Vakuutuksenottajan vuonna 1989 syntynyt poika M tuomittiin käräjäoikeudessa 21.12.2011 sakkoihin varomattomasta tulenkäsittelystä ja kahdesta vammantuottamuksesta. Tuomioistuin katsoi, että M oli huolimattomuudesta käsitellyt tulta varomattomalla tavalla siten, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle ja terveydelle. M velvoitettiin maksamaan vahingonkorvausta vammoja saaneille A:lle ja B:lle. Poliisikuulustelussa M kertoi, että hän oli viettänyt pääsiäislauantaita kotonaan kavereiden kanssa grillaten. Grilli sijaitsi katoksessa, joka oli osittain avoin. Illan aikana M oli ottanut jonkin verran alkoholia, pääasiassa kaljaa. M kertoi, että hänellä oli ollut muistaakseen viinaakin mukana, mutta hän ei ollut sitä muistaakseen ottanut. Sytytysneste oli loppu ja joku sai idean, että sytytettäisiin grilli bensalla. M haki varastosta kahden litran peltisellä kanisterilla bensaa. Kaveri sytytti sillä grillin ja kaikki sujui ihan hyvin. Jonkin ajan kuluttua grilli alkoi hiipua, mutta ei sammunut kokonaan. M ajatteli pistää sinne lisää bensaa, jotta saisi sen paremmin palamaan. M otti kanisterin käteen ja kaatoi siitä grilliin bensaa. Hän ei kuitenkaan kaatanut sitä kovin paljon. M kertoi aiemmin tehneensä samoin sytytysnesteellä ja ajatteli, että bensa reagoisi samalla tavalla. Hän ei osannut olettaa, että bensa reagoisi niin kuin teki. Tuli lähti grillistä M:n kaatamaa bensanoroa pitkin ylöspäin, tarttui kanisteriin ja kanisterin sisältö syttyi palamaan. M yritti puhaltaa kanisterin sammuksiin, mutta se ei onnistunut. Tämän jälkeen hän katsoi, mihin voisi kanisterin nakata. Koska muissa suunnissa oli ihmisiä, hän heitti kanisterin avonaisesta aukosta ulos katoksen ulkopuolelle missä ihmiset olivat vähän kauempana. Kanisteri paloi vielä siinä vaiheessa. M:n mukaan kanisteri osui ensin maahan ja vasta sen jälkeen sieltä loiskahti bensaa ympäriinsä. Huomattuaan, että myös A:n ja B:n jaloissa oli tulta, M juoksi apuun ja yritti tukahduttaa käsillään liekkejä.

Vahinkoa kärsinyt A kertoi olleensa grillikodasta noin neljän metrin päässä havaitessaan M:n käsissä palavan kanisterin. Poliisikuulustelussa A kertoi, että hänen käsittääkseen M oli tapahtumien aikaan juonut alkoholia.

Vahinkoa kärsinyt B kertoi poliisikuulustelussa olleensa kodan ulkopuolella noin neljän metrin päässä nähdessään M:n käsissä palavan kanisterin. Tämän jälkeen M vilkuili ympärilleen kanisterin ollessa hänen kädessään ja heitti sen ulos kodan sisäänkäynnistä. Kanisteri osui A:n ja B:n väliin ja B arvelee siitä roiskahtaneen hänen päälleen bensaa. M:n päihtymystilan osalta B sanoi, että tämä oli juonut alkoholia, B:n käsityksen mukaan Leijonaa. M ei kuitenkaan B:n mielestä ollut missään todella huonossa kunnossa.

Vakuutuksenottajan ja M:n 27.12.2011 allekirjoittamassa vastuuvahinkoilmoituksessa viitataan käräjäoikeuden tuomioon. Kohtaan, jossa kysytään, onko vahingon aiheuttaja ollut alkoholin alaisena, oli ruksattu ei-vastaus. Vakuutuksen­ottaja tiedusteli, onko mahdollista saada vastapuolen oikeudenkäyntikuluista korvausta kotivakuutukseen liittyvästä vastuuvakuutuksesta, jolla myös M oli vakuutettu.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö totesi, että siltä osin kun oikeudenkäyntikulut ovat aiheutuneet rikosasian käsittelystä, vahinko ei kuulu vastuuvakuutuksen korvauspiiriin. Siltä osin kun voidaan todeta, että oikeudenkäyntikulut olisivat suorassa yhteydessä henkilövahinkojen selvittämiseen, kulut olisivat vastuuvakuutuksen korvauspiiriin kuuluvia. Asiassa annetun selvityksen perusteella vakuutusyhtiö katsoi kuitenkin, että M on aiheuttanut kyseisen vahingon törkeällä huolimattomuudellaan. Näin ollen vakuutusyhtiö ei voi korvata vahinkoa vastuuvakuutuksen perusteella.

Valitus

Vakuutuksenottaja on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan ratkaisusuositusta asiassa.

Vakuutuksenottaja toteaa, että käräjäoikeus on todennut M:n syyllistyneen menettelyllään vaaran aiheuttamiseen ja kahteen vammantuottamukseen. Vakuutusyhtiö on katsonut M:n aiheuttaneen vahingon törkeällä huolimattomuudellaan. Tämän perusteella yhtiö on kieltäytynyt maksamasta korvausta. Vakuutusyhtiön päätöksestä ei kuitenkaan ilmene, miksi M:n menettelyn katsotaan olevan törkeän huolimatonta. Koska vahingonkorvausvelvollisuus perustuu käräjäoikeuden tuomioon, tulee myös M:n tuottamuksen astetta tarkastella ensisijaisesti käräjäoikeuden tuomion näkökulmasta. Varomattoman käsittelyn tunnusmerkistö sisältää vaihtoehtoina sekä tahallisuuden että tuottamuksen. Myös syyttäjän rangaistusvaatimus on sisältänyt molemmat vaihtoehdot. Käräjäoikeus ei kuitenkaan ole katsonut M:n menetelleen tahallisesti tai edes törkeän huolimattomasti, vaan ainoastaan huolimattomasti.

Oikeuskirjallisuuden mukaan törkeän huolimattomuuden osalta todetaan, että se on lähellä tahallisuutta. Mika Hemmo viittaa Vahingonkorvausoikeus-kirjassaan korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 1997:103. Sen mukaan, ollakseen törkeän huolimatonta, toiminnan pitäisi olla häikäilemätöntä ja välinpitämätöntä seurausten suhteen. M:n toiminta ei missään tapauksessa täytä näitä kriteereitä, vaan pikemminkin kyseessä on katsottava olevan lievä tuottamus. Kyseessä ei ole ollut tahallinen vaaran aiheuttaminen tai esim. bensiinillä tai tulella ”leikkiminen”. Kyseessä on ollut normaali grillaustilanne, jossa M on yrittänyt saada sammunutta grilliä syttymään uudelleen. Poikkeuksellisen tilanteesta tekee ainoastaan se, että sytytysnesteen puuttumisen vuoksi M käytti sytytysaineena bensiiniä. Tuli oli jo sammunut, joten kyse ei siten ollut siitä, että M olisi heittänyt bensiiniä liekkeihin tai tulikuumaan grilliin. Myös kyseessä ollut bensiinimäärä oli pieni. M:n käyttämässä kannussa oli bensaa ainoastaan vajaa litra. M oli aikaisemmin useita kertoja käyttänyt grillin sytytysnestettä samalla tavoin ilman ongelmia. Näissä olosuhteissa hän ei osannut olettaa, että kaadettava bensiini syttyisi välittömästi ja tuli leviäisi saman tien hänen pitelemäänsä kannuun. Edelleen hänellä ei ollut aihetta olettaa, että menettelystä voisi aiheutua henkilö­vahinkoja muille henkilöille. Näin ollen hänen tuottamuksensa astetta on pidettävä erittäin lievänä.

M on lisäksi tehnyt parhaansa estääkseen vahinkojen syntymisen. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että vahinkoa kärsineet ovat olleet noin neljän metrin päässä grillikatoksesta kun taas kannun putoamispaikka on valokuvien perusteella noin kahden metrin päässä katoksesta. Putoamispaikka osoittaa, että M on pyrkinyt estämään henkilövahinkojen syntymisen heittämällä kannun mahdollisimman kauas paikalla olevista henkilöistä. Hän ei voinut olettaa, että palava bensiini roiskuisi niinkin kauas ja aiheuttaisi vammoja. Tältäkään osin M:n menettelyä ei voida pitää häikäilemättömänä tai välinpitämättömänä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että sille toimitetun 27.12.2011 päivätyn vahinkoilmoituksen ovat allekirjoittaneet sekä vakuutuksenottaja että vakuutettuna oleva M. Vahinkoilmoitukseen on merkitty, että vahingon aiheuttaja ei ollut alkoholin tai muun huumaavan aineen alaisena. Vakuutusyhtiölle 15.2.2012 toimitetusta esitutkintapöytäkirjasta käy ilmi, että M on kuulusteluissa kertonut ottaneensa illan aikana jonkin verran alkoholia, pääasiallisesti kaljaa. M muisteli, että hänellä olisi ollut viinaakin mukana, mutta ei muistanut ottaneensa sitä. Vahinkoa kärsinyt A on kertonut poliisikuulusteluissa, että M oli hänen käsittääkseen juonut alkoholia. Vahinkoa kärsinyt B kertoi kuulusteluissa M:n päihtymystilasta, että M oli juonut alkoholia ja hänen ymmärtääkseen Leijonaa. M ei ollut B:n mielestä todella huonossa kunnossa.

Vakuutusyhtiön erikoistarkastaja on haastatellut M:ää 15.3.2012. Tapaamisessa M kertoi lähteneensä kello 21.30 aikoihin vahinkopäivänä hakemaan ystäviään illanviettoon autolla. M ei ajanut itse autoa, sillä hän joi matkan aikana muutaman oluen. M oli hankkinut tyttöystävälleen D:lle Leijona-pullon, mutta M ei kertomuksensa mukaan juonut sitä ollenkaan, vaan ainoastaan olutta. M:llä oli itsellään mukana 12 tölkkiä III-olutta. Hän joi niistä kertomuksensa mukaan 2–3 automatkan aikana ja yhden kotona ennen vahingon sattumista, eli yhteensä neljä olutta illan aikana. M kertoi myös, että oli katsonut vahinkoilmoituksen läpi ennen sen allekirjoittamista, mutta ei ollut katsonut sitä läpi kohta kohdalta. M totesi, että vakuutuksenottaja oli nähnyt hänet vahinkoiltana hetkeä ennen vahingon sattumista ja oli varmaankin päätellyt tästä, että M ei ollut alkoholin vaikutuksen alaisena, vaikka oli juonut illan aikana olutta. M:n mukaan vahinkoilmoituksen merkintä siitä, että hän ei vahingon sattuessa ollut alkoholin vaikutuksen alaisena, oli väärä. Hän ei kuitenkaan ollut mielestään mitenkään humalassa, vaikka oli juonut kertomuksensa mukaan neljä olutta. Myös vahingonkärsijöistä B:n osalta vahinkoilmoitukseen oli kirjattu väärin, että hän ei olisi ollut alkoholin vaikutuksen alaisena vahingon sattuessa.

Vakuutusyhtiön erikoistarkastaja on keskustellut puhelimessa 27.3.2012 vahinkohetkellä paikalla olleen D:n kanssa. D:n mukaan M oli ostanut hänelle Leijona-pullon. Automatkan aikana M otti D:n mukaan pullosta muutamia huikkia, minkä lisäksi M saattoi juoda myös olutta. Perillä M joi myös muutamia oluita ennen vahingon sattumista. D:n mukaan hän tarkoittaa muutamalla oluella alle kymmentä olutta. D:n mukaan M oli melko hutikassa.

Vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohdan 7.1 ja vakuutussopimuslain 30 §:n mukaan vakuutusyhtiö on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeää huolimattomuuttaan tai jos vakuutetun alkoholin tai huumausaineiden käyttö on vaikuttanut vakuutustapahtumaan, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Kyseisen ehtokohdan ja vakuutussopimuslain 34 §:n mukaan harkittaessa onko korvausta edellä mainituissa tapauksissa alennettava tai se evättävä, otetaan huomioon, mikä merkitys vakuutetun henkilön toimenpiteellä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi otetaan huomioon vakuutetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä muut olosuhteet.

Ehtokohdan 11.1 ja vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi.

Kyseisen ehtokohdan ja vakuutussopimuslain 72 §:n mukaan jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutusyhtiölle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta, voidaan korvausta alentaa tai se evätä sen mukaan, kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Vakuutusyhtiö toteaa, että rikosoikeudellista ja vahingonkorvausoikeudellista tuottamusarviointia ei aina tehdä samoin kriteerein. Yleisesti voidaan todeta, että rikosoikeudellinen tuottamusarviointi on yhtä lievää tai lievempää kuin siviilioikeudellinen. Rikosasian tuomioistuinkäsittelyn yhteydessä suoritetusta tuottamusarvioinnista ei siis voida suoraan vetää johtopäätöksiä sen osalta, onko teon vahingonkorvausoikeudellinen tuottamustaso yhtä lievä tai ankara, vaan vahingonkorvausoikeudellisen vastuun voidaan joskus katsoa olevan tiukempi. Rikosoikeudessa tarkoitettu törkeä huolimattomuus ei siis ole sama kuin vakuutus- tai sopimusoikeudessa tarkoitettu, sillä rikosoikeudessa saatetaan painottaa enemmän tekijän huolimattomuuteen liittyviä seikkoja. Tällöin rikosoikeudessa tavalliseksi tuottamukseksi arvioitava menettely tutkitaan vahingonkorvausoikeudellisesti törkeän huolimattomuuden kriteerit täyttäväksi.

Vakuutusyhtiö katsoo, että tässä tapauksessa vahingonkorvausoikeudellinen tuottamuksen aste ei seuraa suoraan siitä rikosnimikkeestä ja huolellisuus­arvioinnista, joka käy ilmi käräjäoikeuden antamasta tuomiosta.

Tuottamus on vaadittavan huolellisuuden laiminlyöntiä eli moitittavaa riskinottoa. Tuottamuksen aste määräytyy sen perusteella, kuinka merkittävästi tekijän toiminta on poikennut edellytettävästä huolellisuudesta tai kuinka liiallinen hänen ottamansa riski on ollut. Merkitystä on myös tekijän tiedoilla vahinkoriskistä ja mahdollisuudesta ymmärtää se. Toiminnan vaarallisuus, vahingon todennäköisyys ja niiden mahdollisuuksien rajoittaminen, joiden avulla vahingonkärsijä voisi välttää vahingon, ovat seikkoja, jotka otetaan huomioon tuottamus­arvioinnissa.

Vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan lausuntoon VKL 368/00, jossa vakuutuksenottaja sai pahat palovammat yrittäessään sytyttää grilliä bensiinillä alkoholia nautittuaan.

Vakuutusyhtiö toteaa, että grillin sytyttäminen bensiinillä vaatii erittäin suurta tarkkaavaisuutta, sillä bensiini syttyy herkästi. Tästä huolimatta M on päättänyt käyttää bensiiniä grillin sytyttämiseen. M on myös laittanut bensiiniä grilliin sen jälkeen, kun se oli jo kerran sytytetty. Hän ei voinut tässä vaiheessa tietää varmasti, oliko grillissä yhä tuli. Vahinkotapahtumaan on vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan myös vaikuttanut se, että M oli nauttinut alkoholia, minkä johdosta hänen harkintakykynsä ei ole ollut samalla tasolla kuin mitä se olisi ollut ilman alkoholinkäyttöä. Lisäksi M on heittänyt palavan bensiinikanisterin paikkaan, jossa palava bensiini on päässyt roiskumaan ihmisten päälle. Vakuutusyhtiön yleisten sopimusehtojen ja vakuutussopimuslain mukaan vakuutetulle maksettavaa korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä kokonaan ko. kaltaisissa tilanteissa, joissa vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeää huolimattomuuttaan ja kun hänen alkoholinkäyttönsä on vaikuttanut tapahtuneeseen.

Vakuutusyhtiöllä ei ole ollut ennen 3.1.2012 tehtyä korvauspäätöstä käytössään mitään materiaalia, josta olisi käynyt ilmi, että vakuutettu olisi vahinkoilmoituksessa annetusta tiedosta poiketen nauttinut alkoholia. Uuden selvityksen perusteella on kuitenkin selvää, että M oli nauttinut alkoholia illan aikana, vaikka vahinkoilmoitukseen oli merkitty, ettei hän olisi ollut alkoholin vaikutuksen alaisena.

Kun M:n alkoholinkäyttö on tullut yhtiön tietoon, on erikoistarkastaja tavannut M:n lisätietojen saamiseksi. Vahingon jälkeen järjestetyssä poliisikuulustelussa M ei muistanut, oliko hän nauttinut Leijonaa illan aikana vai ei. M on kuitenkin 15.3.2012 järjestetyssä tapaamisessa sanonut erikoistarkastajalle, ettei ollut juonut Leijonaa ollenkaan. M on tuolloin myös todennut, ettei hän ollut humalassa. D:n 27.3.2012 antaman selvityksen sekä myös B:n kuulustelukertomuksen mukaan voidaan kuitenkin päätellä, että M oli nauttinut alkoholia illan aikana sen verran, että sillä oli vaikutusta hänen käytökseensä. D:n mukaan M oli juonut kaljan lisäksi myös Leijonaa, minkä seikan M on kiistänyt erikoistarkastajan kysyttyä asiasta. M on siis antanut vakuutusyhtiölle virheellistä tietoa alkoholinkäytöstään illan aikana. Ensin vahinkoilmoituksessa alkoholinkäyttö on kiistetty on kiistetty kokonaan ja myöhemmin alkoholin vaikutusta on yritetty vähätellä mm. määrien ja alkoholilaadun osalta.

Vakuutussopimuslaki ja vakuutusyhtiön yleiset sopimusehdot antavat vakuutus­yhtiölle mahdollisuuden alentaa tai myös evätä mahdollisen vakuutuskorvauksen, jos vahinkotapahtuma on aiheutettu alkoholin vaikutuksen alaisena. M on siis pyrkinyt vaikuttamaan erehdyttämällä vakuutusyhtiön päätöksentekoon salatessaan nauttineensa alkoholia sekä myöhemmin valehdellessaan siitä, mitä alkoholia hän oli illan aikana nauttinut ja kuinka paljon. M on edellä esitetyn perusteella antanut vakuutusyhtiölle virheellisiä tietoja vahinkotapahtumaan liittyen ensin vahinkoilmoituksessa ja myöhemmin myös erikoistarkastajan kanssa käymässään keskustelussa, jossa hän on kyllä myöntänyt alkoholinkäytön vahinkoilmoituksesta poiketen, mutta antanut vääriä tietoja nauttimaansa alkoholilaatuihin ja käytettyyn alkoholimäärään liittyen. Vakuutusyhtiöllä on siis yleisten sopimusehtojen ja vakuutussopimuslain mukaan oikeus alentaa korvausta tai evätä se kokonaan myös tällä perusteella.

Kun otetaan huomioon vakuutetun törkeä huolimattomuus hänen sytyttäessään grilliä erittäin tulenaralla bensiinillä, alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen sekä virheellisten tietojen antaminen vakuutustapahtumaan liittyen, vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutusyhtiöllä ei ole perusteita maksaa korvauksia kyseisestä vahinkotapahtumasta vastuuvakuutuksen perusteella.

Vakuutuksenottajan lisäkirjelmä

Vakuutusyhtiön vastineeseen viitaten vakuutuksenottaja toteaa, että arvio vakuutettu M:n alkoholin käytöstä ja mahdollisesta humalatilasta illan aikana tulee perustua ainoastaan varmennettuihin tosiseikkoihin. Tällöin lähtökohdaksi on otettava esitutkintapöytäkirja sekä käräjäoikeuden tuomio ja nekin vain siltä osin, kuin niistä ilmenevät kertomukset perustuvat suoriin havaintoihin. Käräjäoikeuden tuomiossa alkoholin käyttöä ei ole edes otettu esille, mikä osoittaa osaltaan, että M tai muutkaan paikalla olijat eivät olleet havaittavasti alkoholin vaikutuksen alaisena.

M on kertonut esitutkinnassa, että hän on ottanut illan aikana jonkin verran alkoholia. Edelleen hän on kertonut, että hänellä oli viinaakin mukana, mutta sitä ei muistaakseen ottanut. Esitutkinnassa ei ole keskitytty yksityiskohtaisemmin nautitun alkoholin laatuun ja määrään, koska se ei ole ollut tutkinnan tavoite. M:n esitutkintakertomuksen perusteella on kuitenkin pääteltävissä, että hänen nauttimansa alkoholin määrä on ollut vähäinen eikä hän ole ollut humalassa. Myöhemmin M on erikoistarkastajan haastattelussa tarkentanut nautitun alkoholin määrää ja laatua, jonka perusteella hän on juonut illan aikana yhteensä neljä tölkkiä olutta.

Esitutkinnassa vahinkoa kärsinyt A on todennut ainoastaan, että M oli hänen käsittääkseen juonut alkoholia. A ei ole tuonut esiin, että M olisi ollut humalassa. Myös B on kommentoinut M:n tilaa siten, että hän oli juonut alkoholia, mutta ei ollut huonossa kunnossa. B on esitutkinnassa sanonut, että M:n nauttima alkoholi oli hänen ymmärtääkseen Leijonaa. Lausumasta päätellen tämä ei perustu omaan havaintoon, vaan ainoastaan arveluun. Näin ollen siitä ei voida vetää johtopäätöstä, että M olisi nauttinut Leijonaa.

Vakuutusyhtiön erikoistarkastaja on keskustellut puhelimessa 27.3.2012 vahinkohetkellä paikalla olleen D:n kanssa. D on muistellut M:n ottaneen huikkia Leijona-pullosta. D:tä ei ole kuultu esitutkinnassa tapahtuman jälkeen. Puhelimessa häneltä on kysytty vuoden takaisia asioita, koskien toisen henkilön illan aikana nauttimaa alkoholia ja mahdollista humalatilan astetta. Sen vuoksi D:n muistikuvia ei voida tässä tilanteessa pitää lainkaan luotettavina. Lausumaa ei sen vuoksi tule ottaa lainkaan huomioon asiaa ratkaistaessa.

Vastineessa vedotaan myös siihen, että M olisi antanut ristiriitaisia tietoja alkoholin nauttimisestaan. Vastineen mukaan hän ei ole esitutkinnassa muistanut, onko nauttinut Leijonaa vai ei ja 15.3.2012 hän on sanonut erikoistarkastajalle, ettei ole nauttinut Leijonaa. Väite on virheellinen. M on esitutkinnassa sanonut, että hänellä oli viinaa mukana, mutta sitä hän ei muistaakseen ottanut. Tämän perusteella on vaikea nähdä, että M:n kertomuksessa olisi ristiriitaa. Kyse on samasta asiasta eri sanamuodoilla. Kummassakin yhteydessä M on kertonut, ettei ole nauttinut illan aikana Leijona-viinaa.

Edellä olevien seikkojen perusteella on katsottava, että M:n nauttiman alkoholin määrä on ollut vähäinen, eikä hän ole ollut havaittavasti alkoholin vaikutuksen alaisena. Alkoholilla ei siten ole ollut vaikutusta M:n harkinta- tai toimintakykyyn tilanteessa. Näin ollen hänen illan aikana nauttimallaan alkoholilla ei voida katsoa olevan myöskään mitään vaikutusta vakuutuskorvauksen perusteeseen.

Vakuutusyhtiö on vedonnut myös siihen, että M on antanut virheellisiä tietoja alkoholin nauttimisestaan. Selitys tälle ilmenee jo itse vastineen tapahtumatiedoista. Vahinkoilmoituksen on laatinut M:n isä ja M on ainoastaan silmäillyt hakemuksen läpi ylimalkaisesti ja allekirjoittanut sen. Vakuutuksenottajan ilmoitus taas perustui hänen omiin havaintoihinsa M:stä hetkeä ennen vahingon tapahtumista. Hän ei ollut havainnut M:n olleen alkoholin vaikutuksen alaisena. Kyseessä ei siten ole ollut tahallinen virheellisen tiedon antaminen. Kyseisellä seikalla ei muutoinkaan voi olla merkitystä korvausharkinnassa.

Vastineen tapahtumatiedoissa mainitaan virheellisesti, että M olisi heittänyt palavan kanisterin kädestään. Kyseessä ei ollut kanisteri vaan kannu, jossa oli bensiiniä vajaa litra. Tällä seikalla on vaikutusta arvioitaessa tuottamuksen astetta.

Vakuutusyhtiö katsoo, että rikosoikeudellista ja vahingonkorvausoikeudellista tuottamusarviointia ei aina voida tehdä samoin kriteerein. Suomen vahingonkorvausoikeus -teoksessa (Routamo–Ståhlberg–Karhu) todetaan seuraavaa: ”Yleisesti voidaan todeta, että rikosoikeudellinen tuottamusarviointi on yhtä lievää tai lievempää kuin siviilioikeudellinen.”

Edellä olevalla tarkoitetaan kuitenkin lähinnä tilanteita, joissa vahingonkorvauslain korvausvastuun edellytykset täyttyvät, vaikka teko ei ole rangaistava. Näin käy esimerkiksi tilanteissa, joissa rikos on vain tahallisena, mutta ei tuottamuksena rangaistava. Pääsääntönä on siten pidettävä sitä, että tuomioistuimen rikosoikeudellinen tuottamusarvio vastaa myös vahingonkorvauksen tuottamusarviota. Näin myös nyt kyseessä olevassa tapauksessa.

Vakuutusyhtiö vetoaa siihen, että M on heittänyt bensiinikanisterin paikkaan, jossa palava bensiini on päässyt roiskumaan ihmisten päälle. Kyseinen paikka oli kuitenkin ainoa ajateltavissa oleva paikka, johon kannun saattoi heittää. Putoamispaikan välittömässä läheisyydessä ei ollut ihmisiä ja bensiinin roiskuminen niin kauas oli yllättävä seuraamus. M:n menettely ei siten tältäkään osin täytä törkeän tuottamuksen kriteereitä.

Asian kokonaisarvioinnissa tulee M:ää puoltavana seikkana ottaa huomioon myös vakuutetun olosuhteet ja asian laatu. On todennäköistä, että vahingonkärsijät tulevat esittämään M:ää kohtaan vielä lisäkorvausvaatimuksia samasta vahingosta mahdollisen pysyvän haitan johdosta. Vaatimukset saattavat nousta hyvinkin korkeiksi. Jo nyt tuomitut korvaukset ovat M:n taloudelliseen tilanteeseen nähden huomattavan suuret ja mahdollinen lisäkorvausvastuu raunioittaisi hänet taloudellisesti. Tämän vuoksi vakuutuskorvauksella on M:lle erittäin suuri merkitys.

Vakuutusyhtiön lisävastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että M on itse ilmoittanut nauttineensa illan aikana alkoholia. Siitä huolimatta vakuutusyhtiölle toimitettuun ja M:n itse allekirjoittamaan vahinkoilmoitukseen on merkitty, ettei hän ollut alkoholin vaikutuksen alaisena vahinkohetkellä. Sillä seikalla, kuka vahinkoilmoituksen on täyttänyt, ei ole merkitystä asian ratkaisemisen kannalta, sillä M on joka tapauksessa allekirjoittanut virheellisiä tietoja sisältävän vahinkoilmoituksen.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan M:n alkoholin käyttö on vaikuttanut vahinkotapahtumaan, mikä on ilmennyt mm. siinä, että hän on käyttänyt herkästi syttyvää bensiiniä grillin sytyttämiseen. Kyseessä on olennainen seikka vakuutusyhtiön korvausvastuun arvioimiseksi ko. vahinkoasiassa. Lisäksi voidaan todeta, että herkästi syttyvän nesteen käyttö grillin sytyttämisessä ja palavan kanisterin heittäminen niin, että siinä ollut palava bensiini on roiskunut kahden henkilön päälle, täyttää törkeän huolimattomuuden kriteerit. Näin ollen myös tällä seikalla on merkitystä vakuutusyhtiön korvausvastuun arvioimiseksi asiassa.

M on antanut vakuutusyhtiölle virheellisiä tietoja alkoholin käytöstään ja nämä tiedot ovat vaikuttaneet vakuutusyhtiön asiassa tekemään korvauspäätökseen. Vakuutusyhtiöllä on oikeus huomioida tämä virheellisten tietojen antaminen arvioidessaan asiaa uudelleen.

D:n antamaa selvitystä tapahtumainkulusta vahinkopäivänä ei ole syytä epäillä sen takia, ettei häntä ole kuultu esitutkinnassa. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan se seikka, että häntä on kuultu tapahtuneen johdosta vasta nyt, ei millään tavalla tee hänen lausumastaan vähemmän luotettavaa. D:n lausuma tulee siis ottaa huomioon asiaa ratkaistaessa samoin kuin muukin asiassa esitetty materiaali.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Sovellettavat säännökset ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan lisäksi määrätä, että vakuutetulle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä, jos hänen alkoholin tai huumausaineen käyttönsä on vaikuttanut vakuutustapahtumaan.

Vakuutussopimuslain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys vakuutetun toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Vakuutussopimuslain 72 §:n mukaan jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, hänen korvaustaan voidaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Kotivakuutukseen liittyvän vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 110.4.1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilön toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka syntyy ja todetaan vakuutuksen voimassaoloalueella vakuutuskauden aikana ja josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vastuuvakuutukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen kohdan 7.1 mukaan vakuutusyhtiö on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeää huolimattomuuttaan tai jos vakuutetun alkoholin tai huumausaineiden käyttö on vaikuttanut vakuutustapahtumaan, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Harkittaessa onko korvausta edellä mainituissa tapauksissa alennettava tai se evättävä, otetaan huomioon, mikä merkitys vakuutetun henkilön toimenpiteellä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi otetaan huomioon vakuutetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä muut olosuhteet.

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Tapahtumatiedot

Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että noin 15 nuorta vietti yhdessä iltaa vakuutettu M:n kotona. Osa nuorista oli avonaisessa grillikodassa ja osa ulkona. Illan aikana päätettiin ryhtyä grillaamaan ja kun sytytysnestettä ei ollut, M lähti parin muun kanssa etsimään varastosta grillin sytyttämiseen sopivaa ainetta. Varastosta löytyi bensaa isommasta kanisterista ja sitä kaadettiin pienempään metalliseen kannuun, jota ei täytetty aivan kokonaan. Nuoret menivät takaisin grillille ja yksi pojista kaatoi hiilille bensaa. Grilli sytytettiin ja se paloi jonkin aikaa, mutta hiipui vähitellen. M päätti sytyttää grillin uudelleen ja kaatoi kannusta bensaa grilliin, jolloin bensa syttyi palamaan ja tuli siirtyi grillistä bensavanaa pitkin M:n pitelemään kannuun. Koska muissa suunnissa oli ihmisiä tiellä, M heitti palavan bensakannun grillikatoksen aukosta ulos suuntaan, jossa A ja B olivat hieman kauempana. Bensakannu putosi noin kahden metrin päähän grillikatoksen aukosta ja A ja B olivat grillikatoksesta noin neljän metrin päässä. Kannusta roiskui palavaa bensaa A:n ja B:n jaloille ja he saivat palovammoja.

M ei kertomansa mukaan ollut ennen käyttänyt bensaa grillin sytyttämiseen ja hän luuli, että bensa reagoisi samalla tavoin kuin sytytysneste.

Poliisitutkinnassa M kertoi illan aikana ottaneensa jonkin verran alkoholia, pääasiallisesti kaljaa. Hän kertoi, että hänellä muistaakseen oli ollut viinaakin mukana, mutta hän ei ollut sitä muistaakseen ottanut. Vahinkoa kärsineistä A kertoi poliisikuulustelussa, että M oli hänen käsittääkseen tapahtumien aikaan juonut alkoholia. B puolestaan kertoi poliisikuulustelussa, että M oli juonut alkoholia ja B oli ymmärtänyt, että Leijonaa. B:n mukaan M ei kuitenkaan ollut missään todella huonossa kunnossa. Vastuuvahinkoilmoitukseen, jonka sekä vakuutuksenottaja että M ovat allekirjoittaneet, on merkitty raksi ei-vastauksen ruutuun kohdassa, jossa kysytään olivatko vahinkoon osalliset alkoholin tai muun huumaavan aineen alaisia.

Vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja on lähes vuoden kuluttua vahinkotapahtumasta keskustellut puhelimitse D:n kanssa, jota M oli ollut hakemassa ennen vahinkotapahtumaa. D:n mukaan M oli matkan aikana ottanut muutamia huikkia Leijona-viinapullosta, jonka M oli ostanut D:lle. D:n mukaan M saattoi juoda matkan aikana myös olutta. Perillä kotonaan M joi D:n mukaan olutta. D:n arvion mukaan M oli juonut ennen vahinkoa muutamia oluita, alle kymmenen. D:n mukaan M oli melko hutikassa.

Vakuutusyhtiön tarkastajalle 15.3.2012 antamassaan lisäselvityksessä M kertoi juoneensa matkan aikana muutaman oluen. Matkan aikana myös D joi alkoholia. D:llä oli mukanaan M:n muistin mukaan Leijona-pullo. M joi matkan aikana 2–3 III-olutta. Grillin sytyttämisen aikana M joi ehkä yhden oluen. M:n mukaan kaikilla, jotka joivat, oli mukana omat juomat. Moni ei ollut ehtinyt juoda juuri mitään ennen vahinkotapahtumaa, kun ilta oli vasta alussa. M:n silloinen tyttö­ystävä D joi Leijona-viinaa, jonka M oli hankkinut D:tä varten, koska tämä ei halunnut juoda kaljaa eikä siideriä. Pullo saattoi olla välillä myös M:llä, mutta hän ei juonut sitä, vaan olutta. M kertoi ennen vahingon tapahtumista juoneensa neljä olutta.

M:n mukaan vahinkoilmoituksen on täyttänyt hänen isänsä. M kertoo katsoneensa vahinkoilmoituksen kyllä läpi, mutta hän ei tarkastanut sitä mitenkään kohta kohdalta. M:n isä ei kysynyt häneltä mitään alkoholista täyttäessään vahinkoilmoitusta, mutta hän oli nähnyt M:n vahinkoiltana hetkeä ennen vahingon tapahtumista ja oli varmaan tästä päätellyt, että M ei ollut alkoholin vaikutuksen alainen, vaikka olikin juonut illan aikana olutta. M toteaa, että vahinko­ilmoitukseen on kyllä laitettu väärin, ettei hän ole ollut vahingon sattuessa alkoholin vaikutuksen alaisena. Hän oli juonut mainitsemansa neljä olutta, mutta ei mielestään ollut mitenkään humalassa.

Väärät tiedot vakuutustapahtuman jälkeen

Vakuutussopimuslain 72 §:ssä tarkoitettujen väärien tietojen tulee koskea seikkaa, jolla on vakuutustapahtuman ja vakuutuksenantajan vastuun selvittämisen kannalta merkitystä. Vilpillisyys edellyttää tietoisuutta tiedon virheellisyydestä ja sen merkityksestä vakuutuksenantajalle sekä hyötymistarkoitusta. Pykälän mukaan korvausta voidaan alentaa tai se evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista. Harkinnassa voidaan ottaa mm. huomioon, kuinka huomattavaa hyötyä vilpillä tavoiteltiin, menettelyn törkeysaste muutoin, vilpin käyttöön johtaneet syyt sekä vakuutuksenantajalle mahdollisesti aiheutuneet ylimääräiset selvittelykustannukset.

Vakuutussopimuslain 72 §:n soveltaminen edellyttää, että korvauksen hakija on vilpillisesti antanut vääriä tai puutteellisia tietoja. Jos hän muutoin kuin vilpillisesti, esimerkiksi törkeästä huolimattomuudesta, antaa virheellisen tai puutteellisen selvityksen, ei 72 §:ää voida soveltaa.

Sillä, onko vahinkoa aiheuttanut vakuutettu ollut alkoholin vaikutuksen alainen, on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun selvittämisen kannalta, koska vakuutuksenantaja voi alentaa tai evätä korvauksen, mikäli vakuutettu on aiheuttanut vahinkotapahtuman ollessaan alkoholin vaikutuksen alaisena.

Tässä tapauksessa on ratkaisevaa se, onko vakuutettu M vilpillisesti antanut vääriä tietoja alkoholin nauttimisestaan ennen vahinkotapahtumaa.

Vahinkoilmoituksen on allekirjoittanut sekä M että hänen isänsä, vakuutuksen­ottaja. Vahinkoilmoitukseen on ruksattu ei-vastaus kohtaan, jossa kysytään, olivatko vahinkoon osalliset alkoholin tai muun huumaavan aineen alaisia. M:n mukaan vahinkoilmoituksen on täyttänyt hänen isänsä ja M on vain katsonut vahinkoilmoituksen läpi tarkastamatta sitä kohta kohdalta.

Vahinkoilmoituksessa kysytään vahingon aiheuttajan alkoholin vaikutuksen alaisuudesta, millä yleisessä kielenkäytössä tarkoitetaan sitä, että henkilön humalatila vaikuttaa hänen toimintaansa jollain tavalla. Tässä tapauksessa ei ole kiistatonta, että M:n humalatila olisi vaikuttanut hänen ratkaisuunsa sytyttää grilli uudelleen bensiinin avulla tai hänen toimintaansa bensakannun sytyttyä tuleen. Lautakunta toteaa, että grillin sytyttäminen bensalla on valitettavan yleistä ja ihmiset toimivat näin täysin siitä riippumatta, ovatko he humalassa vai eivät.

Edellä todettuun viitaten lautakunta katsoo, ettei vakuutettu M ole vilpillisesti antanut vääriä tietoja, vaikka hän onkin allekirjoittanut vahinkoilmoituksen, jossa todetaan, ettei hän ole ollut alkoholin alainen. Poliisitutkinnassa ja myöhemmin vakuutusyhtiön tarkastajan tiedustellessa vakuutettu M on myöntänyt juoneensa ennen vahinkotapahtumaa muutaman oluen. Muilta tahoilta saadut tiedot vakuutetun alkoholinkäytöstä ja humalatilasta vahinkoiltana ovat epätäsmällisiä eikä asiaa voida ratkaista niiden perusteella.

Vaikka vahinkoilmoituksessa on annettu virheellistä tietoa vakuutetun alkoholin vaikutuksen alaisuudesta, lautakunta katsoo, että olosuhteet kokonaisuutena huomioon ottaen vakuutettu M:n ei voida katsoa menetelleen asiassa vakuutussopimuslain 72 §:ssä tarkoitetulla tavalla vilpillisesti. Näin ollen vakuutusyhtiö ei tällä perusteella ole oikeutettu alentamaan tai epäämään korvausta.

Törkeä huolimattomuus ja alkoholinkäyttö

Vakuutusyhtiö on vedonnut myös siihen, että vakuutetun toiminta niin grillin sytyttämisen kuin palavan bensakannun pihamaalle nakkaamisen osalta olisi ollut törkeää huolimattomuutta. Yhtiö on myös katsonut, että vakuutetun alkoholin vaikutuksen alaisuus on vaikuttanut vakuutetun toimintaan ja vahingon aiheutumiseen.

Aiemmin todettuun viitaten lautakunta katsoo, että käytettävissä olevan selvityksen perusteella vakuutetun humalatilan asteesta vahinkotapahtuman sattuessa ei ole mahdollista tehdä tarkkoja päätelmiä. Vakuutettu M on nauttinut alkoholia, mutta asiakirjojen perusteella ei ole pääteltävissä, että alkoholin vaikutuksen alaisuus olisi merkittävästi vaikuttanut hänen toimintaansa.

Lautakunnan käytettävissä olevista asiakirjoista ilmenee, että grillissä oli pidetty tulta jo ennen kuin M kaatoi sinne lisää bensiiniä. M:n poliisitutkinnassa kertoman mukaan grilli oli tällöin hiipunut, mutta ei sammunut kokonaan. M laittoi grilliin bensiiniä saadakseen sen paremmin palamaan.

Lautakunta toteaa, että bensiinin kaatamista kuumaan grilliin, jossa on juuri pidetty tulta ja jossa on vielä mahdollisesti hehkuvia hiiliä, on pidettävä törkeän huolimattomana toimintana. Asiakirjoista ei ilmene, että M olisi ennen bensiinin kaatamista varmistanut, ettei grillissä ole hehkuvia hiiliä.

Koska vakuutettu on aiheuttanut vahingon törkeällä huolimattomuudellaan, vakuutusyhtiö voi alentaa maksettavaa korvausta. Lautakunta pitää asianmukaisena alennuksena 1/3:aa vahingon määrästä.

Ratkaisu

Edellä todettuun viitaten lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa 2/3 vahingosta vastuuvakuutuksen perusteella.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Norio-Timonen ja Rusanen. Sihteerinä toimi Haapasaari.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA