Tapahtumatiedot

Vakuutettu J Oy oli osallisena riita-asiassa, jossa oli kyse sopimukseen perustuvasta vahingonkorvausvaatimuksesta.

Oikeusturvaetua haettiin tähän riitaan.

Vakuutusyhtiön päätökset

Vakuutusyhtiö myönsi päätöksellään 31.1.2011 asiaan oikeusturvaedun ja korvasi päätöksellään 12.10.2012 asianajolaskun siten, että kohtuulliseksi laskutukseksi tunnilta vakuutusyhtiö katsoi 220 euroa vaaditun 250 euron asemesta.

Valitus

Ratkaisusuosituspyynnössään J Oy on esittänyt, että korvaus pitäisi maksaa 250 euron tuntiveloituksen mukaan. Vakuutusyhtiö oli hyväksynyt veloitettujen tuntien määrän ja erimielisyys koski tuntiveloitusta.

Vakuutusehtojen mukaan korvaus maksetaan oikeudenkäymiskaaren mukaisin perustein. Vakuutusyhtiö ei ollut perustellut korvausratkaisuaan oikeudenkäymiskaaren mukaisilla perusteilla. Päätöksestä ilmeni, että kyseessä oli vakuutusyhtiön käytännön mukainen enimmäiskorvaus, joka oli 220 euroa tunnissa lisättynä arvonlisäverolla. Kyseessä eivät siten olleet oikeudenkäymiskaaren mukaiset perustelut vaan vakuutusyhtiön oma rajoitus.

Valittaja on katsonut, että kohtuullinen ja siten vakuutusehtojen mukaan hyväksyttävä veloitus oli 250 euroa tunnissa lisättynä arvonlisäverolla. Huomattavasti suurempikin veloitus hyväksyttiin Helsingin hovioikeuspiirissä, eikä vakuutusyhtiön ratkaisu tässä asiassa siten perustunut oikeuskäytäntöön. Lisäksi muilla vakuutusyhtiöillä ei ollut samaa maksimikorvausta, joten se oli vakuutusyhtiön itse määrittämä linja, joka perustui mielivaltaan.

Palkkion alentaminen ei perustunut vakuutusehdoissa mainittuihin seikkoihin. Kyseessä oli korvauskatto, josta tulisi selvästi ilmoittaa vakuutuksenottajalle sekä vakuutusta otettaessa, vakuutusehdoissa että oikeusturvapäätöksessä.

Ratkaisusuosituspyynnössä on katsottu, että vakuutusyhtiön päätös on vakuutusehtojen vastainen ja että sitä tulee suosittaa muutettavaksi siten, että tuntiveloitukseksi hyväksytään 250 euroa tai jokin muu 220 euroa suurempi summa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on todennut, ettei laskutettujen tuntien määrään ollut puututtu. Tässä tapauksessa hyväksytyn laskun määrä on ollut 21 330 euroa.

Omavastuun vähennyksen jälkeen korvausta oli maksettu 18 130,50 euroa, mikä oli tämäntyyppisten asioiden osalta myös kokonaiskorvauksena arvioiden kohtuullinen.

Toisin kuin vakuutuksenottaja ratkaisusuosituspyynnössään katsoi, hyväksytty tuntiveloitus 220 euroa ei ollut vakuutusyhtiön asettama tuntiveloituksen yläraja kaikissa asioissa. Kyseessä ei siten ollut omavastuun tai vakuutusmäärän kaltainen rajoitus.

Oikeudenkäymiskaarta koskevan hallituksen esityksen HE 107/1998 mukaan, jos asiamiehen palkkio perustuu tuntiveloitukseen, palkkioveloituksen tulisi sekä tunnilta veloitettavan määrän että toimenpiteen vaatiman tuntimäärän osalta vastata toimenpiteen laatua ja määrää. Lisäksi hallituksen esityksen mukaan tarpeellisten ja kohtuullisten oikeudenkäyntikulujen arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota yksittäisen asian erityispiirteisiin, mutta myös asian vaikeuteen, asiamiehen suorittaman työn määrään ja laatuun sekä samanlaisissa asioissa yleensä käytettyyn laskutukseen.

Lähtökohtana oli, että oikeusturvavakuutuksesta korvattavana kohtuullisena tuntiveloituksena on tavanomaisissa yleisjuridiikkaa koskevissa asioissa hyväksytty 220 euroa tunnissa. Tämä tuntiveloitus perustui siihen, mitä vastaavanlaisissa asioissa oli yleensä laskutettu ja mitä voitiin tämäntyyppisissä asioissa muutenkin pitää kohtuullisena. Tämä tuntiveloitus ei kuitenkaan ollut korvauksen ehdoton yläraja. Korvausta voitiin maksaa korkeammankin tuntiveloitusperusteen mukaan, mikäli hoidettavana olevaan tapaukseen liittyi erityisosaamista vaativia osa-alueita tai jos sille oli muita erityisiä perusteita, kuten se, että käsiteltävä asia oli tavanomaista vaikeampi ja laajempi. Useiden asianajotoimistojen tuntiveloitus jäi jopa alle 220 euron myös sellaisissa asioissa, jotka olivat tätä vaikeampia ja laajempia.

Suomen Asianajajaliitto oli tehnyt vuonna 2012 tutkimuksen asianajotoimistojen veloituksista. Tutkimuksen perusteella asianajotoimistojen laskutus liikejuridisissa toimeksiannoissa oli keskimäärin 220 euroa tunnissa tuomioistuinasioissa ja tuomioistuinten ulkopuolella käsiteltävissä asioissa 240 euroa tunnissa. Tässä tapauksessa kyse oli ollut tuomioistuinasiasta. Hyväksytty tuntiveloitus ei kuitenkaan perustunut Suomen Asianajajaliiton tekemään tutkimukseen vaan yleisempään useiden vuosien ja tapausten käsittelyyn ja käsittelyssä tehtyihin havaintoihin siitä, mitä vastaavanlaisissa asioissa oli yleensä laskutettu ja maksettu sekä millaisia ratkaisuja tuomioistuimet olivat oikeudenkäyntikulujen osalta näissä asioissa antaneet. Kohtuullinen tuntiveloitus arvioitiin aina tapauskohtaisesti ja arviointiin vaikuttivat aina myös kunkin tapauksen yksittäispiirteet.

Vakuutusyhtiö on pitänyt korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 105.2 mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti.

Jos tuomioistuin ei asianosaisten myöntämisen tai jonkin muun syyn vuoksi ole lausunut päätöksessään asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista, tai jos asia on ratkaistu myöntämisen mukaisesti tai sovintoteitse, korvattavat kustannukset määritellään ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut tai maksetut kulut. Kustannuksista korvataan kuitenkin enintään tuomioistuimen vakuutetun vastapuolen maksettavaksi velvoittama kulumäärä, ellei tuomioistuin ole ratkaisussaan ilmenevin perustein nimenomaisesti katsonut, että vakuutetun on itse kärsittävä kulunsa osittain tai kokonaan vahinkonaan.

Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.

Ratkaisu

Asiassa on kysymys asiamiehen palkkion määrästä.

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.

Ammatinharjoittajan palveluksia ostettaessa lähtökohta on, että niistä on suoritettava velottu hinta, ellei se ole kohtuuton. Velallisen on yleensä kyettävä esittämään seikat, joihin väite kohtuuttomuudesta voidaan perustaa.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutusyhtiö on hyväksynyt asiamiehen laskun asiaan käytetyn ajan osalta, mutta ei tuntilaskutuksen määrää.

Vakuutusyhtiön mukaan kohtuullinen tuntiveloitus olisi ollut 220 euroa vaaditun 250 euron asemesta. Lautakunta toteaa, että asianajotoimistojen käyttämä tuntiveloitus vaihtelee riippuen toimistosta ja asiamiehestä. Se, että keskimääräinen laskutus liikejuridisissa toimeksiannoissa on keskimäärin 220 euroa tunnissa tuomioistuinasioissa, tarkoittaa sitä, että osa laskutuksesta on tämän keskiarvon yläpuolella ja osa alapuolella. Tässä tapauksessa asiamiehen esittämä lasku ei poikkea niin paljon mainitusta keskiarvosta, että sitä voitaisiin sen vuoksi pitää kohtuuttomana. Asiassa ei ole myöskään esitetty sellaisia seikkoja, joiden nojalla 250 euron tuntiveloituksen soveltaminen asian laatu ja laajuus huomioon ottaen johtaisi kokonaisuutena arvioiden kohtuuttomuuteen.

Näillä perusteilla lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa asiamiehen laskun kokonaisuudessaan.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Raulos sekä jäsenet Löppönen, Makkula, Nyyssölä ja Pesonen. Sihteerinä toimi Mäenpää.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA