksen mukaan autoa oli käytetty ikäänsä nähden vähän ja ammattimaisesti eikä sen päivittäisessä hoidossa ja huollossa ollut huomautettavaa. Arviossa on otettu huomioon se, että kyseisen tyyppisen ajoneuvon käypä arvo ei laske yhtä nopeasti kuin vastaavan tavallisen kuorma-auton. Tämän vuoksi myös käyttöikä on korkeampi. Kumpikaan tarkastajista ei ole verrannut vakuutuksenottajan auton arvoa muihin vastaaviin autoihin.
Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään pitänyt hyväksytyn tavarantarkastajan lausuntoa lähtökohtaisesti vahvana näyttönä ajoneuvon käyvän arvon suuruudesta, koska hyväksytty tavarantarkastaja on riidan osapuolista riippumaton, puolueeton asiantuntija. Nyt käsillä olevassa tapauksessa lautakunnalla on käytettävissään kaksi hyväksytyn tavarantarkastajan lausuntoa, joissa kiinnitetään huomiota samoihin asioihin, mutta joiden lopputulos auton käyvästä arvosta on erilainen.
Lautakunta pitää uskottavana auton ensin tarkastaneen K.K:n lausuntoa siitä, että markkinatilanne ajoneuvon vahinkohetkellä on ollut epäsuotuisa kyseisen kaltaisen ajoneuvon myymiselle. Tämä on vaikuttanut ajoneuvon käypää arvoa alentavasti ja kysymys on seikasta, joka on vakuutusehtojen mukaan otettava huomioon käyvän arvon määrittelyssä. M.K:n lausunnossa ei ole mainittu mitään sanotusta seikasta. Lautakunta katsoo, että myöhemmässä tarkastuksessa ei ole tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella aiemman tarkastuksen arviota ajoneuvon hinnasta voitaisiin pitää virheellisenä.
Edellä mainituin perustein lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Raulos, jäsenet Makkula ja Pesonen sekä varajäsenet Paloranta ja Vainio. Sihteerinä toimi Mäenpää.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA