Tapahtumatiedot

Vakuutuksen kohteena on Citroen Jumper –pakettiauto. Lausunnonpyytäjä PK on ottanut sille osakaskovakuutuksen auton hankkimisen yhteydessä lokakuussa 2004. Hän on ilmoittanut itsensä auton haltijaksi. Osakaskovakuutus on muutettu täyskaskovakuutukseksi huhtikuussa 2006.

Auto vaurioitui palovahingossa 22.3.2008 lausunnonpyytäjän entisten työkaverien PH:n ja JH:n pysäköintipaikalla. Poliisin tutkintailmoituksen merkintöjen mukaan auto oli ollut PH:n käytössä työautona.

Vahingon jälkeen 23.4.2008 lausunnonpyytäjä PK on kertonut vakuutusyhtiön edustajalle mm., että noin 2,5 vuotta sitten hän oli vuoden sairaslomalla lonkkavaivan vuoksi, minkä jälkeen hän on ollut noin 1,5 vuotta eläkkeellä odottamassa lonkkaleikkausta. Nyt kyseessä olevan Citroen Jumperin PK kertoi hankkineensa lokakuussa 2004. Se oli aluksi kokonaan PK:n käytössä, ja hänen sairastuttuaan noin 2,5 vuotta sitten hänellä ei ollut autolle jatkuvasti käyttöä. Autoa alkoi käyttää JH kaverinsa PH:n kanssa. JH oli auton pääasiallinen käyttäjä. PK opetti sairaslomallaan JH:lle betonilattiatöitä. JH pääsi töihin, käytti Jumperia työssään ja kuljetti sillä työvälineitään. PH on samassa työpaikassa ja he käyttivät autoa yhdessä. PK totesi vielä, että PH ja JH eivät maksaneet auton käytöstä mitään. Sovittiin vain, että he pitävät ovia auki, jotta PK lonkkaleikkauksen jälkeen pääsisi samaan työpaikkaan takaisin. Oli lisäksi hyvä, ettei auto ruostunut, kun PK ei itse voinut sillä lonkkansa vuoksi ajaa.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö viittaa vakuutussopimuslain 22 ja 23 §:än määräyksiin vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuudesta. PK:n kertoman mukaan hän oli hankkinut kyseisen auton lokakuussa 2004 ja oli aluksi käyttänyt sitä itse. Noin 2,5 vuotta sitten autoa alkoivat käyttää JH ja PH. JH on auton pääasiallinen käyttäjä.

Vakuutusyhtiö katsoo, että PK on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa auton todellisesta haltijasta/käyttäjästä, eikä vakuutussopimus tämän vuoksi sido vakuutusyhtiötä. Palovahinkoa ei korvata.

Lausuntopyyntö

Vakuutusyhtiö on hylännyt korvaushakemuksen katsoen PK:n laiminlyöneen tiedonantovelvollisuutensa, koska auton käyttäjä ei noin 2,5 vuoteen olisi ollut PK vaan JH ja PH.

Lausuntopyynnön mukaan kyseinen auto on ollut PK:n käytössä koko ajan, ja hän on kuljettanut JH:ta ja PH:ta eri kohteisiin, koska näillä kummallakaan ei ole ajokorttia. JH ja PH ovat vuokranneet autolle pysäköintipaikan ja säilyttäneet siellä työvälineitään. JH ja PH eivät ole käyttäneet autoa lainkaan. PK ei ole rikkonut tiedonantovelvollisuuttaan.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa korvauspäätökseensä, jossa PK:n on katsottu laiminlyöneen tiedonantovelvollisuutensa auton todellisesta käyttäjästä. Yhtiö katsoo, että PK:n lausuntopyynnössä esittämät väitteet eivät ole uskottavia. Yhtiön saaman tiedon mukaan toisella auton todellisista käyttäjistä on ajokortti.

Lausunnonpyytäjän lisäkirjelmä

PK toteaa, että hän ei ole kertonut vakuutusyhtiön edustajalle, että hänen sairastuttuaan autoa olisivat alkaneet käyttää JH ja PH. PK oli kertonut sekä poliisille että vakuutusyhtiön edustajalle, että sairastuttuaan ja jäätyään eläkkeelle hänellä on ollut mahdollisuus kuljettaa JH:ta ja PH:ta autolla eri kohteisiin ja samalla opettaa heille lattiatöitä. Auto on ollut sijoitettuna PH:n ja JH:n parkkipaikalle, koska he ovat säilyttäneet siellä työkaluja. PK:n käsityksen mukaan JH:lla eikä PH:lla ole ajokorttia, joten he ovat tarvinneet kuljettajan.

Vakuutuslautakunnan lausunto

Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Lain 23 §:n mukaan jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on vahinkovakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi.

Jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se evätä.

Vakuutuksen kohteena oleva pakettiauto on vaurioitunut tulipalossa. Tapauksessa on riitaa siitä, onko autolle otettu kaskovakuutus sitova. Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta palovahinkoa vakuutussopimuslain 22 ja 23 §:n mukaisella perusteella katsottuaan, että PK on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa auton todellisesta käyttäjästä.

Lautakunta toteaa, että lain 22 ja 23 §:t käsittelevät vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuutta vakuutusta haettaessa. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun on tuolloin annettava oikeat ja täsmälliset vastaukset vakuutuksen­antajan esittämiin kysymyksiin, jotka voivat olla merkityksellisiä yhtiön vastuun arvioimisen kannalta. Lain 22 §:n mukainen oikaisuvelvollisuus koskee tietoja, jotka alun perin on annettu virheellisinä tai puutteellisina.

Vakuutuksen ottamisen jälkeen tapahtuvista vahingonvaaraa lisäävistä muutoksista ja niistä ilmoittamisesta säädetään vahinkovakuutuksen osalta lain 26 §:ssä. Siihen asiassa ei ole vedottu. Vakuutusyhtiö on lain 22 ja 23 §:n mukaiseen perusteeseen vetoamalla siis katsonut, että PK on vakuutusta hakiessaan antanut yhtiön aseman kannalta merkityksellisiä vääriä tietoja auton haltijasta/käyttäjästä.

Auton vakuutus tässä yhtiössä on alkanut lokakuussa 2004. Vakuutuslautakunta toteaa, että PK:n 23.4.2008 antaman selvityksen mukaan auto oli täysin hänen käytössään auton hankkimisesta lokakuussa 2004 ainakin siihen asti, kun hän loppuvuonna 2005 jäi sairaslomalle lonkkavaivan vuoksi eikä enää voinut itse ajaa autolla. Auto oli siten täysin PK:n käytössä ainakin noin vuoden ajan vakuutuksen ottamisen jälkeen.

Vakuutuslautakunta katsoo, että kun auto saadun selvityksen mukaan on vakuutuksen hakemisen aikaan loppuvuonna 2004 ollut PK:n itsensä käytössä, PK ei vakuutusta hakiessaan ole lain 22 ja 23 §:n tarkoittamalla tavalla antanut auton haltijasta/käyttäjästä väärää tietoa. Vakuutusyhtiö ei ole vedonnut muuhun sitomattomuusperusteeseen. Näillä perusteilla lautakunta katsoo, että vakuutussopimus sitoo vakuutusyhtiötä. Vakuutuslautakunta suosittaa korvaamaan auton palovahingon vakuutusehtojen mukaisesti.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale ja jäsenet Laapotti ja Uimonen sekä varajäsen Ilveskoski. Sihteerinä toimi Raulos.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA