Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajana olevan asunto-osakeyhtiön omistama vuonna 1909 valmistunut asuinrakennus tuhoutui kokonaisuudessaan tulipalossa.

Onnettomuustutkintakeskus asetti tutkintaryhmän tutkimaan tapahtunutta paloa, jossa kaksi henkilöä menehtyi. Onnettomuustutkintakeskus on laatinut asiassa 25.5.2015 päivätyn tutkintaselostuksen.

Kiinteistövakuutuksen perusteella tekemässään 26.5.2015 päivätyssä korvauspäätöksessä vakuutusyhtiö vähensi korvausta 48,7 % sillä perusteella, että vakuutukseen oli ilmoitettu rakennuksen tilavuudeksi 770 m³, kun todellinen tilavuus oli 1.500 m³.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja vaatii, että vakuutusyhtiö velvoitetaan korvaamaan koko vahingon määrä, arviolta yhteensä 705.391,67 euroa viivästyskorkoineen. Lisäksi vakuutuksenottaja vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa kiinteistön arvioinnista hankituista lausunnoista syntyneet kulut yhteensä 4.907,92 euroa.

Vakuutuksenottaja kertoo, että kiinteistön vakuutus on nyt puheena olevaan palovahinkoon asti ollut yhtäjaksoisesti voimassa ainakin vuodesta 1994 alkaen. Vakuutusyhtiö on tehnyt vuosina 2005–2012 viisi korvauspäätöstä sattuneiden vahinkojen johdosta.

Palovahingon johdosta vakuutusyhtiö on tehnyt kielteisen korvauspäätöksen 143.133,33 euroa ylittävältä osalta. Vakuutusyhtiön mukaan kyse on ollut alivakuutuksesta. Alivakuutuksen perusteena on vakuutusyhtiöllä ollut yrityksen A tekemä arviokirja tulipalon aikaisesta arvosta, ei rakennuksen jälleenhankinta-arvosta. Vakuutusyhtiön käyttämä arviokirja on selkeästi virheellinen kokonaiskorjausprosentin (18 %) osalta.

Vakuutuksenottaja on pyytänyt kahdelta muulta yritykseltä (yritykset B ja C) arviokirjat, joita vakuutusyhtiö ei ole ottanut huomioon.  Nämä arvioitsijat ovat luotettavia LKV-tason osaajia, eikä olisi ollut mitään asiallista syytä olla ottamatta näitä huomioon.

Vahingon kokonaismäärä on rakennuksen jälleenhankinta-arvon mukaan laskettuna taloyhtiön näkemyksen mukaan 849.125 euroa. Tämän laskelman on tehnyt yritys D.

Vakuutuksenottajan mukaan tapauksessa on kyse siitä, miten tulkitaan vakuutusyhtiön laatimia vakiosopimusehtoja ja miten sovelletaan epäselvyyssääntöä. Kumpi osapuolista vastaa vakuutussopimuksen laatimisesta ja sen pitämisestä ajantasaisena. Lisäksi kyse on siitä, kenellä on ollut toimintavelvoite alivakuutuksessa ja voiko vakuutuksenottaja luottaa siihen, että kiinteistövakuutukset ovat kunnossa.

Vakuutuksenottajan mielestä vakuutusyhtiö ei ole toiminut hyvän vakuutustavan mukaisesti. Vakuutusyhtiö on tiennyt, että yritys A on aikaisemmin toiminut taloyhtiön isännöitsijänä ja siis taloyhtiön sopimuskumppanina, ja että se tästä syystä, tehdessään arvioita rakennuksen nykyarvosta ennen vahinkoa, on toiminut kaksoisroolissa. Vakuutusyhtiöllä oleva tiivis, valtakunnallinen yhteistyösuhde yritykseen A muodostaa jääviyden käyttää alinta kiinteistöarviota korvauksen perusteena.

Vakuutuksenottaja kysyy myös, kuuluuko hyvään vakuutustapaan se, että vakuutusyhtiö tekee päätöksiä korvauksista, mutta suuremmassa vahinkotapahtumassa vakuutusyhtiö heti ilmoittaa alivakuutuksesta. Alivakuutus on ollut olemassa jo ennen tulipaloa, ja vakuutusyhtiön olisi tullut jo aikanaan ilmoittaa siitä vakuutuksenottajalle. Valituksessaan vakuutuksenottaja myös ihmettelee sitä, että vakuutusyhtiö on välittömästi täystuhon jälkeen pyytänyt yritys D:tä mittaamaan rakennuksen.

Vakuutuksenottaja katsoo, että vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka alivakuutuksen osalta. Vakuutuksenottajalla ei ole todistustaakkaa siitä, että se on menetellyt huolellisesti antaessaan vakuutuksenantajalle tietoja. Vakuutusyhtiö on myöntänyt, ettei kirjallista ilmoitusta rakennuksen tilavuudesta ole sen asiakastietojärjestelmässä tai arkistossa muutoin kuin meklarin vuonna 2013 antama tieto. Vakuutuksenottaja huomauttaa myös, että vakuutusyhtiö on vuoden 2015 alusta alkaen muuttanut vakuutusten maksuperusteet kuutioista neliöihin. Vakuutusyhtiö on vakuutuksenottajan mielestä itsekin tiennyt kuutiopohjaisen kiinteistövakuuttamisen ongelmat.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että osapuolten välillä on erimielisyyttä siitä, kuka vastaa taloyhtiön alivakuutuksesta ja mikä on ollut rakennuksen käypä arvo ennen vahinkoa. Kohteen jälleenhankinta-arvo ja rakennuksen oikea tilavuus ovat vakuutusyhtiön mielestä riidattomia seikkoja.

Vakuutusyhtiö on suorittanut korvauksen vahingosta rakennuksen käyvän arvon mukaan. Korvauksessa on otettu huomioon alivakuutus. Vakuutusyhtiö on korvannut myös rakennuksen purkukulut.

Vakuutuksenottajan rakennus on vakuutettu täysarvoperusteisesti, mikä tarkoittaa sitä, että kohde on vakuutettu sovitun lukuarvon mukaan. Lukuarvo on tässä tapauksessa ollut rakennuksen tilavuus (m³). Korvausta voidaan alentaa, jos vakuutuksenottaja on antanut vääriä tai puutteellisia tietoja, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että vakuutusmaksu on peritty liian alhaisena. Käytännössä tällöin voidaan puhua alivakuutuksesta, kun korvaus maksetaan sovitun ja oikean lukuarvon tai vakuutusmaksun suhteessa.

Palaneen rakennuksen vakuutuskirjan mukainen tilavuus on ollut 770 m³. Sen todellinen tilavuus on kuitenkin ollut 1.500 m³. Vakuutusyhtiölle ilmoitettu ja oikea lukuarvo ovat poikenneet merkittävästi toisistaan.

Vakuutusyhtiö on pyytänyt ulkopuoliselta asiantuntijalta, yritys A:lta, suurvahinkojen korvauskäsittelyssä noudattamiensa käytänteiden mukaisesti arvion kiinteistön arvosta. Rakennuksen käyväksi arvoksi yritys A on arvioinut 280.000 euroa. Lisäksi vakuutusyhtiö on pyytänyt yritys D:ltä arvion rakennuksen jälleenhankinta-arvosta.

Vakuutusyhtiö on myös pyytänyt yritys D:ltä laskelmaa rakennuksen tilavuudesta. Vakuutuksenottajan pyynnöstä yritys E on käymättä paikan päällä laskenut tilavuudeksi 1440 m³, eli päätynyt lähes samaan kuutiotilavuuteen kuin yritys D.

Koska vakuutusyhtiölle ilmoitettu tilavuustieto on ollut todellista lukuarvoa pienempi, omaisuus on ollut alivakuutettu. Koska omaisuuden käypä arvo ei ole ylittänyt 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta eivätkä muutkaan jälleenhankinta-arvon mukaisen korvauksen edellytykset ole täyttyneet, korvaus on määritetty käyvän arvon mukaan. Korvauslaskelma on ollut: 280.000 euroa * 770 m³/1500 m³ = 143.733,33 euroa. Tästä määrästä on vähennetty 600 euron omavastuu, eli korvausta on maksettu 143.133,33 euroa.

Tilavuuden mukainen tunnuslukujen suhde on ollut 770 m³ / 1.500 m³ = 51,3 %.  Alivakuutuksen laskemisessa vakuutusyhtiö ei ole soveltanut yleisten sopimusehtojen mukaista korvauksen alentamisperustetta, joka on sovitun vakuutusmaksun suhde oikean tiedon perusteella perittävään vakuutusmaksuun. Vakuutusmaksujen suhde olisi ollut 510,65 euroa / 1.497,30 euroa = 34,1 %. Korvauspäätöksessä on alivakuutus laskettu asiakkaalle edullisemman tuloksen tuottavan vakuutusehtojen kohdan mukaan.

Vakuutussopimuksen osalta vakuutusyhtiö toteaa, että uusi vakuutussopimus oli alkanut 1.1.2014 sen jälkeen, kun vakuutusmeklari oli kilpailuttanut vakuutuksenottajan vakuutukset vuonna 2013. Meklari oli tarjouspyynnössään pyytänyt vakuutusyhtiöltä tarjousta kiinteistön vakuutusturvaksi. Tällöin meklari oli toimittanut kiinteistökortilla tiedon muun muassa rakennuksen tilavuudesta. Vakuutusyhtiö oli voittanut vakuutusten kilpailuttamisen ja vakuutuksenottaja oli hyväksynyt vakuutusyhtiön tarjouksen.

Vakuutuksen kilpailuttamisen seurauksena on syntynyt juridisesti uusi vakuutussopimus vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön kanssa. Aikaisemmalla vakuutussopimussuhteella ei ole vaikutusta tämän vahinkoasian arviointiin.  Järjestelmäteknisistä syistä sopimus on jatkunut samalla sopimusnumerolla kuin aiempi sopimus.

Vakuutusyhtiö ei ole tehnyt mitään vakuutetun rakennuksen kunnon, arvon, tilavuuden tai pinta-alan arviointia. Vakuutusyhtiö ei ole aikaisemmissa korvauspäätöksissään sanallakaan viitannut alivakuutukseen. Vakuutuksenottaja ei ole näyttänyt, että vakuutusyhtiö olisi vastuussa tilavuustiedon virheellisyydestä. Vastuu tilavuustiedon oikeellisuudesta on yksinomaan vakuutuksenottajalla, ja sen antaminen kuuluu vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuuteen.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan on tarpeetonta arvioida sitä, minkälaisia aikaisemmat vakuutussopimukset ovat olleet sisällöltään.   Vakuutusyhtiö on riidattomasti saanut tilavuustiedon vakuutuksenottajalta vuonna 2013 vakuutuksen kilpailuttamisen yhteydessä. Oikea tilavuus on tullut ilmi vasta, kun vakuutusyhtiö on palovahingon jälkeen pyytänyt ulkopuolista asiantuntijaa (yritys D) tarkistusmittaamaan rakennuksen pinta-alan ja tilavuuden.

Vakuutusyhtiö ei ole hyödyntänyt vakuutuksenottajan hankkimia arviolausuntoja, koska vakuutuksenottajan asiamiehen mukaan vakuutusyhtiö voi hyödyntää niitä vain, jos se suorittaa niiden hankkimiskustannukset. Kustannuksia ei ole korvattu, koska ne ovat vahingon selvittelykulua, eikä niistä ole katsottu olevan lisäarvoa vahingon korvauskäsittelylle. Lausuntojen antajat eivät ole esimerkiksi suorittaneet vaurioituneen rakennuksen katselmusta. Kohteen kunnosta saadut tiedot on saatu suullisesti taloyhtiöltä ja niiden objektiivisuus voidaan kyseenalaistaa. Yrityksen A tekemää laskelmaa voidaan tästä johtuen pitää luotettavimpana selvityksenä rakennuksen käyvästä arvosta.

Yritys A:n arviokirjassa on nimenomaan oikein arvioitu rakennusta kokonaisuutena, koska vakuutuksen kohteena on ollut koko rakennus, ja myös korvausta on haettu koko rakennuksesta. Useita huoneistoja sisältävän rakennuksen kokonaisarvoa ei voida laskea sen pohjalta mikä yksittäisten huoneistojen (osakkeiden) arvo olisi erikseen ja yksitellen myytyinä ollut.

Rakennuksen vahinkoriski on eri asia kuin rakennuksen käypä arvo, ja niin muodoin myös niiden arvioinnissa ovat osittain eri asiat olennaisia. Vahinkoriskiä arvioitaessa rakennuksen kuutiotilavuus on merkityksellinen tekijä, kun taas asuinrakennuksen käypää arvoa arvioitaessa kuutiotilavuudella ei ole ratkaisevaa merkitystä.

Vakuutusyhtiö kiistää, että yritys A olisi toiminut kaksoisroolissa. Yrityksessä A työskentelevä henkilö ei ole ollut esteellinen antamaan arviota rakennuksen arvosta. Vakuutusyhtiöllä ei ole minkäänlaista yhteistyösopimusta yritys A:n kanssa.  Vakuutusyhtiön intressissä ei ole hankkia lausuntoja, jotka myöhemmin todettaisiin puolueellisiksi. Arvion pyytäminen on perustunut hyvään vakuutustapaan ja asiakaspalveluun. Vakuutusyhtiö toteaa myös, että näytön esittäminen vahingon määrästä kuuluu vakuutuksenottajalle.

Onnettomuustutkintakeskuksen raportti antaa yrityksen A arvion ohella oikeansuuntaisen selvityksen rakennuksen kunnosta. Rakennus on ollut tasoltaan hyvin vaatimaton ja tehdyt remontit ovat olleet pakon sanelemia. Vakuutuksenottajan esittämiä rakennuksen parannustöitä tai merkittävien kunnossapitotöiden suorittamista ei ole voitu todentaa.

Yhteenvedossaan vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutuksenottaja on antanut vakuutuskohteen hinnoitteluun vaikuttavista tekijöistä virheellistä tietoa. Vakiintuneen käytännön mukaan vakuutusmeklarin olisi tullut ilmoittaa siitä, että yli puolet kiinteistöstä on vuokrakäytössä. Meklarin tiedossa on myös ollut, että vuokrakäyttö vaikuttaa vakuutusyhtiön hinnoitteluun ja vakuutusyhtiön riskienvalintaan. Jos vakuutusyhtiön tiedossa olisi ollut, että kohde on vuokrakäytössä, olisi se siirretty riskienvalintakäsittelyyn. Kohteen huonokuntoisuudesta ja siihen liittyvistä merkittävistä riskeistä johtuen vakuutusta ei olisi lainkaan myönnetty kyseiselle kohteelle.

Jos vakuutusyhtiö katsottaisiin joltain osin velvolliseksi suorittamaan lisäkorvauksia, se tulee vetoamaan vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin. Vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutuksenottaja on vähäisempää suuremmasta huolimattomuudesta antanut vakuutuskohteen käyttötarkoituksesta ja putkistosaneerauksen tekemisestä virheellisiä ja puutteellisia tietoja. Tällä perusteella vakuutusyhtiöllä on oikeus vakuutussopimuslain 23 §:n ja yleisten sopimusehtojen 001 kohdan 2 mukaisesti alentaa korvausta tai evätä se.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä ovat olleet seuraavat selvitykset:

- Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaselostus Y2014-03: Puisen pienkerrostalon palo

- Muistio 8.4.2015 pidetystä kokouksesta, jossa vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön edustajat ovat neuvotelleet vahingon johdosta.

- Yritys A:n 16.12.2014 päivätty arviokirja ja vastinekirjelmiä vakuutuksenottajayhtiön kirjelmien johdosta

- Yritys B:n 19.5.2015 päivätty arviolausunto tulipalossa tuhoutuneen rakennuksen markkina-arvon määrittämiseksi vahinkoa edeltävänä päivänä.

- Yritys C:n 5.6.2015 päivätty kiinteistöarvio asuinrakennuksen kauppa- ja tuottoarvoperusteisista käyvistä arvoista.

- Yrityksen D 19.12.2014 päivätyt Rakennusosa-arvio rakennuksen jälleenhankinta-arvosta ja Mittausraportti huonekorkeuksista sekä 2.3.2015 päivätty asiakirja sokkelin tarkemittauksesta.

- Yrityksen E 24.2.2016 päivätty asiakirja ”Rakennuksen tilavuus”

- Vakuutuksenottajan taseasiakirja vuodelta 2014.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys siitä,

- kuka on vastuussa vakuutussopimukseen ilmoitetun asiakkaan tunnusluvun, eli rakennuksen kuutiotilavuuden, oikeellisuudesta

- onko vakuutusyhtiöllä oikeus vakuutuksenottajan tiedonantovirheeseen vedoten alentaa korvausta ja mikä on alennuksen suuruus

- onko palaneen rakennuksen nykyarvo hetkeä ennen vahinkoa ollut alle puolet sen jälleenhankinta-arvosta ja mikä nykyarvo on tuolloin ollut.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingoittunutta rakennusta vastaavan uuden rakennuksen jälleenhankinta-arvosta, 849.125 euroa, osapuolten välillä ei ole kiistaa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 22 §: Vakuutuksenottajan tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Vakuutussopimuslain 23 § 2 momentti: Korvausta voidaan alentaa tai se evätä, jos vakuutuksenottaja on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä.

Vakuutussopimuslain 34 §:n 2 momentti: Jos vakuutusmaksu on vakuutuksenottajan antaman väärän tai puutteellisen tiedon takia sovittu pienemmäksi kuin se olisi ollut, jos oikea ja täydellinen tieto olisi annettu, otetaan korvausta alennettaessa huomioon sovitun vakuutusmaksun suhde vakuutusmaksuun, joka olisi peritty oikean ja täydellisen tiedon perusteella. Vähäinen poikkeama vakuutusmaksuissa ei kuitenkaan oikeuta vakuutuskorvauksen alentamiseen.

Vakuutussopimuslain 35 §: Vakuutuksenantaja ei saa vedota tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin, jos vakuutuksenantaja tai asianomainen vakuutuksenantajan edustaja vakuutusta myönnettäessä tiesi tai sen tai edustajan olisi pitänyt tietää, että tiedot ovat virheellisiä tai puutteellisia.

Omaisuusvakuutuksen yleiset ehdot 100. 1.1.2013.

101 Omaisuusvakuutuksessa käytettäviä käsitteitä.

- Jälleenhankinta-arvo: Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai käyttöominaisuudeltaan vastaavan omaisuuden rakentamis-, valmistus- tai hankintakustannuksia.

- Käypä arvo: Käyvällä arvolla tarkoitetaan sitä rahamäärää, jonka omaisuudesta olisi saanut myytäessä se normaalilla kaupalla.

- Nykyarvo: Nykyarvolla tarkoitetaan samanlaisen tai käyttöominaisuuksiltaan vastaavan omaisuuden arvoa. Tällöin otetaan huomioon omaisuuden arvon aleneminen iän, käytön tai käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun vastaavan syyn johdosta. Omaisuuden nykyarvo on enintään sen käyvän arvon suuruinen.

- Jäännösarvo: Jäännösarvolla tarkoitetaan sitä arvoa, joka omaisuudella on heti vahingon jälkeen, kun arviointiperusteet ovat samat kuin välittömästi ennen vahinkoa.

107 Korvausäännöt.

Vahingon määrän laskemisessa käytettävät käsitteet: Omaisuuden arvon ja vahingon määrän laskemisen perusteena ovat jälleenhankinta-arvo, nykyarvo, käypä arvo, vakuutusmäärä ja jäännösarvo.

Vahingon määrän laskeminen: Vahingon sattuessa vahingon määrä lasketaan ja omaisuuden arvo määritetään vahinkohetkellä vallinneen hintatason mukaan. Jos omaisuuden korjaaminen ei ole mahdollista, ei ole taloudellisesti tarkoituksenmukaista tai omaisuutta ei muusta syystä korjata, on vahingon määrä laskennallisia korjauskustannuksia vastaava rahamäärä, kuitenkin enintään omaisuuden nykyarvo vähennettynä jäännösarvolla.

Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus: Vahingosta maksetaan jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus, kun omaisuuden nykyarvo on vähintään puolet jälleenhankinta-arvosta ja vakuutusmäärä on jälleenhankinta-arvon mukainen. Vahingon määrä jälleenhankinta-arvon mukaan saadaan, kun omaisuuden jälleenhankinta-arvosta vähennetään jäännösarvo.

Nykyarvon mukainen korvaus: Kun omaisuuden nykyarvo on vähemmän kuin puolet jälleenhankinta-arvosta tai omaisuutta ei hankita uudelleen tai rakennusta rakenneta samalle paikalle, korvauksena maksetaan enintään omaisuuden nykyarvo. Vahingon määrä nykyarvon mukaan on niin suuri osa jälleenhankinta-arvon mukaisesta vahingon määrästä kuin nykyarvo on jälleenhankinta-arvosta.

Ali- ja ylivakuutus: Jos (…) vakuutuksen kohteesta ilmoitetut lukuarvot ovat todellisia lukuarvoja pienemmät, omaisuus on alivakuutettu. Tällöin vakuutusturva korvaa vain niin suuren osan omavastuun määrällä vähennetystä vahingon määrästä kuin (…) maksuperusteeksi ilmoitettujen ja todellisten lukuarvojen suhde osoittaa. 

001 Yleiset sopimusehdot 1.1.2014

1 Eräiden vakuutussopimuksessa käytettyjen termien merkitys

Asiakkaan tunnusluku: Asiakkaan tunnusluku on vakuutusmaksun määrittämisessä käytettävä tieto, jonka vakuutuksenottaja ilmoittaa ja joka merkitään vakuutuskirjaan.

2 Sopimuksen tekeminen ja voimassa pitäminen

Tietojen antaminen vakuutussopimusta tehtäessä

Vakuutuksenottajalla ja vakuutetulla on velvollisuus antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutusyhtiön esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun pitää lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutusyhtiölle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on täyttäessään tiedonantovelvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutusyhtiötä.

Jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on vahinkovakuutuksessa laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se evätä. Jos vakuutusmaksu on vakuutuksenottajan tai vakuutetun antaman väärän tai puutteellisen tiedon takia sovittu pienemmäksi kuin se olisi ollut, jos oikea ja täydellinen tieto olisi annettu, otetaan korvausta alennettaessa huomioon sovitun vakuutusmaksun suhde vakuutusmaksuun, joka olisi peritty oikean ja täydellisen tiedon perusteella.

Vakuutustietojen ylläpitäminen vakuutussopimuksen ollessa voimassa

Jos vakuutuksenottaja on vahinkovakuutuksessa laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, vakuutusyhtiöllä on oikeus alentaa korvausta tai evätä se kokonaan. Jos vakuutusmaksu on vakuutuksenottajan tai vakuutetun antaman väärän tai puutteellisen tiedon takia sovittu pienemmäksi kuin se olisi ollut, jos oikea ja täydellinen tieto olisi annettu, otetaan korvausta alennettaessa huomioon sovitun vakuutusmaksun suhde vakuutusmaksuun, joka olisi peritty oikean ja täydellisen tiedon perusteella.

Asian arviointi

Vahinkohetkellä voimassa ollut vakuutussopimus

Asiakirjoista ilmenee, että vakuutusmeklari on vakuutuksenottajan puolesta 21.11.2013 kirjallisessa pyynnössä halunnut vakuutusyhtiöltä tar­jouk­sen kiinteistövakuutusturvasta. Tarjouspyynnössä vakuutusmeklari on ilmoittanut rakennuksen tilavuudeksi 770 kuutiometriä. Vakuutusyhtiö on tehnyt tarjouspyynnöstä poiketen tarjouksen laajasta kiinteistöturvasta. Asiakirjojen mukaan vakuutuksenottaja ei ole kiistänyt hyväksyneensä vakuutusyhtiön tarjousta. Vakuutuslautakunta katsoo, että näin menettelemällä vakuutuksenottaja ja vakuutusyhtiö ovat tehneet 1.1.2014 voimaan tulleen vakuutussopimuksen laajasta kiinteistöturvasta.

Vakuutusehtojen mukaan asiakkaan tunnusluku on vakuutusmaksun määrittämisessä käytettävä tieto, jonka vakuutuksenottaja ilmoittaa ja joka merkitään vakuutuskirjaan. Asiakkaan tunnistetietoa käytetään vakuutus­maksun määrittämisessä. Tunnistetietona nyt puheena olevassa vakuutuksessa on käytetty kuutiotilavuutta 770 m³ ja se on merkitty vakuutuskirjaan, josta vakuutuksenottaja on voinut sen nähdä.

Vakuutuskirjassa on pyydetty vakuutuksenottajaa tarkastamaan vakuutuskirja ja tekemään mahdolliset muistutukset kahdeksan päivän kuluessa. Lisäksi vakuutuskirjassa on todettu, että kun rakennuksen tunnuslukuna on m³, sillä tarkoitetaan standardin SFS 2460, RT 120.12 mukaisesti laskettavaa tilavuutta, jolla tarkoitetaan tilaa, jota rajoittavat ulkoseinien ulkopinnat, alapohjan alapinta ja yläpohjan yläpinta.

Vakuutuslautakunta toteaa, ettei vakuutusyhtiöllä ole vakuutusta tehtäessä yleistä velvollisuutta erikseen selvittää vakuutettavan rakennuksen tilavuus- tai muitakaan tunnistetietoja. Vakuutuslautakunnalle ei ole esitetty selvitystä siitä, että vakuutuksenottaja olisi tehnyt muistutuksen vakuutus­kautta 1.1. -31.12.2014 koskeneesta vakuutuskirjasta, tai että vakuutusyhtiö tässä tapauksessa olisi vastuussa tunnistetiedon virheellisyydestä.

Korvauksen epääminen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi

Tiedon rakennuksen oikeasta tunnusluvusta eli tilavuudesta vakuutusyhtiö on saanut vahingon jälkeen suoritetun katselmuksen ja tehtyjen laskelmien perusteella. Katselmuksen, tilavuuslaskelman ja laskelman jälleenhankinta-arvosta on vakuutusyhtiön pyynnöstä tehnyt yritys D. Laskelman mukaan rakennuksen tilavuus ennen vahinkoa on ollut noin 1500 kuutiometriä.

Vakuutuksenottajan pyynnöstä ja ilman paikalla ennen rakennuksen purkamista suoritettuja mittauksia sekä vain vakuutuksenottajan antamiin tietoihin perustuvaa laskelmaa, jossa tilavuudeksi on saatu 1440 kuutiometriä, Vakuutuslautakunta ei pidä yhtä täsmällisenä kuin yrityksen D tekemää laskelmaa.

Korvausta voidaan vakuutusehtojen ja vakuutussopimuslain mukaan alentaa, jos vakuutuksenottaja on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä. Virheellisen ja oikean tilavuustiedon välinen suhde (770:1500) on ollut 51,3 prosenttia. Tällä perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutuksenottajan huolimattomuus on ollut vähäistä suurempaa.

Vakuutuksenantaja ei vakuutussopimuslain (35 §) mukaan saa vedota tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin, jos vakuutuksenantaja vakuutusta myönnettäessä tiesi tai sen olisi pitänyt tietää, että tiedot olivat virheellisiä tai puutteellisia.

Vakuutuslautakunta toteaa, ettei vakuutusyhtiön tai sen edustajan ole näytetty vakuutustarjousta tehdessään olleen tietoinen tilavuustiedon virheellisyydestä. Asiassa ei myöskään ole esitetty seikkoja, joiden perusteella vakuutusyhtiön tai sen edustajan olisi pitänyt tietää tiedon olevan virheellinen.

Vakuutusyhtiöllä on oikeus vedota virheelliseen tunnuslukuun vakuutussopimuslain 23 §:n 2 momentin ja vakuutusehtojen (001) yleisten sopimusehtojen kohdan 1 perusteella.

Aikaisemmat vakuutussopimukset ja vahinkotapahtumat

Vakuutuslautakunnan käytettävissä olleesta vakuutuskirjasta vuodelta 2005 on näkynyt muun muassa rakennuksen tilavuustieto (”Muu tunnusluku: 770 m³. Täysarvo”). Tämän vuoksi vakuutuksenottaja ei Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan voi perustellusti väittää, ettei se ole tiennyt virheellisestä tilavuustiedosta aikaisemmissa vakuutussopimuksissa.

Vakuutusyhtiö oli aikaisemman kiinteistövakuutuksen voimassa ollessa vuosina 2004–2012 käsitellyt 5 vahinkoa. Vakuutuksenottaja ei ole osoittanut, että vakuutusyhtiö näiden vahinkojen käsittelyn tai korvausratkaisujen tekemisen yhteydessä olisi tullut tietoiseksi tilavuustiedon virheellisyydestä tai että vakuutusyhtiöllä olisi ollut velvollisuus tarkistaa tilavuustiedon oikeellisuus vahinkoja käsitellessään ja korvausratkaisuja tehdessään.

Vakuutuslautakunta toteaa vielä, ettei vakuutuksenottaja ole esittänyt näyttöä siitä, että vakuutusyhtiö olisi vastuussa aikaisemmissa vakuutussopimuksissa olleesta rakennuksen tilavuustiedosta.

Tuhoutuneen rakennuksen nykyarvon määrittäminen

Vakuutusehdoissa

- jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai käyttöominaisuuksiltaan vastaavan omaisuuden rakentamis-, valmistus- tai hankintakustannuksia

- nykyarvolla tarkoitetaan samanlaisen tai käyttöominaisuuksiltaan vastaavanlaisen omaisuuden arvoa. Tällöin otetaan huomioon omaisuuden arvon aleneminen iän, käytön tai käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun vastaavan syyn johdosta. Omaisuuden nykyarvo on enintään sen käyvän arvon suuruinen.

Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus maksetaan, kun omaisuuden nykyarvo on vähintään puolet jälleenhankinta-arvosta. Kun nykyarvo on vähemmän kuin puolet jälleenhankinta-arvosta, korvauksena maksetaan enintään omaisuuden nykyarvo. Vahingon määrä nykyarvon mukaan on niin suuri osa jälleenhankinta-arvon mukaisesta vahingon määrästä kuin nykyarvo on jälleenhankinta-arvosta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusehtojen mukaisena korvausperusteena olisi jälleenhankinta-arvo, jos rakennuksen nykyarvo ennen vahinkoa on ollut vähintään 424.562,50 euroa (849.125 euroa / 2).  Vakuutusehtojen mukaan jälleenhankinta-arvokorvauksen maksaminen edellyttää myös sitä, että vahingoittuneen rakennuksen tilalle rakennetaan uusi samanlainen tai käyttöominaisuudeltaan vastaava rakennus.

Osapuolten välillä on kiistaa siitä, mikä oli rakennuksen vakuutusehtojen mukainen nykyarvo vahinkohetken hintatason mukaan ja millä perusteilla se tulisi määrittää.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingoittuneen asuinrakennuksen ehtojen mukaista nykyarvoa määritettäessä ei oteta huomioon maapohjan eli tontin tai kiinteistöllä olevien muiden rakennusten arvoa.

Vakuutusehdoissa lähtökohtana ovat laskennalliset korjaus-, valmistus- tai hankintakustannukset vahinkohetken hintatason mukaan. Asunto-osakeyhtiön omistaman rakennuksen arvoon eivät vaikuta huoneistojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden myynti- ja ostohinnat, koska ne eivät kuvaa rakennuksen arvoa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingoittunut rakennus oli rakennettu vuonna 1909. Asiakirjoihin ei ole liitetty kattavaa selvitystä rakennuksen koko elinkaaren aikana suoritetuista peruskorjaustoimista tai suurista korjauksista taikka kunnostustöistä. Asiakirjoissa on sen sijaan ristiriitaisia tietoja esimeriksi siitä, milloin ja miten rakennuksen viemäri- ja vesiputket on uusittu tai milloin sähköistys on uusittu. Huoneistojen pinnoitteiden uusiminen ja kaakelointi, jotka asunto-osakeyhtiölain mukaan ovat osakkeenomistajien vastuulla, eivät välttämättä nosta rakennuksen teknistä arvoa, mutta ne voivat vaikuttaa osakkeiden myynti- ja ostohintoihin sekä vuokratasoon. Rakennuksen arvoa määriteltäessä olisi keskeistä tietää, milloin esimerkiksi vesi- ja viemäriputket, sähköistys tai ulko- sekä seinärakenteet on peruskorjattu. Näiden toimien vaikutusta ei ole pystytty asiakirjojen perusteella arvioimaan.

Arviot tontin arvosta

Vakuutuslautakunta toteaa, että arviointiyritys C on pitänyt tontin arvona 100.000 – 140.000 euroa. Arviossa tontin arvoksi on merkitty 120.000 euroa, mihin on lisätty 10.000 euron kunnostuskustannukset, jolloin laskelmassa on päädytty 130.000 euroon. Arviointiyrityksen B:n arviossa tontti on arvioitu 120.000 euron arvoiseksi. Vakuutusyhtiön pyytämässä arviossa tontin arvoksi on määritelty 120.000 euroa. Jokainen arvion tehnyt yritys on laskenut koko kiinteistön arvon ja vähentämällä siitä tontin arvon, päätynyt tiettyyn nykyarvoon. Mitään kolmesta lausunnosta ei tällä perusteella voi pitää toisia luotettavampana tai epäluotettavampana.

Arviot nykyarvosta

Kiinteistönvälitysyritys B on laatimassaan arviokirjassaan todennut, että arvon määrityksen lopputuloksena on saatu kiinteistön arvoksi 560.000 euroa, josta tontin osuudeksi on arvioitu 120.000 euroa. Asuinrakennuksen arvoksi on saatu 440.000 euroa. Arvion tarkkuudeksi on ilmoitettu +/-10 %. Enimmillään rakennuksen arvo olisi tämän arviolausunnon mukaan 484.000 euroa ja alhaisimmillaan 396.000 euroa. Arvio on tehty käyttämällä tuottoarvo- ja kauppa-arvomenetelmiä ja se on perustunut alueella tehtyihin kiinteistö- ja osakekauppoihin. Yritys B on arvioinut asuntojen markkina-arvojen summaksi 784.419 euroa.

Rakennusten arviointiyritys C:n mukaan kauppa-arvon mukainen asunto-osakkeiden yhteisarvo on 698.600 euroa. Kun siitä on vähennetty tontin arvoksi arvioitu 130.000 euroa, asuinrakennuksen erillisarvoksi on saatu 568.600 euroa. Tuottoarvopohjaisesti koko kiinteistön arvo on lausunnon mukaan ollut 675.000 euroa. Asuinrakennuksen arvoksi tulee 545.000 euroa, kun koko kiinteistön arvosta vähennetään tontin arvo 130.000 euroa. Arvion tarkoituksena on ollut muodostaa rakennuksen todennäköinen velaton käypä arvo, jolla tarkoitetaan todennäköistä luovutushintaa, joka kaupan kohteesta vapailla markkinoilla saataisiin toisistaan riippumattomien tahojen välisessä kaupassa.

Yritysten B ja C antamien arvioiden tekijät eivät ole tehneet kiinteistöllä katselmusta ennen rakennuksen purkamista. Heidän tietonsa rakennuksen kunnosta perustuvat vakuutuksenottajan antamiin tietoihin.

Yritys A on arvioinut rakennusta kokonaisuutena ja toinen arvion tekijöistä on tehnyt kohteessa katselmuksen 26.11.2014 eli vahingon jälkeen, mutta ennen rakennuksen purkamista.  Arviossa todetaan, että tekninen nykyarvo saadaan, kun rakennuksen jälleenhankinta-arvosta vähennetään raken­nuksen iän, käytön, käyttökelpoisuuden alentumisen tai muun syyn johdosta tapahtunut arvon alentuminen. Arvonalennus riippuu rakennuksen iästä, käytöstä, hoidosta ja kunnosta. Teknislähtöiset arvot ovat sidoksissa rakennuskustannukseen, eivätkä ne kuvaa sitä, mitä joku on valmis juuri sellaisesta ja sellaisella paikalla sijaitsevasta rakennuksesta maksamaan. Tekninen nykyarvo soveltuu vain äärimmäisen harvoin markkina-arvon määrittämiseen. Tämä voisi tulla kysymykseen tapauksessa, jossa ostajan ainoa vaihtoehto on rakentaa juuri samanlainen ja -kokoinen rakennus, eikä sellaista ole vapailla markkinoilla myytävänä.

Kauppa-arvomenetelmällä yrityksen A arviossa on päästy tulokseen, että koko kiinteistön arvo on ollut suuruusluokkaa 370.000–430.000 euroa. Tuottoarvomenetelmällä tehdyn tarkistuksen mukaan kauppa-arvoksi on saatu 320.000–350.000 euroa. Kiinteistön markkina-arvo on lokakuussa 2014 ollut arvion mukaan 400.000 euroa. Tästä tontin osuus on 120.000 euroa ja asuinrakennuksen osuus 280.000 euroa. Arviossa todetaan myös, että arvioinnin tarkkuus ei yllä normaalin asuntoarvioinnin tasolle, johtuen kohteen luonteesta, vertailukauppojen vähyydestä ja siitä, että kohde on tuhoutunut palossa niin pahoin että arvioinnissa on jouduttu tukeutumaan yleistyksiin ja toisen käden tietoihin mm. sisätilojen varustelun ja laadun suhteen. Arviointitarkkuus on keskimääräistä heikompaa tasoa, arviolta noin +/- 20 %.

Yritys B:n arvion mukaan käyvän markkina-arvon määrittämiseksi on käytetty ”tukkualennusta”, eli kokonaisarvion korjausta. Usean asunnon kaupoista neuvoteltaessa on erityisesti epävarmojen suhdanteiden tilanteessa annettava alennus kaupan varmistamiseksi. Tyypillisesti tämän arvio­kohteen suuruus- ja kuntoluokassa alennus on 20–30 prosentin tasolla. Yritys A on tehnyt 18 prosentin suuruisen kokonaisarviokorjauksen ja todennut, että erikseen hinnoiteltujen huoneistojen summa-arvo johtaa epärealistisen korkeaan arvoon, koska kokonaisuuden ostajalla on riskiä ja pääomat ovat kiinni jälleenmyynnin edellyttämän ajan. Korjauksen suuruuteen vaikuttaa muun muassa kohteen koko, ikä, kunto, laatutaso ja sijainti.

Vakuutuslautakunta toteaa, että rakennuksen nykyarvo tulee vakuutusehtojen mukaan määritellä ottamalla huomioon rakennuksen ikä, käyttö ja käyttökelpoisuuden aleneminen sekä muut vastaavat seikat.

Vakuutuslautakunta on tarkastellut käytettävissään olevia arviolausuntoja kokonaisuutena. Kaikissa arvioissa on ensin arvioitu koko kiinteistön arvo, josta on vähennetty tontin osuus. Arviolausunnoista selviää, että rakennuksen kunnosta ei ole ollut varmaa tietoa saatavissa, minkä vuoksi arvioita tehtäessä on tehty oletuksia.

Vakuutuslautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ei suoraan selviä, mikä rakennuksen nykyarvo on ollut hetkeä ennen vahinkoa. Elinkaarta pidentävistä peruskorjauksista Vakuutuslautakunnalle ei ole esitetty luotettavaa selvitystä. Rakennukseen tehdyt ylläpito- ja kunnossapitotoimet eivät olennaisesti nosta rakennuksen vakuutusehtojen mukaista nykyarvoa. Rakennuksen nykyarvon arvioinnissa Vakuutuslautakunta on ottanut huomioon rakennuksen kunnosta, valokuvista ja muista käytettävissään olevista asiakirjoista saamansa selvityksen ja arvioissa esiin tuodun arvioinnin epätarkkuuden. 

Vakuutuslautakunta katsoo, että rakennuksen nykyarvo on ollut 339.650 euroa, eli 40 % uuden vastaavan rakennuksen jälleenhankinta-arvosta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, että nykyarvon mukaan laskettu vakuutuskorvauksen määrä tapauksessa on 849.125 euroa * 40 % * 770m³/1500m³ – 600 euroa = 173.753,67 euroa. Tästä on vähennettävä yhtiön jo korvaama 143.133,33 euroa. Vakuutuslautakunta suosittaa näin ollen, että vakuutusyhtiö maksaa lisäkorvausta 30.620,34 euroa viivästyskorkoineen.

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutuksenottajan tilaamista arviolausunnoista johtuvat kustannukset ovat sellaisia vahingon selvittelyyn liittyviä kustannuksia, joista vakuutusyhtiö ei ole vastuussa. Vakuutuksenottajan on esitettävä selvitys vahingon määrästä. Vakuutuslautakunta katsoo sen vuoksi, ettei kyseisiä kustannuksia ole korvattava kiinteistövakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Pellikka

Jäsenet:

Sario

Siirala

Uimonen