Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen mukaan A oli ollut kahden matkakumppaninsa kanssa matkalla Yhdysvalloissa 30.5.2012 alkaen. Hän oli varannut ensimmäisen yön ennakkoon paikallisesta motellista. Saavuttuaan motelliin ja otettuaan huoneen vastaan he menivät katsomaan sitä. Saavuttuaan huoneeseen he havaitsivat, että se ei ollutkaan savuton, jollaisen he olivat olettaneet varanneensa, vaan se haisi selvästi tupakalle. A:lla oli ollut tässä vaiheessa mukanaan reppu selässä ja videokamera kädessä. Hän oli laittanut videokameran hotellihuoneen pöydälle ja laittanut ilmastoinnin päälle. Todettuaan, että huoneilma ei raikastu, A oli matkakumppaninsa kanssa päättänyt mennä alas pyytämään uutta huonetta.

A:lle ja hänen kumppanilleen oli tarjottu vastaanotossa toista huonetta. He olivat ilmoittaneet virkailijalle, että he olivat jättäneet edellisen huoneen ikkunan auki ja ilmastoinnin päälle. Virkailija oli kysynyt huonetta vaihdettaessa, oliko A jättänyt tavaroita edelliseen huoneeseen. A oli tässä vaiheessa unohtanut kertoa virkailijalle, että hän oli jättänyt videokameran tuon huoneen pöydälle.

Käydessään seuraavana aamuna tavaroitaan lävitse A oli huomannut kameransa puuttuneen. A oli tehnyt asiasta rikosilmoituksen 31.5.2012, jossa hän oli yksilöinyt, että hän oli joko jättänyt kameran radioliikkeeseen, mistä se olisi kadonnut, tai sitten hotellihuoneeseen, josta se olisi lukituista ovista huolimatta kadonnut.

Kysymys on kameran korvattavuudesta matkatavaravakuutuksen ehtojen perusteella.

Vakuutusyhtiön päätös

Yhtiö on antanut päätöksen 6.8.2012. Yhtiö on katsonut, että koska A ei ole pystynyt osoittamaan mitään tiettyä vahinkotapahtumaa eikä vahingon tapahtuma-aikaa ole pystytty varmuudella määrittelemään, on asiaa käsitelty vakuutusehtojen kohdan 5 mukaisesti tavaran unohtamisena. Tuon ehtokohdan nojalla on korvattu tällaisessa tilanteessa poikkeuksellisesti korvattava 120 euroa.

Valitus

A on tyytymätön yhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan ratkaisusuositusta asiasta. A:n käsityksen mukaan kysymyksessä on matkanjärjestäjän tai vastaavan haltuun jätetylle omaisuudelle aiheutunut vahinko. Tästä syystä tavaran katoaminen tulee korvata täysimääräisesti enintään vakuutusmäärään asti. A on perustellut tätä käsitystään seuraavasti. Kun A oli jättänyt kameransa jo vuokraamaansa huoneeseen, johon hänellä oli käyttöoikeus ja avaimet, tuo huone oli ollut A:n hallinnassa. Kun A oli allekirjoittanut uuden vuokrasopimuksen toisesta huoneesta, oli tuo edellinen huone siirtynyt hotellin vastuulle. Hotellin henkilökunta lupasi käydä sulkemassa vanhan huoneen ikkunat ja tuuletuksen. Juuri sillä hetkellä A oli jättänyt kameransa henkilökunnan haltuun. Kamera oli lukitussa huoneessa, johon vain henkilökunnalla oli enää avaimet. Kysymyksessä on siten vakuutusehdossa mainittu tilanne, jossa A on jättänyt tavaran matkanjärjestäjän tai vastaavan haltuun. Tuossa tilanteessa hotellille on myös syntynyt velvollisuus huolehtia A:n tavarasta. Ehtojen mukaan kameran katoaminen on siten korvattava täysimääräisesti enintään vakuutusmäärään saakka.

A on kuitenkin valituksessaan esittänyt myös näin: ”En siis unohtanut itse kameraa, vaan unohdin ilmoittaa hotellin vastaanottoon, että kamerani on heidän hallussaan, ja tiedustelin sitä siis vasta seuraavana aamuna. Vastaanottovirkailija ilmoitti, ettei heillä ole sellaista, joten se oli kadonnut heidän hallustaan.”

Vakuutusyhtiön vastine

Yhtiö on antanut vastineen 21.1.2013. Yhtiö toteaa, että koska A oli antanut tapahtumasta poliisille ja vahinkoilmoitukselle selvityksen, jonka mukaan kamera oli unohtunut joko radioliikkeen tiskille tai hotellihuoneeseen, on A antanut kameran katoamiseen johtavista tapahtumista ainakin kaksi erilaista kertomusta. Näin ollen kameran vahinkoa ei ole voitu korvata varkausvahinkona, koska tapahtumahetkeä, ‑olosuhteita ja ‑paikkaa ei ole voitu tarkoin määritellä. Yhtiö on tämän johdosta maksanut korvausta kameran unohtamisen perusteella. Rajoitusehtoon tältä osin tehdyn poikkeuksen nojalla korvausta on maksettu tuon poikkeuksen mukainen maksimimäärä eli 120 euroa.

Siltä osin kuin A on esittänyt valituksessaan, että hän olisi jättänyt kameran matkanjärjestäjän tai vastaavan haltuun, ja vaatinut, että tällä perusteella kameran katoaminen tulisi korvata täysimääräisesti, yhtiö on todennut, että esillä olevassa tapauksessa ei ole kysymys tällaisesta tilanteesta. Yhtiö viittaa valmismatkalain ja valmismatkaliikkeestä annetun lain määrityksiin matkanjärjestäjästä. Matkanjärjestäjällä tarkoitetaan sitä, joka suunnittelee ja toteuttaa valmismatkoja sekä tarjoaa niitä joko itse tai muun elinkeinonharjoittajan välityksellä taikka joka omaan lukuunsa tarjoaa toisen järjestämiä valmismatkoja. Kuten Vakuutuslautakunta on lausunnossaan VKL 855/96 todennut, pelkästään se seikka, että henkilökunta työskentelee lentoasemalla, ei tee vielä viranomaisesta tai yrityksestä matkanjärjestäjää. Tässä tapauksessa hotellin henkilökunta ei ole ehdossa määritelty matkanjärjestäjä tai vastaava.

Lautakunnan käytettävissä oleva selvitys

Lautakunnalla on ollut käytettävissä:

• korvaushakemus 9.7.2012
• poliisin rikosilmoitusjäljennös 31.5.2012
• A:n kirjelmä hotellille
• matkustusasiakirjoja
• kameraa koskevia asiakirjoja
• vakuutuskirja
• vakuutusehdot

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Ehdon 4.1 mukaan vakuutuksesta korvataan suoranaiset esinevahingot, jotka ovat aiheutuneet äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta vakuutuksen voimassa ollessa.

Ehdon 5 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut tavaran katoamisesta tai sen unohtamisesta. Vakuutuksesta korvataan kuitenkin muun matkatavaran kuin maksuvälineiden ja arvopapereiden katoamisesta tai sen unohtamisesta aiheutunut vahinko 120 euroon asti edellyttäen, että vahingon tapahtumahetki ja ‑paikka sekä olosuhteet määritellään ja että vahinko matkan aikana on heti tapahtumapaikalla havaittu ja siitä on tuolloin ulkopuoliselle todistettavasti ilmoitettu. Matkanjärjestäjän tai vastaavan haltuun luovutetun matkatavaran katoaminen korvataan täysimääräisesti enintään vakuutusmäärään asti.

Ratkaisu

Lautakunnan käsityksen mukaan asiassa on A:n osittain ristiriitaisesta selvityksestä huolimatta selvää, että A on unohtanut kameransa ensimmäiseksi varaamaansa huoneeseen poistuessaan sieltä hotellin vastaanottoon tehdäkseen tuota huonetta koskevan reklamaation. Tuossa vaiheessa A oli jo kertomansa mukaan päätynyt siihen, että hänen tulee saada uusi huone.

Asiakirjoista ilmenee, että A on esittänyt tapahtumasta poliisille seuraavana päivänä kaksi erilaista vaihtoehtoista tapahtumankuvausta, nimittäin, että hän olisi jättänyt kameran johonkin radioliikkeeseen tai vaihtoehtoisesti, että hän oli jättänyt kameran hotellihuoneeseen. A on esittänyt nämä kaksi tapahtumankuvausta myös korvausvaatimuksessaan vakuutusyhtiölle. A:n rikosilmoitus ja sitä tukeva samansuuntainen kertomus vakuutusyhtiölle vahvistavat kokonaiskuvaa siitä, että A oli unohtanut kameransa. A:n kertomusten valossa ei voida lähteä myöskään siitä, että tapahtumaa olisi tarkasteltava riittävällä tavalla yksilöitynä varkaustapahtumana.

Koska kysymyksessä on ehdossa 5 määritelty matkatavaran unohtaminen, tulee ehdon sisältämän poikkeussäännön perusteella korvattavaksi yhtiön maksama enimmäiskorvausmäärä 120 euroa.

A:n käsityksen mukaan hotellille oli syntynyt velvollisuus huolehtia hotellihuoneisiin unohdetusta asiakkaiden omaisuudesta tilanteessa, jossa asiakkaan ei ole enää tarkoituskaan palata kyseiseen huoneeseen vaan majoittua hotellissa toiseen, uuteen huoneeseen. Tämänkaltaisen, hotellin henkilökunnalle sinänsä mahdollisesti huolellisuusvelvollisuuden synnyttävän asetelman yhteydessä ei ole kuitenkaan kysymys siitä, että omaisuus olisi vakuutusehdoissa määritellyin tavoin jätetty matkanjärjestäjän tai vastaavan haltuun. Asiassa ei nimittäin ole edes väitetty, että A ja hotellin virkailija olisivat missään vaiheessa vaihtaneet tahdonilmaisuja sen osalta, että hotelli ottaa huolehtiakseen A:n kamerasta. Asiassa ei ole kysymys siitäkään, että kameran ”jättäminen” hotellihuoneeseen hotellin huolehdittavaksi olisi ollut edes A:n yksipuolinen tiedostettu tahto. A:n kertomus, joka vastaa myös todellista tapahtumainkulkua, on päinvastoin ollut se, että hän on unohtanut kameran hotellihuoneeseen.

Käsillä olevassa tapauksessa ei ole myöskään kysymys ehtojen mukaisesta ”matkanjärjestäjästä tai vastaavasta” vaan hotellista. Tälläkään perusteella kysymys ei ole ehtojen mukaan korvaukseen oikeuttavasta vakuutustapahtumasta.

Lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä korvata A:n kameran katoamisen johdosta ehtojen mukaisesti 120 euroa asianmukaisena.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen. Sihteerinä toimi Saarikoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA