Tapahtumatiedot

Vakuutuksen kohteena oli asiakkaan (A) ja hänen puolisonsa (B) yhdessä omistama omakotitalorakennus koti-irtaimistoineen. Väestörekisterimerkintöjen mukaan A ja B olivat muuttaneet kiinteistölle asumaan 12.3.2014. Rakennus ja irtain tuhoutuivat palovahingossa kesäkuussa 2014.

Tuomioistuin katsoi selvitetyksi, että B oli sytyttänyt tulipalon tahallaan. Se tuomitsi B:n rangaistukseen muun ohella törkeästä vahingonteosta. Tuomion mukaan teon taustalla oli ollut riita A:n kanssa, ja B oli halunnut vahingoittaa A:n omaisuutta ja itseään. Samassa yhteydessä B oli ampumalla aiheuttanut vakavaa vaaraa A:lle ja muille lähistöllä olleille ihmisille.

Vakuutusyhtiö maksoi A:lle 3.500 euron korvauksen hänen henkilökohtaisesta irtaimistostaan kuten vaatteista. Yhtiö epäsi korvauksen muun irtaimen ja rakennuksen osalta vedoten B:n tahallisuuteen ja samastamiseen. Rakennus oli yhteis­omistuksessa, ja rakennusta ja irtainta yhtiön mukaan käytettiin yhteisessä talou­­dessa.

Asiakkaan valitus

A vaatii, että vakuutusyhtiö maksaa hänen osuutensa rakennuksen ja irtaimiston vakuutuskorvauksesta alentamattomana. Lisäksi A vaatii, että hänen henkilökohtaisen irtaimistonsa arvoksi tulee katsoa 30.000 euroa. A:n omistamaan irtaimistoon kuului muun ohella arvokkaita huonekaluja.

Samastaminen

Samastamista koskevaa lainkohtaa ei voi tulkita laventavasti vakuutusyhtiön eduksi. Omaisuuden yhdessä käyttäminen on ymmärrettävä sen mukaan, mitä voidaan pitää asianomaisissa olosuhteissa tavanomaisena.

Asiakas katsoo, että samastamissäännöksen mukainen yhteiselämä ja yhteiskäyttö olivat jo päättyneet ennen palovahinkoa. A oli ennen vahinkoa ilmoittanut puhelimitse B:lle, että hänen omistamansa mökkikiinteistö on siitä lähtien hänen kotinsa, mikä tarkoittaa sitä, että A oli jo ennen tulipaloa ilmoittanut B:lle yhteiselämän ja yhteisasumisen päättyneen. Asiakas viittaa puhelintiedoistaan olevaan selvitykseen.

Samastaminen ei tule kyseeseen pelkän yhteisomistussuhteen perusteella, vaan lisäksi edellytetään omaisuuden yhteiskäyttöä. Tällaista olosuhdetta ei ollut olemassa enää vahinkohetkellä. B oli A:n eroilmoituksen saatuaan polttanut talon kostoksi. B:n tarkoitus tuhota kaikki osoittaa hänenkin käsittäneen yhteiselämän päättyneen. A katsoo omaisuutensa olleen vahinkohetkellä yksinomaan hänen käytössään.

A ja B olivat asuneet vasta kolme kuukautta yhdessä, ja kiinteistöä oltiin kunnostamassa asuttavaksi. Yhteiskäyttö ei ollut ehtinyt vakiintua, ja sen estivät riitaisuus ja B:n tuhoisa käyttäytyminen. Yhteiselämän lopettamista koskevan ilmoituksen jälkeen A ei millään tavalla voinut vaikuttaa B:n toimintaan.

B:n mielentila ja syyntakeisuus

A katsoo, ettei B ollut syyntakeinen palon sytyttäessään. Hänellä oli vakava mielentilan häiriö, ja hänen menettelynsä oli ylipäätään täysin häiriintynyttä ja sekavaa sisältäen muun ohella silmitöntä ampumista ihmisiä päin. B oli myös patologisessa alkoholipäihtymyksessä vahingon aiheuttaessaan. Aiemmin päihtyneenä ollessaan B oli muun muassa pahoinpidellyt A:ta. Alkoholin nauttiminen aiheuttaa B:ssä sellaisen sekavuustilan, jolloin hän ei enää vastaa teoistaan.

Toisen yhtiön korvauspäätös

Toinen vakuutusyhtiö on samankaltaisessa vahinkotilanteessa maksanut vakuutetun osuuden hänen aviopuolisonsa tahallaan sytyttämän palon aiheuttamasta vahingosta. Nyt riidanalainen ratkaisu poikkeaa tuosta toisesta ratkaisusta.

Kohtuuttomuus

Vakuutusehtoihin perustuva korvauksen epääminen johtaa joka tapauksessa kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisella tavalla kohtuuttomuuteen kuluttajan kannalta.

B on kohdistanut käsittämätöntä väkivaltaa A:han. A:lla ei ollut mitään yhteyttä vahingon syntymiseen eikä myöskään mahdollisuutta estää sitä. Kokonaisharkinnassa on otettava huomioon myös B:n mielentila. Lisäksi A on vahingon johdosta joutunut taloudelliseen ahdinkoon, koska hän oli ottanut kiinteistön hankintaa varten luoton, jonka maksuvelvollisuus hänelle jää hankitun omaisuuden tuhoutumisen jälkeenkin. B on saanut vankeusrangaistuksen, eikä ole oletettavaa, että hän kykenisi vastaamaan yhteisvastuullisen luoton hoitamisesta.

Vakuutusyhtiön vastine

Yhtiö pitää riidattomana, että B oli tuomiosta ilmenevin tavoin aiheuttanut palon tahallaan.  Vakuutussopimuslain 30 §:n ja yleisten sopimusehtojen mukaan vakuutusyhtiö on tällöin vastuusta vapaa B:tä kohtaan.

Samastaminen

Ennen vahinkoa A ja B olivat asuneet noin kolme kuukautta yhdessä, yhteisesti omistamallaan kiinteistöllä. Vakuutusyhtiö pitää selvänä, että A ja B olivat asuneet pysyväisluonteisesti samassa taloudessa ja käyttäneet vakuutettua omaisuutta yhdessä. Yhtiö perustaa samastamisen sekä vakuutussopimuslain 33 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaiseen yhteisomistukseen että 3 kohdan mukaiseen yhteistaloudessa asumiseen.

A:n viittaamalla vahinkopäivänä lähetetyllä tekstiviestillä ei vakuutusyhtiön mukaan ole vaikutusta samastamiseen. A ja B olivat asuneet yhteistaloudessa vahinkohetkelläkin. A on vaihtanut osoitteensa väestötietojärjestelmään vahinkopäivää seuranneena päivänä. Myös tapauksen tosiasialliset olosuhteet, kuten yhteisten käyttötavaroiden oleminen talossa vahinkoon asti, viittaavat siihen, että A ja B ovat asuneet yhteistaloudessa vahinkohetkellä. Tekstiviesti tai A:n subjektiivinen käsitys eivät voi muuttaa tapahtumahetken tosiasiallista tilaa. Lisäksi vaikka katsottaisiinkin, ettei A:n ja B:n välille olisi muodostunut yhteistä taloutta, samastamisen edellytykset täyttyvät jo sen perusteella, että he olivat omistaneet kiinteistön yhdessä ja käyttäneet sitä yhdessä aina vahinkotapahtumaan asti.

A:n mukaan hän ei ollut voinut vaikuttaa B:n menettelyyn. Vakuutusyhtiö viittaa ennakkopäätökseen KKO 2001:52 ja katsoo, ettei tässä tapauksessa ole esitetty mitään poikkeuksellisia syitä, joiden perusteella B:n tahalliseen menettelyyn ja samastamiseen ei voitaisi vedota. B:n toiminnan yllättävyys ei estä samastamista. Vakuutetun on kannettava riski myös samastettavan henkilön toiminnan odottamattomuudesta.

Samastamisen edellytykset eivät täyty A:n henkilökohtaisessa käytössä olleen omaisuuden kuten vaatteiden osalta. Siltä osin vakuutusyhtiö on jo maksanut A:lle 3.500 euron korvauksen toimitetun vahinkoluettelon perusteella.

Toisen yhtiön korvauspäätös

A:n viittaamaa toisen yhtiön korvausratkaisua tai siinä sovellettuja ehtoja ei ole lähemmin perusteltu. Toisen yhtiön eri asiassa antama korvauspäätös ei ole merkityksellinen nyt käsillä olevaa riitaa arvioitaessa.

B:n mielentila ja syyntakeisuus

Käräjäoikeuden tuomiossa ei ole miltään osin viitattu siihen, että B olisi ollut syyntakeeton vahingon aiheuttaessaan tai että asiassa olisi pyydetty mielentilatutkimusta. Oikeus on katsonut B:n aiheuttaneen vahingon tahallaan ja tuominnut hänet siitä rangaistukseen. Mahdollinen itse aiheutettu alkoholipäihtymys ei poista vahingonaiheuttajan vastuuta eikä aikaansaa syyntakeettomuutta.

Kohtuuttomuus

Vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutussopimuslain ja lain sisällön mukaisten yleisten sopimusehtojen soveltaminen ei voi johtaa kohtuuttomuuteen tässä asiassa.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käyttöön on toimitettu vahinkokiinteistön kauppakirja ja lainhuutotodistus, joista ilmenee A:n ja B:n yhteisomistajuus, ja A:n vahingon jälkeen laatima irtaimistoluettelo rakennuksessa olleesta irtaimesta.

Lisäksi on toimitettu selvitys A:n ja B:n vahinkopäivänä toisilleen lähettämien tekstiviestien sisällöstä. Niistä ilmenee A:n halunneen lopettaa suhteensa B:hen.

Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee tapahtumien taustalla ollut riita ja se, että B oli sytyttänyt palon tahallaan. Tuomiosta ei ilmene B:n alentuneeseen syyntakeisuuteen tai syyntakeettomuuteen liittyviä seikkoja.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

B on aiheuttanut palovahingon tahallaan. Asiassa on kyse siitä, täyttyvätkö samastamisen edellytykset A:n ja B:n välillä ja onko vakuutusyhtiöllä oikeus evätä A:lle maksettava korvaus B:n menettelyn perusteella. A on vedonnut myös kohtuuttomuuteen.

Asiassa on riidatonta, että A:n henkilökohtaisessa käytössä olleen omaisuuden osalta samastamisen edellytykset eivät täyty. Tältä osin kyse on siitä, onko yhtiön jo maksama 3.500 euron korvaus määrältään oikea.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Lain 33 §:n 1 momentin mukaan mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:

1) joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta;

2) joka omistaa vakuutetun omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa ja käyttää sitä yhdessä hänen kanssaan; tai

3) joka asuu vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttää vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan.

Lain 36 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantaja ei saa vastuusta vapautuakseen tai sen rajoittamiseksi vedota tämän luvun säännöksiin, jos vakuutettu aiheuttaessaan vakuutustapahtuman taikka laiminlyödessään suojeluohjeen noudattamisen tai pelastamisvelvollisuuden oli kahtatoista vuotta nuorempi tai sellaisessa mielentilassa, ettei häntä olisi voitu tuomita rangaistukseen rikoksesta. Mitä tässä säädetään, ei sovelleta 28 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa.

Lainkohdan 3 momentin mukaan mitä tässä pykälässä säädetään vakuutetusta, sovelletaan myös 33 §:ssä tarkoitettuun henkilöön.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohdissa 7.1 ja 8 on vakuutussopimuslain 30 ja 33 §:ää vastaavat määräykset.

Asian arviointi

Toisen vakuutusyhtiön korvauspäätös

Kunkin vakuutusyhtiön korvausvastuu arvioidaan lain ja kyseisen yhtiön soveltamien vakuutusehtojen mukaan. Toisen yhtiön eri asiassa tekemä korvauspäätös ei velvoita nyt kyseessä olevaa vakuutusyhtiötä.

Samastamisen edellytykset

Vahinkokiinteistö oli A:n ja B:n yhteisomistuksessa vahinkohetkellä, ja he olivat asuneet siellä yhdessä noin kolme kuukautta ennen vahinkoa. Vakuutussopimuslain 33 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohtien mukaiset edellytykset yhteisomistajuudesta ja yhteisestä taloudesta täyttyvät, ja vakuutettu rakennus ja koti-irtain olivat myös olleet lainkohdan edellyttämällä tavalla A:n ja B:n yhteisessä käytössä vahinkopäivään asti.

A on vedonnut vahinkopäivänä B:lle lähettämäänsä tekstiviestiin ja katsonut yhteisen käytön ja yhteisen talouden päättyneen viestin lähettämiseen. A:n irtai­misto ja heidän yhteiset tavaransa olivat kuitenkin vielä yhteisessä asunnossa, eikä hän ollut ryhtynyt järjestämään asumistaan uudelleen. Lautakunta katsoo, että A:n ja B:n yhteinen talous ja asuinomaisuuden yhdessä käyttäminen eivät olleet päättyneet vielä vahinkohetkellä.                                       

Syyntakeisuus

Vakuutussopimuslain 36 §:n 1 momentissa tarkoitetaan vahingonaiheuttajan rikosoikeudellista syyntakeettomuutta. Palon sytyttämisen osalta B on tuomittu rangaistukseen tahallisesta rikoksesta. Oikeus oli siten arvioinut B:n olleen syyntakeinen. Lautakunnalle esitetystä selvityksestä ei ilmene perusteita arvioida asiaa toisin.

Kohtuuttomuus

Vakuutusyhtiön soveltamat vahingon aiheuttamista ja samastamista koskevat vakuutusehdot ovat vakuutussopimuslain sisällön mukaisia. Tämän vuoksi ne eivät ole itsessään kohtuuttomia.

Lautakunta toteaa kuitenkin, että korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2001:52 on arvioitu muun ohella sitä, johtiko vakuutussopimuslain sisällön mukaisen samastamisehdon soveltaminen yksittäistapauksessa kohtuuttomuuteen. Ennakkopäätös huomioon ottaen Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että tahallisessakin vahingossa voidaan samastamisehdon osalta arvioida sitä, johtaako ehdon soveltaminen kuluttajan kannalta kohtuuttomuuteen kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla. Tämän perusteella lautakunta katsoo voivansa arvioida myös nyt käsillä olevassa riidassa sitä, johtaako sinänsä lain mukaisten vakuutusehtojen soveltaminen asiakkaan kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätösten KKO 2001:52 ja KKO 2002:89 mukaan samastamissääntelyn tarkoituksena on se, että samastettavan henkilön moitittava menettely sinänsä aiheuttaa samat seuraamukset kuin vakuutetun vastaava menettely. Samastamissäännöksen tulkinnassa on otettava huomioon säännöksen tarkoitus ohjata sellaisten henkilöiden käyttäytymistä, jotka voivat vaikuttaa vakuutustapahtuman sattumiseen.

Nämä seikat huomioon ottaen se, että samastettavan henkilön menettely on odottamatonta tai vakuutetun vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella, ei lautakunnan näkemyksen mukaan ole lähtökohtaisesti peruste poiketa lain mukaisesta lopputuloksesta. Tapauksessa ei ole selvitystä siitä, että B vahingon aiheuttaessaan olisi ollut rikosoikeudellisesti syyntakeeton tai alentuneesti syyntakeinen.

A on lisäksi viitannut B:n teon taloudellisiin seuraamuksiin. Vakuutuslautakunnalle ei kuitenkaan ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella lautakunta olisi voinut arvioida A:n taloudellista tilannetta. Erityisesti asuntolainan osalta lautakunta kiinnittää huomiota siihen, että kiinnityksenhaltijalla on vakuutussopimuslain 62, 65 ja 66 §:n sekä maakaaren 17 luvun 8 §:n mukainen itsenäinen oikeus pantatun kiinteistön vahingoittumisesta maksettavaan vakuutuskorvaukseen.

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta ei ole voinut todeta, että lain mukaisten vakuutusehtojen soveltaminen johtaisi tässä tapauksessa A:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.

Vahingon määrä A:n henkilökohtaisen irtaimen osalta

Samastamisen ulkopuolelle jäävään A:n henkilökohtaiseen omaisuuteen kuuluvat ne esineet, joita A ja B eivät käyttäneet yhdessä. Näitä ovat A:n vaatteet, kosmetiikka ja muut vastaavat henkilökohtaiset tavarat.

Toimitetussa irtaimistoluettelossa ei ole yksilöity esineiden hintoja. Vakuutuslautakunta ei ole voinut todeta, että vakuutusyhtiön maksama 3.500 euron korvaus ei riittäisi kattamaan A:n henkilökohtaisia esineitä.

Lopputulos

Esitetyn selvityksen perusteella B oli aiheuttanut palovahingon tahallaan ja olosuhteissa, joissa hänet voitiin samastaa A:han. Vakuutusyhtiöllä on tällöin lain ja sopimusehtojen mukaan oikeus evätä myös A:lle maksettava korvaus lukuun ottamatta A:n henkilökohtaista omaisuutta, joka ei ollut hänen ja B:n yhteisessä käytössä.

Vakuutuslautakunta ei ole voinut todeta lain mukaisten ehtojen soveltamisen johtavan tässä tapauksessa kuluttajan kannalta kohtuuttomuuteen. Lautakunta ei myöskään ole voinut todeta A:n henkilökohtaisesta omaisuudesta maksettua korvausta määrältään riittämättömäksi. Lautakunnalla ei siten ole perusteita suosittaa enemmän korvauksen maksamista A:lle.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Raulos

Jäsenet:

Sario

Siirala

Uimonen

Vaitomaa