Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajana olevan A Oy:n rakentamille kuuden eri asunto-osakeyhtiön asuinrakennuksille oli otettu vuosina 2010 ja 2011 asuntokauppalaissa vaaditut rakennusvirhevakuutukset. Vuonna 2013 A Oy oli omistusjärjestelyihinsä liittyen sopinut mainittujen rakennusvirhevakuutusten siirtämisestä toiseen vakuutusyhtiöön 23.12.2013 lukien. Uusien vakuutussopimusten oli sovittu olevan voimassa takautuvasti. Vakuutusten vakuutusmaksut oli maksettu kertasuorituksina ja niiden vuosina 2010 ja 2011 alkaneet vakuutuskaudet olivat pituudeltaan 10 vuotta.

Asiakirjojen mukaan vakuutusten siirtämisestä neuvoteltaessa vakuutusyhtiö oli asettanut vakuutusten myöntämisen edellytykseksi sen, että A Oy ottaisi vakuutusyhtiöstä myös yrityksen lakisääteisen tapaturmavakuutuksen, kuten asiassa oli sittemmin meneteltykin. Vuonna 2015 A Oy kuitenkin päätti lakisääteisen tapaturmavakuutuksensa siirtämisestä toiseen vakuutusyhtiöön 1.1.2016 lukien. Tämän johdosta vakuutusyhtiö oli ilmoittanut A Oy:lle 25.11.2015 päivätyillä kirjeillä irtisanovansa myös rakennusvirhevakuutukset päättymään 31.12.2015. Perusteekseen vakuutusyhtiö ilmoitti, että vakuutukset oli myönnetty sillä edellytyksellä, että lakisääteinen tapaturmavakuutus oli voimassa vakuutusyhtiössä.

Asiakkaan valitus

A Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta siitä, oliko vakuutusyhtiö toiminut hyvän vakuutustavan vastaisesti irtisanoessaan rakennusvirhevakuutukset kesken sopimuskauden perusteella, jota vakuutussopimuslaki ei tunne. A Oy on vaatinut irtisanomisten peruuttamista.

Perusteluinaan A Oy on lausunut, että se oli sopinut vakuutusyhtiön kanssa siitä, että sen siirtäessä lakisääteisen tapaturmavakuutuksensa vakuutusyhtiöön, vakuutusyhtiö myönsi sen rakentamille asunto-osakeyhtiöille lakisääteisen rakennusvirhevakuutuksen. Vakuutusyhtiö on katsonut, että tuolloin oli sovittu myös tapaturmavakuutuksen voimassa pitämisestä, jolloin rakennusvirhevakuutuksen voimassaolo oli sidottu lakisääteisen tapaturmavakuutuksen voimassaoloon. A Oy on vedonnut vakuutusyhtiön 23.12.2013 lähettämään sähköpostiviestiin, jossa oli todettu: ”Tulen tarvitsemaan allekirjoituksen lakisääteisen tapaturmavakuutukseen, sillä rakennusvirhevakuutuksen ottaminen vaatii että tapaturmavakuutus on voimassa meillä.” A Oy on katsonut sitoutuneensa kyllä siirtämään tapaturmavakuutuksensa, mutta ei pitämään sitä voimassa koko rakennusvirhevakuutusten 10 vuoden vakuutuskautta. Vaatimus olisi kohtuuton eikä mahdollistaisi lakisääteisen tapaturmavakuutuksen siirtämistä missään vaiheessa, koska uusille rakennuskohteille on aina otettava uudet vakuutukset.

A Oy:n mukaan vakuutussopimuslain 15 § ja 16 § eivät tunne vakuutusyhtiön esittämää irtisanomisperustetta. Vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vahinkovakuutus vakuutuskauden aikana vain 15 §:n erikseen määrittelemissä tapauksissa. Kahden vakuutuslajin voimassaolon yhteen kytkeminen ei kuulu irtisanomisperusteisiin. Irtisanomiselle on oltava vakuutussopimuslain 16 §:n mukaan hyvän vakuutustavan mukainen peruste. On hyvän vakuutustavan vastaista ulottaa sopimuksen vaikutuksia kolmanteen osapuoleen (asunto-osakeyhtiöihin) ja sen oikeusturvaa vahingoittaen.

Lisäkirjelmässään 26.2.2016 A Oy on lausunut ymmärtäneensä vakuutusyhtiön 23.12.2013 lähettämään sähköpostiin sisältyneen lausuman tarkoittaneen sovittujen taloyhtiöiden rakennusvirhevakuutuksia ja uusia myönnettäviä rakennusvirhevakuutuksia. Tämä ei kuitenkaan antanut vakuutusyhtiölle oikeutta sanoa irti voimassa olleita rakennusvirhevakuutuksia. Jos näin olisi, A Oy olisi sidottu lakisääteisen tapaturmavakuutuksen voimassa pitämiseen, kunnes se lopettaisi liiketoimintansa talorakentajana. Tällainen ehtotulkinta johtaisi kohtuuttomuuteen. Näin ollen vakuutusyhtiön toiminta on ollut sekä hyvän vakuutustavan vastaista että kohtuutonta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut, että rakennusvirhevakuutusten myöntämisen edellytyksenä on ollut lakisääteisen tapaturmavakuutuksen voimassaolo vakuutusyhtiössä. Rakennusvirhevakuutusten irtisanominen vakuutuksenottajan irtisanottua lakisääteisen tapaturmavakuutuksen oli perustunut sopimukseen. Irtisanominen ei ollut hyvän vakuutustavan vastainen.

Vakuutussopimuslaki ei ole lain 3 §:n perusteella pakottava vakuutuksenottajan osalta. Vakuutussopimuslain säännöksistä ja vakuutusyhtiön yleisistä sopimusehdoista on voitu poiketa vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön välisellä sopimuksella. Asiaa arvioitaessa tulee ottaa huomioon sopimusoikeudelliset säännöt ja yleiset periaatteet.

Vakuutusyhtiö on kertonut, että A Oy:n osakkeita koskeneessa yrityskauppasopimuksessa oli sovittu, että A Oy joko siirsi rakennusvirhevakuutukset tai maksoi 3,1 miljoonaa euroa. Vakuutusten siirto oli tästä syystä ollut A Oy:lle erityisen tärkeää, ja se oli haluttu tehtäväksi vuoden 2013 aikana. Tilanne oli ollut poikkeuksellinen ja edellyttänyt vakuutusten takautuvaa voimaan saattamista.

Vakuutusyhtiö on viitannut oheistamaansa 2.9.2013 päivättyyn muistioon tapaamisesta, jossa vakuutusyhtiön lakimies, riskipäällikkö, yhteyspäällikkö ja eläkevakuutusyhtiön edustaja olivat tavanneet A Oy:n edustajan 2.9.2013. Tapaamisessa vakuutusyhtiön edustajat olivat selvästi tuoneet esiin, ettei vakuutusyhtiö tullut myöntämään A Oy:lle pelkästään rakennusvirhevakuutuksia, vaan että niiden myöntämisen edellytyksenä oli laajemman kokonaisuuden vakuuttaminen yhtiössä. A Oy:n edustaja oli saanut tietää, ettei pelkkien rakennusvirhevakuutusten saaminen ollut mahdollista.

Vakuutusyhtiön lakimies oli keskustellut A Oy:tä edustaneen asianajajan kanssa rakennusvirhevakuutusten siirtoon liittyneistä kysymyksistä puhelimitse 3.9.2013. Asianajaja oli ollut hyvin perehtynyt tilanteeseen ja ymmärtänyt kokonaisuuden. Vakuutussopimuksen solmimiseen liittyneissä neuvotteluissa oli alusta alkaen tuotu A Oy:n tietoon se, ettei vakuutusyhtiö ollut valmis myöntämään pelkästään rakennusvirhevakuutuksia, vaan se oli mahdollista vain laajemman kokonaisuuden vakuuttamisen yhteydessä. Myös vakuutusyhtiön yhteyspäällikkö oli ilmoittanut asian A Oy:lle puhelinkeskusteluissa ja 23.12.2013 lähettämässään sähköpostiviestissä.

Vakuutusyhtiön mukaan A Oy:lle oli sopimusneuvotteluissa kerrottu, että rakennusvirhevakuutusten takautuva myöntäminen edellytti vakuutusyhtiön sisäisiä hyväksymisiä sekä jälleenvakuuttajan hyväksynnän. A Oy oli koko ajan tiennyt, että vakuutusten takautuva myöntäminen oli vakuutusyhtiölle erittäin poikkeuksellista, ja että siihen ei ryhdyttäisi ilman lakisääteisen tapaturmavakuutuksen voimassaoloa.

A Oy oli suuri rakennusalan yritys, jolla oli ollut neuvotteluissa käytössään oikeudellinen neuvonantaja. Vakuutusyhtiön asettamat edellytykset rakennusvirhevakuutuksen myöntämiselle eivät ole voineet jäädä A Oy:lle epäselviksi, vaan molemmilla sopimuspuolilla oli ollut sama käsitys siitä, millä perusteilla ja millaisin edellytyksin vakuutussopimus tehtiin. A Oy ei ollut voinut jäädä käsitykseen, että vakuutusyhtiö olisi ollut valmis myöntämään rakennusvirhevakuutukset edellyttämällä lakisääteisen tapaturmavakuutuksen voimassaoloa vain vakuutusten myöntämishetkellä. Ottaen huomioon neuvottelut kokonaisuudessaan A Oy ei ollut voinut perustellusti jäädä siihen käsitykseen, että vakuutusyhtiön edustajan 23.12.2013 lähettämän sähköpostiviestin sanamuodolla olisi tarkoitettu muuttaa sopimusneuvotteluissa selvästi esitettyjä vakuutussopimuksen myöntämisen edellytyksiä vakuutuksenottajan velvoitteita supistavasti.

Kysymyksessä oli yritysten välinen sopimus ja vakuutussopimukseen oli liittynyt merkittävä taloudellinen intressi. Rakennusvirhevakuutusten keskeinen edellytys oli ollut myös lakisääteisen tapaturmavakuutuksen voimassaolo. Molemmat osapuolet olivat tienneet sopimuksen edellytyksistä koko sopimusneuvotteluiden ajan, myös sopimuksen solmimisen hetkellä, ja kysymys oli ollut sopimuskokonaisuudesta. Irtisanoessaan lakisääteisen tapaturmavakuutuksen A Oy:n oli täytynyt ymmärtää sanoneensa samalla irti myös sopimusjärjestelyn perustan, eikä vakuutusyhtiö voinut olla velvollinen yhteisesti sovittujen sopimusedellytysten rauettua pitämään rakennusvirhevakuutuksia voimassa.

Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen siirtämistä pois ei ollut estetty. Vakuutuksenottajalla oli koko ajan ollut mahdollisuus siirtää lakisääteinen tapaturmavakuutus toiseen yhtiöön, kuten se oli myös tehnyt. Vakuutusyhtiö on kuitenkin katsonut, että siirtäminen oli edellyttänyt myös rakennusvirhevakuutusten siirtämistä. Kolmansien oikeudet asiassa olivat turvattuja, koska A Oy:llä oli velvollisuus vakuutus- tai vakuusturvan järjestämiseen. Pelkästään se, että rakennusvirhevakuutusten siirtäminen toiseen yhtiöön oli kallista tai työlästä, ei muuttanut niitä edellytyksiä, joihin osapuolten välinen sopimus oli perustunut. Irtisanottujen rakennusvirhevakuutusten siirtämisen kalleus ja työläys eivät myöskään tehneet irtisanomisesta hyvän vakuutustavan vastaista. Vakuutusyhtiö on katsonut irtisanoneensa rakennusvirhevakuutukset asianmukaisesti ja kiistänyt menetelleensä hyvän vakuutustavan vastaisesti.

Lisävastineessaan 14.3.2016 vakuutusyhtiö on lausunut, että lakisääteisen tapaturmavakuutuksen voimassa pitäminen ei ole ollut sidoksissa A Oy:n rakennustoimintaan vaan rakennusvirhevakuutusten voimassaoloon vakuutusyhtiössä. A Oy:llä on ollut mahdollisuus irtisanoa lakisääteinen tapaturmavakuutus, mutta tämä oli edellyttänyt myös rakennusvirhevakuutusten siirtämistä.

Rakennusvirhevakuutuksia koskeva sopimuskokonaisuus oli tehty kahden elinkeinonharjoittajan välillä, ja A Oy:llä oli ollut sopimusneuvotteluissa juridinen neuvonantaja. A Oy:llä oli asiassa taloudellinen intressi, jonka johdosta se oli halunnut saada rakennusvirhevakuutukset voimaan nopeasti ja takautuvasti. Sopimusneuvotteluissa oli tuotu esille, ettei vakuutusyhtiö ollut valmis myöntämään ainoastaan rakennusvirhevakuutuksia, vaan oli edellyttänyt laajemman kokonaisuuden vakuuttamista. Rakennusvirhevakuutusten takautuva myöntäminen oli ollut vakuutusyhtiölle poikkeuksellista ja edellyttänyt erityisiä toimia, kuten jälleenvakuuttajan hyväksynnän. A Oy ei ollut voinut perustellusti jäädä siihen käsitykseen, että vakuutusten voimassa pitäminen olisi edellyttänyt vain lakisääteisen tapaturmavakuutuksen voimassa oloa rakennusvirhevakuutusten päättämishetkellä. A Oy oli tiennyt sopimuksen edellytyksistä koko sopimusneuvotteluiden ajan eikä sopimuksen voitu katsoa olleen kohtuuton.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus irtisanoa A Oy:lle 23.12.2013 myöntämänsä kuusi rakennusvirhevakuutusta kesken niiden sovittuja vakuutuskausia sen perusteella, että A Oy oli siirtänyt vakuutussopimusten tekemisen edellytykseksi asetetun lakisääteisen tapaturmavakuutuksensa 1.1.2016 lukien toiseen vakuutusyhtiöön.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kysymyksessä olevaan asuntokauppalain mukaiseen rakennusvirhevakuutukseen 1.1.2002 alkaen sovellettujen vakuutusehtojen kohdan 2.2 mukaan vakuutus tulee voimaan, kun vakuutusmaksu on maksettu. Vakuutus on voimassa rakennuksen omistavan asunto- tai kiinteistöosakeyhtiön ja sen osakkeenomistajien hyväksi.

Vakuutusehtojen kohdan 4, vakuutusyhtiön vastuuaika, mukaan vakuutusyhtiön vastuu kunkin rakennuksen osalta alkaa asuntokauppalain 4 luvun 18 §:n mukaisesta vuositarkastuksesta ja päättyy kunkin rakennuksen osalta 10 vuoden kuluttua siitä, kun rakennusvalvontaviranomainen hyväksyi rakennuksen käyttöönotettavaksi.

Vakuutusehtojen kohdan 16 mukaan tähän vakuutukseen sovelletaan muutoin vakuutussopimuslain säännöksiä.

Vakuutussopimuslain 3 §:n 2 momentin mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.

Vakuutussopimuslain 15 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vahinkovakuutus päättymään vakuutuskauden aikana, jos:

1) vakuutuksenottaja tai vakuutettu on ennen vakuutuksen myöntämistä antanut vääriä tai puutteellisia tietoja ja jos vakuutuksenantaja oikean asianlaidan tuntien ei olisi vakuutusta myöntänyt;

2) vakuutuksenottajan tai vakuutetun vakuutuksenantajalle sopimusta päätettäessä ilmoittamissa olosuhteissa tai vakuutuskirjaan merkityssä asiantilassa on vakuutuskauden aikana tapahtunut sellainen olennaisesti vahingonvaaraa lisäävä muutos, jota vakuutuksenantajan ei voida katsoa ottaneen lukuun sopimusta päätettäessä;

3) vakuutettu on tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt suojeluohjeen noudattamisen;

4) vakuutettu on tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta aiheuttanut vakuutustapahtuman; tai

5) vakuutettu on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta.

Vakuutuksenantajan on irtisanottava vakuutus kirjallisesti ilman aiheetonta viivytystä saatuaan tiedon irtisanomiseen oikeuttavasta perusteesta. Irtisanomista koskevassa ilmoituksessa on mainittava irtisanomisperuste. Jos irtisanomista ei tehdä siten kuin tässä momentissa säädetään, vakuutuksenantaja menettää irtisanomisoikeutensa, jollei vakuutuksenottaja ole 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa vilpillisesti laiminlyönyt 26 §:n 1 momentissa säädetyn ilmoitusvelvollisuutensa. Vakuutus päättyy kuukauden kuluttua irtisanomista koskevan ilmoituksen lähettämisestä.

Asian arviointi

Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan vakuutusyhtiö oli myöntänyt kysymyksessä olevat kuusi asuntokauppalain mukaista rakennusvirhevakuutusta A Oy:lle 23.12.2013. Vakuutussopimukset oli alun perin tehty toiseen vakuutusyhtiöön vuosina 2010 ja 2011. Vakuutusten siirtäminen oli liittynyt A Oy:tä koskeneisiin omistusjärjestelyihin ja vakuutussopimuksia tehtäessä vakuutusyhtiön vastuun oli sovittu olevan voimassa takautuvasti vakuutusten alkuperäisten vastuuaikojen mukaan.

Asiassa ei ole riitaa siitä, että vakuutusyhtiö oli asettanut puheena olevien rakennusvirhevakuutusten myöntämisen edellytykseksi sen, että A Oy ottaa vakuutusyhtiöstä myös lakisääteisen tapaturmavakuutuksen. Osapuolet ovat kuitenkin erimieltä siitä, oliko vakuutusyhtiöllä ollut vakuutussopimusten ja lain nojalla oikeus rakennusvirhevakuutusten irtisanomiseen 31.12.2015 lukien. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut rakennusvirhevakuutusten irtisanomisperusteeksi A Oy:n lakisääteisen tapaturmavakuutuksen päättymisen.

Vakuutussopimusten mukaan vakuutusten vakuutuskaudeksi oli sovittu 10 vuotta ja kunkin vakuutuksen koko vakuutusmaksu oli maksettu kertamaksuna. Näin ollen vakuutusyhtiö on irtisanonut vakuutussopimukset päättymään kesken sovittua vakuutuskautta. Lautakunnalle antamassaan vastineessa vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, ettei vakuutussopimuslakia sovelleta puheena oleviin vakuutuksiin pakottavana.

Lautakunta toteaa, ettei vakuutusyhtiön toteamus kuitenkaan merkitse sitä, että sillä olisi oikeus vakuutusten irtisanomiseen millä perusteella tahansa. Lisäksi vakuutusyhtiö ei ole ottanut sen paremmin vakuutuksiin sovellettaviin 1.1.2002 alkaen voimassa olleisiin asuntokauppalain mukaisen rakennusvirhevakuutuksen vakuutusehtoihinsa kuin vakuutussopimuksista antamiinsa vakuutuskirjoihinkaan vakuutussopimuksen irtisanomista koskevia määräyksiä, jotka poikkeaisivat vakuutussopimuslaista. Päinvastoin vakuutusehtojensa kohdassa 16 vakuutusyhtiö on nimenomaisesti määrännyt, että muutoin vakuutukseen sovelletaan vakuutussopimuslain säännöksiä. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön oikeutta vakuutusten irtisanomiseen on arvioitava vakuutussopimuslain 15 §:n perusteella.

Vakuutussopimuslain mukaan vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vahinkovakuutus päättymään vakuutuskauden aikana vain lain 15 §:n 1 momentissa mainituilla perusteilla. Lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole osoittanut, että sillä olisi ollut A Oy:lle myöntämiensä rakennusvirhevakuutusten irtisanomiselle jokin vakuutussopimuslain 15 §:n 1 momentissa mainittu ja hyvän vakuutustavan mukainen peruste. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, ettei pelkkä A Oy:n lakisääteisen tapaturmavakuutuksen päättyminen vakuutusyhtiössä, vaikka se olikin asetettu vakuutusten myöntämisen edellytykseksi, muodosta tällaista perustetta. Kyse ei ole ollut seikasta, josta A Oy olisi ennen vakuutusten myöntämistä antanut vakuutusyhtiölle vääriä tai puutteellisia tietoja, eikä olosuhteesta tai vakuutuskirjaan merkitystä asiantilasta, jossa olisi vakuutuskauden aikana tapahtunut olennaisesti puheena olevien rakennusvirhevakuutusten vahingonvaaraa lisännyt muutos.

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiöllä ole ollut oikeutta puheena olevien A Oy:lle myöntämiensä rakennusvirhevakuutusten irtisanomiseen, vaan vakuutusyhtiön tulee saattaa vakuutukset A Oy:n niin halutessa uudelleen voimaan.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö saattaa A Oy:n niin halutessa rakennusvirhevakuutukset uudelleen voimaan.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Isokoski

Jäsenet:

Jaakkola

Makkula

Paloranta

Partanen

Sarpakunnas

Sjögren