Tapahtumatiedot

A (s. 1947) oli ollut eläkekassan jäsen ja saanut vapaakirjan jäätyään pois sen toimintapiiristä. Selvitystilassa ollut eläkekassa vakuutti A:n vapaakirjaa koskevan eläkevastuun henkivakuutusyhtiössä vuonna 1995. Vakuutussopimuksen mukaan vapaakirjojen määrät oli mainittu sopimuksen liitteessä. A:ta koskevan tietueen mukaan A:n eläkeikä oli 60 vuotta. Tietueen mukaan per 31.5.1995 hänen vanhuuseläkkeensä määrä oli 6,39 mk/kk, vanhuuseläkkeen lisäosan määrä oli 798,53 mk/kk ja vanhuuseläkkeen määräaikainen lisäosa 2 961,49 mk/kk.

Henkivakuutusyhtiö lähetti A:lle 26.6.1996 päivätyn vapaakirjan, jonka mukaan vanhuuseläkkeen määrä 60 vuoden iästä 65 vuoden ikään saakka oli 3 766 mk/kk vuoden 1994 tasossa. Vanhuuseläkkeen määrä 65 vuoden iästä lukien oli vapaakirjan mukaan 804,89 mk/kk vuoden 1994 tasossa.

A haki eläkettä maksettavaksi lykättynä 63 vuotta täyttäessään. Vakuusyhtiön päätöksen 23.11.2010 mukaan eläkkeen määrä oli 840,86 euroa/kk vuoden 2010 tasossa. Päätöksen mukaan eläkkeen määrä tarkistetaan 68 vuoden iässä vakuutussopimuksen mukaisesti.

Vakuutusyhtiö lähetti A:lle 25.9.2015 päivätyn eläkepäätöksen, jonka mukaan eläkkeen määrä muuttuu A:n täyttäessä 68 vuotta. Päätöksen mukaan eläkkeen määrä on 195,15 euroa vuoden 2015 tasossa.

Asiakkaan valitus

A on tyytymätön vanhuuslisäeläkkeensä määrään. Hänen mukaansa vakuutusyhtiö on laiminlyönyt ilmoittaa vakuutusturvan laajuudesta kohtuullisin väliajoin. A toteaa saaneensa yhtiöltä 26.6.1996 päivätyn vapaakirjan. Päätöksessä 23.11.2010 mainitaan vain eläkkeen tarkistuksesta 68 vuoden iässä. Jo kyseisessä päätöksessä ja viimeistään 1.1.2015 tulleessa tiedotteessa olisi tullut käydä ilmi muutoksen suuruus, joka yhtiöllä on varmasti ollut tiedossa.

A:n mukaan yhtiön päätös muutoksesta 25.9.2015 tuli hänelle täytenä yllätyksenä. On inhimillistä, että vuoden 2010 päätöksen maininta tarkastuksesta ei ollut muistissa. A:n lakisääteisen työeläkkeen määrä ennen ennakonpidätystä on 1 475,00 euroa. A selvittää tehneensä kulutusluottoja olettaen, että hänen tulotasonsa säilyy, ja kertoo joutuvansa kohtuuttomiin vaikeuksiin selvitäkseen maksuistaan ja velvollisuuksistaan. A:n mukaan kohtuullinen eläkkeen määrän vähennys olisi 100 tai 200 euroa kuukaudessa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimuksen. Vastineen mukaan vakuutussopimuksessa vakuutettavat eläkkeet kiinnitettiin markkamääräisiksi etuuksiksi tietyin silloin sovituin oletuksin niin, että vakuutetut etuudet vastasivat eläkekassasta siirtyneitä varoja. Yhtiö selvittää perusteita, joilla eläkkeiden määrä tuolloin määriteltiin. Vakuutussopimuksessa on todettu, mihin eläkkeisiin vakuutetulla on oikeus missäkin tilanteessa. Sopimuksessa on selvä määräys, jonka mukaan oikeus vanhuuseläkkeen määräaikaiseen lisäosaan päättyy iässä 65 vuotta. Vakuutuksessa ei ole eläke-etuuksia koskevaa tarveharkintaa. Vakuutuksesta maksetaan eläkettä eliniän.

Vastineen mukaan eläkekassa on tiedottanut vakuutetuille 3.7.1995 postitetulla kirjeellä, että lisäeläkevastuu sekä eläkkeiden hoito ja maksaminen siirtyvät henkivakuutusyhtiöön. Kirjeessä on todettu, että eläkekassan vapaakirjassa ilmoitettu eläkkeen määrä on lisäeläketurvan ja lakisääteisen eläketurvan yhteismäärä. Vakuutusyhtiö on 26.6.1996 lähettänyt vakuutetuille ilmoituksen vakuutetuista etuuksista ja siitä, miten niiden määrät ovat riippuvaisia lakisääteisestä eläkkeestä. Kirjeessä on kerrottu vakuutussopimuksen pääsisältö. Siitä ilmenee eläkkeen markkamäärä ikävälillä 60–65 vuotta sekä eläkkeen markkamäärä 65 iän täyttämisen jälkeen. Kirjeestä ilmenee selvästi, että eläkkeen määrä pienenee 65-vuotiaana.

Vastineen mukaan päätöksessä 23.11.2010 on huomioitu vakuutetun eduksi se, että hän ei ollut aikaisemmin hakenut vanhuuseläkettä. Vanhuuseläke on ensin nostettu vuoden 2010 tasoon ja sen jälkeen lykätty alkamaan samasta ajankohdasta kuin vakuutettu haki lakisääteisen eläkkeensä alkamaan. Eläkkeen rakennetta ei ole muutettu. Vanhuuseläkettä maksetaan vakuutussopimuksen mukaisesti 5 vuotta suurempana ja sen jälkeen vanhuuseläkkeen määrä pienenee. Vakuutetulle on 23.11.2010 ilmoitettu, että eläke on myönnetty lykättynä ja eläkkeen määrää tarkistetaan 68 vuoden iässä vakuutussopimuksen mukaisesti. Vakuutusyhtiö on vuosina 2011–2014 lähettänyt vakuutetulle vuosittain eläkkeen maksamisesta tiedotteen, jonka päätarkoituksena on ollut ilmoittaa vakuutetulle kyseisenä vuonna maksettujen ansiotulonveronalaisten eläkkeiden suuruus. Tämä sen takia, että vakuutettu voi tarkistaa veroilmoituksen tiedot.

Vakuutusyhtiön mukaan vuonna 2014 työeläkeyhtiö on maksanut A:lle työeläkettä 17 629,80 euroa ja henkivakuutusyhtiön vanhuuseläkkeen määräaikaista lisäosaa 10 492,08 euroa Näiden yhteissumma oli 28 121,88 euroa. Verottajan tietojen mukaan A:n verotettavat ansiotulot ovat olleet ennen eläkkeelle jäämistä 15 294,76 euroa vuonna 2009, 14 431,18 euroa vuonna 2008, 13 605,76 euroa vuonna 2007, 9 926,92 euroa vuonna 2006 ja 11 128,48 euroa vuonna 2005. Vakuutetun ansiotulot ovat olleet viisi vuotta ennen eläkkeelle jäämistä huomattavasti pienemmät kuin yhteenlaskettu työeläke ja lisäeläkkeen määräaikainen lisäosa. Yleisenä käsityksenä voidaan pitää sitä, että kokonaiseläke, joka sisältää työnantajan ottamat lisäeläkkeet, on yleensä pienempi kuin viimeisten 10 vuoden tai 5 vuoden työntekijän ansiotulot taikka kokonaiseläke ei ole ainakaan huomattavasti suurempi kuin ansiotulot. Julkisuudessa on puhuttu usein, että eläkkeen taso on työntekijällä parhaimmillaan 60 prosenttia viimeisten vuosien ansiotulosta.

Kun huomioidaan A:n ansiotulot ennen eläkettä, työeläkkeen ja lisäeläkkeen yhteenlaskettu suuruus, yleinen käsitys eläkkeiden suuruudesta ja vakuutusyhtiön 26.6.1996 lähettämä ilmoitus vakuutetun vanhuuseläkkeiden suuruudesta sekä päätöksessä 23.11.2010 ollut ilmoitus eläkkeen tarkastamisesta 68 vuoden iässä, on vakuutetun täytynyt ymmärtää, että lisäeläkevakuutuksen vanhuuseläke on ollut ainoastaan määräajan suurempi ja sen määrä tullaan tarkistamaan.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys vanhuuslisäeläkkeen suuruudesta. Erityisesti on kysymys siitä, onko A:lla ollut saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää hänen tapauksessaan 68 vuoden iästä lukien maksettava vanhuuslisäeläke toisen suuruiseksi kuin sen ryhmäeläkevakuutussopimuksen sisällön perusteella voidaan katsoa olevan.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 76.1–2 §:n (Ryhmävakuutuksesta annettavat tiedot) mukaan, jos ryhmävakuutussopimuksessa on sovittu, että vakuutuksenantaja pitää luetteloa ryhmävakuutuksen piiriin kuuluvista vakuutetuista, vakuutuksenantajan on ryhmävakuutuksen voimaan tultua ja sen jälkeen kohtuullisin väliajoin lähetettävä vakuutetuille tiedot vakuutusturvan laajuudesta, vakuutusturvan olennaisista rajoituksista, vakuutussopimukseen perustuvista vakuutetun velvollisuuksista sekä siitä, millä tavalla vakuutuksen voimassaolo riippuu vakuutetun kuulumisesta ryhmävakuutussopimuksessa mainittuun ryhmään. Jos vakuutetuista ei pidetä luetteloa, edellä mainitut tiedot on annettava vakuutetuille olosuhteet huomioon ottaen sopivalla tavalla.

Jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on jättänyt vakuutetulle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai on antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutuksen katsotaan olevan voimassa vakuutetun hyväksi sen sisältöisenä kuin hänellä oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Vakuutussopimuksen kohdan 5 (Eläkeikä) mukaan eläkeikä on mainittu liitteessä 1. Eläkeikä määräytyy seuraavasti. --

Eläkeryhmä 03

Eläkeikä on naisilla 60 ja miehillä 62. --

Vakuutussopimuksen kohdan 6 (Oikeus eläkkeeseen) mukaan oikeus vanhuuseläkkeeseen, vanhuuseläkkeen lisäosaan ja vanhuuseläkkeen määräaikaiseen lisäosaan on vakuutetulla, joka on täyttänyt eläkeiän.

Vanhuuseläkkeen lisäosaa ei makseta, jos vakuutettu on oikeutettu saamaan eläketapahtumahetkellä tai myöhemmin sellaista lakisääteistä eläkettä, jossa tuleva aika otetaan huomioon eläkkeeseen oikeuttavana aikana. Vanhuuseläkkeen määräaikaista lisäosaa ei makseta, jos vakuutettu on oikeutettu saamaan eläketapahtumahetkellä tai myöhemmin muun työntekijäin eläkelain mukaisen eläkkeen kuin varhennetun vanhuuseläkkeen. Oikeus vanhuuseläkkeen määräaikaiseen lisäosaan päättyy iässä 65 vuotta. --

Vakuutussopimuksen kohdan 7 (Etuuden määrä) mukaan -- eläkeryhmiin 02, 03 ja 04 kuuluvien henkilöiden vapaakirjojen määrät on mainittu liitteessä 1. --

Vakuutuslautakunnalle toimitetun liitteen 1 A:ta koskevan tietueen mukaan A:n eläkeikä oli 60 vuotta. Tietueen mukaan per 31.5.1995 hänen vanhuuseläkkeensä määrä oli 6,39 mk/kk, vanhuuseläkkeen lisäosan määrä oli 798,53 mk/kk ja vanhuuseläkkeen määräaikainen lisäosa 2 961,49 mk/kk.

Asian arviointi

A:n ryhmävakuutussopimuksen mukainen lisäeläketurva

A:n oikeus ryhmäeläkevakuutuksesta maksettavaan lisäeläkkeeseen perustuu vakuutussopimukseen ja on sen sisällön mukainen, mikäli vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta koskevista säännöksistä ei muuta johdu. Tässä vakuutussopimuksessa eläke-etuuksien määrä on määritelty vakuutussopimusta tehtäessä. Eri eläke-etuuksien rahamäärä vuoden 1995 tasossa ilmenee vakuutussopimuksen liitteestä. A:lla on vakuutussopimuksen perusteella ollut oikeus vanhuuseläkkeeseen, vanhuuseläkkeen lisäosaan, vanhuuseläkkeen määräaikaiseen lisäosaan sekä työkyvyttömyyseläkkeeseen.

A on hakenut lisäeläkettä samalla, kun hän on hakenut työeläkelakien mukaista vanhuuseläkettä 63 vuoden iässä. Ryhmäeläkevakuutussopimuksen perusteella A:lle on muodostunut oikeus vanhuuseläkkeeseen, vanhuuseläkkeen lisäosaan ja vanhuuseläkkeen määräaikaiseen lisäosaan, kun hän on täyttänyt 60 vuotta. Oikeus vanhuuseläkkeen määräaikaiseen lisäosaan päättyy ryhmäeläkevakuutussopimuksen mukaan 65 vuoden iässä.

Osapuolilla ei ole riitaa A:n eläkkeen alkamisiästä. He ovat yksimielisiä siitä, että A:n vanhuuslisäeläkekokonaisuuden maksatus on aloitettu A:n osalta lykättynä 63 vuoden iässä. Vakuutussopimuksen perusteella vanhuuseläkkeen määräaikainen lisäosa on viisi vuotta kestävä eläke-etuus. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön menettelyä, jossa se A:n tapauksessa on päättänyt vanhuuseläkkeen määräaikaisen lisäosan maksamisen viiden vuoden jälkeen A:n täyttäessä 68 vuotta, vakuutussopimuksen mukaisena.

Kun A:n oikeus vanhuuseläkkeen määräaikaiseen lisäosaan on päättynyt ryhmäeläkevakuutussopimuksen mukaisesti hänen täyttäessään 68 vuotta, on A:lle jäänyt oikeus vanhuuseläkkeeseen ja vanhuuseläkkeen lisäosaan. Vakuutusyhtiön 25.9.2015 antama eläkepäätös vastaa vakuutussopimuksen sisältöä.

A:lle ryhmäeläkevakuutuksesta annettujen tietojen merkitys

Vakuutuslautakunta toteaa, että lisäeläke on sopimusjärjestely, jossa työnantaja täydentää työntekijöidensä lakisääteistä vähimmäiseläketurvaa eli järjestää työntekijöilleen lakisääteisen työeläkejärjestelmän tuottamia etuja laajemmat eläke-edut. Nyt tarkasteltavassa lisäseläkejärjestelyssä vanhuuseläkkeen määräaikaisen lisäosan tarjoama eläke-etuus on ollut määrältään suurempi kuin vanhuuseläkkeen ja sen lisäosan muodostama eläke-etuus. Tämän lisäeläkejärjestelyn alkuperäisenä tarkoituksena on eläke-etuuksien sisällön perustella ollut tarjota vakuutetuille mahdollisuus eläkkeelle jäämiseen ennen työeläkelakien mukaista vanhuuseläkeikää. Lisäeläkejärjestelyllä on pyritty toteuttamaan siten, että aikaisempi töistä pois jääminen ei vaikuttaisi lopullisen vanhuuseläkkeen tasoon.

A:n tapauksessa hän ei ole kuitenkaan ensin nostanut pelkkää lisäeläkettä ja vasta lisäeläkkeen määräaikaisen lisäosan päätyttyä aloittanut lakisääteisen vanhuuseläkkeen nostamista. Sen sijaan A on hakenut lakisääteistä vanhuuseläkettä ja lisäeläkettä samanaikaisesti.

Vakuutussopimuslain ryhmävakuutuksia koskevan tiedonantosäännöksen mukaan vakuutuksenantajan on ryhmävakuutuksen voimaan tultua ja sen jälkeen kohtuullisin väliajoin lähetettävä vakuutetuille tiedot vakuutusturvan laajuudesta, vakuutusturvan olennaisista rajoituksista, vakuutussopimukseen perustuvista vakuutetun velvollisuuksista sekä siitä, millä tavalla vakuutuksen voimassaolo riippuu vakuutetun kuulumisesta ryhmävakuutussopimuksessa mainittuun ryhmään. Lainkohdan seuraamussäännöksen mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on jättänyt vakuutetulle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai on antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutuksen katsotaan olevan voimassa vakuutetun hyväksi sen sisältöisenä kuin hänellä oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Sanottu etuuden sisältöön vaikuttava seuraamus ei edellytä, että vakuutuksenantajan tiedonantovirhe olisi jollakin tavalla vaikuttanut vakuutetun menettelyyn taikka että vakuutetulle olisi aiheutunut vahinkoa.

Tässä tapauksessa A on saanut tiedon vakuutuksen perusteella maksettavan lisäeläkkeensä markkamääristä eri ikävuosina vapaakirjailmoituksessa vuonna 1996. Vapaakirjailmoituksessa ilmenee, että vanhuuslisäeläke on merkittävästi korkeampi (3 766,38 mk/kk vuoden 1994 tasossa) viiden vuoden määräajan 60 vuoden iästä 65 vuoden ikään saakka kuin tämän jälkeen (804,89 mk/kk vuoden 1994 tasossa). Kun vuonna 2010 A:lle on myönnetty lisäeläke, on päätöksessä todettu, että eläke on myönnetty lykättynä. Lisäksi päätöksessä todetaan, että eläkkeen määrä tarkistetaan 68 vuoden iässä vakuutussopimuksen mukaisesti.

Vakuutusyhtiö ei ole vuoden 1996 vapaakirjailmoituksen jälkeen antanut A:lle tietoa siitä, minkä tasoiseksi hänen lisäeläkkeensä määrä muodostuu lisäeläkkeen määräaikaisen lisäosan päättymisen jälkeen. Vakuutusyhtiö ei ole ilmoittanut tätä myöskään vuoden 2010 eläkepäätöksessä tai sen jälkeisissä vuositiedotteissa.

Vakuutusyhtiö ei ole käytettävissä olevan selvityksen perusteella lähettänyt kohtuullisin väliajoin vakuutetulle tietoja hänen vakuutusturvansa laajuudesta. A:lle vuonna 1996 lähetetystä vapaakirjailmoituksesta kuitenkin selkeästi ilmenee, että lisäeläke on ensimmäiset viisi vuotta merkittävästi korkeampi kuin tämän jälkeen. A:ta on myös huomautettu vuonna 2010, että lisäeläkkeen määrä tarkistetaan hänen täytettyään 68 vuotta.

A:lle on kahdesti ilmoitettu eläkkeen määrän muuttumisesta tai eläkkeen tarkistamisesta. Vakuutuslautakunta katsoo A:n tulleen tietoiseksi siitä, että eläke alenee vanhuuseläkkeen määräaikaisen lisäosan päätyttyä. Tapauksessa jää epäselväksi, mihin A:n käsitys lisäeläkkeen jatkumisesta 68 vuoden iän jälkeen samansuuruisena tai esimerkiksi 100 eurolla tai 200 eurolla vähennettynä perustuu. Lautakunta katsoo, että A:lla ei ole saamiensa tietojen perustella ollut aihetta käsittää lisäeläkettään 68 vuoden iästä lukien korkeammaksi kuin mihin hänellä vakuutussopimuksen sisällön perusteella on oikeus.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön vuonna 2015 antamaan eläkepäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Korkeamäki

Jäsenet:

Helemius

Kummoinen

Sario

Sibakov