Tapahtumatiedot

A (s. 1995) on ollut vakuutettuna henkilövakuutuskokonaisuudessa. Vakuutuskirjan mukaan hänen syntyessään 8.6.1995 voimaan ovat tulleet säästöhenkivakuutus ja hoitokuluvakuutus. Kertakorvauksen pysyvästä vähintään 60 prosentin invaliditeetista sisältävä vakuutus ja henkivakuutus kuoleman varalta olivat voimassa 8.6.1999–8.6.2015.

A:lla on todettu epätyypillinen autismi ja määrittelemätön masennus. Hän on hakenut invaliditeettikorvausta. Vakuutusyhtiön päätöksen mukaan kertakorvaus vähintään 60 prosentin suuruisesta pysyvästä invaliditeetista maksetaan, jos invaliditeetin aiheuttanut sairaus on alkanut tai vamma on syntynyt vakuutuksen voimassa ollessa ja vähintään 60 prosentin haitta-astetta vastaava tila on vakuutuksen edelleen voimassa ollessa jatkunut vähintään yhden vuoden. Päätöksen mukaan A:n invaliditeetin aiheuttaman sairauden oireet, oireiden tutkiminen ja A:n hoito ovat alkaneet ennen 8.6.1999, jolloin vakuutusyhtiön vastuu on tullut voimaan. Vakuutusyhtiö ei maksanut A:lle kertakorvausta pysyvästä invaliditeetista.

Asiakkaan valitus

Valituksessa vaaditaan kertakorvauksen maksamista. A:lla on ollut hoitokontakti lastenpsykiatrian poliklinikalla vuosina 2005–2010 ja vasta sittemmin hänelle on tehty uudet tutkimukset. A:lla on vuonna 2013 todettu epätyypillinen autismi, mikä ei ole ollut olemassa ennen neljän vuoden ikää. Hänet on todettu työkyvyttömäksi 1.6.2014 alkaen. Tuolloin annetun lääkärinlausunnon mukaan A ei kykene itsenäiseen ammattiin valmistavaan opiskeluun laaja-alaisten neuropsykologisten ongelmien vuoksi. Näitä ongelmia ei kuitenkaan ole ollut siinä vaiheessa, kun A on aloittanut päätoimisen opiskelun 15.8.2012 ammattiopistossa. Ammattiopiston antamasta todistuksesta käy ilmi hänen suorittamansa koulutus. On selvää, että A ei olisi voinut todistusta saada, mikäli hänellä olisi jo ennen neljää ikävuottaan alkanut se sairaus, josta hän on saanut työkyvyttömyyseläkkeen Kelalta 1.6.2014 alkaen.

Selvityksestä ilmenee, että A:lla on todettu vasta vuonna 2014 epätyypillinen autismi, joka on ollut työkyvyttömyyden syy, ja näin ollen pysyvä invaliditeetti on siis aiheutunut vasta näiden tutkimusten perusteella eikä siis aiemmin. A:lle on jo 13.6.2014 annettu puoltava lääkärinlausunto edunvalvojan määräämistä varten, ja asia etenikin siten, että tällä hetkellä hänen asioitaan hoitaa yleinen edunvalvoja. A:n tilanne ei kuitenkaan aiemmin ole ollut näin huono, mitä osoittaa jo suoritettu oppivelvollisuus ja jatko-opinnot. Nämäkin seikat puhuvat sen puolesta, että hänen työkyvyttömyytensä syynä oleva sairaus on aiheutunut vasta neljän ikävuoden jälkeen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimuksen. Vastineen mukaan A:n invaliditeetti johtuu epätyypillisestä autismista ja määrittämättömästä masennustilasta. Kuntoutus- ja palvelusuunnitelmassa 6.10.2014 todetaan, että A:lla on leikki-iästä lähtien ollut toimintakykyä heikentävää tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vaikeutta, ahdistumisherkkyyttä sekä vaikeutta sosiaalisissa taidoissa. Suunnitelmaan on myös kirjattu, että vakuutetun kehitystä on seurattu jo vajaan 3 vuoden iästä. Tuolloin on todettu neurologisen kehityksen erityisvaikeuksia näkyen hitaana puheenkehityksenä, motorisina vaikeuksina, kehon hahmottamisen ongelmana ja jonkin verran keskittymisessä.

A on koko peruskoulun ajan käynyt dysfasia-opetuksessa pienryhmässä. Hän on leikki-ikäisestä alkaen saanut vaikeita raivokohtauksia ja tuolloin vanhemman mukaan hakannut ja vahingoittanut itseään. Invaliditeettikorvauksen korvaushakemuksessa 9.3.2015 on sairauden alkamisen ajankohdaksi ilmoitettu 8.6.1995 eli vakuutetun syntymäajankohta. Korvaushakemuksen mukaan sairauden oireet ilmenivät noin 2 vuoden iässä. Myös 3.4.2013 päivätyssä korvaushakemuksessa on ilmoitettu, että tehdyt tutkimukset ovat jatkoa edellisiin psykiatrilla käynteihin. Lisäksi 27.7.2010 päivätyssä korvaushakemuksessa on ilmoitettu, että korvaushakemuksen syynä ovat lapsuudessa alkaneet psyykkiset vaivat, joita vakuutetulla on ollut syntymästä saakka.

Vaikka diagnoosia epätyypillisestä autismista ei olisikaan tehty ennen 2014, ovat A:lla kolmen vuoden iässä havaitut neurologisen kehityksen häiriöt tyypillisiä autismin oireita. Sairauskertomuskopioista selviää, että A:lla on ollut erilaisia neurologisia oireita ennen 8.6.1999 ja häntä on näiden vuoksi tutkittu. Vakuutusyhtiön vastuun kannalta ei diagnoosin vahvistamisella ole merkitystä. Vakuutetulla on havaittu kehityshäiriö, jota on tutkittu ja johon hän on saanut oireiden mukaista hoitoa. Joskus taas diagnoosin varmistuminen on tärkeää, jotta osataan antaa oikeaa hoitoa. Sairaudesta riippuen diagnoosi asetetaan joskus vasta lapsen kasvaessa, kun diagnoosia tarvitaan esimerkiksi eri etuuksien hakemiseksi.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään B1-lääkärintodistus 13.6.2014, vapaamuotoinen lääkärinlausunto 8.6.2014, lausunto toimintakyvyn arvioinnista 8.4.2014, kuntoutus- ja palvelusuunnitelma 6.10.2014, opiskelutodistus 9.1.2014 ja todistus suoritetusta koulutuksesta ja opinnoista 28.5.2014.

Toimintakyvyn arviointia koskevan lausunnon 8.4.2014 mukaan A:lla on varhaislapsuudessa todettu lastenneurologilla mm. neurologisen kehityksen erityisvaikeuksia (kielellisessä kehityksessä, motoriikassa sekä hahmottamisessa). Hänellä on ollut kontakti myös kasvatus- ja perheneuvolaan varhaisemmassa lapsuudessa, josta myös ensimmäinen psykoterapiasuositus. Sittemmin A:n diagnoosiksi on asettunut epätyypillinen autismi (F84.1). A:lla on kuntoutuksena ollut aiemmin kaksi psykoterapiajaksoa vuosina 2000–2003 ja 2007–2010.

B1-lääkärintodistuksen 13.6.2014 mukaan vanhemmat toivat esiin A:n kyvyttömyyden hallita arkea millään tavalla. Hän tarvitsee ohjausta ja valvontaa kaikissa henkilökohtaisissa toimissa. Hän ei kykene huolehtimaan ruokailusta, siivouksesta, vaatehuollosta tai mistään kodinhoitotoimista itsenäisesti. Toimintaterapeutin arvion mukaan A:n toimintakyvyn puutteet ovat erittäin suuret vaikeuttaen sekä opiskelua että itsenäistä asumista olennaisesti. A ei lääkärintodistuksen mukaan kykene itsenäiseen ammattiin valmistavaan opiskeluun laaja-alaisten neuropsykologisten ongelmien vuoksi.

Vapaamuotoisen lääkärinlausunnon (annettu edunvalvojan määräämistä varten A:n pyynnöstä) 8.6.2014 mukaan A:lla on todettu epätyypillinen autismi, mihin liittyen hänellä on vaikea-asteinen toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden häiriö. Tähän liittyen hänellä on laaja-alaisia vaikeuksia aloitekyvyssä, oman toiminnan suunnittelussa ja valvonnassa, tehtävästä toiseen siirtymisessä sekä työmuistissa. Hän ei kykene hahmottamaan rahankäyttöä siten, että ennakoisi tulevaa rahan tarvetta. Hän ei selviä arjen perustoimista (siivous, ruuanlaitto, kaupassakäynti) ilman laajoja tukitoimia.

Kuntoutus- ja palvelusuunnitelman 6.10.2014 osion ”Taustaa” mukaan A on käynyt peruskoulun dysfasia-opetuksessa erityiskoulussa, josta hän on saanut päättötodistuksen keväällä 2012. Samana syksynä A on aloittanut opinnot ammattiopiston valmentavalla linjalla. Hän on keskeyttänyt opinnot joulukuussa 2013 ja hakeutunut iltalukion kursseille. Lukio-opinnot ovat osoittautuneet liian vaativiksi ja A on palannut takaisin ammattiopistoon, jossa opinnot päättyneet keväällä 2014. Hakenut ammattiopintoihin graafikko-linjalle, mutta ei tullut valituksi. A:lla on leikki-iästä lähtien ollut toimintakykyä heikentävää tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vaikeutta, ahdistumisherkkyyttä sekä vaikeutta sosiaalisissa taidoissa. Hoitokontakti psykiatrian nuorten poliklinikalla on alkanut tammikuussa 2011 laaja-alaisen ahdistus-oireilun takia. Neuropsykologiset tutkimukset on tehty hänelle 1–3/2013.

Kuntoutus- ja palvelusuunnitelman 6.10.2014 osion ”Lääkärin tutkimus” mukaan A:n diagnoosit ovat epätyypillinen autismi ja määrittämätön masennustila. Hän on 19-vuotias nuori nainen, jonka kehitystä on seurattu jo vajaan kolmen vuoden iästä, jolloin on todettu neurologisen kehityksen erityisvaikeuksia näkyen hitaana puheenkehityksenä, motorisina vaikeuksina, kehon hahmottamisen ongelmana ja jonkin verran keskittymisessä. Lisäksi on esiintynyt tunne-elämän kehityksen vaikeuksia, joiden vuoksi A on saanut yksilöllistä psykoterapiaa vuosina 2000–2003 ja sittemmin kuvataideterapiaa vuosina 2007–2010. A on siirtynyt hoitoon ja tutkimusjaksoihin nuorten psykiatrian poliklinikalle 1/2011 lastenpsykiatrian poliklinikalta, jossa hoitokontakti ollut vuosia ajalla 1/2005–11/2010. A:n diagnoosiksi on sittemmin asettunut epätyypillinen autismi.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa tulee ensivaiheessa arvioitavaksi se, tuleeko vakuutusyhtiön vastuun alkamisesta sopimiseen soveltaa 1.7.1995 voimaan tulleen vakuutussopimuslain säännöksiä. Kun sovellettavaksi tuleva laki on ratkaistu, arvioidaan A:n oikeutta invaliditeettikorvaukseen.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain (1933/132) 11.1 §:n mukaan vakuutuksenantajan vastuun katsotaan, ellei sen alkamisaikaa ole vakuutussopimuksessa määrätty, alkavan siitä ajankohdasta, jolloin sopimus on päätetty tai vakuutuksenantaja tahi vakuutuksenottaja on antanut taikka lähettänyt hyväksyvän vastauksen toisen sopimuspuolen tarjoukseen.

Vakuutussopimuslain (1994/543) 3.1 §:n mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä muun vakuutetun tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kuin vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön.

Vakuutussopimuslain (1994/543) 11.1 §:n siinä muodossa kuin se oli lain tullessa voimaan 1.7.1995 sekä myös 16.5.1999 mukaan vakuutuksenantajan vastuu alkaa, jollei muusta ajankohdasta ole erityisesti sovittu, silloin, kun vakuutuksenantaja tai vakuutuksenottaja on antanut tai lähettänyt hyväksyvän vastauksen toisen sopijapuolen tarjoukseen.

Vakuutussopimuslain(1994/543) 82 §:n (Voimaantulosäännökset) mukaan tätä lakia sovelletaan:

1) vakuutukseen, jota koskeva sopimus on tehty tai vakuutuksenantajan vastuu on alkanut lain voimaantulon jälkeen;

2) vahinkovakuutukseen, joka 16 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla jatkuu vakuutuskauden kerrallaan, lain voimaantuloa lähinnä seuraavan vakuutuskauden alusta lukien; ja

3) henkilövakuutukseen, jonka maksuja tai ehtoja voidaan 20 §:ssä säädetyllä tavalla muuttaa, lain voimaantuloa lähinnä seuraavan vakuutusmaksukauden tai, jos vakuutusmaksukaudesta ei ole sovittu, kalenterivuoden alusta lukien.

Muuhunkin vakuutukseen, jota koskeva sopimus on tehty tai jossa vastuu on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan lain 1–4, 7, 8, 21, 24, 25 ja 27 §:ää, 35 §:n 1, 2 ja 4 momenttia sekä 38–49 ja 69–75 §:ää.

A:n vakuutukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen kohdan 5. (Yleiset [vakuutusyhtiön] vastuuta koskevat rajoitukset) alakohdan 5.11 mukaan korvausta ei makseta eikä maksuvapautusta myönnetä jos sairaus on katsottava alkaneeksi ja myös selviä sairausoireita on ilmaantunut tai vamma taikka vika on saatu ennen [vakuutusyhtiön] vastuun alkamista tai aikana, jolloin [vakuutusyhtiöllä] ei ole ollut vastuuta.

Yleisten sopimusehtojen kohdan 8. (Vakuutusehtojen muuttaminen) alakohdan 8.1 mukaan [vakuutusyhtiöllä] on oikeus vakuutusaikana muuttaa yleisiä sopimusehtoja ja vakuutukseen sisällytettäviä osia koskevia erityisehtoja. Muutettuja ehtoja noudatetaan niiden voimaantulon jälkeisenä ensimmäisestä vakuutusmaksun erääntymispäivästä lukien. Muutoksesta ilmoitetaan vakuutuksenottajalle vähintään 60 päivää ennen edellä mainittua ajankohtaa.

Vakuutusehtojen kohdan 20. (Laajennettu lapsi- ja nuorisoturva) alakohdan 20.12 mukaan vakuutuksen perusteella maksetaan vakuutuskirjassa tai sen liitteessä mainittu kertakorvaus vähintään 60 %:n suuruisesta pysyvästä invaliditeetista, joka aiheutuu vakuutetulle [vakuutusyhtiön] vastuun voimassa ollessa.

Alakohdan 20.2 mukaan invaliditeetilla tarkoitetaan lääketieteellisesti arvioitua prosenttilukuna ilmaistua yleistä haittaa, joka sairaudesta tai vammasta aiheutuu vakuutetulle.

Asian arviointi

Vuoden 1995 vakuutussopimuslain sääntöjen soveltuvuus

Vuoden 1933 vakuutussopimuslaki ja nykyisin voimassa oleva vuoden 1995 vakuutussopimuslaki eroavat toisistaan muun muassa siltä osin, kuinka vakuutuksenantajan vastuun alkamisesta voidaan sopia. Molempien lakien kohdalla vakuutuksenantajan vastuun alkaminen on pääsääntöisesti kytketty toisen sopijapuolen tarjouksen hyväksymiseen. Vuoden 1933 vakuutussopimuslain perusteella vakuutussopimuksessa voitiin määrätä vakuutuksenantajan vastuun alkamisesta eikä vuoden laki 1933 määritellyt tarkempia edellytyksiä sille tavalle, jolla vastuun alkamisesta sovittiin. Näin ollen vuoden 1933 vakuutussopimuslain järjestelmässä voitiin vastuun myöhemmästä alkamisajankohdasta lähtökohtaisesti sopia vakiovakuutusehdolla. Nykyisin voimassa olevan vuoden 1995 vakuutussopimuslain 11.1 §:n alkuperäisen sanamuodon mukaan vakuutuksenantajan vastuun alkamisen pääsäännöstä poikkeavasta alkamisajankohdasta tuli erityisesti sopia. Vuoden 1995 vakuutussopimuslain säännökset ovat pakottavia vakuutetun hyväksi.

A:n henkilövakuutuskokonaisuudesta on sovittu ennen kuin nykyinen vakuutussopimuslaki tuli voimaan 1.7.1995. Henkilövakuutuskokonaisuuden invaliditeettiosa on kuitenkin tullut voimaan 8.6.1999 eli nykyisen vakuutussopimuslain ollessa voimassa.

Vakuutussopimuslain 82.1 §:n kohdan 1 mukaan vuoden 1995 vakuutussopimuslakia sovelletaan vakuutukseen, jota koskeva sopimus on tehty tai vakuutuksenantajan vastuu on alkanut lain voimaantulon jälkeen. Tapauksessa tulee ensivaiheessa ratkaista se, sovelletaanko vakuutuksenantajan vastuun alkamisesta sopimisen osalta vuoden 1933 vakuutussopimuslakia vai vuoden 1995 vakuutussopimuslakia.

Vakuutuslautakunta toteaa, että käytettävissä ei ole korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä, jossa olisi arvioitu vuoden 1995 vakuutussopimuslain 11.1 §:n soveltamista ennen lain voimaantuloa 1.7.1995 sovittuun vakuutukseen. Helsingin hovioikeus on 16.6.2006 annetussa tuomiossaan dnro S 03/3123 päätynyt lopputulemaan, jonka mukaan vuoden 1995 vakuutussopimuslain 11.1 §:ää ei tullut soveltaa ennen 1.7.1995 voimaan tulleeseen sopimukseen.

Hallituksen esityksessä vuoden 1995 vakuutussopimuslaiksi (HE 114/1993, s. 21) todetaan lain säätämisjärjestystä koskevassa kohdassa, että ”[e]hdotettua vakuutussopimuslakia sovellettaisiin pääsäännön mukaan sopimuksiin, jotka tehdään tai joiden mukaan vakuutuksenantajan vastuu alkaa lain voimaantulon jälkeen. -- Ehdotetulla sääntelyllä ei [kuitenkaan] puututtaisi taannehtivasti vakuutussopimusten varsinaiseen sisältöön.”

Vakuutussopimuslain vakuutuksenantajan vastuun alkamista koskevat säännökset liittyvät ajallisesti siihen hetkeen, jolloin vakuutussopimuksesta sovitaan. Nyt tarkasteltavana oleva seikka eli sopiminen invaliditeettiosaa koskevan vastuun alkamisesta on tapahtunut ennen vuoden 1995 lain voimaantuloa.

Hallituksen esityksessä vuoden 1995 vakuutussopimuslaiksi on katsottu, että lain säätäminen ei johda voimassa olevien vakuutussopimusten sisältöjen muuttumiseen. Vuoden 1995 vakuutussopimuslain 11.1 §:n soveltaminen A:n vakuutussopimukseen merkitsisi vakuutuksen muuttumista sisällöltään siten, että vakuutus kattaisi myös sellaisia invaliditeettitilanteita, joissa invaliditeetti on aiheutunut ennen alun perin sovittua vakuutusyhtiön vastuun alkamisajankohtaa. Mikäli A:n vuonna 1994 sovittuun vakuutukseen sovellettaisiin vuoden 1995 vakuutussopimuslain vakuutuksenantajan vastuun alkamista koskevia säännöksiä, johtaisi se jo voimassa olleen vakuutussopimuksen sisällön muuttumiseen.

Vaikka A:n vakuutuksen invaliditeettiosaa koskeva vastuu on alkanut vuoden 1995 vakuutussopimuslain jo ollessa voimassa vuonna 1999, ei voimaantulosäännöksen 82.1 §:n kohtaa 1 ole perusteltua tulkita siten, että vuoden 1995 vakuutuslain 11.1 § tulisi taannehtivasti sovellettavaksi ennen lain voimaantuloa sovittuun vakuutussopimukseen. Vuoden 1995 vakuutussopimuslain 11.1 § ei voi tulla sovellettavaksi A:n vakuutussopimukseen muillakaan sanotun lain voimaantulosäännöksestä ilmenevillä perusteilla. 

A:n vakuutuksen invaliditeettiosan vastuun alkamisesta sopimista arvioidaan vuoden 1933 vakuutussopimuslain 11.1 §:n nojalla. Kyseisen lainkohdan perusteella vakuutussopimuksessa voidaan määrätä vakuutuksenantajan vastuun alkamisesta. A:n vakuutusta koskevassa vakuutuskirjassa on määrätty, että invaliditeettiosan voimassaolo alkaa 8.6.1999.

Edellä todettu huomioiden tapauksessa on ratkaisevaa se, onko A:lle aiheutunut vähintään 60 prosentin suuruinen invaliditeetti vakuutusyhtiön vastuun voimassa ollessa sekä se, voidaanko A:n sairauden katsoa alkaneen ja onko selviä sairausoireita ilmaantunut ennen vakuutusyhtiön vastuun alkamista 8.6.1999.

Vakuutetun korvausoikeuden arviointi

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksen perusteella maksetaan kertakorvaus vähintään 60 prosentin suuruisesta pysyvästä invaliditeetista, joka aiheutuu vakuutetulle vakuutusyhtiön vastuun voimassa ollessa. Vakuutusehtoihin otetun rajoituksen mukaan korvausta ei makseta eikä maksuvapautusta myönnetä jos sairaus on katsottava alkaneeksi ja myös selviä sairausoireita on ilmaantunut tai vamma taikka vika on saatu ennen vakuutusyhtiön vastuun alkamista tai aikana, jolloin vakuutusyhtiöllä ei ole ollut vastuuta. Rajoitusehdon sisältö huomioiden ratkaisevaa ei ole se, milloin hoitoon hakeutumisen, sairauden oireiden sekä niiden vuoksi tehtyjen tutkimusten perusteella on voitu muodollisesti asettaa lopullinen diagnoosi tai se on lapsen huoltajille ilmoitettu.

A:lla on diagnosoitu epätyypillinen autismi. Käytettävissä olevan selvityksen perusteella A:n toimintakykyä rajoittavat erityisesti toiminnanohjauksen ja tarkkaavaisuuden häiriöt.

Vakuutuslautakunta toteaa, että autismin pääoireistoon katsotaan kuuluvan sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuuksia, kommunikaation poikkeavuuksia sekä rajoittuneita, toistavia ja kaavamaisia käytöstapoja, kiinnostuksen kohteita ja toimintoja. Lapsuusiän autismidiagnoosi edellyttää sekä näiden kolmen esiintymistä että alkua ennen kolmen vuoden ikää. Epätyypillinen autismi voi olla epätyypillinen alkamisiältään, oireiltaan tai molemmilta.

Vakuutuslautakunnalla ei ole käytettävissään suoraa lääketieteellistä asiakirjaselvitystä A:n lapsuusajalta. Lautakunnalla käytettävissä olevassa selvityksessä A:n lapsuusajan tilaa on kuitenkin kuvattu toimintakyvyn arviointia koskevassa lausunnossa (8.4.2014) ja kuntoutus- ja palvelusuunnitelmassa (6.10.2014). Kuntoutus- ja palvelusuunnitelman mukaan A:n kehitystä oli seurattu jo vajaan kolmen vuoden iästä, jolloin on todettu neurologisen kehityksen erityisvaikeuksia näkyen hitaana puheenkehityksenä, motorisina vaikeuksina, kehon hahmottamisen ongelmana ja jonkin verran keskittymisessä. Kuntoutus- ja palvelusuunnitelman mukaan A:lla on leikki-iästä lähtien ollut toimintakykyä heikentävää tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vaikeutta, ahdistumisherkkyyttä sekä vaikeutta sosiaalisissa taidoissa. A:n on käynyt peruskoulun dysfasia-opetuksessa erityiskoulussa.

Edellä todetun huomioiden lautakunta pitää selvitettynä, että A:lla on jo vajaan kolmen vuoden iässä ollut ainakin selkeitä puheenkehitykseen ja keskittymiseen liittyviä oireita, jotka liittyvät hänen autismisairauteensa. Tätä lopputulemaa tukee myös se seikka, että vuonna 2015 päivätyssä A:n vanhemman allekirjoittamassa invaliditeettikorvausta koskevassa korvaushakemuksessa sairauden on kerrottu olevan synnynnäinen ja oireiden ilmenneen noin kaksivuotiaana.  

A:n epätyypillisessä autismissa on kysymys sairaudesta, joka on alkanut ja jossa myös selviä sairausoireita on ilmaantunut ennen vakuutusyhtiön vastuun alkamista. Vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus evätä invaliditeettikorvaus vakuutussopimukseen otetun rajoituksen perusteella. Koska asia ratkeaa edellä kerrotulla perusteella, Vakuutuslautakunta ei ota kantaa siihen, onko A:lle aiheutunut vähintään 60 prosentin suuruinen invaliditeetti vakuutusyhtiön vastuun voimassa ollessa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita invaliditeettikorvauksen maksamista.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Korkeamäki

Jäsenet:

Ahlroth

Koskiniemi

Kummoinen

Niklander