Tapahtumatiedot

Lausunnonpyytäjä kaatui 11.11.2003 vakuutuksenottajana olevan kiinteistöosakeyhtiön kunnossapitovastuun alaisella alueella ja otti kaatuessaan oikealla kädellä vastaan. Kahvia juodessaan hän huomasi kipua, jonka vuoksi hän hakeutui samana päivänä terveyskeskukseen. Lausunnonpyytäjä ei kuitenkaan päässyt lääkärin vastaanotolle ja perushoitajan sairauskertomusmerkintöjen mukaan yläraajassa ei ollut turvotuksia tai virheasentoa ja kaikki liikkeet onnistuivat eli todennäköisesti ei ollut murtumia. Lausunnonpyytäjää kehotettiin ottamaan särkylääkettä ja ottamaan yhteyttä, jos tilanne pahenee. Lausunnonpyytäjä hakeutui uudelleen terveyskeskukseen 27.11.2003, koska oikea käsi ei noussut vaakatason yläpuolelle. Kiertäjäkalvosinrepeämän epäilyn vuoksi lausunnonpyytäjä lähetettiin ultraäänitutkimukseen, jossa todettiin, ettei supraspinatusjännettä ole. Tutkimuksessa todettiin myös merkkejä degeneratiivisista muutoksista. 10.12.2003 päivätyn sairauskertomusmerkinnän mukaan olkapäästä löydettiin vanhoja vammoja, mutta todennäköisesti löydökset eivät ole peräisin nyt puheena olevasta vammasta. Koska oireet eivät helpottaneet, lausunnonpyytäjälle tehtiin 5.10.2004 olkapään tähystysleikkaus. Toimenpiteen yhteydessä tehtiin olkalisäkkeen alaisen tilan avarrusleikkaus. Repeytynyttä kiertäjäkalvosinta ei repeämän laajuuden vuoksi päästy kunnolla kiinnittämään.

Korvausta lausunnonpyytäjälle aiheutuneesta henkilövahingosta haettiin kiinteistöosakeyhtiön vastuuvakuutuksen perusteella.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä on vastuuvakuutuksesta korvattava tapaturma. Vakuutusyhtiö kuitenkin katsoi, että lausunnonpyytäjällä todettu olkapäävamma ei johdu 11.11.2003 sattuneesta tapaturmasta vaan kyse on kulumisesta aiheutuneista muutoksista. Tämän vuoksi kiinteistöosakeyhtiö ei ole korvausvastuussa olkapään hoitokuluista.

Lausuntopyyntö

Lausunnonpyytäjä on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen. Lausunnonpyytäjä toteaa, että yrittäessään estää kaatumista hän otti oikealla kädellä vastaan ja kaatui painollaan kätensä päälle. Kaatuminen oli niin voimakas ja äkillinen, että oikean käden olkapään kiertäjäkalvosin repeytyi kuten lääkärinlausunnoista ja sairauskertomuksista selviää.

Tapahtuman jälkeen lausunnonpyytäjä meni terveyskeskuksen poliklinikalle, mutta hän ei päässyt lääkärin vastaanotolle, vaan ainoastaan vs. perushoitajan hoidettavaksi. Perushoitaja ei voinut lähettää lausunnonpyytäjää jatkotutkimuksiin eikä tämä maallikkona osannut niitä tuossa vaiheessa vaatiakaan. Hän noudatti hoitajalta saamiaan ohjeita.

Lausunnonpyytäjän olkapäävaivat jatkuivat ja hän meni 27.11.2003 uudestaan terveyskeskukseen ja pääsi lääkärin vastaanotolle. Lääkäri määräsi suoritettavaksi olkapäitten ultraäänitutkimuksen. Lääkäri epäili jo tuolloin kiertäjäkalvosimen repeytymää. Ultraäänitutkimuksessa selvisi, että lausunnonpyytäjällä on olkanivelessä myös rappeumamuutoksia ja jonkin verran nivelrikkoa. Rappeumamuutos näyttäisi lausunnonpyytäjän käsityksen mukaan olevan vähämerkityksistä, marginaalista.

Terveyskeskuslääkäri on potilaskertomuksessa 10.12.2003 kirjoittanut, että tutkimuksessa oli ilmennyt kulumia ja että tutkimuslöydökset todennäköisesti eivät ole nyt puheena olevasta vammasta peräisin. Tämän johdosta lausunnonpyytäjä huomauttaa, että kyseinen lääkäri 4.8.2004 päivätyssä lausunnossa, kuvatessaan vamman laatua, toteaa mm., että kysymyksessä on marraskuussa 2003 sattunut liukastumisvamma. Lausunnonpyytäjän käsityksen mukaan lääkärinlausunnosta voidaan perustellusti päätellä, että kyseinen lääkäri kuitenkin katsoo olkapäävaivat liukastumisesta johtuviksi. Potilaskertomukseen 10.12.2003 kirjattu maininta löydösten todennäköisestä alkuperästä ei lausunnonpyytäjän näkemyksen mukaan osoita sitä, että löydösten alkuperä olisi tuossa vaiheessa selvitetty.

Myöskään muut potilaskertomuksesta ilmenevät maininnat kulumavioista eivät tarkoita sitä, että nyt kysymyksessä olevat vammat olisivat kulumavikoihin syy-yhteydessä.

Lausunnonpyytäjä viittaa myös muihin lääkärinlausuntoihin ja katsoo, että näiden selvitysten perusteella vakuutusyhtiön johtopäätös siitä, että kyse on kulumisesta aiheutuneista muutoksista on väärä. Syy-yhteys kaatumisen ja olkanivelen vamman välillä on selvä ja lausunnonpyytäjä on oikeutettu anomiinsa korvauksiin.

Kivusta ja särystä korvauksena suoritettu 200 euroa ja lääkärinlausunnoista korvattu 45 euroa ei ole missään tapauksessa kohtuullinen määrä ottaen huomioon vamman laatu ja tarvittavat hoidot. Vamma on pysyvä, kipuja ja särkyjä on jatkuvasti ja hoitotoimenpiteet ovat aiheuttaneet runsaasti kustannuksia.

Vakuutusyhtiö on suositellut taloyhtiötä suorittamaan lausunnonpyytäjälle korvausta kivusta ja särystä B1-vammaluokan alarajan mukaisesti. Lausunnonpyytäjän näkemyksen mukaan vammaluokka on ainakin luokkaa C1 ottaen huomioon tarvittu leikkaushoito ja vamman pysyvyys.

Lausunnonpyytäjän mielestä kulumalöydöksillä ei ole vaikutusta edes paranemisen mahdolliseen hidastumiseen. Sanotuilla löydöksillä ei voi olla minkäänlaista vaikutusta, koska vaivat ja viat alkoivat vasta kaatumisen jälkeen. Lausunnonpyytäjä vaatii myös pysyvän vian ja haitan korvaamista sekä lääke-, hoito- ynnä muiden vammasta aiheutuneiden kulujen korvaamista.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa antamaansa korvauspäätökseen ja katsoo, että valituksessa ei ole tuotu esiin uusia asiassa tehtyyn ratkaisuun vaikuttavia seikkoja, minkä vuoksi vakuutusyhtiö katsoo, ettei ratkaisua ole syytä muuttaa. Lausunnonpyytäjällä on heti tapaturman jälkeen todettu kiertäjäkalvosimen rappeumasairaus ja siinä havaittu repeämä on vanhaa perua eikä liity tapaturmaan 11.11.2003.

Vakuutuksenottajan vastine

Vakuutuksenottajana oleva kiinteistöosakeyhtiö on puhelimitse ilmoittanut lautakunnalle, ettei sillä ole lisättävää asiaan.

Asiantuntijalausunto

Lautakunta on pyytänyt asiassa lausunnon pysyvänä asiantuntijana käyttämältään ortopedian ja traumatologian dosentti Timo Niinimäeltä.

Niinimäki toteaa, että vammamekanismina oli 66-vuotiaan miehen kaatuminen liukastuessa, jolloin hän sai oikean olkapään vamman. Lausunnonpyytäjä oli kertomansa mukaan ottanut oikealla kädellä vastaan. Hän hakeutui samana päivänä terveyskeskukseen, jossa sai neuvon odotella jonkin aikaa ja katsoa miten tilanne kehittyy. Kahden viikon kuluttua olkanivel oli edelleen liikerajoitteinen ja aristava. Ultraäänitutkimuksessa todettiin olkanivelen nivelrikkomuutoksia ja kiertäjäkalvosimen etuosa puuttui kokonaan. Lausunnonpyytäjä lähettiin ortopedin vastaanotolle ja tämä tähysti ja operoi olkapään, mutta tulos ei vastannut tilannetta ennen tapaturmaa.

Niinimäki toteaa, että vammamekanismi on ollut lievähkö ja on saattanut aiheuttaa vaurioita. Rappeutuneen kiertäjäkalvosimen repeytyminen on mahdollista, mutta ultraäänitutkimuksen ja lausunnonpyytäjän iän perusteella ei voi olla varma siitä, repesikö kiertäjäkalvosin nyt vai oliko se aikaisemmin rappeutuman vaikutuksesta repeytynyt ilman tapaturmaa.

Koska kysymyksessä on vastuuvakuutus, jossa hoitotoimenpiteillä pyritään palauttamaan tila mahdollisimman lähelle sitä, mitä se oli ennen tapaturmaa, ovat lääkärikäynnit, röntgentutkimukset ja ultraäänitutkimukset ja fysioterapia olleet tarpeen. Kohtuullinen hoitoaika on kuusi kuukautta ja sen jälkeen jatkuvien oireiden on katsottava johtuvan tapaturmasta riippumattomasta olkanivelen kiertäjäkalvosimen rappeutumasta.

Niinimäki toteaa, että lausunnonpyytäjän olkapää kipeytyi kaatumisen seurauksena. Terveen kiertäjäkalvosimen ei tiedetä repeävän kuvatuissa tilanteissa. Ultraäänitutkimuksen perusteella kyseessä on ollut laaja-alainen kiertäjäkalvosimen repeytymä, jossa on mukana myös tulehdus- ja rappeutumamuutoksia. Lausunnonpyytäjän iässä kiertäjäkalvosimessa on rappeutumamuutoksia yleisesti. Tiedetään, ettei terve kiertäjäkalvosin repeä esimerkiksi äkillisessä liikkeessä tai vastaavassa, vaan tarvitaan huomattavasti voimakkaampi vamma, esimerkiksi sellainen, jossa olkanivel menee sijoiltaan. Jos olkanivel olisi ollut rappeutumaton, olisi se parantunut muutamassa viikossa ilman erityisiä toimenpiteitä. Kun kyseessä on vastuuvakuutus, hoito pyritään toteuttamaan niin, että tapaturmassa aiheutunut vaurioituminen ehtii korjautua. Tässä alkuvaiheen oireista voi päätellä, ettei kyseessä ole laaja, tuore kiertäjäkalvosimen repeytymä. Vammamekanismi ja oireiden lievyys tapaturman jälkeen eivät sovi sellaiseen. Olkapäähän on kohdistunut kylläkin venähdysvamma, jonka paranemisaika olosuhteet huomioon ottaen on noin kuusi kuukautta. Sen jälkeen jatkuvat oireet johtuvat tapaturmasta riippumattomasta olkanivelen rappeutumasta.

Tapaturmasta aiheutuneen kivun ja säryn Niinimäki katsoo kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen vammaluokkaan B1, luokan keskitasoon.

Lausunnonpyytäjän lisäkirjelmä

Asiantuntijalausunnon johdosta lausunnonpyytäjä toteaa vielä, että hänen oman näkemyksensä mukaan kiertäjäkalvosimen repeämä johtui kaatumisesta. Lausunnonpyytäjällä ei ollut ennen kaatumista minkäänlaisia ongelmia olkapäänsä kanssa. Vaivat alkoivat heti kaatumisen jälkeen. Syy-yhteys kaatumisen ja olkapään vamman kanssa on ilmeinen. Lausunnonpyytäjä korostaa, että hänellä havaitut rappeumat ovat marginaalisia, eivätkä ne voi olla syynä kiertäjäkalvosimen repeytymiseen. Lausunnonpyytäjän mielestä vanhemmilla ihmisillä pienempikin revähdysvamma voi aiheuttaa kiertäjäkalvosimen repeämän. Lausunnonpyytäjän kaatuminen on ollut voimakas ja äkillinen. Lausunnonpyytäjä huomauttaa vielä, että hänen mielestään leikkaus suoritettiin liian myöhään ja tämän vuoksi olkapäätä ei saatu kuntoon, koska vauriokohdassa oli tapahtunut ”kuivettumista”.

Vakuutuslautakunnan lausunto

Kiinteistövakuutukseen liittyvän vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 2.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjaan merkityn kiinteistön omistajana toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus saada korvausta sairaanhoitokustannuksista ja muista vahingosta aiheutuneista kuluista, tulojen tai elatuksen vähentymisestä, kivusta ja särystä sekä viasta tai muusta pysyvästä haitasta.

Voimassa olevan oikeuden mukaan henkilövahingon korvaamisen edellytyksenä on, että vahingonkärsijän vamman tai sairauden voidaan todeta olevan syy-yhteydessä vahingonaiheuttajan tekoon tai laiminlyöntiin. Velvollisuus näyttää toteen syy-yhteyden olemassaolo on korvausta vaativalla. Syy-yhteyden arvioinnissa avainasemassa on lääketieteellinen näyttö eli lääkärien tekemät havainnot ja heidän soveltamansa kokemussäännöt. Viime kädessä syy-yhteyskysymys on kuitenkin luonteeltaan oikeudellinen. Harkinnassa otetaan lääketieteellisen selvityksen ohella huomioon muutkin seikat, joiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä syy-yhteyden olemassaolosta tai sen puuttumisesta.

Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että lausunnonpyytäjä (syntynyt 1937) kaatui 11.11.2003 ottaen kaatuessaan oikealla kädellä vastaan. Hän hakeutui myöhemmin samana päivänä terveyskeskukseen yläraajassa tuntuneen kivun vuoksi. Perushoitajan suorittamassa kliinisessä tutkimuksessa ei todettu turvotuksia eikä virheasentoja ja yläraajan kaikki liikkeet onnistuivat. Kahden viikon kuluttua olkanivel oli edelleen liikerajoitteinen ja aristava. Ultraäänitutkimuksessa todettiin olkanivelessä nivelrikkomuutoksia ja kiertäjäkalvosimen etuosan todettiin puuttuvan kokonaan. Olkapäätä yritettiin hoitaa fysikaalisella hoidolla sekä kortisoni-injektioilla, mutta niistä oli vain tilapäinen apu. Sairauskertomusten mukaan lausunnonpyytäjä oli loukannut olkapäänsä myös aikaisemmin. Lausunnonpyytäjälle tehtiin 5.10.2004 tähystys, jonka yhteydessä tehtiin olkalisäkkeen alaisen tilan avarrusleikkaus ja kiertäjäkalvosimen korjaus. Repeymän laajuuden vuoksi hyvään korjaustulokseen ei kuitenkaan ollut mahdollisuuksia. Oikeaan olkapään liikelaajuudet jäivät tapaturmaa edeltävää tilaa huonommiksi.

Kiertäjäkalvosinrepeämä voi kehittyä puhtaasti sisäsyntyisenä sairausperäisenä muutoksena, mutta se voi olla myös vammaperäinen. Vallitsevan lääketieteellisen näkemyksen mukaan terve kiertäjäkalvosin ei repeydy kaaduttaessa käden varaan. Iäkkäämmillä ihmisillä kiertäjäkalvosimessa on yleensä rappeutumamuutoksia ja jo pienikin voima riittää repäisemään kiertäjäkalvosimen. Jopa raskas nosto voi aiheuttaa repeämän. Iän mukanaan tuomien rappeutumamuutosten lisäksi myös olkalisäkkeen alaisen tilan ahtaus voi myötävaikuttaa repeytymän syntymiseen. Kuvantamistutkimukset ja leikkauslöydökset eivät anna ratkaisevaa tietoa siitä, onko kyse sairaussyntyisestä vai vammaperäisestä repeämämuutoksesta. Lääketieteellisen kokemuksen mukaan repeämäkehitykseen ovat usein vaikuttamassa molemmat tekijät siten, että kiertäjäkalvosinrepeämä todetaan varsin vähäisen vamman tai tapaturman jälkeen. Tuore ja selkeästi vammaperäinen kiertäjäkalvosinrepeämä aiheuttaa yleensä kuitenkin voimakkaat ja välittömät oireet.

Vammaperäisen kiertäjäkalvosinrepeämän akuutit oireet ovat vamman syntyessä tuntuva äkillinen kipu sekä yläraajan selkeät liikerajoitukset. Lausunnonpyytäjän alkuvaiheen lievistä oireista voi päätellä, ettei kyseessä ole ollut laaja, tuore kiertäjäkalvosimen repeämä. Rappeutumaperäinen kiertäjäkalvosimen vähittäinen ohentuma ja repeämä voi olla täysin oireeton ja tulla ilmi vasta jonkin tapaturman aiheuttaman kiputilan seurauksena.

Käytettävissään olevan selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella lautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjällä ultraääni- ja tähystystutkimuksissa todettu laaja-alainen kiertäjäkalvosimen repeytymä johtuu lähinnä rappeutumamuutoksista. Kaatuminen on kuitenkin todennäköisesti pahentanut oireita, minkä vuoksi pahentumisen osuus tulee korvata vastuuvakuutuksesta.

Lautakunta katsoo, että kaatumisen aiheuttaman pahentumisen osuutena tulee korvata lausunnonpyytäjän tutkimus- ja hoitokulut kuudelta kuukaudelta tapaturman jälkeen. Tämänjälkeisten oireiden on katsottava johtuvan tapaturmasta riippumattomasta olkanivelen kiertäjäkalvosimen rappeutumasta. Pitkittyneiden oireiden syyn selvittämiseksi tehty tähystystutkimus oli tarpeellinen sen selvittämiseksi, johtuvatko oireet kyseisestä tapaturmasta. Lausunnonpyytäjälle ei ollut tätä ennen tehty tähystystutkimusta. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että myös tähystystutkimus tulee korvata vahingon laajuuden selvittelykuluna.

Lausuntopyynnön mukaan kivusta ja särystä on korvattu 200 euroa, mikä on vammaluokan B1 alarajan mukainen korvaus. Vammaluokassa B1 liikennevahinkolautakunnan normien mukaiset korvaukset ovat vaihdelleet 200 – 1.000 euroon. Käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta katsoo lausunnonpyytäjälle kaatumisesta aiheutuneen kivun ja säryn kuuluvan vammaluokkaan B1. Lautakunta pitää asianmukaisena korvauksena kivusta ja särystä 600 euroa.

Edellä olevan perusteella lautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjän hoitokulut tulee korvata vastuuvahingosta aiheutuneina kuudelta kuukaudelta tapaturmasta lukien ja lisäksi tulee korvata tähystystutkimus. Kivusta ja särystä tulee maksaa 400 euroa lisäkorvausta.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen. Sihteerinä toimi Haapasaari.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA