D Oy asetettiin konkurssiin 13.12.2006. Vakuutusyhtiön 14.12.2006 antaman todistuksen mukaan eläkevakuutuksen takaisinostoarvo oli konkurssipäivänä 6.849,44 euroa. Konkurssipesä ilmoitti 6.2.2007 vakuutusyhtiölle irtisanovansa vakuutuksen ja pyysi takaisinostoarvon suorittamista pesän tilille.

 

 

Vakuutusyhtiö kieltäytyi päätöksellä 9.3.2007 vakuutuksen takaisinostosta. Vakuutusyhtiö viittasi siihen, että yrityseläkevakuutuksen takaisinostoperuste on vakuutusehtojen kohdan 2.5.3 mukaan se, että vakuutetun työ- tai palvelusuhde päättyy muusta syystä kuin yrityksen konkurssin johdosta.

 

Pesänhoitaja pyysi asian uutta käsittelemistä, koska A ei ole ollut työ- eikä palvelussuhteessa D Oy:öön eikä konkurssipesä ollut irtisanonut hänen työ- tai palvelussuhdettaan. Yhtiön toiminta on päättynyt jo elokuussa 2006 eikä varsinaista liiketoimintaa tai työntekijöitä ole sen jälkeen ollut. Pesänhoitajan käsityksen mukaan sopimusehtojen kohdan 2.5.3 mukainen takaisinoston rajoitus ei siten tule kyseeseen. Pesänhoitaja viittasi myös D Oy:n velallisselvitykseen.

 

Päätöksessä 29.6.2007 vakuutusyhtiö viittasi saamiinsa tietoihin todeten, että vakuutusehtojen mukaan yrittäjätoiminnan päättyminen ei ole takaisinostoperuste. Käytännössä vakuutusehtoja oli tulkittu laventavasti ja yrittäjätoiminta on tietyissä tapauksissa rinnastettu työ- tai palvelussuhteeseen, jos omistajayrittäjällä on ollut riittävä(ts. päätoiminen) työpanos yrityksessään. Tällöin takaisinostoon sovelletaan kuitenkin muilta osin samoja edellytyksiä kuin työsuhteessa olevilla. Jos työsuhteeseen rinnastuva yrittäjätoiminta päättyy konkurssin johdosta, oikeutta takaisinostoon ei ole.

 

D Oy:n konkurssipesä pyytää lausuntoa siitä, onko vakuutuksen takaisinosto vakuutusehtojen mukaan mahdollinen. Omistajayrittäjän toiminta yhtiössä ei ole päättynyt konkurssiin, vaan työt ovat vähentyneet ja loppuneet jo elokuussa 2006. Konkurssi alkoi vasta 13.12.2006, jolloin yrityksellä ei ollut lainkaan toimintaa. Konkurssipesän käsityksen mukaan vakuutetun työ- / palvelussuhde on siten päättynyt yrityksen toiminnan loppumiseen 2006 eikä työ- / palvelussuhteen päättymisen syynä ole ollut yhtiön konkurssi. Takaisinosto on siten sopimusehtojen kohdan 2.5.3 mukaan mahdollista.

 

Konkurssimenettelyssä on tarkoitus suojata velallisen edustajan ja velkojien etua. Lain tarkoituksena ei tässä tapauksessa voi olla se, että velalliselle kuuluvat varat kuuluisivat muulle taholle kuin konkurssipesälle. Vakuutusehdot ovat vakuutusyhtiön laatimat ja epäselvissä tapauksissa niitä tulee tulkita laatijan eli vakuutusyhtiön vahingoksi. Vakuutusehtojen kohdan 2.5.3 mukaan yrityksen omistaman vakuutuksen liittyessä työ- tai palvelussuhteeseen on takaisinosto mahdollinen, mikäli vakuutetun työ- tai palvelusuhde päättyy muusta syystä kuin yrityksen konkurssin johdosta. Vakuutusyhtiön mukaan yhtiön omistaja rinnastetaan työ- tai palvelussuhteessa olevaan työntekijään, mikäli hänen työpanoksensa on täysipäiväinen. Tässä tapauksessa vakuutettu on työskennellyt yhtiössä täysipäiväisesti elokuuhun 2006 saakka. Työ- tai palvelussuhde on päättynyt ennen konkurssia eikä konkurssi ole ollut päättymisen syynä, joten takaisinosto tulee hyväksyä.

 

Vakuutusyhtiö viittaa asiasta saatuihin selvityksiin ja vakuutusehtojen kohtaan 2.5.3. Mikäli vakuutetun katsotaan olleen pelkkä omistajayrittäjä, eikä rinnastusta yritykseen työ- tai palvelussuhteessa oleviin tehdä, ei yrityksellä vakuutusehtojen mukaan ole takaisinostoperustetta. Yrittäjätoiminnan päättyminen ei ole ehtojen mukaan takaisinostoperuste, joten sillä, onko yrittäjätoiminta päättynyt elokuussa 2006 tai vasta konkurssihetkellä, ei ole merkitystä.

 

Vakuutusyhtiö toistaa vakuutusehtojen lievemmästä tulkinnasta lausumansa. Jos työsuhteeseen rinnastuva yrittäjätoiminta päättyy konkurssin johdosta, oikeutta takaisinostoon ei ole. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiön näkemys on ollut juuri tämä. Mikäli vakuutetun työ- tai palvelussuhteeseen rinnastuvan yrittäjätoiminnan katsotaan esitetyllä tavalla päättyneen jo elokuussa 2006, olisi takaisinostoa vakuutusehtojenkohdan 2.5.3 mukaan tullut hakea kolmen kuukauden kuluessa takaisinostoperusteen syntymisestä eli viimeistään marraskuussa 2006. Lausunnonpyytäjä on hakenut vakuutuksen takaisinostoa 6.2.2007.

 

Vakuutusyhtiö toteaa myös, että vakuutusehtoja ei ole tulkittu vakuutusyhtiön, vaan vakuutetun eduksi. Ehtokohdalla on pyritty suojaamaan vakuutetun oikeutta eläkesäästöön yrityksen konkurssitilanteessa, ei vakuutusyhtiön etuja. Vakuutusyhtiö katsoo esittämillään perusteilla ensisijaisesti, että lausunnonpyytäjällä ei ole ollut tilanteessa vakuutusehtojen mukaista takaisinostoperustetta. Mikäli katsottaisiin, että vakuutetun työ- tai palvelussuhde yritykseen on päättynyt jo elokuussa 2006 ja takaisinostoperuste olisi ollut olemassa, on takaisinostoa kuitenkin haettu liian myöhään. Vakuutusyhtiö katsoo toimineensa asiassa lain, vakuutussopimuksen ja vakuutusehtojen mukaisesti.

 

 

Vakuutussopimuslain 13 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenottajan suorittamista vakuutusmaksuista on kertynyt säästöä, vakuutuksenottajalla on oikeus keskeyttää maksujen suoritus ja saada vakuutusehtojen mukainen vakuutuksen säästöosuutta vastaava maksuton vakuutus (vapaakirja) taikka vakuutusehtojen mukaan laskettu vakuutuksen säästöosuus (takaisinostoarvo). 13 §:n 3 momentin mukaan eläkevakuutuksen ehdoissa voidaan kuitenkin määrätä, ettei vakuutuksenottajalla ole 1 tai 2 momentissa säädettyä oikeutta saada takaisinostoarvoa.

 

Kysymyksessä olevaan vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen sovellettavien 1.4.2003 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1.14.1 mukaan asiakkaalla on vakuutetun suostumuksella oikeus kirjallisesti irtisanoa vakuutus päättymään ennen eläkeajan alkamista, jos hänellä on ehtojen kohdassa 2.5 määritelty takaisinostoperuste. Eläkeaikana asiakas ei voi irtisanoa vakuutusta. Vakuutuksen päätyttyä vakuutusyhtiö maksaa asiakkaalle takaisinostoarvon. Panttaaminen, edunsaajaa koskeva määräys tai muu vastaava seikka voivat kuitenkin rajoittaa takaisinostoarvon maksamista.

 

Vakuutusehtojen kohdan 2.5.1 mukaan vakuutusyhtiö maksaa asiakkaalle tai muulle takaisinostoon oikeutetulle vakuutuksen takaisinostoarvon, jos hän haluaa kokonaan tai osittain luopua vakuutuksesta. Takaisinoston määrä on rajattu kuolemanvaraturvalla vakuutettuun osaan vakuutussäästöstä.

 

Yrityksen ottamaa vakuutusta koskevan vakuutusehtojen kohdan 2.5.3 mukaan yrityksen omistaman vakuutuksen liittyessä työ- tai palvelusuhteeseen on takaisinosto mahdollista seuraavissa tapauksissa:

- vakuutetun työ- tai palvelusuhde päättyy muusta syystä kuin yrityksen konkurssin johdosta ja vakuutukseen on liitetty kuolemanvaraturva

- vakuutusyhtiö on muuttanut vakuutuksen laskuperusteita vakuutuksen maksutasoa korottavin vaikutuksin tai

- vakuutusyhtiö on muuttanut vakuutusehtojaan rajoittamalla vakuutusetuja.

Yrityksen omistaman vakuutuksen takaisinostoarvo on enintään kuolintapauskorvauksen suuruinen. Asiakkaan tai muun takaisinostoon oikeutetun on haettava takaisinostoa kirjallisesti vakuutusyhtiöltä kolmen kuukauden kuluessa takaisinostoperusteen syntymisestä.

 

Lautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 13 § 3 momentilla on eläkevakuutusten osalta sallittu rajoittaa vakuutusehdoissa vakuutuksenottajan takaisinosto-oikeutta. Eläkevakuutussopimuksen päämääränä on sopimuksen mukaisen eläkkeen suorittaminen vakuutetulle sovittuna aikana tulevaisuudessa.

 

Tässä tapauksessa eläkevakuutus on yrityksen ottama, joten vakuutuksen takaisinostoperusteet on lueteltu vakuutusehtojen kohdassa 2.5.3. Vakuutuksen laskuperusteita tai vakuutusehtoja ei ole muutettu, joten mahdollisena takaisinostoperusteena voi tulla kyseeseen ainoastaan ehdon ensimmäisessä alakohdassa mainittu vakuutetun työ- tai palvelusuhteen päättyminen muusta syystä kuin yrityksen konkurssin johdosta.

 

Vakuutusyhtiö on selvittänyt tulkinneensa kyseistä vakuutusehtojen kohtaa niin, että se on rinnastanut omistamassaan yrityksessä päätoimisesti työskennelleet vakuutettuna olevat yrittäjät ehtokohdassa mainittuihin työ- tai palvelusuhteessa yritykseen oleviin henkilöihin. Lautakunta katsoo, että asiakirjoihin sisältyvästä velallisselvityksestä ilmenevien D Oy:n yritystoimintaa ja palkanmaksua koskevien tietojen perusteella myös A:ta olisi pidettävä vakuutusyhtiön ilmoittaman tulkinnan mukaisena palvelusuhteessa olevaan työntekijään rinnastettavissa olevana henkilönä.

 

A:n palvelusuhteen D Oy:öön on tullut kuitenkin päättyä muusta syystä kuin yrityksen konkurssin johdosta, jotta D Oy:n konkurssipesällä olisi vakuutusehtojen mukaan oikeus eläkevakuutuksen takaisinostoon. Lausunnonpyytäjä on vedonnut D Oy:n toiminnan päättymiseen jo elokuussa 2006, minkä jälkeen yrityksellä ei ole ollut varsinaista liiketoimintaa tai työntekijöitä.

 

Edellä mainitusta velallisselvityksestä ilmenee, että konkurssipesän hoitajan käsityksen mukaan D Oy:n asioista on päättänyt ja yhtiötä on hoitanut juuri A. Velallisselvityksestä ilmenee edelleen, että yhtiön pankkitilillä on ollut runsaasti tilitapahtumia vielä mainitun toiminnan päättymisen jälkeenkin. A on mm. nostanut merkinnöillä palkkaa tai automaattinostoin D Oy:n tililtä 7.540 euroa vielä yhtiön toiminnan päättymisen jälkeen. Mainittujen seikkojen perusteella lautakunta katsoo jäävän selvittämättä, että A:n palvelusuhde D Oy:öön olisi lausunnonpyytäjän väittämin tavoin päättynyt tosiasiallisesti jo ennen D Oy:n asettamista konkurssiin 13.12.2006. Näin ollen asiassa ei myöskään ole selvitetty, että lausunnonpyytäjällä olisi vakuutusehtojen kohdan 2.5.3 mukaista takaisinostoperustetta, joten vakuutusyhtiöllä ei ole vakuutussopimukseen perustuvaa velvollisuutta vakuutuksen takaisinostamiseen.

 

Selostamillaan perusteilla lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena.