Tapahtumatiedot

R.N. (s.17.3.1945) oli ollut työsuhteessa E Oy:öön 1.8.1971 alkaen ja työsuhteen perusteella oikeutettu E Oy:n eläkekassan lisäeläkkeeseen. Hän työskenteli 1.9.1978 - 31.8.1980 E Oy:n tytäryhtiön B.V.:n palveluksessa ulkomailla. Tätä varten hänen ja E Oy:n välillä oli tehty 29.8.1978 erillinen toimisopimus, joka oli myös sopimus R.N.:n eläkekertymän hoidosta ja takaamisesta ulkomaanpalvelun ajalta. Lisäsopimuksella 20.3.1979 oli sovittu vielä eläkemaksuista E Oy:n eläkekassaan, jonka jäsen R.N. oli myös ulkomaan palvelunsa ajan.

Ulkomaantyön jälkeen R.N. jatkoi E Oy:n ja sittemmin sen toisen tytäryhtiön F Oy:n palveluksessa ja kuului edelleen eläkekassaan. Kun F Oy:n liiketoiminnot siirrettiin FL-yhtiölle, siirtyi R.N. sen palvelukseen vanhana työntekijänä. Tähän liittyen E Oy:n eläkekassa antoi hänelle 3.12.1986 vapaakirjan aiemman palvelussuhteen perusteella kertyneestä lisäeläkkeestä. Vapaakirjan mukaan vanhuuseläkkeen määrä oli 821,63 mk/kk (indeksitasossa 1165) ja vapaakirjaan sisältyivät myös työkyvyttömyyseläke ja perhe-eläke. Vapaakirjan mukaan siinä mainitut eläke-edut suoritettaisiin eläkekassan vapaakirjan päiväyksen aikana voimassa olevissa säännöissä säädetyllä tavalla ja ehdoilla. 

Eläkekassa purettiin ja sen lisäeläkkeitä koskeva eläkevastuu vakuutettiin vuonna 2001 henkivakuutusyhtiöstä otetulla ryhmäeläkevakuutuksella. Vakuutusyhtiö lähetti R.N.:lle 20.5.2002 ilmoituksen hänen eläkekassalta saamansa vapaakirjan vakuuttamisesta vakuutusyhtiössä. Lisäeläke maksettaisiin R.N.:n täytettyä eläkeiän tai mikäli hänelle sitä ennen myönnettäisiin lakisääteinen työkyvyttömyyseläke. Kun R.N. joutui irtisanotuksi työstään 1.2.2005, hän tiedusteli eläkeoikeuttaan vakuutusyhtiöstä.

Vastauksessa 14.4.2005 vakuutusyhtiö totesi, että R.N.:lle oli karttunut lakisääteistä TEL-eläkettä koko ajalta 1.8.1971 - 30.11.1986 eläkepalkan 3.057,13 eur/kk (vuoden 2005 taso) mukaan. Hän oli ollut lisäeläketurvan osalta vakuutettuna eläkekassassa 30.11.1986 saakka. Eläkekassan purun yhteydessä vapaakirja on vakuutettu vakuutusyhtiössä. Eläkekassan vapaakirjassa oli ilmoitettu eläkkeen enimmäismäärä, mutta vapaakirjaeläkkeen lopullinen määrä laskettaisiin vasta eläkkeen alkaessa. Vapaakirjassa on huomautus siitä, että eläkkeet yhteensovitetaan sääntöjen 28 §:n mukaisesti. Samoin toimittaisiin ryhmäeläkevakuutuksessa eli eläkkeen määrä yhteensovitetaan eläketapahtuman yhteydessä. Kokonaiseläke voi olla enintään 66 prosenttia eläkekassan vapaakirjapalkasta.

Vapaakirja ilman yhteensovitusta oli 259,88 euroa kuukaudessa vuoden 2005 tasossa. Vakuutusyhtiön esittämän arviolaskelman mukaan R.N.:n lakisääteinen eläke olisi kuitenkin niin korkea, ettei lisäeläkettä jäisi yhteensovituksen jälkeen maksettavaksi. Eläkekassan jäsenellä oli kuitenkin aina oikeus omia omamaksuosuuksia vastaavaan eläkkeeseen, joka oli 8,89 e/kk indeksitasossa 2191.

R.N.:lle myönnettiin lakisääteisenä työeläkkeenä 62-vuotiaana vanhuuseläke työttömyyseläkkeen sijasta. R.N. haki vapaakirjaan perustuvaa lisäeläkettä vakuutusyhtiöltä 31.12.2009 päiväämällään hakemuksella.

Vakuutusyhtiön päätökset

Päätöksessä 29.3.2010 vakuutusyhtiö ilmoitti R.N.:llä olevan oikeus lisäeläke-vakuutuksen mukaiseen vanhuuseläkkeeseen 1.4.2010 alkaen. Eläkkeen määrä oli 10,65 eur/kk vuoden 2010 tasossa.

R.N.:n yhteydenottojen johdosta 8.4.2010 antamassaan selvityksessä vakuutus-yhtiö totesi tarkistaneensa eläkkeen laskennan ja että se oli sopimuksen mukaan oikein laskettu. Eläkekassan vapaakirjassa oli ilmoitettu markkamääräinen vanhuuseläke, mutta todettu, että tuo määrä vakuutetaan eläkekassan säännöissä olevilla ehdoilla. Vapaakirjassa ilmoitettu määrä oli maksimieläke, joka kassasta olisi maksettu, ellei rajoitus/yhteensovitus olisi sitä pienentänyt.

Vakuutussopimuksessa vanhuuseläkevapaakirjaa rajoitetaan niin, että vapaakirjan saaneen kokonaiseläketaso on enintään 66 % vapaakirjaeläkkeen perusteena olevasta palkasta. Eläkepalkkana käytetään vapaakirjan laskennassa käytettyä palkkaa tarkistettuna eläkkeen alkamisvuoden tasoon työeläkeindeksillä ja 1.1.2005 lukien palkkakertoimella. Vapaakirjan perusteena oleva palkka on vapaakirjalaskelmassa 9.576,61 mk/kk indeksissä 1165. Vuoden 2010 palkkakerrointasossa P1231 se on 3.660,83 eur/kk.

Eläkekassassa eläkkeen perusteena olevaksi palkaksi on valittu suurempi seuraavista:

- E Oy:n oma eläkepalkka

Vakuutetun eläketapahtumahetkellä säännölliseltä työajalta saama kuukausipalkka, johon on lisätty luontoisedut, lomarahan kahdestoistaosa (1/12) ja vakuutuksenottajan tuloksen perusteella kolmelle eläketapahtuman sattumista edeltäneelle kalenterivuodelle kohdistuvien bonusten ja tulospalkkioiden yksi kolmaskymmeneskuudesosa (1/36). Teknisillä toimihenkilöillä eläkepalkkaan luetaan mukaan myös eläketapahtumaa edeltävän täyden kuukauden kiinteät lisät. Vakuutuksenottaja ilmoittaa vakuutusyhtiölle tämän eläkepalkan määrän eläketapahtuman yhteydessä.

- TEL eläkepalkka

Näistä oli valittu TEL-eläkepalkka, koska viimeisin kuukausipalkka vuoden 1986 tasossa on 9.463,65 markkaa indeksissä 1165. Vuoden 2010 palkkakerrointasossa P1231 se on 3617,64 eur/kk. 66 % eläkepalkasta 3.660,83 on    2.416,15 eur/kk. Lakisääteisen eläkkeen määrä v. 2010 tasossa on 2.727,15 eur/kk, joten lisäeläkkeen määrä on 0,00 eur/kk. Eläkekassan jäsenellä on kuitenkin aina oikeus omia maksuosuuksia vastaavaan eläkkeeseen, joka on vuoden 2010 indeksitasossa 10,65 e/kk. Vakuutusyhtiö totesi 29.3.2010 antamaansa päätökseen tulevan vielä korjauksen, koska eläke olisi pitänyt lisäeläkesopimuksen ehtojen mukaisesti maksaa kertasuorituksena.

Koska vakuutettuna on E Oy:n lisäeläke, ei eläkkeen perusteena olevaan palkkaan oteta huomioon mahdollista ansiokehitystä, vaan työnantajan eläkelupaus on ollut, että kokonaiseläke on enintään 66 % E Oy:n palkasta laskettuna. Vakuutuksen ja eläkekassan sääntöjen lähtökohta on, että kaikki Suomessa tai ulkomailla ansaitut lakisääteiset ja niihin rinnastettavat eläkkeet sekä vakuutuksenottajan kustantamat muut mahdolliset eläkkeet otetaan huomioon vakuutettavaa lisäeläkettä pienentävänä. Tähän ei vuoden 2005 työeläkelainsäädäntö tuonut muutosta, vaan lisäeläkkeessä edelleen tehdään yhteensovitus. Lisäeläketurvan sääntöjä ei ollut tältä osin muutettu. Työeläkeuudistuksen voimaanpanosäännöksessä on todettu, että työnantajan työntekijöilleen ennen lain voimaantuloa järjestämään lisäeläketurvaan voidaan tehdä uudistuksen korotuksia vastaava vähennys.

Selvityksessä 28.4.2010 vakuutusyhtiö viittasi edelleen siihen, että vapaakirjan mukaan eläke yhteensovitetaan eläkekassan sääntöjen 28 §:n mukaisesti. Myös eläkekassan ilmoituksessa, jossa oli ilmoitettu vakuutetun eläkkeen määrä vuonna 1975, oli todettu, että ilmoitettu määrä yhteen sovitetaan sääntöjen 28 §:n mukaisesti. Yhteensovituksen lähtökohta on, että vapaakirjan saanut voi saada enintään sen suuruista eläkettä, kuin täysi eläke olisi ollut hänen erotessaan eläkekassasta. Tämän vuoksi rajoituspalkkana käytetään eläkekassan vapaakirjan perusteena olevaa palkkaa. Vakuutusyhtiö totesi E Oy:n vakuuttaneen eläkevastuunsa täysimääräisenä, eli sen vastuun, joka eläkekassassakin olisi ollut. Täysi eläkevastuu voi olla 0 euroa, jos yhteensovituksen jälkeen ei jää maksettavaa.

Vielä 30.9.2011 vakuutusyhtiö ilmoitti käsitelleensä eläkeasiaa perusteellisesti.

Vakuutusyhtiö oli ollut myös yhteydessä R.N.:n entisen työnantajan edustajaan, jonka mielestä asia oli sopimuksen mukaan oikein hoidettu. Työeläkerekisterin mukaan työsuhde oli jatkunut yhdenjaksoisena 1.8.1971 - 30.11.1986. Tältä ajalta karttunut lakisääteinen eläke ja lisäeläke oli laskettu vuosien 1983 -1986 palkkojen perusteella määrätystä eläkepalkasta. Lakisääteisen eläke oli siis karttunut myös ulkomaankomennusten ajalta 1,5 %/v tästä työsuhteen päättyessä lasketusta eläkepalkasta. Sen lisäksi R.N. oli vakuutettu asemamaassa ja saa sieltä eläkettä. Eläkekassan sääntöjen mukaan eläkkeet rajoitetaan eläkekassan vakuuttaman työsuhteen eläkepalkkaan.

Valitus

R.N.:n mielestä vakuutusyhtiön eläkeratkaisu ei ole hänen tekemiensä sopimusten mukainen. Päätöksellä on jätetty maksamatta hänen eläkekassalta saamansa vapaakirjan luoma lisäeläke ja jätetty huomioon ottamatta siihen liittyvän ulkomaisen toimisopimuksen vaikutus.

R.N. selostaa ulkomaanpalveluaan ja viittaa 29.8.1978 tehtyyn toimisopimukseen. Hänen mukaansa lisäsopimuksella 20.3.1979 oli päätetty teknisistä syistä maksaa E Oy:n eläkekassaan eläkekertymää varten 4.500 mk/kk. Summa edusti alle 50 % koko R.N.:n veronalaisesta tulosta ulkomaan ajalta. Loput eläkekertymästä oli määrä hoitaa palvelumaassa. Lisäsopimus ei muuttanut itse toimisopimusta, koska eläkekasaan maksettavasta tarkasta summasta ei aiemmin ollut sovittu. Oli sovittu, että jäsenyys eläkekassassa säilyy ulkomaantyön ajan. R.N. ilmoitti tulonsa kuukausittain E Oy:n ulkomaankonttoriin.

R.N. toteaa saaneensa eläkekassan vapaakirjan 3.12.1986 siirtyessään FL-yhtiön palvelukseen, koska uusi työnantaja ei halunnut ottaa vastaan velvoitetta E Oy:n eläkekassan ylimääräisestä eläketasosta. R.N. viittaa eläkeasiaansa koskevaan laajaan kirjeenvaihtoon E Oy:n, vakuutusyhtiön ja meklariyrityksen välillä.

Hän oli yli 15 vuotta eläkekassan jäsen. Eläkekassan säännöissä on ilmoitettu, miten suhtaudutaan vapaakirjan oikeuttaman lisäeläkkeen saantiin niille, jotka ovat palvelleet yhtiötä yli 15 vuotta, mutta alle 25 vuotta (6 § kohta 2). Alle 15 vuotta palvelleille on oma sääntökohtansa saman pykälän lopussa. R.N. katsoo, että häntä on kohdeltu tämän kohdan mukaisesti virheellisesti. Kun vapaakirja myönnettiin, oli tiedossa, että hän oli ollut ulkomaanpalveluksessa kaksi vuotta (1978- 1980) toimisopimuksen ehtojen mukaisesti. Oli sovittu, että hänen jäsenyytensä eläkekassassa säilyy tänä aikana. Vuonna 1979 tehty tekninen lisäsopimus ei muuttanut millään tavalla alkuperäisen toimisopimuksen ehtoja, jonka mukaan hän oli asemamaassa maahanmuuttajia koskevan lain alainen myös työnantajamaksujen (työnantajan vastuulla) ja sosiaaliturvamaksujen osalta, jotka hän itse joutui maksamaan.

R.N.:n mukaan, kun oli epäselvää, takaako asemamaan laki samantasoisen eläkkeen kuin hän saisi palveluksesta Suomessa (60+6 %), laitettiin toimisopimukseen pykälä (15), jossa E Oy takaa erotuksen, jos asemamaan lain mukainen eläketaso jäisi Suomen tasoa alemmaksi. Ensimmäinen eläke maksettiin 15.3.2010 hänen täyttäessään 65 vuotta. Eläkepäätöksen mukaan eläke jäi vajaaksi. Hänelle on kaksi kertaa ilmoitettu oikeudesta ulkomaan eläkkeeseen. Asemamaan uusittu eläkelainsäädäntö on entisestään vuoden 2011 aikana alentanut eläkettä. Eläkkeen menetys kuuluu E Oy:n kompensoida toimisopimuksen ehtojen mukaisesti.

Myönnetyn vapaakirjan eläkkeestä puuttuu osa 6 %:n kertymää eli se osa, jota ei katettu Suomessa. Ilman tätä vakuutusyhtiö on laskenut, että vapaakirjan eläke olisi 314,15 eur/kk. Tätä yhtiö ei maksa vaan vain R.N.:n itse aikanaan maksamat jäsenmaksut. Vakuutusyhtiö väittää vapaakirjan arvon nollautuvan yhteensovituksessa, vaikka kokonaiseläke ei ylitä 66 % niin kuin eläkekassan säännöt määräävät.

Myös yhteensovitus on tehty vakuutusyhtiössä eri tavalla kuin E Oy:n eläkekassan säännöt määräävät. Ennen täyttämistään 63 v. R.N. oli työtön ja eläke aikaistettiin alkamaan 1.1.2008. Eläkkeessä on alle 50 % ulkomaan ajan eläkekertymää, mitä ei voi jättää ottamatta huomioon, vaikka eläke myönnettiin uuden lain mukaan. Vanhan lain mukaisestihan puutuva eläke (ulkomailla katettu osa eli noin 56 % eläkettä) pitäisi periaatteessa näkyä Eläketurvakeskuksen ja työeläkeyhtiön erittelyssä. Ainakin 6 %:n osuuden pitäisi näkyä vakuutusyhtiön nyt maksamassa lisäeläkkeessä lyhentämättömänä ja vaikuttaa yhteensovituslaskennassa, jos yhteensovitus tässä asiassa ylipäätään on mahdollinen. Tämä siksi, että ulkomaan eläkepäätös tuli ennen kuin vakuutusyhtiön eläkepäätös tehtiin. Nyt se puuttuu siitä kokonaan. Puuttuva osa on iso asia eläkekertymänä.

R.N. toteaa yrittäneensä lähes kaksi vuotta neuvotella asiasta vakuutusyhtiön, E Oy:n ja E Oy:n valtuuttaman meklarin kanssa. Hän ei ole saanut laskentaerittelyä, jossa näkyisivät kaikki asiaan liittyvät kohdat. Aiemmin eläkevakuutusyhtiöstä sanottiin, että vapaakirjaeläke on vakuutettu täysimääräisenä. Siihen siis pitäisi tulla lisäksi puuttuva 6 % ulkomaan palvelusta kattamatta jäänyttä kertymää.

Yhteenvetona R. N. toteaa, että ulkomaan eläkkeen olisi pitänyt olla 698,58 eur/kk (onko se 60 %?). Hän saa sitä nyt 27,94 eur/kk ilman ”top up” -lisää.

Vapaakirjan eläkettä olisi pitänyt olla 314,15 eur/kk + puuttuva 6 % ulkomaan palvelusta katetusta palkan osasta. Vapaakirjan maksettuja jäsenmaksuja hän saa eläkepäätöksen 29.3.2010 mukaisesti 10,65 eur/kk. R.N. toivoo eläkeasian kuntoon saattamista puuttuvan eläkkeen osalta 1.4.2010 lähtien ja painottaa, että toimisopimuksen 15 § tehtiin nimenomaan sille ajalle, jona sopimus oli voimassa, ja turvaamaan eläketaso ulkomaantyöskentelyn aikana.

R.N. on vielä täydentänyt valitustaan korostaen sitä, että työskenteli ulkomailla työluvalla sopimuksen keston ajan ja että hänet katsottiin maahanmuuttajaksi.

Hänen oli maksettava asemamaan täydet verot ja otettava kantaakseen lakisääteiset sosiaalivakuutukset, kuten toimisopimus saneli (18 §). Syytä lisäsopimukseen hänelle ei koskaan täysin selvitetty. Tiedossa oli vain, että sopimus takaisi täyden eläketason koko ansiotulosta palveluajalta.

Vakuutusyhtiön vastine

Henkivakuutusyhtiö toteaa maksavansa R.N.:lle eläkettä sopimusehtojen mukaisesti. R.N. vakuutettiin E Oy:n eläkekassan vakuutustoiminnan luovutuksen yhteydessä 1.3.2001. Vanhuuseläke on alkanut 1.4.2010.

Vakuutussopimus

R.N. on saanut eläkekassasta vapaakirjan, kun hänen työsuhteensa E Oy:n eläkekassan osakkaaseen päättyi 30.11.1986. Henkivakuutusyhtiössä vapaakirja on vakuutettu siten, että vapaakirjan lopullinen määrä lasketaan eläkkeen alkaessa ja E Oy maksaa mahdollisen lisäveloituksen (vakuutussopimus kohta 13) tai mikäli kassasta on kohdistettu vakuutetulle liikaa rahastoa, liikaa rahastoitu käytetään vakuutustoiminnan luovutushetkellä eläkettä saaneiden etuuksiin (vakuutussopimus kohta 11).

Eläkekassan antamassa vapaakirjassa on todettu, että vapaakirjassa mainittu eläke yhteensovitetaan sääntöjen mukaan. Kun vapaakirjaeläke laskettiin sopimuksen mukaan, ei eläkettä jäänyt maksettavaksi. E Oy:n eläkekassan sääntöjen mukaan vakuutetulla on kuitenkin aina oikeus omia maksuja vastaavaan eläkkeeseen. Tämän vuoksi R.N.:lle maksetaan vanhuuseläkettä 10,79 eur/kk (vuonna 2011). Omamaksuosuuksista kertynyt eläke oli ilmoitettu R.N.:lle vuonna 2005 virheellisesti liian suureksi. Hänelle maksetaan tätä ilmoituksen mukaista suurempaa eläkettä.

Eläkekassan säännöissä on selvästi varauduttu tilanteeseen, että lisäeläkkeestä ei jää maksettavaa. Tämän vuoksi omiin maksuihin perustuva eläke on suojattu.

(Eläkekassan säännöt 5 § 4 mom., 16 § 6 mom.)

Lisäeläkkeen laskentapalkka

Vapaakirjan perusteena oleva palkka on vapaakirjalaskelmassa 9.576,61 mk/kk vuoden 1986 tasossa 1165. Vuoden 2010 palkkakerrointasossa P1231 se on 3.660,83 eur/kk. Eläkekassassa eläkkeen perusteena olevaksi palkaksi on valittu suurempi seuraavista:

TEL eläkepalkka (1986):

Eläkepalkka lasketaan neljän viimeisen työsuhdevuoden aikana saaduista työansioista kahden ansiotasoltaan keskimmäisen indeksillä tarkistetun vuoden ansioiden perusteella. Tämä eläkepalkka on laskettu eläkekassassa ja rekisteröity työeläkejärjestelmään. Vuoden 1986 tasossa se on 9.576,61 mk/kk.

E Oy:n oma eläkepalkka:

Vakuutetun eläketapahtumahetkellä säännölliseltä työajalta saama kuukausipalkka, johon on lisätty luontoisedut ja lomarahan kahdestoistaosa (1/12). E Oy:n eläkekassa on laskenut tämän palkan vapaakirjaa myöntäessään. Vuoden 1986 tasossa se on 9.463,65 mk/kk.

Kun vapaakirjaeläke yhteensovitetaan muiden eläkkeiden kanssa, rajoituspalkkana käytetään vapaakirjan laskennassa käytettyä palkkaa tarkistettuna eläkkeen alkamisvuoden tasoon työeläkeindeksillä ja 1.1.2005 lukien palkkakertoimella.

Ulkomaan komennus

Vakuutusyhtiö toteaa, että R.N. on kuulunut eläkekassaan katkotta 1.1.1972 -30.11.1986. Lisäeläke-etu on eläkekassassa laskettu työsuhteen päättyessä määräytyneen laskentapalkan perusteella. Laskentapalkkaan vaikutti neljä kalenterivuotta, joten ulkomaankomennus ei ole vaikuttanut R.N.:n lisäeläkkeeseen. Vapaakirjan yhteensovituslaskelmassa ei ulkomaan palveluksesta kertynyttä eläkettä ole otettu huomioon. Lisäeläke on mennyt nollaksi ilman sitäkin.

R.N. on ollut vakuutettuna Suomessa katkotta työntekijäin eläkelain mukaan 1.8.1971 - 30.11.1986 välisen ajan. Tuolta ajalta TEL-eläkettä kertyi 1,5 % vuodessa neljän viimeisen kalenterivuoden ansioista lasketun palkan perusteella.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lautakunnan toimivalta

Asiakirjojen mukaan kyseinen 1.3.2001 alkanut ryhmäeläkevakuutussopimus on allekirjoitettu 24.10.2001 E Oy:n selvitystilassa olleen eläkekassan, E Oy:n ja henkivakuutusyhtiön välillä ja sen vakuutettuna henkilöryhmänä on ollut eläkekassasta vapaakirjan saaneet.

Vakuutuslautakunta on ohjesääntönsä mukaan toimivaltainen käsittelemään vain vakuutussuhteeseen liittyviä lain ja vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista koskevia erimielisyyksiä. Tämän vuoksi lautakunta voi käsitellä asiaa ainoastaan siltä osin, kuin se koskee sitä suoritusvelvollisuutta, joka henkivakuutusyhtiöllä on mainitun 1.3.2001 alkaneen ryhmäeläkevakuutussopimuksen perusteella.

Lautakunta ei voi ottaa asiaan kantaa sikäli kuin se koskee sitä, mitä R.N.:n työ-suhteeseen kuuluvista eläke-eduista oli sovittu tai olisi tullut sopia kotimaassa tai ulkomailla toteutuneen palvelusajan osalta hänen ja hänen työnantajansa välillä, taikka siihen, millä ehdoilla eläkekassan eläkevastuut on siirretty henkivakuutusyhtiölle. Lautakunta ei myöskään ole toimivaltainen käsittelemään asiaa sikäli kuin siinä olisi kysymys R.N.:n lakisääteisen työeläketurvan määrittelystä, tasosta tai itse eläkkeen laskennasta Suomessa tehdyn ansiotyön tai ulkomaantyön perusteella.

Asian arviointi

Lautakunnan ymmärtämän mukaan R.N. on lukuisissa eläkeasiaansa koskevissa kirjelmissä ja sähköposteissa esittänyt käsityksenään, että ainakin osa hänen ulkomaanpalveluajaltaan 1.9.1978 - 31.8.1980 kertyneistä ansioista olisi jäänyt huomioimatta hänelle karttunutta lisäeläkettä laskettaessa. R.N.:n esittämän mukaan myös ulkomaanpalvelun ajalta eläkettä on tullut karttua 60 + 6 % sitä koskevan toimisopimuksen mukaisesti.

Lautakunnalle annettujen asiakirjojen mukaan vakuutusyhtiö maksaa R.N.:lle eläkekassan vuonna 1986 myöntämän ja 1.3.2001 alkaneella ryhmäeläkevakuutussopimuksella vakuutetun lisäeläkevapaakirjan perusteella vain hänen oma-maksuosuutensa perusteella laskettua eläkettä. Vakuutusyhtiön laskelman mukaan yhteen sovitettaessa ja rajoitettaessa R.N.:n lisäeläke hänen saamiensa muiden eläkkeiden kanssa lisäeläkettä ei ole jäänyt maksettavaksi.

R.N. on vedonnut näkemyksensä tueksi ennen muuta vapaakirjan saamisen perusteena olleen palveluaikansa katkeamattomuuteen sekä työnantajansa kanssa 29.8.1978 tekemäänsä erilliseen toimisopimukseen ulkomaan palvelusta. Edelleen R.N. on vedonnut eläkekassan tuolloin voimassa olleisiin sääntöihin.

Kyseisen ulkomaisen toimisopimuksen kohdan 15 mukaan, johon R.N. vetoaa, hänen on sovittu saavan toimikautensa aikana samat eläke-edut kuin hän saisi E Oy:n palveluksessa Suomessa ollessaan. Lisäsopimuksen 20.3.1979 mukaan R.N.:n eläkkeen perusteena olevaksi palkaksi E Oy:n eläkekassassa oli sovittu 4.500 mk/kk TEL-palkkaindeksiin sidottuna.

Lautakunta katsoo, ettei kyseisestä toimisopimuksen kohdasta 15 ilmene, että sopimuksella olisi pyritty sen kattaman palvelusajan osalta poikkeamaan siitä, mitä R.N.:n eläkeoikeudesta oli E Oy:n eläkekassan silloin noudatetuissa säännöissä todettu. Osapuolet eivät myöskään ole erimielisiä R.N.:n kuulumisesta ulkomaanpalvelusaikanaan eläkekassan toimintapiiriin. Lisäsopimuksella 20.3.1979 on puolestaan sopimuksen sanamuodon mukaan sovittu eläkekassan eläkkeen perusteena tuolloin pidetyn palkan määrästä.

Mainittujen sopimusten sisältö koskee kuitenkin R.N.:n työsuhteen tuolloisia ehtoja samoin kuin kysymys siitä, oliko R.N.:n työnantaja noudattanut sopimusten ehtoja hänen ulkomaanpalvelukseensa liittyneiden eläkeoikeuksien osalta. Edellä toteamansa mukaisesti lautakunta ei ole toimivaltainen ottamaan kantaa mainittujen sopimusten mahdolliseen merkitykseen R.N.:n eläkeoikeuksien kannalta.

Muutoin lautakunta toteaa, että R.N.:n 3.12.1986 eläkekassalta saaman vapaa-kirjan mukaan siinä mainitut eläke-edut suoritettaisiin eläkekassan vapaakirjaa annettaessa voimassa olleiden sääntöjen mukaisesti. Asian osapuolet ovat antaneet lautakunnalle vain eläkekassan 1.7.1976 päivätyt säännöt sekä 1.6.1998 lukien sovelletut säännöt. Lautakunnan tiedossa ei ole, mitä sääntöversiota eläkekassassa on noudatettu vapaakirjan antamisen aikaan vuonna 1986.

Kuitenkin jo kyseisten 1.7.1976 päivättyjen sääntöjen 11 §:stä käy ilmi, että vanhuuseläkkeen suuruudeksi oli eläkekassassa määrätty 66 % jäsenen 8 §:ssä määritellystä eläkepalkasta, jolla sanotun pykälän mukaan tarkoitetaan työntekijäin eläkelain (TEL) 7 §:n mukaista palkkaa. Kyseinen TEL:n mukainen palkka on viimeksi mainitun lainkohdan mukaan määrätty vuodesta 1979 alkaen sen ansioiden kuukausikeskimäärän perusteella, joka on saatu valitsemalla työsuhteen neljästä viimeisestä kalenterivuodesta kaksi ansiotasoltaan keskimmäistä vuotta. Vastaava määräys on sisältynyt myös 1.6.1998 lukien sovellettuihin sääntöihin.

Näin ollen eläkekassan sääntöjen mukainen R.N.:n eläkepalkan määrittely on hänen lisäeläkevapaakirjaansa laskettaessa voinut perustua vain hänen 31.8.1980 päättyneen ulkomaanpalvelusaikansa jälkeisiin ansiovuosiin. Siten R.N.:n esittämillä ulkomaanpalveluajalta maksettuihin ansioihin liittyvillä seikoilla ei ole merkitystä hänen lisäeläkeoikeutensa kannalta, kun ulkomaanpalveluaika joka tapauksessa on luettu hänen katkeamattomaan jäsenyysaikaansa eläkekassassa.

Lautakunta toteaa edelleen, että ryhmäeläkevakuutussopimuksen, jolla R.N.:n lisäeläkevapaakirjaan perustuvat oikeudet on sittemmin vuonna 2001 vakuutettu, kohdassa 8.1. on määrätty vapaakirjaan perustuvan vanhuuseläkkeen rajoittamisesta ja yhteensovittamisesta muiden eläkkeiden kanssa. Kohdan mukaan tämän sopimuksen mukainen vanhuuseläke rajoitetaan siten, että se yhdessä vakuutetun muiden eläkkeiden kanssa on 66 prosenttia kohdan 6 mukaisesta eläkkeen perusteena olevasta eläkepalkasta. Tässä tarkoitettuina muina eläkkeinä otetaan huomioon:

• TEL:n, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (LEL), merimieseläkelain (MEL) sekä taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmiin kuuluvien työntekijäin eläkelain (TaEL) mukaiset eläkkeet
• valtion eläkelain (VEL) ja kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain (KVTEL) mukaiset eläkkeet
• ulkomaisen lainsäädännön perusteella maksettava, kotimaisiin virka- tai työsuhde-eläkkeisiin rinnastettava eläke
• muut vakuutuksenottajan ilmoittamat samaan työsuhteeseen perustuvat eläkkeet.

Eläkekassan lisäeläkkeen rajoittamisesta ja yhteensovittamisesta oli määrätty jo eläkekassan vuoden 1976 sääntöjen 28 §:ssä. Sen mukaan, jos vanhuus-, työkyvyttömyys-, varhais- tai perhe-eläkkeensaajalla on oikeus saman eläketapahtuman johdosta eläkkeeseen, elinkorkoon, jatkuvaan korvaukseen tai päivärahaan työntekijäin eläkelain, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain, liikennevakuutuslain, tapaturmavakuutuslain tai sairausvakuutuslain perusteella taikka hän saa yhtiön kokonaan kustantamaa huoltoeläkettä, maksetaan hänelle näiden sääntöjen mukaisesta eläkkeestä vain niin paljon, että se yhdessä edellä mainitun eläkkeen, elinkoron, jatkuvan korvauksen tai päivärahan kanssa on näiden sääntöjen mukaisen vanhuus-, työkyvyttömyys-, varhais- tai perhe-eläkkeen suuruinen…

… Jos eläkkeen myöntämisen jälkeen eläkkeensaajalle myönnetään näiden sääntöjen mukaan yhteensovitettavaksi tarkoitettu eläke tai hän tulee oikeutetuksi kysymyksessä olevaan eläkkeeseen, kassa voi suorittaa yhteensovituksen uudelleen. Kassan kokonaiseläkkeen määrää ei koroteta, vaikka eläkkeensaaja eläkeiän täytettyään vielä olisi työssä ja hänen TEL-eläkkeensä siitä nousee. Kassa maksaa kuitenkin vähintään jäsenen omia maksuja vastaavan osan eläkkeestä.

Lautakunta katsoo, että selostetun ryhmäeläkevakuutussopimuksen ehtojen kohdan 8.1 perusteella ja jo eläkekassan R.N.:lle 3.12.1986 antaman vapaakirjan ehtojen mukaisesti vakuutusyhtiöllä on oikeus R.N.:n lisäeläkkeen yhteensovittamiseen hänen työeläkelakien mukaisen eläketurvansa kanssa. Lautakunnan näkemyksen mukaan vakuutusyhtiö on laskenut R.N.:n lisäeläkkeen vakuutussopimuksen ehtojen mukaisesti.

R.N.: asian selvittelyn yhteydessä esittämien kysymysten johdosta lautakunta toteaa vielä, että sanotuista eläkekassan sääntökohdista ja kassan sijaan tulleen ryhmäeläkevakuutussopimuksen ehdoista ilmenee, että eläkekassan ja vakuutuksen piirissä järjestetyssä lisäeläkeoikeudessa on ollut kyse järjestelystä, jossa työnantaja on alun perin eläkekassan ja sittemmin ryhmäeläkevakuutuksen kautta järjestänyt työntekijöilleen lakisääteisen työeläkejärjestelmän tuottamaa laajemmat eläke-edut.  Lisäeläkkeellä on pyritty täydentämään työntekijöiden lakisääteistä vähimmäiseläketurvaa siten, että työntekijöiden lakisääteinen eläke ja lisäeläketurva yhdessä muodostaisivat eläkekassan säännöissä ja sittemmin eläkevakuutussopimuksessa erikseen määritellyn suuruisen kokonaiseläketurvan.

Tämän vuoksi, jos työntekijä saavuttaa lisäeläkejärjestelyssä määritellyn kokonaiseläketurvan tason jo lakisääteisen työeläkejärjestelmän kautta, ei lisäeläkettä jää suoritettavaksi. Pelkkä lisäeläkejärjestelyn piiriin kuuluminen ei siis merkitse sitä, että työntekijälle tulisi lisäeläkkeenä aina suoritettavaksi jokin etuus.

Lopputulos

Lautakunta katsoo vakuutusyhtiön menetelleen asiassa R.N.:n hyväksi voimassa olleen ryhmäeläkevakuutussopimuksen ehtojen mukaisesti.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Rissanen, jäsenet Ahlroth, Kummoinen ja Lehti sekä varajäsen Koskiniemi. Sihteerinä toimi Isokoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA