Tapahtumatiedot
Valittaja A oli saanut 31.12.2008 silmäänsä vakuutuksenottajana olevan maahantuojaliikkeen maahantuoman ilotulitteen siitä syystä, että yksi rakettipadan raketeista oli lähtenyt suoraan sivulle osuen A:ta silmään. A oli ilmoittanut vahingosta välittömästi vakuutuksenottajana olevan maahantuojan edustajalle. Vakuutuksenottaja oli kuitenkin tehnyt vahinkoilmoituksen onnettomuudesta vasta 28.4.2011. Korvausta haettiin ilotulitteen maahantuojan tuotevastuuvakuutuksen perusteella.
Kysymys on siitä, oliko korvausvaatimus vanhentunut nimenomaan vakuutussopimuslain 73 §:n nojalla.
Vakuutusyhtiön päätös
Yhtiö on antanut korvauspäätöksen 23.1.2012 ja käsitellyt asiaa uudelleen 12.12.2012 Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan uudelleenkäsittelypyynnön johdosta.
Yhtiö on katsonut, että kun tässä tapauksessa vahinko on sattunut 31.12.2008 ja kun vahingosta on ilmoitettu vakuutusyhtiöön vasta 28.4.2011, yhtiö on vapautunut vakuutussopimuksen mukaisesta vastuustaan vakuutusehdon kohdan 10.2 mukaan. Tuon ehtokohdan mukaan vakuutuskorvausta on haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää mahdollisuudestaan saada korvausta, ja viimeistään kymmenen vuoden kuluttua vahingon sattumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vahingosta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä tässä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen. Yhtiö on katsonut, että jotta vastuuvahinko voidaan käsitellä vastuuvakuutuksesta, tulee sen olla sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutuksen korvauspiiriin kuuluva. Olennaista ovat myös vanhentumista ja vahingon ilmoittamisen määräaikaa koskevat ehtokohdat. Henkilövahinkoja ja yleistä vanhentumisaikaa koskevat arviot ja sääntely ovat eri asia kuin mistä nyt esillä olevassa asiassa on ehtokohtaa 10.2 sovellettaessa kysymys.
Valitus
A on tyytymätön yhtiön vanhentumisratkaisuun ja pyytää lautakunnan ratkaisusuositusta sen johdosta. A:n käsityksen mukaan vakuutusyhtiön tulisi arvioida korvauksia sairaanhoito- ja lääkekuluista, kivusta ja särystä sekä pysyvästä haitasta vahinkojen ilmenemisajankohdan mukaisesti eikä katsoa vanhentumisen alkaneen kulua vahinkotapahtumasta. Lääkärinlausunnoista selviää, että A:lle on jouduttu tekemään neljä silmäleikkausta vuosina 2009–2011. Hän joutuu käyttämään säännöllistä silmänpainelääkitystä sekä tulehduslääkitystä ajoittain.
Vakuutusyhtiön vastine
Yhtiö on antamassaan vastineessa toistanut korvauspäätöksessään esittämänsä olennaiset perustelut vanhentumiskysymyksen osalta. Yhtiö toteaa, että vakuutuksenottaja oli ilmoittanut toimittaneensa vahinkoilmoituksen alkuvuonna 2009 yhtiöön kirjallisesti sekä lähettäneensä sen postilla. Yhtiö on selvittänyt mahdollista aikaisempaa alkuvuonna 2009 lähetettyä vahinkoilmoitusta, mutta selvitysten mukaan tällaista ei ole yhtiöön toimitettu. Myöskään yhtiön järjestelmistä ei ilmene, että vahinkoilmoitusta olisi aiemmin kuin vasta 28.4.2011 tehty.
Vakuutuksenottajan vastine
Vakuutuksenottajalle on varattu mahdollisuus antaa vastine 13.1.2014 mennessä. Vakuutuksenottaja ei ole antanut vastinetta.
Lautakunnan käytettävissä oleva selvitys
Lautakunnalla on ollut käytettävissä:
- vahinkoilmoitus
- korvausvaatimus
- vakuutusyhtiön lisäselvityskysymykset vakuutuksenottajalle sähköpostitse 5.5.2011
- vakuutuksenottajan vastaukset 22.8.2011
- korvauspäätös 23.1.2012
- uudelleenkäsittelypäätös 12.12.2012
- Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan uudelleenkäsittelypyyntö 6.9.2012
- vakuutuskirja
- lääkärinlausunto 13.8.2012
- yleiset vakuutusehdot 1.1.2006 (tuotevastuuvakuutus)
- yleiset sopimusehdot 1.9.2006
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Vakuutusehdot
10.2 mukaan. Tuon ehtokohdan mukaan vakuutuskorvausta on haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää mahdollisuudestaan saada korvausta, ja viimeistään kymmenen vuoden kuluttua vahingon sattumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vahingosta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä tässä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.
Kysymyksenasettelu
Esillä olevassa asiassa vakuutusehtoon 10.2 sisällytetty määräys vahingosta ilmoittamisesta ja vakuutuskorvauksen vanhentumisesta vastaa vakuutussopimuslain 73 §:n sisältöä. Kysymys on näin ollen siitä, onko korvausvaatimus vanhentunut suhteessa vakuutusyhtiöön niiden tulkintaperiaatteiden mukaan, jotka ovat vakiintuneet vakuutussopimuslain 73 §:ä sovellettaessa.
Tapauksen arviointi
Vakiintuneen ajattelutavan mukaan vakuutetulla tai muulla vakuutuskorvauksen hakemiseen oikeutetulla ei voi olla 73 §:n soveltamisen kannalta merkityksellistä tietoa mahdollisuudestaan saada vakuutuskorvausta ainakaan ennen kuin hänelle on esitetty riittävän yksilöity selvitys siitä, millainen vahinko on ollut kysymyksessä ja mitä vahingonkorvattavaa siitä hänelle on mahdollisesti aiheutumassa. Mitään erityistä vahinkoilmoituspakkoa ei 73 §:n mukaan ole olemassa.
Lautakunnan käytettävissä olevasta aineistosta ei ilmene, mitä tarkempia tietoja mahdollisesta silmävamman hoitotarpeista, tilapäisestä haitasta tai pysyvästä haitasta vakuutuksenottajalle on kulloinkin vahingonkärsijän puolelta esitetty, ja milloin nämä tiedot on esitetty. Käytettävissä olevan selvityksen perusteella ei siten ole mahdollista päätyä muuhun kuin siihen, että vakuutuksenottaja on ilmoittanut vahinkotapahtumasta vakuutusyhtiölle vuoden kuluessa siitä, kun aiheutuneen vahingon laatu ja laajuus sekä siitä mahdollisesti aiheutuvat, vakuutuksenottajan vahingonkorvausvastuun piiriin mahdollisesti kuuluvat kustannukset ovat tulleet riittävästi yksilöidyiksi. Yhtiöllä ei siten ole ollut oikeutta evätä korvausta esittämällään, vakuutuskorvauksen vanhentumiseen liittyneellä perusteella.
Johtopäätös
Lautakunta suosittaa yhtiötä maksamaan ehtojen mukaisen korvauksen 31.12.2008 sattuneen vahinkotapahtuman johdosta.
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen. Sihteerinä toimi Saarikoski.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA