Tapahtumatiedot

Vahingonkärsineet H.J. ja K.K. omistavat rakennuksen osoitteessa I-tie 4. Rakennus on valmistunut vuonna 2003–2004. Vahingonkärsineiden kertoman mukaan kiinteistön rakentaminen on toteutettu hyvää rakennustapaa noudattaen ja kaupungin rakennusvalvonnan hyväksymien suunnitelmien ja valvonnan mukaan.

Vakuutuksenottaja TJ Oy oli suorittanut louhintatöitä osoitteessa I-tie 10–12 ajalla 2.2. - 2.3.2012. H.J. ja K.K. ovat 2.5.2012 ilmoittaneet, että he ovat havainneet asunnoissaan vaurioita, joiden he epäilivät aiheutuneen louhintatöistä. Vahingoittuneessa rakennuksessa ei ollut suoritettu alkukatselmusta, koska sen oli katsottu sijainneen katselmusalueen ulkopuolella. Korvauksia vahingoittuneen rakennuksen vaurioista (asunnon C osalta 4000 euroa ja asunnon D osalta 2000 euroa) haettiin TJ Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta.

Rakennuksessa I-tie 4 suorittiin katselmus F Oy:n toimesta 8.5.2012. Katselmusmiehen arvion mukaan mittauspisteestä 6, joka on sijainnut osoitteessa I-tie 8, saatujen suurimpien tärinämittaustuloksien perusteella voidaan laskennallisesti todeta, että I-tie 4:ään on kohdistunut maksimissaan noin 1,36 mm/s heilahdusnopeus. Katselmuspöytäkirjan mukaan, koska heilahdusnopeudet ovat olleet alle 10 % sallitusta raja-arvosta, voidaan todeta, ettei louhinnoilla ja vaurioilla ole syy-yhteyttä.

Asian käsittely vakuutusyhtiössä

Vakuutusyhtiö katsoi, että toiminnan vastuuvakuutuksen perusteella korvataan sellaisia henkilö- ja esinevahinkoja, joista vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Louhintavahinkojen osalta korvausvastuu perustuu yleensä ympäristövahinkolakiin, jonka lähtökohtana on tuottamuksesta riippumaton ankara vastuu. Vahingonkärsineen on kuitenkin kyettävä osoittamaan harjoitetun toiminnan ja aiheutuneiden vahinkoseuraamusten välinen syy-yhteys. Tapauksissa, joissa ympäristövahinkolaki tulee sovellettavaksi riittää, että syy-yhteys on todennäköinen. Ympäristövahinkolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 165/92) mukaan todennäköisyydellä tarkoitetaan ns. korkea-asteista todennäköisyyttä, joka matemaattisesti ilmaistuna merkitsee selvästi yli 50 % suuruista varmuutta.

Kohteessa 8.5.2012 suoritettuun katselmukseen ja sen yhteydessä laadittuun katselmuspöytäkirjaan viitaten vakuutusyhtiö on päätöksissään katsonut, ettei syy-yhteyttä louhintatyön ja rakennuksessa I-tie 4 havaittujen vaurioiden välillä ympäristövahinkolain tarkoittamalla tavalla ole olemassa, eikä vaurioita näin ollen korvata TJ Oy:n vastuuvakuutuksesta.

H.J. ja K.K. ovat olleet tyytymättömiä vakuutusyhtiön korvauspäätöksen ja pyytäneet vakuutusyhtiötä käsittelemään asiansa uudelleen. H.J. ja K.K. katsovat, että käsillä olevassa tapauksessa on olemassa selkeä syy-yhteys räjäytysten ja rakennuksen vaurioiden välillä.

Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan ole katsonut aiheelliseksi muuttaa päätöstään ja piti antamaansa korvausratkaisua asianmukaisena.

Valitus

H.J. ja K.K. oli tyytymättömiä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyysivät asiassa ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Lautakunnalle toimittamissaan valituskirjelmissä H.J. ja K.K. katsovat räjäytystöiden ja rakennuksessa todettujen vaurioiden välisen syy-yhteyden olevan kiistaton.

Näkemyksensä tueksi H.J. ja K.K. esittävät, että räjäytystyömaa sijaitsi noin 100–120 metrin etäisyydellä heidän rakennuksestaan eikä siellä siitäkään huolimatta suoritettu alkukatselmusta. Ennen räjäytyksiä talossa oli havaittu pari hiushalkeamaa materiaalien muutoskohdissa. Voimakkaiden räjäytysten jälkeen talossa havaittiin noin 50 halkeamaa, jotka eivät valituksen mukaan ole voineet johtua mistään muusta kuin räjäytystöistä.

H.J. ja K.K. viittaavat myös 8.5.2012 katselmukseen ja sen yhteydessä laadittuun pöytäkirjaan ja toteavat, että muualla, muissa kohteissa mitattu tärinä on I-tie 4:n osalta ainoastaan teoreettista tarkastelua, jota ei voida pitää ratkaisevana vaurioiden syy-yhteyden toteamisen osalta. Valituksen mukaan nämä mittauskohteet eivät myöskään olleet räjäytyskalliolle perustettuja. Mittarikohteen perustamistapa ja rakennustapa vaikuttavat siihen tuleeko kalliotärinä mittariin vai ei. Valituksen mukaan nimenomaan kalliossa tärinäaalto etenee ennalta arvaamattomasti ja muuttuu, mutta ei kuitenkaan pienene, etäisyyden kasvaessa. Näin ollen tärinäaalto voi vaikuttaa etäämpänä olevaan rakennukseen jopa vahvemmin.

Lopuksi valituksessa kiinnitetään huomiota siihen, että räjäytysvahingot kuuluvat niin kutsutun ankaran vastuun piiriin. H.J:n ja K.K:n näkemyksen mukaan ankara vastuu merkitsee myös sitä, että vahingonaiheuttaja vapautuu korvausvastuustaan vain silloin, kun se pystyy todistamaan, etteivät todetut vauriot ole räjäytystöiden aiheuttamia.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin sekä keskeiseen lainsäädäntöön. Vakuutusyhtiö uudistaa myös korvauspäätöksissään lausutun kantansa.

Yhtiö toteaa vastineessaan, että vastuuvakuutuksesta maksettava korvaus perustuu lainsäädäntöön ja etenkin ympäristövahinkolakiin. Vastineen mukaan ympäristövahinkolakia sovellettaessa on korvausvastuun syntymisen kannalta ratkaisevaa, ovatko todetut vauriot syy-yhteydessä suoritettuihin räjäytystöihin. Vakuutusyhtiön mukaan nyt käsillä olevassa tapauksessa I-tie 4 kohteen tarkastuksessa syntyneitä vaurioita voidaan kuitenkin selittää monin eri tavoin ja että syy-yhteyden tueksi on esitetty lähinnä vaurioiden ja räjäytystöiden välinen ajallinen syy-yhteys. Sen sijaan louhinnasta aiheutuneet tärinät eivät käytettävissä olevan selvityksen mukaan missään vaiheessa töiden aikana ole olleet lähellä sitä rajaa, jolla rakenteisiin voisi aiheutua vaurioita. Yhtiö toteaa myös, ettei I-tie 4:ssä suoritettu alkukatselmusta siitä syystä, että se on sijoittunut kohteeseen määritetyn katselmusalueen ulkopuolelle. Yhtiön tietoon ei myöskään ole tullut, että lähempänä sijanneissa katselmuskohteissa olisi havaittu tärinästä aiheutuneita vaurioita.

Edellä mainituilla perusteilla vakuutusyhtiö katsoo, ettei louhintatyön ja vahinkojen välistä syy-yhteyttä ole osoitettu todennäköiseksi siten, että TJ Oy:n voitaisiin katsoa olevan voimassaolevan oikeuden perusteella korvausvastuussa kyseisen vahingon johdosta.

Näkemyksensä tueksi vakuutusyhtiö viittaa edelleen 8.5.2012 katselmuspöytäkirjaan sekä erinäisiin kirjallisuuslähteisiin.

Vakuutuksenottajan vastine

Vakuutuksenottajana olevalla TJ Oy:llä ei ollut kommentoitavaa asiassa.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa lausunnon pysyvänä asiantuntijana käyttämältään DI Pentti Peltomaalta.

Lausunnossaan Peltomaa selvittää asian tapahtumatietoja ja analysoi käytettävissä olevaa asiakirja-aineistoa seuraavasti:

A. Vauriokohde, I-tie 4

Tontin itäosaan on v. 2004 rakennettu kellarillinen tiiliverhoiltu asuinrakennus,

Asuinrakennuksessa on kaksi huoneistoa, huoneistot C ja D.

Kaupungilta saatujen arkistotietojen mukaan:

- Kellarin lattian yläpinnan taso on huoneiston C kohdalla +27,50 ja huoneiston D +27,00. Maanpinta rakennuksen itäsivulla noin 1,2 metriä kellarin lattiatasoa ylempänä, muilla sivuilla maanpinta on alempana.

- Rakennus on perustettu tiiviin hiekka/moreenin tai massanvaihdon varaan, sallittu pohjapaine 0,2 MN/m2.

- Pohjalaatta on maanvarainen, rakennepaksuus 70 mm, jossa keskeinen raudoitusverkko 6-150. Pohjalaatan päällä on pintalaatta 40 mm, jossa lämmityskaapelit.

- Kellarin itäsivulla ja päädyissä ulkoseinässä kevytsoraharkko, paksuus 290 mm. Kellarin lasiverantasivulla, länsisivulla, pääosin puurunkoinen ulkoseinä. Kellarin sisäseinät tiiltä. Anturan alapinta ulkoseinillä noin 0,6 metrin syvyydessä kellarin lattian yläpinnasta. Sokkeli anturan yläpuolella kevytsoraharkko, paksuus 290 mm. Väliseinien kohdalla antura on ylempänä. Rakennus ulkopuolelta suojattu routaeristein.

- Asuinkerros puurunkoinen

- Asuinkerroksen ulkoseinässä ulkokuorena poltettu tiili, paksuus 85 mm

- Vesikatteena tiili

- Rakennus on salaojitettu, kaivoista ei käytettävissä asiakirjoja

- Pohjatutkimuksissa kairaukset, ovat päättyneet kiveen tai kallioon huoneiston C eteläpäädyssä tasoon +27.1 ja sen pohjoispäädyssä+25.7...+26.3 sekä huoneiston D pohjoispäädyssä tasoon +23.9...+24.6. Pohjatutkimuksen mukaan ohuen savi/silttikerroksen alapuolella on runsaasti kiviä sisältävä tiivis hiekka- ja moreenimaalaji.

Maaperäkartan mukaan maaperän laatu geologisilta ominaisuuksiltaan tontilla I-tie 4 poikkeaa siitä, mitä se on kohteissa I-tie 6, 8 ja 10-12 sekä R-tie 9.

Rakennus on lyhimmillään noin 125 metrin etäisyydellä suoritetusta louhintakohteesta I-tie 10 ja 12,

B. Vaurio- ja tärinälähde

Bl. Louhintakohde /tärinälähde, I-tie 10 ja 12.

Louhintakohde sijaitsee tonteilla I-tie 10 ja 12. Tontilla 10 louhintaa on suoritettu peräkkäin sijaitsevien kahden suunnitellun paritalon kohdalla. Niiden jatkeena pohjoisosassa suunniteltua erillistaloa varten louhintaa ei ole ollut tarpeen louhia. Tontille 12 on louhittu neljän paritalon pohjia. Lisäksi on jouduttu suorittamaan jonkin verran louhintaa muualla varastorakennusten kohdalla ja muualla piha-alueilla.

Luonnonkalliota on todennäköisesti koko tarkasteltavalla alueella peittänyt vain ohut/ohuehko kitkamaakerros.

Kallion irrotussyvyys on ollut noin 1.0 metriä ja vaihdellut metrin molemmin puolin. Irrotettavaa kalliota on louhijan antamien tietojen mukaan ollut suuruusluokkana 1500 m2. Arkistosta käytettävissä olevat tiedot johtavat samaan suuruusluokkaan.

Kanaalilouhintaa on suoritettu varsinaista rakennuslouhintaa syvemmälle.

Louhintakohteessa räjäytyskentät ovat sijainneet lähimmillään noin 125 metrin etäisyydellä todetusta vauriokohteesta ja pisimmillään noin 170 metrin etäisyydellä todetusta vauriokohteesta.

Luonnollinen maanpinta ja kallionpinta laskee loivasti louhintakohteesta kohti vauriokohdetta.

Varsinaista rakennuslouhintaa on alimmillaan louhittu noin tasoon +34.00.

Vauriokohteen, I-tie 4, kohdalla luonnollinen kalliopinta / louhittu kalliopinta on vaihdellut arviolta välillä + 26.50…+24.0.

B2. Räjäytysorganisaatio

Räjäytystyön johtajana ja panostajana on toiminut rakennusmestari T.J, jolle on myönnetty aluehallintoviraston mukaan ylipanostajan pätevyyspaperi vuonna 2008 ja se on voimassa vuoteen 2018.

Poraus- ja panostussuunnitelmia ei ole ollut käytettävissä.

Louhinnan rakennuttajana on toiminut M Oy:n yhteyshenkilö A.K..

C. Suoritetut katselmukset

Alkukatselmukset yleensä tehdään rakennuksiin, jotka ovat 50–100 metrin etäisyydellä louhintakohteesta, ellei ole jokin erityinen syy tehdä katselmuksia laajemmalle alueelle.

Tässä tapauksessa etäisyys louhintakohteen ja vauriokohteen välillä lyhimmillään on ollut noin 125 metriä.

Alkukatselmusta ennen räjäytystöiden aloittamista ei rakennuksessa I-tie 4 ollut tehty.

F Oy on tehnyt kiinteistövauriokatselmuksen 8.5.2012 vauriokohteessa I-tie 4 sen jälkeen kun huoneistojen omistajat olivat 2.5.2012 ilmoittaneet M Oy:lle halkeamavaurioista.

F Oy esittää katselmuspöytäkirjassaan 31.5.2012 viitaten samalla suunnalla mutta huomattavasti lähempänä suoritettuihin tärinämittauksiin, että louhinnoilla ja katselmuksessa havaituilla vaurioilla ei ole syy-yhteyttä keskenään.

D. Räjäytysajankohdat ja tärinämittaukset

Räjäytysajankohdat ovat tapahtuneet F Oy:n mittauspöytäkirjojen mukaan 2.2.2012–27.2.2012 välisenä aikana.

Tärinämittareita F Oy:llä on ollut louhinnan ajan vauriokohteeseen nähden samalla suunnalla seuraavasti:

- Mittauspiste nro 6 on asennettu asuinrakennuksen sokkeliin osoitteessa I-tie 8. Mittaushavainnot ajalta 2.2.2012–27.2.2012. Pääosin 50-luvulla valmistunut rakennus on arkistotietojen mukaan perustettu kalliolle.

- Mittauspiste nro 7 on asennettu asuinrakennuksen sokkeliin osoitteessa Rintamamiehentie 9. Mittaushavainnot 10.2.2012–27.2.2012. 50-luvulla valmistunut rakennus, johon on myöhemmin tehty laajennusosia, on arkistotietojen mukaan perustettu peruskallion varaan.

Mittauspiste nro 6 on louhintakohteesta ollut lyhimmillään noin 16 metriä. Arkistosta saatujen tietojen perusteella arvioituna räjäytyskohteen I-tien tontin 10 pohjoisimman rakennuksen pohjaa ei ole ollut tarpeen louhia. Näin ollen mittauspisteen nro 7 etäisyys lähimpään räjäytyskenttään on ollut noin 35 metriä.

Käytettävissä olevien mittauspöytäkirjojen mukaanräjäytyksistä on saatu rakennuksen perustuksessa tontilla I-tie 8 mittauspisteessä MP6 seuraavat mittaustulokset:

- heilahdusnopeuden maksimiarvo v(vert,max) 15,0 mm/s 20.2.2012 klo 11:29

- räjäytyksissä mittausten keskiarvo v(vert.keskiarvo) 4,4 mm/s, yhteensä 29 räjäytystä, toiseksi ylin mittausarvo 8,2 mm/s

- mittauksia ajalta 2.2.2012–27.2.2012

Vastaavasti mittauspöytäkirjojen mukaan räjäytyksistä on saatu tärinämitatussa

rakennuksen perustuksessa tontilla R-tie 9 mittauspisteessä 7 seuraavat mittaustulokset:

- heilahdusnopeuden maksimiarvo, v(vert,max) 3,2 mm/s

- räjäytyksissä mittausten keskiarvo v(vert.keskiarvo) 2,0 mm/s,yhteensä 20 kpl mittaustuloksia räjäytyksistä.

- mittauksia ajalta 10.2.2012–27.2.2012

E. Havaitut vauriot räjäytystyön jälkeen

Räjäytysajankohdat ovat tapahtuneet F Oy:n mittauspöytäkirjojen mukaan 2.2.2012–27.2.2012 välisenä aikana.

Havaitut vauriot talon omistajat ovat ilmoittaneet rakennuttajalle 2.5.2012 ja louhijalle 6.6.2012. Ennen räjäytystöitä oli omistajien mukaan rakennuksessa havaittavissa pari pientä hiushalkeamaa materiaalien muutoskohdissa.

F Oy:n 8.5.2012 suorittamasta rakennuksen katselmuksesta on käytettävissä huonetiloittain ja ulkoseinäfasaadeittain halkeamakartoituspiirrokset sekä valokuvia.

Käytettävissä olevien valokuvien ja halkeamapiirrosten mukaan halkeamat voidaan jaotella seuraavasti:

- vaakahalkeamat lähtien lähes säännönmukaisesti seinän nurkasta, osa halkeamista nurkasta lähtee molemmille seinille, suurimmalla osalla kysymyksessä ollut materiaaliraja, esim. ulkoharkkoseinä/puurunkoinen ulkoseinä tai ulkoharkkoseinä/tiiliseinä

- vaakahalkeamia lähtien ovipielistä tai ikkuna-aukoista

- pystyhalkeamia, yleensä tällöin ollut kysymyksessä materiaaliraja

- portaattaisia halkeamia, yleensä lähtien nurkan pystymateriaalirajasta

- porrasaukoissa useita halkeamia vaaka-, pysty- ja portaattaisia halkeamia, eniten huoneistossa C

- ainakin yhdessä valokuvassa havaittavissa, että halkeamaa on aikaisemmin paikattu

- halkeamat ovat olleet etupäässä kellarikerroksessa

- halkeamista noin 1/4 on havaittu huoneistossa C

Kellarikerroksessa lähes kaikki väliseinät ovat tiiltä, paksuus 130 mm. Huoneistojen välinen seinä on betonia, ulkoseinät ovat kevytsoraharkkoseiniä tai puurunkoisia seiniä. Kellarikerroksessa rakenteiden pinnoitusmateriaaleista ei ole käytettävissä tarkempaa tietoa. Katselmuksessa 2.5.2012 on todettu yhteensä noin 50 halkeamaa.

F. Tärinäarvojen arviointia

F1. Rakennukselle I-tie 4 sallittavat tärinäarvot

Vuoteen 2011 asti voimassa olevan Räjäytysalan normin, Sosiaali- ja Terveysministeriö, Turvallisuusmääräykset 16:0/1993mukaan:

- Heilahdusnopeuden ohjearvo talolle Invalidintie 4 on 16 mm/s, kun rakennus on perustettu maanvaraisesti tiivistetyn murskeen / tiiviinhiekka / moreenin varaan ja kun etäisyys räjäytyskohteesta on 125 m. Mikäli talo olisi perustettu kalliolle, edellä mainittu ohjearvo olisi 26 mm/s.

- Ohjearvo = suurin sallittu tärinän heilahdusnopeuden vertikaalikomponentti rakenteisiin kohdistuvalle räjäytystärinälle, jolla vauriot perustuen laajaan kokemusperäiseen tietoon voidaan lähes täysin välttää

Vuonna 2011 tuli voimaan asetus Valtioneuvoston asetus räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta (644/2011), jonka liitteessä 2 on em. normin turvallisuusmääräyksiä koskeva osa 16:0/1993 esitetty edelleen ohjetasoisena käytettäväksi.

Rakennusinsinöörien liiton vuonna 2010 julkaiseman ohjeen RIL 253-2010 Rakentamisen aiheuttamat tärinät mukaan:

- Heilahdusnopeuden ohjearvo talolle Invalidintie 4 on 16*(0.85...10) mm/s, = 13.6...16 mm/s, kun kevytsorarunkoinen talo on perustettu maanvaraisesti tiivistetyn murskeen/tiiviinhiekka/moreenin varaan ja kun etäisyys räjäytyskohteesta on 125 m. Mikäli talo olisi perustettu kalliolle, em. ohjearvo olisi 26 mm/s*(0,85...1.0) mm/s= 22.1...26 mm/s..

- Ohjeen mukaan heilahdusnopeudeksi valitaan tällöin kolmesta mitattavasta komponentista suurin.

Tärinämittarin sijaintiperiaate on se, että tärinä mitataan sieltä, mistä se tulee rakennukseen ja että tärinäanturi kiinnitetään rakennuksen kantavaan osaan. (Räjäytysalan normi, Sosiaali- ja Terveysministeriö, Turvallisuusmääräykset 16:0/1993)

Suomessa ja Ruotsissa sallitut ohjearvot perustuvat laajoihin kokemusperäisiin tilastoihin heilahdusnopeuden vertikaalikomponentista saatuihin mittaustuloksiin vuosikymmenien ajalta.

Ruotsissa standardi Vibration och stöt. Riktvärden för sprängningsinducerade vibrationer i byggnader /Svensk Standard SS 440 48 66 )on päivitetty 22.9.2011. Sen mukaan Ruotsissa edelleen myös jatkossa kriteerinä pidetään heilahdusnopeuden vertikaalikomponentin huippuarvoa.

Ohjeessa RIL 253-2010: Rakentamisen aiheuttamat tärinät,käytetään pääsääntöisesti tärinän kriteerinä heilahdusnopeuden suurimman komponentin maksimiarvoa. Tässä suhteessa on Suomessa em. RIL:n ohjeessa lähestytty saksalaista normia Deutsche Norm DIN 4150-3.

Käytännön tasolla on Suomessa monissa kohteissa 90-luvulta lähtien tehty tärinämittauksia, joissa on mitattu tärinäaallon kolmea komponenttia ja käytetty tärinän kriteerinä heilahdusnopeuden suurimman komponentin maksimiarvoa.

F2. Tärinän eteneminen rakennukseen I-tie 4

Normin DIN 4150 kaavat tärinän etenemisestä

Heilahdusnopeuden vauriolähteestä vauriokohteeseen voidaan käytettävissä olevien tärinämittaustulosten perusteella arvioida saksalaisessa normissa DIN 4150 esitetyillä kaavoilla:

A=A1*(R1/R2)^0,5              (1)

tai kaavalla A=A1*(R1/R2)    (2)

Kaavaa (1) käytetään kun on kysymys puhtaista pinta-aalloista ja kaavaa (2) kun on vastaavasti kysymys runkoaalloista. Todellisuudessa tärinäaaltojen käyttäytyminen on jostain tältä väliltä.

Samansisältöinen kaava on esitetty graafisessa muodossa julkaisussa RIL 253-2010: Rakentamisen aiheuttamat tärinät.

Tärinän eteneminen, lähtöarvona mittauspiste MP6

Ottaen lähtöarvoksi mittauspisteen nro 6 maksimiheilahdusnopeuden arvo voidaan kaavojen 1 ja 2 perusteella suuruusluokkana arvioida rakennukseen I-tie 4 tärinän etenemistä ja sen mahdollista vaihteluväliä. Mittauspisteen nro 6 rakennus I-tie 8 on perustettu kalliolle.

Käyttämällä em. DIN-normin kaavoja syntyvä tärinä vauriokohteessa heilahdusnopeuden vertikaalikomponenttina on kaavan (1) mukaan 1.9 mm/s ja kaavan (2) mukaan 5.3 mm/s. Koska erityyppisten aaltojen esiintymistä on vaikeaa arvioida, todellinen arvo olisi jostain edellä mainittujen arvojen väliltä.

Rakennuksessa I-tie 4 tärinä rakenteeseen siirtyy kalliosta kalliota pehmeämmän maalajin kautta perustukseen. Tällöin tärinän voimakkuus yleensä vaimenee jo siirtyessään kalliosta pehmeämpään maalajiin. Tällöin edellä esitetty vaihteluväli olisi edellä esitettyä alemmalla tasolla.

On huomattava, että edellä mainituissa laskelmissa mittauspisteestä MP 6 on käytetty yksittäisessä räjäytyksessä 20.2.2012 havaittua maksimivertikaaliheilahdusnopeutta, eli 15 mm/ s. Kuten edellä kohdassa D on mainittu, toiseksi suurin tärinän heilahdusnopeus MP6:ssa on ollut 8.2 mm/s ja 29 räjäytyksen keskiarvo 4.4 mm/s.

Tärinän eteneminen, lähtöarvona mittauspiste MP7

Kuten edellä kohdassa D on esitetty mittauspisteessä MP7 mittaushavainnot ovat:

- heilahdusnopeuden maksimiarvo, v(vert,max) 3,2 mm/s

- räjäytyksissä mittausten keskiarvo v(vert.keskiarvo) 2,0 mm/s

Mittauspisteen 7 rakennus R-tie 9 on perustettu peruskalliolle.

Räjäytyskenttien ja mittauspisteen nro MP7 välinen etäisyys on vaihdellut välillä 35...90 metriä. Kun räjäytyskohteen ja vauriokohteen välinen etäisyys lyhimmillään on ollut 125 metriä, vauriokohteessa maksimiheilahdusnopeus MP7:n perusteella arvioituna olisi suuruusluokkana alle 3 mm/s.

Rakennus R-tie 9, jossa mittauspiste MP 7 oli asennettuna, on saman kallioesiintymällä laidalla.Oleellisena erona on, että R-tie 9:n rakennus on perustettu selvästi kokonaan kalliolle ja vauriokohde todennäköisesti vain eteläpäädystään.

Kun otetaan huomioon, että vauriokohteen ollessa osittain perustettu maanvaraisesti, heilahdusnopeuden pitäisi tärinän siirtyessä kalliosta pehmeämpien maalajien kautta perustuksiin näiltä osin pienentyä edellä esitetyistä arvoista.

Edellä esitettyjen voimassa olevien ohjeiden mukaan arvioituna vauriokohteessa tärinäarvot eivät ylitä sallittuja raja-arvoja ja ovat alle kolmasosa sallituista raja-arvoista, kun lähtökohdaksi otetaan käytettävissä olevat tärinämittaustulokset ja kaupungin arkistosta käytettävissä olevat asiakirjat.

Edellä selostettujen taustatietojen perusteella Peltomäki vastasi Vakuutuslautakunnan hänelle esittämiin kysymyksiin seuraavasti:

Kysymys 1: Käsityksenne siitä, ovatko H.J.:n ja K.K.:n omistaman osoitteessa I-tie 4 sijaitsevan rakennuksen vauriot syy-yhteydessä osoitteessa I-tie 10–12 suoritettuihin räjäytys- ja louhintatöihin? Jos eivät, mistä vaihtoehtoisesta syystä vauriot ovat voineet aiheutua?

Vastaus 1:

Vaurioita halkeamina rakennukseen on syntynyt jo ennen I-tiellä 10–12 suoritettua louhintatyötä. Mahdollisia syitä näihin halkeamiin voivat rakennuksen normaalin luonnollisen käytönaikaisen elämisen lisäksi muun muassa olla:

- Pohjasuhteissa rakennuksen eri osissa on huomattavia eroja kalliopinnan vaihdellessa perustusten eri osissa 0... 2.5 metrin syvyydellä perustamistasosta.

Rakennuksen omistajien mukaan rakennus on perustettu samalle räjäytyskalliolle kuin missä ovat tapahtuneet räjäytykset I-tiellä 10–12. Vastauksen mukaan tämä tarkoittanee, että osa rakennuksesta on perustettu kalliolle. Osa rakennuksesta kallion ollessa syvemmällä, kuten pohjatutkimuksissa on esitetty, on jouduttu erittäin todennäköisesti perustamaan maanvaraisesti. Arkistossa käytettävissä olevien suunnitelmien mukaan rakennus on kuitenkin perustettu kauttaaltaan maanvaraisesti. Tämä olisi edellyttänyt vähäistä ylilouhintaa rakennuksen eteläosassa. Haitallisiksi muodostuvien painumaerojen takia pyritään yleensä välttämään ratkaisua, jossa osa rakennuksesta olisi perustettu suoraan kalliolle ja osa maanvaraisesti.

Kysymys 2: Arvionne siitä, onko mahdollista, että räjäytyksen aiheuttama tärinäaalto etenisi siten, että se voisi kallio- /maaperästä riippuen voimakkaampi kauempana räjähdyskohdetta kuin sen lähellä?

Vastaus 2:

Tärinän voimistuminen

Asiantuntijalausunnon mukaan taitto- ja heijastusaallot voivat vahvistaa tärinäaaltoa kallion / maakerrostuman rajakohdassa. Taittoa ja heijastumista esiintyy useimmiten silloin kun tärinä on jatkuvaa, näin räjäytyksissä ei yleensä ole kysymys. On myös todettu, että asutuskeskuslouhinnassa räjäytyspanoksien suuruutta joudutaan lähellä sijaitsevien rakennusten takia rajoittamaan niin, ettei edellä mainitun kaltaisia heijastusvaikutuksia pääse syntymään.

Tärinän muodon muuttuminen

Etäisyyden kasvaessa sallittu heilahdusnopeuden huippuarvo ja tärinän taajuus pienenee ja samoin tapahtuu tärinän siirtyessä kalliosta pehmeämpien maalajien kautta perustuksiin.

Tämä on otettu huomioon edellä kohdassa Fl esitetyissä ohjeissa määritettäessä sallittuja tärinän ohjearvoja erityyppisissä perustamisolosuhteissa ja eri etäisyyksillä louhintakohteesta.

Lausunnon mukaan on olemassa pitkäaikaisia tilastoja eri etäisyyksillä räjäytyskohteesta ja erityyppisillä perustamistavoilla kriteerinä tärinä heilahdusnopeuden vertikaalikomponentti.

Kysymys 3. Käsityksenne, onko tapauksessa ollut I-tie 4:ssä sijaitsevan rakennuksen vaurioitumisen kannalta erityistä merkitystä sillä, että rakennus on perustettu kalliolle?

Vastaus 3.

Lausunnon mukaan tapauksessa on merkitystä sillä, että pohjaolosuhteissa rakennuksen eri osissa on huomattavia eroja. Osa rakennuksesta on suoraan perustettu kalliolle ja osa maanvaraisesti.

Peltomaa viittaa esittämäänsä taustaselvitykseen, ja toteaa, että myös ilman lähistöllä tapahtuvaa räjäytystä erityyppisistä perustamistavoista rakennuksen eri osissa saattaa syntyä painumaeroista johtuvia halkeamia. Lisäksi vähäisetkin dynaamiset vaikutukset rakenteisiin voimakkaasti vaihtelevissa pohjaolosuhteissa rakennuksen eri osissa lisäävät halkeamariskiä.

Kysymys 4: Vaikuttavatko jotkin muut seikat asian arvioinnissa?

Vastaus 4:

Lopuksi lausunnossa todetaan, että rakennuksen omistajat viittaavat siihen, ettei kaupungin P-tien rakennustyömaalla suoritetuissa räjäytystöissä rakennukseen I-tie 4 syntynyt vaurioita, vaikka etäisyys rakennukseen oli noin 50 metriä. Peltomäki viittaa käytettävissä oleviin selvityksiin ja toteaa, että rakennus on kantakartasta mitattuna lyhimmillään P-tiestä noin 120 metriä eli suuruusluokkana sama etäisyys kun on rakennuksesta räjäytyskohteeseen osoitteessa I-tie 10–12. F Oy:n katselmusmiehen mukaan räjäytystöiden johdosta ei myöskään ole syntynyt vaurioita rakennuksissa R-tie 9, I-tie 8 eikä I-tie 6.

Asiakkaan lisäkirjelmät

Vahingonkärsineet H.J. ja K.K. ovat toimittaneet lautakunnalle 2.1.2014, 17.2.2014 ja 11.3.2014 päivätyt lisäkirjelmät asiassaan.

Lisäkirjelmissä esitetään ensinnäkin täsmennyksiä lautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon johdosta. H.J. ja K.K. selvittävät rakennuksen perustuksiin ja rakennusmateriaaleihin liittyviä faktoja. He toteavat edelleen, että ensin kahdeksan vuoden aikana rakennukseen oli tullut pari pientä hiushalkeamaa ja nyt kuukauden räjäytystöiden jälkeen noin 50 halkeamaa, jotka ovat tyypillisiä juuri jäykän kivirakennuksen tärähtämisessä syntyneiksi. He toteavat myös, että rakennuksen perustamistapa on ollut hyvän rakennustavan mukainen sekä kaupungin rakennustarkastuksen valvoma ja hyväksymä. Jos kysymyksessä olisi perustusten pettäminen, olisi vaurioita syntynyt koko ajan eikä vain räjäytyskuukauden aikana. Kirjelmässä esitetään johtopäätelmä, jonka mukaan momentaariset panokset eivät ole eliminoineet toisiaan, vaan on syntynyt suunnattu ja kasvava aaltoheijastusresonanssi, jonka asukkaat tunsivat voimakkaana tärähdyksenä ja joka myös aiheutti todetut vauriot. Edelleen todetaan, että kaikki tieto tärähdysten voimakkuudesta on perustunut arvioihin, koska rakennuksessa ei ole mitattu tärinää.

Lisäperustelunaan vahingonkärsineet esittävät vielä huoneilman radonmittaustulokset, jotka osaltaan osoittavat, että peruskalliossa on tapahtunut radonpurkausta. Näin ollen räjäytystyön on täytynyt aiheuttaa jotain rikkoontumista kalliossa, mikä on ollut myös STUK:n asiantuntijan näkemys.

Lisäkirjelmässään H.J. ja K.K. kiistävät myös kaikki väitteet siitä, että halkeamat olisivat syntyneet rakennuksen painumisesta. He pitävät myös epäasiallisena sitä, että vakuutusyhtiö on kyseenalaistanut asukkaiden omaan kokemukseen perustuvat faktat sekä vähätellyt asukkaiden omaa asiantuntemusta alalta. Lisäkirjelmissä todetaan johdonmukaisesti, että vuonna 2012 suoritetut räjäytystyöt ovat kiistattomasti aiheuttaneet rakennuksessa todetut vauriot.

Vakuutusyhtiön vastaukset

Vakuutusyhtiö on toimittanut lautakunnalle 15.1.2014, 31.1.2014 ja 3.3.2014 päivätyt lisäkommentit, joissa yhtiö toistaa aikaisemmissa päätöksissään, vastineessaan ja kirjelmissään lausutun.

Vastineessaan vakuutusyhtiö toteaa vielä, että myös lautakunnan hankkima asiantuntijalausun­to on yhtiön kannan mukainen. Olennaista on se, että tärinäarvot jäävät yksiselitteisesti huomattavasti alle kaikkien soveltuvien raja-arvojen. Yhtiön mukaan myöskään radonin esiintyminen huoneilmassa ei näyttönä siitä, että purkaukset olisivat syntyneen räjäytystöiden yhteydessä. Yhtiö ei edelleenkään katso ympäristövahinkolain mukaisen korvausvelvollisuuden täyttyvän eikä vakuutuksenottaja näin ollen korvausvelvollinen esitetyistä vaurioista.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Riitakysymys

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa siitä, onko pidettävä riittävän todennäköisenä sitä, että H.J:n ja K.K:n omistaman rakennuksen vauriot aiheutuneet ympäristössä suoritettujen louhinta ja räjäytystöiden seurauksena.

Lainkohdat

Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta

Lain 1 § 1 mom., Lain soveltamisala

Tässä laissa tarkoitettuna ympäristövahinkona korvataan tietyllä alueella harjoitetusta toiminnasta johtuva vahinko, joka on ympäristössä aiheutunut:

1) veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta;

2) melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai hajusta; taikka

3) muusta vastaavasta häiriöstä.

Lain 2 § 5 mom., Suhde muuhun lainsäädäntöön

Ympäristövahinkojen korvaamiseen sovelletaan vahingonkorvauslakia, jollei tästä laista muuta johdu.

Lain 3 § Syy-yhteys

Ympäristövahinko korvataan tämän lain mukaan, jos voidaan osoittaa, että 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun toiminnan ja vahingon välinen syy-yhteys on todennäköinen. Syy-yhteyden todennäköisyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota muun ohella toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin.

Lain 7 § 1 mom., Korvausvelvolliset

Tämän lain mukainen korvausvelvollisuus on silloinkin kun vahinkoa ei ole aiheutettu tahallisesti tai huolimattomuudesta, sillä:

1) jonka harjoittamasta toiminnasta ympäristövahinko johtuu;…

Vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- tai esinevahinko,

- joka todetaan vakuutuksen voimassaoloaikana ja

- josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vakuutusehtoihin sisältyvän eritysehdon kohdan 343 mukaan poiketen toiminnan vastuuvakuutusehtojen kohdasta 3.2.15 vakuutuksesta korvataan myös vahinko, joka aiheutuu räjäytys- tai louhintatyöstä tai tällaisesta toiminnasta johtuvasta maanpainumasta tai -siirtymästä.

Ratkaisusuositus

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että räjäytystyön tekijällä on tuottamuksesta riippumaton vastuu räjäytystyön aiheuttamista vahingoista. Korvausvastuun syntyminen edellyttää kuitenkin, että todettu vahinko on syy-yhteydessä räjäytystyöhön. Näyttötaakka syy-yhteyden olemassaolosta on korvausta vaativalla. Korvauksenvaatijan on siten osoitettava, että syntynyt vahinko on syy-yhteydessä räjäytystöihin. Syy-yhteyden todennäköisyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota muun ohella toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan vahingonkärsineiden H.J:n ja K.K:n omistama vaurioitunut rakennus sijaitsee osoitteessa I-tie 4. Vahingonkärsineiden mukaan rakennuksessa todetut halkeamavauriot ovat aiheutuneet kun TJ Oy on tehnyt räjäytys- ja louhintatöitä osoitteessa I-tie 10–12 ajalla 2.2.2012–2.3.2012. H.J. ja K.K. ovat sittemmin 2.5.2012 ilmoittaneet TJ Oy:lle havaitsemistaan asunnon vaurioista. Vaurioiden havaitsemisen jälkeen kohteessa suoritettiin katselmus 8.5.2012, jonka mukaan asunnossa ei ollut tehty alkukatselmusta ennen louhinta- ja räjäytystöiden aloittamista syystä, että I-tie 4 sijaitsi katselmusalueen ulkopuolella. Katselmuspöytäkirjan mukaan lähimmässä mittauspisteessä (MP 6), joka sijaitsi osoitteessa I-tie 8, saatujen mittaustulosten perusteella voidaan laskennallisesti todeta, että I-tie 4:ään on kohdistunut maksimissaan 1.36 mm/s heilahdusnopeus, joka on alle 10 % sallitusta raja-arvosta. Katselmuspöytäkirjan mukaan louhinnoilla ja I-tie 4 asuntojen C ja D vaurioiden välillä ei ole syy-yhteyttä.

Vahingonkärsineiden mukaan toisessa osoitteessa saatujen mittaustulosten perusteella ei kuitenkaan voida arvioida louhinnasta aiheutuneen tärinän voimakkuutta heidän asunnossaan. Sen sijaan on pidettävä selvänä sitä, että tärinän jälkeen havaitut noin 50 halkeamaa ovat selkeästi aiheutuneet tärinästä. H.J:n ja K.K:n näkemyksen mukaan tärinäaalto on ollut heidän asuntojensa kohdalla voimakkaampi kuin mittauskohteissa muun muassa talon perustamistavasta johtuen. Näkemyksensä tueksi he ovat esittäneet selvitystä muun muassa räjäytyksien jälkeen esiintyneistä korkeista radon-pitoisuuksista asunnon sisäilmassa.

Vakuutuslautakunnan käyttämä asiantuntija DI Pentti Peltomaa on lautakunnan pyynnöstä antamassaan asiantuntijalausunnossa arvioinut rakennuksessa I-tie 4 havaittujen vaurioiden ja suoritettujen louhintatöiden välisen syy-yhteyden todennäköisyyttä. Asiantuntijalausunnossaan Peltomaa on todennut, että vauriokohteen ollessa osittain perustettu maanvaraisesti, heilahdusnopeuden pitäisi tärinän siirtyessä kalliosta pehmeämpien maalajien kautta perustuksiin näiltä osin pienentyä edellä esitetyistä arvoista. Peltomaa on lausunnossaan viitannut voimassa oleviin ohjeisiin, joiden mukaan arvioituna vauriokohteessa tärinäarvot eivät ylitä sallittuja raja-arvoja ja ovat alle kolmasosa sallituista raja-arvoista, kun lähtökohdaksi otetaan käytettävissä olevat tärinämittaustulokset ja kaupungin arkistosta käytettävissä olevat asiakirjat. Peltomaa viittaa lausunnossaan esittämäänsä taustaselvitykseen, ja toteaa, että myös ilman lähistöllä tapahtuvaa räjäytystä erityyppisistä perustamistavoista rakennuksen eri osissa saattaa syntyä painumaeroista johtuvia halkeamia. Lisäksi vähäisetkin dynaamiset vaikutukset rakenteisiin voimakkaasti vaihtelevissa pohjaolosuhteissa rakennuksen eri osissa lisäävät halkeamariskiä.

Ympäristövahinkolain mukainen korvausvastuu ei edellytä tuottamusta toiminnanharjoittajan puolelta. Korvausvastuun syntymiseksi riittää se, että harjoitetun toiminnan voidaan osoittaa olevan syy-yhteydessä aiheutuneeseen vahinkoon. Se, millä raja-arvoilla vaurioita voi syntyä, riippuu aina yksittäisen rakennuksen rakennus- ja perustusolosuhteista. Nyt käsillä olevassa tapauksessa käytettävissä olevan selvityksen mukaan tärinäarvot ovat kuitenkin jääneet kaikissa mittauspisteissä alle hyväksyttyjen arvojen. Myöskään muissa työmaata lähempänä olleista rakennuksista ei lautakunnalla olevan tiedon mukaan ole havaittu vastaavia vaurioita.

Vakuutuslautakunta katsoo, että rakennuksessa todettujen ja korvausvaatimuksen perusteena olevien vaurioiden ei ole käytettävissä olevan selvityksen ja lautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon perusteella arvioituna osoitettu aiheutuneen TJ Oy:n aikavälillä 2.2.2012–2.3.2012 suorittamasta louhintatyöstä.

Edellä selostetuin perustein Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena, eikä suosita sitä muutettavaksi.

Tämän ratkaisun antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen Sihteerinä toimi Hanén.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA