Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt S.K. (s. 1943) liukastui As Oy A:n pihalla 14.3.2011. S.K. ei kuitenkaan kaatunut, koska hän onnistui ylläpitämään tasapainonsa vasemman jalan äkkinäisellä liikkeellä. Liikkeen yhteydessä S.K. tunsi voimasta kipua nilkassaan. Nilkan kiputilat jatkuivat ja S.K. sai aikaistettua itselleen vastaanottoajan 30.3.2011. Mentyään sairaalaan oma-aloitteisesti S.K. pääsi ultraäänikuvaan 5.4.2011, jossa akillesjänteen todettiin revenneen. Myöhemmin myös MRI-kuvauksessa todettiin akillesjänteen repeämä. Akillesjännettä hoidettiin konservatiivisesti.

S.K:lle suoritettiin polven tekonivelleikkaus 8.8.2012. S.K:n näkemyksen mukaan polven leikkaus on seurausta akillesjännevammasta, jonka vuoksi S.K. on joutunut rasittamaan oikeaa jalkaansa varoessaan vasenta jalkaa. S.K. pitää myös selvitettynä, että akillesjänteen repeämä on sattunut 14.3.2011 vahingon yhteydessä. Näin ollen S.K. on vaatinut korvausta myös polven tekonivelleikkauksen aiheuttamista hoitokuluista akillesjänteen hoitokulujen lisäksi. Lisäksi hän vaatii korvausta tapaturman aiheuttamasta pysyvästä ja tilapäisestä haitasta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa päätöksen, jossa se katsoi kysymyksessä olevan taloyhtiön vastuuvakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman. Yhtiö katsoi kuitenkin, ettei akillesjänteen repeämä eikä siten myöskään polven nivelkierukkaleikkaus ole seurausta S.K:lle 14.3.2011 sattuneesta tapaturmasta. Vakuutusyhtiö korvasi S.K:lle ensikäynnistä aiheutuneet hoitokulut sekä 100 euroa tilapäisestä haitasta.

Asiakkaan valitus

S.K. oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta. Valituksenaan S.K. on toimittanut lautakunnalle 17.1.2013, 16.3.2013, 4.4.2013 sekä 12.4.2013 päivätyt kirjelmät. Kirjelmissään S.K. käy läpi hoitohistoriansa vahinkotapahtumansa jälkeen ja viittaa useisiin häntä hoitaneiden lääkäreiden lausuntoihin ja muihin toimittamiinsa selvityksiin muun muassa akillesjännevammojen syntymekanismeista.

Kirjelmissään S.K. toteaa, että hänellä todettu vasemman akillesjänteen repeämä on kiistatta seurausta hänelle 14.3.2011 sattuneesta liukastumistapaturmasta. Akillesjännevamma on sittemmin aiheuttanut myös oikeassa polvessa havaitut kiputilat sekä 8.8.2012 polven tekonivelleikkauksesta aiheutuneet komplikaatiot, jotka tulisi korvata As Oy A:n vastuuvakuutuksesta. Polven vaikea kipeytyminen on johtunut siitä, että tapahtumassa syntyneen akillesjännevamman vuoksi keho on kompensoinut heikkoa vasenta jalkaa lisäämällä oikean jalan käyttöä. S.K. on vielä tarkentanut, että piha-alueen puutteellinen kunnossapito oli jatkunut myös vahinkotapahtuman jälkeen.

S.K. korostaa kirjelmissään olleensa ennen vahinkotapahtumaan hyvässä fyysisessä kunnossa ja harrastaneensa liikuntaa säännöllisesti, muun muassa kolmesti viikossa kuntosaliharjoittelua. Tämän hän kertoo olevan osasyynä siihen, että hän pystyi pitämään tasapainonsa liukastuessaan hoitamattomalla pihalla. Hän toteaa myös vasemman nilkkansa olleen täysin oireeton ennen 14.3.2011 vahinkotapahtumaa. S.K:n näkemyksen mukaan myös häntä hoitaneiden lääkäreiden lausunnot tukevat sitä, että akillesjänne on revennyt nimenomaan vahinkotapahtuman seurauksena. Lausunnoissa on todettu, ettei S.K:n akillesjänteessä ollut havaittavissa mitään rappeumaan viittaavaa ennen 14.3.2011 vahinkotapahtumaa. Hän toteaa, ettei vakuutusyhtiöllä ole mitään perusteita sivuuttaa näitä häntä hoitaneiden lääkäreiden lausuntoja. S.K. ei myöskään kiistä sitä, että oikealla polvella on hoitohistoria ennen tapaturmaa, mutta hän korostaa kuitenkin tulleensa polviartroosin kanssa hyvin toimeen ennen vahinkotapahtumaa.

S.K. on vielä todennut, että asian hoitamisessa on kaiken kaikkiaan kestänyt kohtuuttoman kauan ja että etenkin taloyhtiön toimimattomuus asian selvittelyyn on hankaloittanut asian hoitoa. S.K. kertoo olleensa yhteydessä myös poliisiin, joka odottaa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta ennen kuin jatkaa asian selvittämistä.

Edellä selostetuin perustein S.K. vaatii korvattavaksi akillesjänteen repeämästä sekä polven tekonivelleikkauksesta aiheutuneet kustannukset sekä hänelle vahinkotapahtumasta jääneen pysyvän haitan. S.K:n korvausvaatimus on kokonaisuudessaan 5.000 euroa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa vastineessaan asian tapahtumatiedot sekä tapaukseen sovellettavat vakuutusehdot.

Vastineessaan vakuutusyhtiö toteaa, että tapauksessa on ensinnäkin ratkaistava se, onko vasemman akillesjänteen repeämä syntynyt vastuuvakuutuksesta korvattavan vakuutustapahtuman johdosta. Mikäli repeämän katsotaan aiheutuneen vahinkotapahtumasta, on seuraavaksi selvitettävä, johtuuko oikean polven tekonivelleikkaus tästä akillesjänteen aiheuttamasta ontumisesta vai jostain muusta syystä, kuten esimerkiksi nivelrikosta.

Oikeus- ja lautakuntakäytännössä katsotaan, että vahingonkärsijän perussairaus tulee ottaa huomioon korvausvastuun ulottuvuutta supistavana seikkana siltä osin kuin se on lääketieteellisten kokemussääntöjen perusteella arvioituna kausaalisesti aiheuttanut vamman tai on aiheuttamassa korvausvastuun perusteena olevia vamman oireita ja muita seurauksia.

Yhtiö toteaa, että S.K:n oikeassa polvessa oli paha nivelrikko jo ennen 14.3.2011 sattunutta tapaturmaa. Polviniveleen oli vuosien varrella tehty toistuvia Hyalgan-pistoksia. Polven MRI-tutkimuksessa 12.10.2011 todettiin huomattavia degenaratiivisia muutoksia ja johtopäätös oli "postoperatiivinen artroosi". Operaatiolla tarkoitettiin vuonna 1977 tehtyä polvileikkausta. Keinonivelleikkaus oli esillä viimeistään syksyllä 2011, mutta todennäköisesti jo ennen vahinkoa.

Lääketieteellisten selvitysten perusteella on tehtävä johtopäätös, että oikean polvinivelen tekonivelleikkaus olisi tehty joka tapauksessa 14.3.2011 sattuneesta tapaturmasta riippumatta. S.K. ei ole esittänyt, että leikkauksen aikaistumisesta olisi aiheutunut taloudellista vahinkoa.

Yhtiö toteaa lisäksi, että vastuuperusteeksi väitetyn tapahtuman tulee olla ominaisuuksiltaan ja energiamäärältään sellainen, että se olisi voinut aiheuttaa tarkastelun kohteena olevan vamman sellaiselle henkilölle, jolla ei ole sattuneen kaltaiselle vahingolle altistavaa perussairautta. Tältä osin yhtiö viittaa myös aiempaan lautakunta- ja oikeuskäytäntöön.

Vastineen mukaan S.K:n tekonivelleikkausta ei voida myöskään pitää sillä tavalla ennakoitavissa olevana vahinkoseuraamuksena kuvatunkaltaisesta vahinkotapahtumasta, että tapauksessa voitaisiin katsoa korvausvastuuta edellyttävän syy-yhteyden syntyneen.

Yhtiö toteaa vielä, että S.K:lle 14.3.2011 aiheutuneen akillesjänteen vamman ja polvinivelen nivelrikon välillä ei ole vahingonkorvausoikeudellisesti merkittävää syy-yhteyttä. S.K:n perussairaus tulee ottaa huomioon korvattavan vahingon ulottuvuutta arvioitaessa. Vammamekanismi ei ole ollut niin suurienerginen, että sen seurauksena voisi olla akillesjänteen repeämä. Korvattava vamma on akillesjänteen vihlaisu ja ohimenevä kipu. Tekonivelleikkaus on vain aikaistunut siitä, milloin se olisi tapahtunut ilman 14.3.2011 sattunutta tapaturmaa. Tilapäisestä haitasta maksettu korvaus on oikean suuruinen, koska vakuutuksenottajan korvausvastuu ei ulotu akillesjänteen repeämään.

Yhtiö toteaa vielä, että vahinkoasiat arvioidaan aina kokonaisuutena ja että asian ratkaisussa on huomioitu kaikki sille toimitetut lausumat.

Asiantuntijalausunto

Lautakunta on pyytänyt asiassa lausuntoa pysyvänä asiantuntijana käyttämältään kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri, professori Harri Pihlajamäeltä.

Lausunnossaan asiantuntijalääkäri listaa käytettävissään olleet sairauskertomuskopiot ja muut lääkärin laatimat lääkärintodistukset sekä lausunnot.

Pihlajanmäki toteaa lausunnossaan, että vahingonkärsineen tapauksessa 14.3.2011 sattuneeksi ilmoitetusta vahinkotapahtumasta on esitetty seuraavankaltainen kuvaus: "... Liukastui 3/2011. Ei kuitenkaan kaatunut. Vasen akilles alkanut vaivata rajoittaen kävelymatkoja...". Asiakirjoihin oheistetussa uudessa versiossa vastaanottokäynnistä lääkärin vastaanotolla 30.3.2011 on kyseisestä vahinkotapahtumasta esitetty seuraavankaltainen kuvaus: "Akillesjänne ollut kipeä kolmisen viikkoa. Potilas liukastunut kotipihallaan rappujen välisellä kävelyalueella 14.3.2011. Liukastuessaan potilas teki äkkinäisen liikkeen vasemmalla jalallaan pysyen pystyssä, mutta äkillinen liike aiheutti akillesjänteen kipeytymisen ja mahdollisen vamman..." E-lääkärinlausunnossa päivämäärältä 20.12.2012 on vahinkotapahtumaa 14.3.2011 kuvattu seuraavasti: "Potilaan kävellessä jäisellä, polanteisella kotipihalla liukastui/horjahti, teki vasemmalla jalallaan äkillisen korjausliikkeen pysyäkseen pystyssä, jolloin vasen nilkka kipeytyi." Kyseisessä E-lääkärinlausunnossa mainitaan vahinkotapahtuman 14.3.2011 jälkeen ensimmäisenä hoitaneeksi laitokseksi X:n terveysasema 30.3.2011.

Asiantuntijalausunnon mukaan ultraäänitutkimus on viitannut vasemman akillesjänteen sairausperäiseen muutokseen, jännetulehdukseen (akillesjännetendinoosiin) tai osittaiseen repeämään. Vasempaan nilkkaan on tehty magneettikuvaus 28.7.2011, jolloin radiologin lausunnon mukaan magneettikuvauksessa on ollut todettavissa viitettä osittaisesta akillesjänteen repeämästä. Repeämäalueella jänne on ollut sukkulamaisesti paksuuntunut. Täydellistä akillesjänteen repeämää ei ole ollut todettavissa.

Lausunnon mukaan käytettävissä olevien sairauskertomusmerkintöjen ja lääkärinlausuntojen perusteella vahingonkärsineellä esiintynyt oireilua myös vasemmassa polvessa. Vastaanottokäynnin 11.4.2011 sairauskertomusmerkinnässä mainitaan oikean polven oireilusta seuraavasti: "Oik. meniscusvamma 1970-luvulla, mediaalimenisci poistettu — kehittynyt polviartroosi. Saanut toistuvia Hyalgan-pistoksia tähän...". Edelleen kyseisessä sairauskertomusmerkinnässä mainitaan polven röntgenkuvassa heinäkuulla 2008 todetun polven sisempään puoliskoon painottuvan nivelrikkomuutoksen ja myös polvilumpio-reisiluunivelen nivelrikkosairauteen liittyvän muutoksen. Oikean polven röntgenkuvissa 15.6.2010 on sairauskertomusmerkinnän mukaan todettu sisemmässä reisiluu-sääriluunivelen nivelraossa huomattava madaltuma ja luisten nivelpintojen skleroottisuutta ja hieman epätasaisuutta ja reunakerrostumia. Polvessa on kuvattu polvilumpio-reisiluunivelrako myös matalaksi ja polveen on lausunnon mukaan kehittynyt ns. varus-virheasentoa nivelrikkosairauden vuoksi. Kyseisen oikean polven oireilua on hoidettu kortisonipuuduteinjektioilla. Sairauskertomusmerkinnästä 28.1.2012 ilmenee, että oikeaan polveen on tehty avoleikkaustoimenpiteenä nivelkierukan poistotoimenpide vuonna 1977. Nivelrikkosairauteen liittyvää vaivaa ja oireilua oikeassa polvessa on siis esiintynyt jo aikaisemminkin, ennen vahinkotapahtumaa 14.3.2011 siten, että polven tilaa on arvioitu muun muassa vuonna 2004 ja tuolloin polveen on ruiskutettu Hyalgan-injektioita, jotka ovat tarkoitettu polven nivelrikkosairauden hoitoon.

Pihlajamäki toteaa, että vahingonkärsineen oikea polvi oli tutkittu magneettikuvauksella 12.10.2011 ja tässä radiologin lausunnon mukaan oli ollut todettavissa aiemman leikkauksen jälkitilaan viittaavia muutoksia sisemmässä nivelkierukassa, reisiluu-sääriluunivelen sisemmän puolen nivelrikkokehitykseen, liittyvät muutokset, viitettä osittaisesta eturistisiteen repeämämuutoksesta ja ns. Bakerin kysta, joka on usein sairausperäiseen kehitykseen liittyvä muutos. Oikean alaraajan mekaanisen akselin määrittämistä varten otetussa röntgenkuvassa 31.7.2012 on radiologin lausunnon mukaan ollut todettavissa reisiluu-sääriluunivelen nivelraon madaltuminen vaikean nivelrikkosairauden vuoksi. Leikkauskertomuksessa 8.8.2012 mainitaan oikean polven tekonivelleikkauksessa todetun röntgenkuvia vastaava pitkälle edennyt nivelrikko polvinivelen sisemmällä puolella. Polveen on asennettu 8.8.2012 tekonivel.

Pihlajamäki toteaa, että tapauksessa akillesjänteen repeämä on syntynyt niin sanotulla epäsuoralla mekanismilla. Epäsuoralla mekanismilla erilaisten ponnistamisten, liukastumisten tai vastaavien tapahtumien yhteydessä sattuneet akillesjänteen repeämät liittyvät akillesjänteessä tapahtuneeseen rappeumakehitykseen, jolloin repeämä johtuu akillesjänteen kudoksen heikentymisestä ja sinänsä normaali lihasjännitys usein varsin tavanomaisen liikkeen tai ponnistuksen seurauksena aiheuttaa katkeamisen. Nyt käsillä olevassa tapauksessa magneettikuvauslöydös viittasi osittaiseen akillesjänteen repeämämuutokseen. Osittaisen repeämän ollessa kyseessä akillesjänteen jännekudos ei ole katkennut täysin poikki, vaan osa jänteestä on säilyttänyt yhtenäisyyden.

Pihlajamäki toteaa myös että vahingonkärsineen tapauksessa oikeaan polveen on tehty sairauskertomusmerkintöjen mukaan sisemmän nivelkierukan poistoleikkaus 1970-luvulla, jonka jälkeen Polvi oli oireillut toistuvasti ennen vahinkotapahtumaa 14.3.2011. Kyseisessä polvessa on todettu sairauskertomusmerkintöjen mukaan selkeitä, jo pidemmälle edenneitä nivelrikkosairauteen liittyviä muutoksia useita vuosia ennen vahinkotapahtumaa 14.3.2011. Kyseisen polven tekonivelleikkauksen tarve on johtunut polven nivelrikkosairaudesta ja siihen liittyvästä oireilusta. Pihlajamäen mukaan vahingonkärsineen tapauksessa 14.3.2011 vahinkotapahtuman jälkeen todetun akillesjänteen osittaisen repeämämuutoksen syy-yhteys oikean polven nivelrikkosairauteen on epätodennäköinen. Näin ollen ei myöskään näillä tiedoilla sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman haittaluokituksen tarkoittamaa pysyvää haittaa voida todeta aiheutuneen vahinkotapahtuman 14.3.2011 johdosta.

Asiakkaan lisäkirjelmät

S.K. toimitti Vakuutuslautakunnalle asiantuntijalausunnon johdosta 2.4.2014, 16.4.2014 ja 13.5.2014 päivätyt lisäkirjelmät. Kirjelmien liitteenä on S.K:ta koskevia lääkärinlausuntoja ja hoitoepikriiseja, akillesjänteen repeämiseen liittyvä julkaisu sekä S.K:n lähiomaisten hoitoon liittyviä asiakirjoja. Lisäksi S.K. viittaa vielä todistajien lausumiin siitä, että asunto-osakeyhtiön pihan hoito oli laiminlyöty. Useilta osin S.K. toistaa myös aiemmissa kirjelmissään lausutun.

Kirjelmissään S.K. korostaa vielä sen merkitystä, mitä hoidon aloittamisen viivästyminen on merkinnyt hänen toipumisensa osalta. Hän toteaa esimerkiksi vasemman nilkan olleen täysin oireeton ennen vahinkotapahtumaa ja että mahdolliset rappeumat ovat siten syntyneet vahinkotapahtuman jälkeen. S.K. toteaa myös nilkkansa olevan edelleen kipeä.

Hyalgan -pistoksien osalta S.K. tarkentaa vielä, etteivät pistokset ole olleet säännöllisiä ensimmäisen polvioperaation jälkeen, vaan esimerkiksi 2000 -luvun alussa oli pitkä kausi kun pistoksia ei annettu. S.K. ei myöskään ole vakuuttunut siitä, onko 8.8.2012 tekoniveloperaatio ollut ainoa hoitokeino. Hän toteaa, että operaatio on osaltaan johtanut hänen terveytensä heikkenemiseen. Hän on sittemmin joutunut ottamaan käyttöön kävelykepin liikkumisen tueksi.

S.K. esittää korvausvaatimuksena 14.3.2011 vahingon johdosta kärsimästään haitasta ja elämänlaadun huonontumisesta yhteensä 10.000 euroa.

Vakuutusyhtiön kommentti

Vakuutusyhtiö viittaa kommentissaan lisäkirjelmän 12.8.2004 päivättyyn hoitoepikriisiin, jonka mukaan tekonivelleikkaus oli harkittu jo ennen 14.3.2011 vahinkotapahtumaa. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan edellä mainittu osoittaa sen, ettei 8.8.2012 tekonivelleikkaus ole syy-yhteydessä 14.3.2011 vahinkotapahtumaan.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tässä tapauksessa on riitaa siitä, onko S.K:n vasemman akillesjänteen repeämä ja sen jälkeen suoritettu oikean polven tekoniveloperaatio ja siitä aiheutunut haitta seurausta 14.3.2011 sattuneesta vahinkotapahtumasta vai siitä riippumattomista seikoista.

Sovellettavat vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 322.1 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuskirjassa mainitun kiinteistön omistajana toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Lainkohdat

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:

1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista.

2) ansionmenetyksestä.

3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta

4) pysyvästä haitasta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 a §:n mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut.

2 c §:n mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika.

Ratkaisu

Käsillä olevassa tapauksessa S.K. on 14.3.2011 horjahtanut As Oy A:n pihalla liukkaalla kulkuväylällä loukaten vasemman jalkansa. S.K. onnistui säilyttämään tasapainonsa vasemman jalan äkkinäisellä liikkeellä. Vahinkohetkellä S.K:lla on kannettavanaan noin 5 - 10 kilogrammaa painava kuntosalilaukku, mikä osaltaan aiheutti jalalle lisärasitteen. Vahinkotapahtuman jälkeen S.K. hakeutui lääkäriin 30.3.2011. Nilkan kiputilat jatkuivat ja 1.4.2011 ultraäänikuvauksessa sekä sittemmin vielä 28.7.2011 MRI-kuvauksen yhteydessä todettiin löydöksenä akillesjänteen osittainen repeytymä. Fysiatrin lausunnon 29.9.2011 mukaan oikea polvi on kipeytynyt viimeisen kuuden kuukauden aikana sen seurauksena, että akillesjänne vamma on vaikeuttanut liikkumista. Oikeaan polven tekoniveloperaatio tehtiin 8.8.2012.

Vakuutusyhtiö on katsonut kysymyksessä olevan vastuuvakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman. Yhtiön päätöksen mukaan vakuutuksesta korvataan akillesjänteen kipeytymisestä aiheutunut vahinko. Sen sijaan akillesjänteen osittainen repeämä, oikea polven tekonivelleikkaus taikka siitä aiheutunut haitta eivät ole vakuutusyhtiön mukaan ole syy-yhteydessä 14.3.2011 sattuneeseen vahinkotapahtumaan. S.K. on viitannut häntä hoitaneiden lääkäreiden lausuntoihin ja todennut niistä ilmenevän sen, että akillesjänteen repeämä on syntynyt nimenomaan 14.3.2011 liukastumisen seurauksena ja polven kipeytyminen, tekonivelleikkaus sekä sen jälkeinen elämänlaadun heikkeneminen edelleen vasemman akillesjänteen repeämisen aiheuttamasta oikean jalan ylikompensaatiosta.

Vahinkojen korvattavuuden edellytyksenä on syy-yhteys vakuutuksesta korvattavan vahingon sekä siinä saadun vamman ja vahingonkärsineen nykyoireiden välillä. Syy-yhteyden toteaminen perustuu lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä käsiteltävässä tapauksessa saatuihin tietoihin vahingon sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta sekä myöhempien oireiden ja löydösten laadusta. Syy-yhteyttä ei yleensä voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella. Oireiden ilmaantuminen vahingon jälkeen ei riitä näytöksi syy-yhteyden olemassaolosta. Myöskään pelkästään se seikka, ettei syy-yhteyttä voida lääketieteellisen selvityksen nojalla pitää täysin poissuljettuna, ei yksin ole riittävä näyttö syy-yhteyden olemassaolosta.

Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen muuta siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin kanssa. Vakiintuneesti vamman ja tapaturman katsotaan olevan keskenään syy-yhteydessä, kun kuvattu tapaturmamekanismi on ollut voimakkuudeltaan ja kohdentumiseltaan sellainen, että se lääketieteellisen tietämyksen perusteella tyypillisesti sopii todetunkaltaisen vamman aiheuttamaan.

Lääketieteellisen syy-yhteyden selvittämiseksi Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausuntoa pysyvänä asiantuntijana käyttämältään professori Harri Pihlajamäeltä. Pihlajamäki on asiantuntijalausunnossaan todennut, että vahinkotapahtuman jälkeen on S.K:lla todettu magneettikuvassa akillesjänteen osittainen repeämä. Pihlajamäki toteaa kuitenkin, että vahingonkärsineen tapauksessa 14.3.2011 vahinkotapahtuman jälkeen todetun akillesjänteen osittaisen repeämämuutoksen syy-yhteys oikean polven nivelrikkosairauteen on epätodennäköinen. Kyseisessä polvessa on todettu sairauskertomusmerkintöjen mukaan selkeitä, jo pidemmälle edenneitä nivelrikkosairauteen liittyviä muutoksia useita vuosia ennen vahinkotapahtumaa 14.3.2011. Pihlajamäen mukaan kyseisen polven tekonivelleikkauksen tarve on johtunut polven nivelrikkosairaudesta ja siihen liittyvästä oireilusta. Näin ollen ei asiantuntijalausunnon mukaan myöskään sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman haittaluokituksen tarkoittamaa pysyvää haittaa voida todeta aiheutuneen vahinkotapahtuman 14.3.2011 johdosta.

Käytettävissään olevan selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella lautakunta katsoo, että S.K:lle 8.8.2012 tehty tekonivelleikkaus ei ole syy-yhteydessä 14.3.2011 sattuneeseen liukastumisvahinkoon. Tekonivelleikkauksen tarve on johtunut polvessa todetuista nivelrikkomuutoksista ja tekonivelleikkaus olisi todennäköisesti jouduttu tekemään myös ilman nyt kyseessä olevaa vahinkoa.

Vakuutusyhtiö on suorittanut korvausta tilapäisestä haitasta yhteensä 100 euroa. Yhtiön mukaan tilapäisestä haitasta maksettu korvaus on oikean suuruinen, koska vakuutuksenottajan korvausvastuu ei ulotu akillesjänteen repeämään. Lautakunta viittaa hankkimaansa asiantuntijalausuntoon ja käytettävissä oleviin asiakirjoihin, joiden perusteella lautakunta katsoo, että korvattavassa vastuuvahingossa S.K:lle aiheutui kuitenkin akillesjänteen osittainen repeämä, joka hoidettiin konservatiivisesti. Edellä mainitulla perusteella Vakuutuslautakunta katsoo tapaturmasta aiheutuneen tilapäisen haitan kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien mukaiseen vammaluokkaan 2, lievät vammat. Ottaen huomioon sen, että S.K:n vasen akillesjänne ja nilkka ovat olleet oireettomia ennen kyseistä tapaturmaa lautakunta pitää vakiintuneen korvauskäytännön mukaisena korvauksena tilapäisestä haitasta 500 euroa. Pysyvää haittaa kyseisestä vastuuvahingosta S.K:lle ei ole aiheutunut

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella sekä edellä selostetuin perustein Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan S.K:lle korvausta tilapäisestä haitasta yhteensä 500 euroa. Muilta osin lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Norros, puheenjohtaja
Hanén, sihteeri

Jäsenet:
Eskuri
Karimäki
Korpiola
Rusanen