Tapahtumatiedot

Lausunnonpyytäjä (syntynyt 7.3.1941) jäi ajalla 1.10.1969 – 31.12.2001 olleesta työsuhteestaan varhennetulle vanhuuseläkkeelle 1.1.2002. Työeläkeyhtiön päätöksen 7.1.2002 mukainen eläkkeen määrä oli 2.162,10 euroa/kk. Työsuhteen perusteella lausunnonpyytäjä kuului myös työnantajansa eläkesäätiön toimintapiiriin ja oli oikeutettu eläkesäätiön sääntöjen mukaiseen lisäeläkkeeseen. Työeläkeyhtiön lisäeläkkeestä 7.1.2002 lähettämän ilmoituksen mukaan lisäeläkkeen määrä oli 1.1.2002 alkaen 722,98 euroa/kk ja eläkkeiden yhteismäärä siten 2.885,08 euroa/kk.

Lausunnonpyytäjä jatkoi saman työnantajan palveluksessa puolella palkalla 1.6.2002 – 7.3.2006 välisen ajan ja haki tämän työn perusteella työeläkeyhtiöltä vanhuuseläkettä 22.1.2008. Työeläkeyhtiö hylkäsi hakemuksen päätöksellä 24.1.2008 TyEL 13 §:n 3 momentin nojalla, jonka mukaan vanhuuseläkkeen aikana alkaneen työsuhteen ansioista karttunut eläke myönnetään aikaisintaan 68 vuoden iässä. Työeläkeyhtiö oikaisi päätöksellä 6.3.2008 lausunnonpyytäjän varhennetun vanhuuseläkkeen määräksi 1.1.2002 alkaen 2.172,44 euroa/kk. Korotus perustui eläkepalkkaan tehtyyn korjaukseen. Samana päivänä antamallaan ilmoituksella eläkeyhtiö oikaisi myös lisäeläkkeen määräksi 1.1.2002 alkaen 778,43 euroa/kk. Eläkkeiden yhteismäärä oli 2.950,87 euroa/kk.

Päätöksellä 2.12.2008 työeläkeyhtiö myönsi lausunnonpyytäjälle vuosina 2002-2006 tehdystä työstä työeläkelakien mukaisena vanhuuseläkkeenä 325,51 euroa/kk 1.4.2009 alkaen. Yhdessä aiemmin myönnetyn vanhuuseläkkeen kanssa työeläkelakien mukaiseksi eläkkeeksi tuli 1.4.2009 alkaen 2.889,97 euroa/kk.

Eläkesäätiön päätös ja lausunnonpyytäjän oikaisuvaatimus

Myös lausunnonpyytäjän lisäeläke sovitettiin 1.4.2009 alkaen uudelleen yhteen hänen lakisääteisten eläkkeidensä kanssa. Eläkeyhtiö ilmoitti 11.12.2008 lisäeläkkeen uudeksi määräksi 604,13 euroa/kk. Eläkkeiden yhteismäärä oli 3.494,10 euroa/kk.

Lausunnonpyytäjä vaati 11.12.2008 annetun lisäeläkepäätöksen oikaisemista. Hänen mielestään 1.1.2002 lukien myönnettyä lisäeläkettä ei olisi saanut sovittaa yhteen varhennetun vanhuuseläkkeen aikana 1.6.2002 - 7.3.2006 ansaitun työeläkelakien mukaisen eläkkeen kanssa. Eläkesäätiön säännöissä ei ollut määritelty, että varhennetulla vanhuuseläkkeellä ollessa tehdystä työstä karttuva eläke pienentäisi jo myönnettyä lisäeläkettä.  Mahdollisuudesta, että myönnettyä eläkettä voitaisiin jälkikäteen pienentää, ei ole mitään mainintaa eläkesäätiön säännöissä. Eläkesäätiön tulkinta johtaisi myös siihen, että vanhana työntekijänä 1.6.2002 – 7.3.2006 tehdystä työstä ei karttuisi lisäeläkettä, vaikka 1.1.2005 tulleen uuden eläkelain mukaisesti näin tulee olla.

Päätöksellä 7.4.2009 eläkesäätiö hylkäsi lausunnonpyytäjän oikaisuvaatimuksen. Eläkesäätiö totesi, että eläkesäätiön sääntöjen 17 §:n mukaan lausunnonpyytäjä ei ollut kuulunut enää eläkkeellä ollessaan 1.6.2002 – 7.3.2006 eläkesäätiön toimintapiiriin, joten lisäeläkettä ei ollut kyseiseltä ajalta karttunut. Uuden työeläkekertymän vuoksi uudelleen laskettu työeläke tuli kuitenkin eläkesäätiön sääntöjen 27 §:n 4 momentin mukaan sovittaa uudelleen yhteen aikaisemmin vanhuuseläkkeenä myönnetyn lisäeläkkeen kanssa. Tämä johti lisäeläkkeen pienenemiseen.

Koska viimeinen eläketapahtuma eli  TyEl:n mukaiselle vanhuuseläkkeelle siirtyminen on sattunut eläkesäätiön hallituksen 30.10.2006 hyväksymien ja 1.1.2007 voimaan tulleiden sääntömuutosten jälkeen, tähän eläketapahtumaan tuli soveltaa näiden sääntöjen 27 § 4 momenttia. (Kyseisen eläkkeen rajoittamista koskevan sääntökohdan mukaan vanhuuseläke, johon henkilöllä on oikeus aikaisintaan 68 vuoden täyttämisestä lukien, otetaan huomioon siitä ajankohdasta kun hän täyttää mainitun iän.) Samaan lopputulokseen johti sääntöjen 29 §:n 2 momentti, jonka mukaan eläkesäätiöstä suoritettavaa eläkettä on tarkistettava eläkkeen myöntämisen jälkeen muun muassa työeläkkeen myöntämisen tai muuttumisen johdosta. Tältä osin sääntöjä ei ole muutettu.

Lausuntopyyntö

Lausunnonpyytäjä tiedustelee, onko eläkesäätiöllä ollut oikeus sovittaa lakisääteinen eläke ja eläkesäätiön maksama eläke yhteen 1.1.2002 ja uudelleen ja toiseen kertaan 1.4.2009 alkaen. Eläkesäätiön sääntöjen mukaan hän ei ole ollut 1.1.2002 lukien säätiön toimintapiirissä. Tämän johdosta 1.6. 2002 alkaneen ja 7.3.2006 päättyneen työsuhteen aikana kertynyt eläke on vain lakisääteistä työeläkettä, joten säätiön maksaman eläkkeen ja lakisääteisen eläkkeen uudelleen ja kahteen kertaan suoritettu yhteensovitus ei perustu eläkelakiin eikä myöskään eläkesäätiön sääntöihin. Yksilöllistä varhaiseläkettä koskeva 22 §:n sääntömääräys on poistettu säännöistä 1.1.2007, mutta eläkesäätiö on kuitenkin sovittanut eläkkeet yhteen 1.4.2009 vanhan säännön mukaisesti.

Hän pyytää lausuntoa myös siitä, onko hänen eläkkeidensä yhteensovitus ylipäätään uuden eläkelain mukaisesti suoritettu, koska hän on 1.6.2002 - 7.3.2006 ollut työnantajan palveluksessa ns. vanhana työntekijänä. Eläkettä on kertynyt 1.1.2005 - 7.3.2006 välisenä aikana 306,95 euroa/kk, joka on uudessa yhteensovituksessa vähennetty säätiön maksamasta eläkkeestä. 1.1.2005 voimaan tullut uusi eläkelaki ei siten toteudu eläkettä määrättäessä vanhan työntekijän oikeuksien osalta.

Eläkesäätiön vastine

Eläkesäätiö viittaa lausunnonpyytäjän oikaisuvaatimuksen johdosta antamaansa 7.4.2009 päivättyyn päätökseen ja siihen kirjattuihin perusteluihin. Lausunnonpyytäjä on jäänyt 1.1.2002 työnantajan palveluksesta varhennetulle vanhuuseläkkeelle. Eläkesäätiö on 7.1.2002 antamallaan päätöksellä myöntänyt eläkesäätiön sääntöjen mukaisen lisäeläkkeen 1.1.2002 lukien. Varhennetun vanhuuseläkkeen ja lisäeläkkeen yhteismäärä on tuolloin ollut 2.950,87 euroa/kk, josta eläkesäätiön maksama lisäeläke oli taannehtivasti tarkistettuna 778,43 euroa kuukaudessa.

Uudelleen yhteensovitus tehtiin lakisääteisen työeläkkeen 1.4.2009 voimaan tulleen tarkistuksen johdosta. Viimeksi mainitusta ajankohdasta lähtien TyEL:in mukaisen eläkkeen ja eläkesäätiön maksaman lisäeläkkeen yhteismäärä on ollut 3.494,10 euroa, josta eläkesäätiön maksama lisäeläke 604,13 euroa.

Eläkesäätiön 7.1.2002 tekemä vanhuuseläkkeen myöntämispäätös perustui siihen, että lausunnonpyytäjän työsuhde päättyi ja hän oli oikeutettu eläkesäätiön eläkkeeseen. Eläkesäätiön sääntöjen 20 §:n 2 momentin mukaan vanhuuseläkkeen saaminen eläkesäätiöltä edellyttää, että työsuhde on päättynyt sen lisäksi, että sääntöjen mukainen eläkeikä on tullut täyteen. Maksettavaa eläkettä voidaan sen myöntämisen jälkeen tarkistaa sääntöjen 27 §:n 4 momentin ja 29 §:n 2 momentin nojalla.

Vakuutuslautakunnan lausunto

Ratkaistava kysymys

Lausunnonpyytäjä on tyytymätön siihen, että eläkesäätiö on tekemänsä uuden eläkkeiden yhteensovituksen perusteella alentanut lausunnonpyytäjälle 1.1.2002 alkaen myöntämänsä lisäeläkkeen määrää 1.4.2009 lukien. Uusi yhteensovitus on perustunut siihen, että lausunnonpyytäjä on jäätyään varhennetulle vanhuuseläkkeelle 1.1.2002 jatkanut myöhemmin työnantajan palveluksessa vielä 1.6.2002 – 7.3.2006 välisen ajan, josta työstä hänelle on kertynyt lisää lakisääteistä työeläkettä. Työeläkeyhtiö on myöntänyt varhennetun vanhuuseläkkeen aikana tehdystä työstä lausunnonpyytäjälle karttuneen eläkeosuuden TyEL 13 § 3 momentin mukaisesti 1.4.2009 alkaen eli lausunnonpyytäjän täytettyä 68 vuotta.

Lausunnonpyytäjä on vedonnut myös 1.1.2005 voimaan tulleen työntekijän eläkelain soveltamiseen sekä ajalla 1.6.2002 – 7.3.2006 olleen työsuhteensa luonteeseen liittyviin seikkoihin. Lautakunta ei kuitenkaan voi tutkia asiaa siltä osin kuin se koskee lausunnonpyytäjän oikeutta työeläkelakien mukaiseen eläkkeeseen tai sitä, mitä eläkeoikeudesta oli lausunnonpyytäjän ja hänen työnantajansa kesken sovittu. Lautakunta on toimivaltainen käsittelemään asiaa ainoastaan siltä osin kuin se koskee eläkesäätiön vastuuta lausunnonpyytäjän eläkkeestä eläkesäätiön sääntöjen perusteella.

Eläkesäätiön säännöt

Vakuutusvalvontaviraston eläkesäätiölle 1.1.2007 lukien sovellettavaksi vahvistamien sääntöjen mm. vanhuuseläkkeen rajoittamista koskevan 27 §:n 1 momentin mukaan näiden sääntöjen 20 §:n mukaisesta vanhuuseläkkeestä, 21 §:n mukaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä, 22 §:n mukaisesta yksilöllisestä varhaiseläkkeestä ja 23 §:n mukaisesta työttömyyseläkkeestä vähennetään 18 §:n 2, 5, 6 momentissa tarkoitettua palvelusaikaa vastaavaan työsuhteeseen perustuva ilman TyEL 81 §:n mukaista kertakorotusta ja ilman TyEL 82 §:n mukaista muuntamista laskettu TyEL:n ja TyELVPL:n mukainen eläke.

Sääntöjen 27 §:n 2 momentin  mukaan edellä 1 momentin mukaisesti vähennettyä eläkkeen määrää rajoitetaan lisäksi siten, että se yhdessä

- ilman TyEL 81 §:n mukaista kertakorotusta ja ilman TyEL 82 §:n mukaista muuntamista määräytyvän TyEL:n ja TyELVPL:n mukaisen vanhuus-, työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeen,
- kansaneläkkeen pohjaosaa vastaavan määrän, sen suuruisena kuin pohjaosa oli 31.12.1995 (74,84 euroa),
- tapaturmavakuutuslain mukaisen tapaturmaeläkkeen,
- korvauksen saajan vamman johdosta liikennevakuutuslain perusteella tulevan jatkuvan korvauksen sekä
- TyEL 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa sekä mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitettuun eläketurvaan perustuvan TyEL 92 ja 93 §:ssä vastaavalla tavalla vähennetyn, ilman TyEL 81 §:ssä tarkoitettua kertakorotusta ja ilman TyEL 82 §:n muuntamista määräytyvän vanhuus-, työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeen

kanssa on enintään 60 prosenttia 19 §:n mukaisesta eläkepalkasta. Työkyvyttömyyseläkettä ja yksilöllistä varhaiseläkettä rajoitettaessa 60 prosentista vähennetään 21 §:n 2 momentissa mainitut kokonaiskarttumisprosentin vähennykset. Edellä 21 §:n 4 momentissa tarkoitettua osaeläkkeenä myönnettyä työkyvyttömyyseläkettä rajoitettaessa käytetään puolta edellisessä virkkeessä tarkoitetusta prosenttiluvusta.

Sääntöjen 27 §:n 4 momentin mukaan edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut eläkkeet ja korvaukset otetaan huomioon siitä ajankohdasta lähtien, kun henkilö saa mainittuja etuuksia, ja ryhmiin 3 ja 4 kuuluvien henkilöiden osalta sekä 20 §:n 2 momentin mukaista eläkettä saavien henkilöiden osalta viimeistään 63 vuoden iän täyttämisestä lukien, kuitenkin aikaisintaan näiden sääntöjen mukaisen eläkkeen myöntämisestä lukien. Vanhuuseläke, johon henkilöllä on oikeus aikaisintaan 68 täyttämisestä lukien, otetaan kuitenkin huomioon siitä ajankohdasta kun hän täyttää mainitun iän. Kansaneläkkeen pohjaosaa vastaava määrä otetaan huomioon ryhmiin 3 ja 4 kuuluvien henkilöiden sekä 20 §:n 2 momentin mukaista eläkettä saavien henkilöiden osalta vanhuuseläkettä laskettaessa varhennettuna 0,5 % kuukaudessa työeläkkeen alkamisajankohtaan.

Eläkesäätiön sääntöjen 29 §:n 1 momentin mukaan eläkesäätiöstä suoritettavan eläkkeen määrää ei vähennetä, kun jonkin 15 §:n 2 momentissa, 16 §:n 2 momentissa tai 27 §:n 2 momentissa, 28 §:n 2 momentissa mainitun etuuden määrää palkkatason muutosten tai siihen verrattavan muun syyn johdosta korotetaan. Näiden sääntöjen mukaista eläkettä ei myöskään vähennetä, kun lakisääteiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen tehdään kertakorotus.

29§:n 2 momentin mukaan, jos eläkkeen myöntämisen jälkeen eläkkeensaajalla alkaa oikeus 15 §:n 2 momentissa, 16 §:n 2 momentissa, 27 §:n 2 momentissa tai 28 §:n 2 momentissa mainittuun eläkkeeseen tai korvaukseen tai etuus lakkaa taikka se muuttuu muusta kuin 1 momentissa tarkoitetusta syystä, eläkesäätiöstä suoritettava eläke on tarkistettava. Eläkkeen perusteena oleva palkka tarkistetaan tällöin 30 §:n mukaisesti. Eläkesäätiön sääntöjen mukaista eläkettä ei kuitenkaan tarkisteta sen johdosta, että kansaneläkkeen pohjaosa lakkaa tai sen määrä muuttuu.

Asian arviointi

Lautakunta toteaa, että työntekijän oikeus saada lisäeläkettä eläkesäätiöstä perustuu aina ensisijaisesti eläkesäätiön sääntöihin. Vapaaehtoisessa lisäeläkkeessä on kysymys lakisääteisen eläketurvan täydentämisestä ja lisäeläkkeen määrä sovitetaan yhteen työntekijälle kuuluvan lakisääteisen eläketurvan kanssa. Tämän mukaisesti lisäeläkettä maksetaan vain siltä osin kuin työntekijä ei saavuta eläkesäätiön säännöissä määriteltyä kokonaiseläkkeen tasoa – tässä tapauksessa sääntöjen 27 §:n 2 momentissa mainittua 60 %:n mukaista eläkettä – jo lakisääteisen eläkejärjestelmän kautta.

Jos eläkesäätiön säännöissä ei ole muuta määrätty, lisäeläkkeen laskentaan ja yhteen sovittamiseen on sovellettava kulloinkin voimassa olevia eläkesäätiön sääntöjä. Tämä lähtökohta ilmenee eläkesäätiölain (29.12.1995/1774) eläkesäätiöiden sääntöjen muuttamisedellytyksiä koskevista säännöksistä. Näin ollen lausunnonpyytäjän lisäeläkkeeseen 1.4.2009 lukien tehtyä uutta yhteensovitusta on arvioitava edellä selostettujen 1.1.2007 alkaen sovellettujen sääntöjen perusteella.

Asiakirjojen mukaan eläkkeiden uusi yhteensovitus on tehty sen johdosta, että lausunnonpyytäjälle on hänen täytettyään 68 vuotta myönnetty 1.4.2009 alkaneena lakisääteinen vanhuuseläkeosuus, joka on karttunut hänelle varhennetulla vanhuuseläkkeellä ollessa tehdyn työn perusteella.

Eläkesäätiön sääntöjen 27 §:n 4 momentin mukaan kyseinen eläkeosuus on otettava huomioon lisäeläkkeen määrää rajoittavana 68 ikävuoden täyttämisen jälkeen. Se, että lisäeläkkeen alkamisen jälkeenkin myönnettävä lakisääteinen vanhuuseläkeosuus vähentää aiemmin myönnettyjen muiden lakisääteisten eläkkeiden tavoin lisäeläkkeen määrää, ilmenee myös eläkesäätiön sääntöjen 29 §:n 2 momentista. 29 §:n 2 momentin mukaan, jos eläkkeensaajan oikeus mm. sääntöjen 27 §:n 2 momentissa mainittuun TyEL:n mukaiseen vanhuuseläkkeeseen alkaa eläkesäätiön lisäeläkkeen myöntämisen jälkeen, on eläkesäätiöstä suoritettava eläke tarkistettava.

Lautakunta toteaa, että myöhemmin myönnettäviä lakisääteisiä eläkkeitä koskeneet vastaavaan lopputulokseen johtavat lisäeläkkeen rajoittamismääräykset ovat sisältyneet jo 1.1.2000 lukien sovellettujen eläkesäätiön sääntöjen 27 §:n  4 momenttiin ja 29 §:n 2 momenttiin. Sillä lausunnonpyytäjän esittämällä seikalla, että viimeksi mainittuihin sääntöihin sisältynyt yksilöllistä varhaiseläkettä koskenut 22 § on poistettu 1.1.2007 voimaan tulleista säännöistä, ei ole merkitystä asian ratkaisemisen kannalta.

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, että eläkesäätiö on menetellyt sääntöjensä mukaisesti tarkistaessaan lausunnonpyytäjän lisäeläkkeen määrän 1.4.2009 lukien lausunnonpyytäjälle samasta ajankohdasta alkaen myönnetyn lakisääteisen vanhuuseläkeosan johdosta. 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Rissanen sekä jäsenet Kauppila, Korpiola, Lehti ja Rauhamaa.
Sihteerinä toimi Isokoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA