A:lla (syntynyt v. 1963) on vakuutusyhtiössä kolme eri vapaaehtoista eläkevakuutusta: 1.5.1999 alkanut laskuperustekorkoon sidottu vakuutus, A:n yrityksen 22.7.2002 ottama sijoitussidonnainen vakuutus ja 4.12.2002 alkanut sijoitussidonnainen vakuutus. A:n puolisolla B:llä (syntynyt v. 1970) on niin ikään 1.5.1999 alkanut laskuperustekorkoon sidottu vakuutus ja 12.7.2002 alkanut sijoitussidonnainen eläkevakuutus. Vakuutuksissa sovitut eläkkeen maksuajat ovat (A) 58–60 v., 60-65 v. ja 65-72 v. sekä B 58-60 v. ja 60-65 v.

 

Joulukuussa 2003 A ja B ilmoittivat vakuutusyhtiölle haluavansa irtisanoa eläkevakuutussopimukset. He olivat saaneet tietää hallituksen kannanotosta, jonka mukaan vapaaehtoisten eläkevakuutusten verokohteluun oli tulossa muutoksia. He katsoivat, että kaavailtu verolainsäädännön muutos, joka johtaisi eläkeiän nousemiseen 62 vuoteen, on vakuutusehdoissa mainittu vakuutuksenottajan etuja heikentävä muutos, jonka perusteella heillä on oikeus sopimusten irtisanomiseen ja vakuutussäästöjen palautukseen.

 

Eduskunta hyväksyi lain tuloverolain muuttamisesta (772/2004) 22.6.2004.

 

 

Vakuutusyhtiö kieltäytyi palauttamasta vakuutussäästöjä vedoten siihen, että verotuksen muuttuminen ei muuta vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön välistä sopimusta. Vakuutusmaksuun liittyvän verokannusteen muuttuminen ei estä maksun maksamista eikä eläkkeen suorittamista sopimuksessa sovittuna aikana. Verotus ei ole osa sopimusehtoja vaan lainsäätäjän päätettävissä oleva asia. Verotukseen liittyvät säännökset vahvistetaan vuosittain. Lainsäätäjän päättämä verotuksen muutos ei ole sitovan sopimusehdon etuja heikentävä muutos eikä muutos ole kummankaan sopijapuolen tekemä. Näin ollen sopimusehtojen mukainen irtisanomisperuste ei toteutunut.

 

 

A ja B toteavat lähettäneensä irtisanomiskirjeen jo joulukuussa 2003, koska sopimusehdoissa on teksti, että irtisanominen on tehtävä kirjallisesti kuukauden kuluessa siitä, kun vakuutuksenottaja sai tiedon muutoksesta. He eivät ole vakuutusyhtiön kanssa samaa mieltä mm. siitä, etteivätkö vakuutusehdot ole muuttuneet olennaisesti. Vakuutusyhtiö korostaa vastineessaan verotuskysymystä, mutta he ovat jo irtisanomiskirjeessä katsoneet etujen heikennykseksi vakuutusmaksujen nostorajan nostamisen 58-­vuodesta 62‑vuoteen.

 

He ovat maksaneet vakuutuksia sen verran vähän aikaa, ettei heillä ole mahdollisuutta jäädä eläkkeelle 58-vuotiaina. Toisaalta mm. Kauppalehdessä 8.1.2004 olleessa jutussa sanotaan, että vakuutusehtojen mukaan sopimus voidaan irtisanoa ja kertynyt vakuutussäästö nostaa, jos vakuutuksenottaja ei hyväksy etuja heikentävää muutosta. A ja B pyytävätkin lausuntoa siitä, kuka asiassa on oikeassa ja onko heillä oikeus irtisanoa eläkevakuutukset.

 

 

Eduskunta hyväksyi 22.6.2004 vapaaehtoisten eläkevakuutusten tuloverotuksen muutosta koskevan lain, jonka mukaan yksityishenkilöiden ottamien eläkevakuutusten osalta luovutaan nykyisestä ansiotuloverotuksesta ja siirrytään pääomatuloverotuksen piiriin. Samalla vakuutusmaksujen verovähennys­edellytyk­siin sisältyvä ikäraja korotettiin 60 vuodesta 62 vuoteen.

 

Vanhoja sopimuksia eli ennen 6.5.2004 voimaan tulleita sopimuksia koskee vuoden mittainen siirtymäsäännös pääomatuloverotukseen siirtymisen osalta ja viiden vuoden mittainen siirtymäsäännös iän osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että vuosina 2004 ja 2005 maksetut vakuutusmaksut voi vähentää vielä ansiotuloista ja myös tähän mennessä maksetuista maksuista kertynyt säästö verotetaan ansiotulona. 1.1.2006 alkaen maksetut maksut vähennetään pääomatuloista ja näistä maksuista kertynyt säästö verotetaan pääomatulona, kun se aikanaan maksetaan eläkkeenä ulos.

 

Ikää koskeva viiden vuoden mittainen siirtymäsäännös tarkoittaa sitä, että vanhan sopimuksen mukaiselle eläkeiälle voi maksaa vielä vuodet 2005‑2009. Jotta maksetut maksut olisivat vähennyskelpoisia verotuksessa vielä vuonna 2010 ja sen jälkeen, on tämän jälkeen maksettujen maksujen kerrytettävä eläkesäästöä, joka kerryttää eläkettä aikaisintaan 62 ikävuodesta.

 

A:n ja B:n itse otetut eläkevakuutussopimukset ovat tulleet voimaan ennen 6.5.2004. Näin ollen niitä koskevat hyväksyttyyn lakiin kirjoitetut siirtymäsäännökset. He voivat siis säästää vielä vuodet 2004 ja 2005 niin sanottujen vanhojen säännösten mukaisesti. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että he voivat vähentää maksamansa vakuutusmaksut ansiotuloista ja 31.12.2005 mennessä maksetuista maksuista kertynyt säästö verotetaan aikanaan ansiotulona. 1.1.2006 alkaen he voivat vähentää maksut pääomatuloista tai mikäli pääomatuloja ei ole, erityisenä alijäämähyvityksenä ansiotulon verosta.

 

Vuodet 2005‑2009 A ja B voivat vielä kerryttää eläkettä alkuperäisen sopimuksen mukaiselle ikävälille. 1.1.2010 alkaen on maksettujen maksujen kohdistuttava aikaisintaan 62 vuoden eläkeiälle, jos he haluavat vähentää maksamansa maksut verotuksessaan.

 

1.1.1999 voimaan tulleiden vakuutusehtojen (joita sovelletaan 1.5.1999 alkaneisiin sopimuksiin) kohdan 10 mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus muuttaa laskuperusteita ja vakuutusehtoja vakuutussopimuksen voimassaoloaikana, jos muutoksen syynä on muun muassa uusi tai muuttunut lainsäädäntö. Kun vakuutusehdot muuttuvat etuja heikentävästi tai vakuutusmaksut nousevat laskuperusteiden muutoksen vuoksi, vakuutuksenottajalla on oikeus luopua vakuutussopimuksesta tai muuttaa vakuutussopimus vapakirjalle.

 

1.6.1999 voimaan tulleiden vakuutusehtojen (joita sovelletaan vuonna 2002 alkaneisiin A:n ja B:n ottamiin sopimuksiin) kohdan 23 mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus vakuutussopimuksen voimassaoloaikana muuttaa vakuutusehtoja, laskuperusteita ja muita sopimusehtoja, jos muutokseen on erityistä syytä korkotason muutoksen, yleisen vahinkokehityksen, muuttuneen lainsäädännön tai viranomaismääräyksen vuoksi ja edellyttäen, että vakuutussopimuksen sisältö ei muutu olennaisesti alkuperäiseen sopimukseen verrattuna. Jos vakuutuksenottaja ei hyväksy etuja heikentävää muutosta, hän voi irtisanoa vakuutussopimuksen ja nostaa sopimukselle kertyneen vakuutussäästön kohdan 20 mukaisesti.

 

Vakuutuksenottajan ja vakuutuksenantajan väliseen sopimukseen liittyvät molempia osapuolia sitovat vakuutusehdot. Eläkevakuutusta tehtäessä sovitaan muun muassa eläkeaika ja tavoitteena olevan eläkkeen määrä. Verotuksen muuttuminen ei välittömästi muuta vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön välistä sopimusta. Vakuutusmaksuun liittyvän verokannusteen muuttuminen ei estä maksun maksamista eikä eläkkeen suorittamista sopimuksessa sovittuna aikana. Verotus ei ole osa sopimusehtoja.

 

Verotus on lainsäätäjän päätettävissä oleva asia ja siihen liittyvät säännökset vahvistetaan vuosittain. Lainsäätäjän päättämä verotuksen muutos ei ole sitovan sopimusehdon etuja heikentävä muutos eikä muutos ole kummankaan sopijapuolen tekemä. Näin ollen sopimusehtojen mukainen irtisanomisperuste ei tässä tapauksessa toteudu.

 

Yritysten ottamat ennen 6.5.2004 voimaan tulleet eläkevakuutukset saivat eläkeikää koskevan siirtymäsäännöksen. Tämä tarkoittaa sitä, että näihin sopimuksiin voi alkuperäisen suunnitelman mukaiselle eläkeiälle säästää vielä vuoden 2009 jälkeenkin täysin verovähennyskelpoisesti. A:n yrityksen ottama vakuutus on tullut voimaan 22.7.2002. Näin ollen sitä koskee lakiin kirjattu siirtymäsäännös. A voi eläkeikäänsä saakka säästää alkuperäisen sopimuksen mukaiselle ikävälille täysin verovähennyskelpoisesti. Väite, että kyse olisi etuja heikentävästä muutoksesta, ei tässäkään tapauksessa ole perusteltu.

 

A:n ja B:n itse ottamien eläkevakuutussopimusten ehdot eivät ole heidän esittämällään tavalla muuttuneet verouudistuksen myötä. He voivat edelleen maksaa sopimukseensa vakuutusmaksuja ja jäädä eläkkeelle alkuperäisen suunnitelman mukaan. Vakuutusehdot eivät näiltä osin muutu, koska kyse on verotuksen muuttumisesta eikä ehtojen muutoksesta. Kyse ei ole vakuutusehtojen tarkoittamasta vakuutuksenottajan etuja heikentävästä muutoksesta eikä irtisanomisperustetta täten ole.

 

 

 

Vakuutussopimuslain 13 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenottajan suorittamista vakuutusmaksuista on kertynyt säästöä, vakuutuksenottajalla on oikeus keskeyttää maksujen suoritus ja saada vakuutusehtojen mukainen vakuutuksen säästöosuutta vastaava maksuton vakuutus (vapaakirja) taikka vakuutusehtojen mukaan laskettu vakuutuksen säästöosuus (takaisinostoarvo). 13 §:n 3 momentin mukaan eläkevakuutuksen ehdoissa voidaan kuitenkin määrätä, ettei vakuutuksenottajalla ole 1 tai 2 momentissa säädettyä oikeutta saada takaisinostoarvoa.

 

Vakuutuksenottajien 1.5.1999 alkaneisiin korkosidonnaisiin eläkevakuutussopimuksiin sovellettavien 1.1.1999 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 9.2 mukaan vakuutuksenottajalla, joka on yksityinen henkilö, on ennen eläkkeen alkamista oikeus luopua vakuutussopimuksesta, jos siihen on vakuutetun suostumus ja
- vakuutettu on eronnut aviopuolisostaan
- vakuutetun aviopuoliso on kuollut
– vakuutettu on ollut viimeksi kuluneen vuoden ajan yhtäjaksoisesti työttömänä ja rekisteröitynä työttömäksi työnhakijaksi.

 

Vakuutusehtojen kohdan 10.1 mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus muuttaa laskuperusteita ja vakuutusehtoja vakuutussopimuksen voimassaoloaikana, jos muutoksen syynä on:

‑ uusi tai muuttunut lainsäädäntö tai viranomaisen määräys
‑ muutos yleisessä kuolevuuskehityksessä
- yleisen korkotason aleneminen alle laskuperusteissa käytetyn korkotason
- korvausmenon kehitys.

 

Kohdan 10.4 mukaan vakuutusyhtiön on lähetettävä vakuutuksenottajalle ilmoitus muutoksesta viimeistään kuukautta ennen muutoksen voimaantuloa. Kun vakuutusehdot muuttuvat etuja vähentävästi tai vakuutusmaksut nousevat laskuperusteiden muutoksen vuoksi, vakuutuksenottajalla on kohdan 10.5 mukaan oikeus luopua vakuutussopimuksesta tai muuttaa vakuutussopimus vapaakirjaksi.

 

Vakuutuksenottajien vuonna 2002 alkaneisiin sijoitussidonnaisiin eläkevakuutussopimuksiin sovellettavien 1.6.1999 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 20 mukaan vakuutuksenottaja voi nostaa vakuutussäästönsä tai osan siitä vain tämän kohdan 20 mukaisten edellytysten täyttyessä. Muulloin vakuutuksenottajalla ei ole oikeutta saada kertynyttä vakuutussäästöä. Maksetun vakuutusmaksun palautukseen vakuutuksenottajalla on oikeus vain peruessaan vakuutussopimuksen kohdan 7 perusteella. (Kohta 7 koskee vakuutuksenottajan oikeutta perua sopimus sen alkaessa.)

 

Vakuutuksenottajalla, joka on yksityinen henkilö, on oikeus nostaa vakuutussäästö tai osa siitä ennen eläkkeen alkamista, jos siihen on vakuutetun suostumus ja: vakuutettu on eronnut aviopuolisostaan, vakuutetun aviopuoliso on kuollut, taikka vakuutettu tai hänen aviopuolisonsa on tullut vakuutussopimuksen solmimisen jälkeen työttömäksi ja on ollut viimeksi kuluneen vuoden ajan yhtäjaksoisesti työttömänä ja rekisteröitynä työttömäksi työnhakijaksi.

 

Vakuutuksenottajalla, joka on yritys tai muu oikeushenkilö, on ennen eläkkeen alkamista oikeus nostaa vakuutussäästö tai osa siitä vakuutussopimusta tehtäessä sopimuskirjaan merkityn erityismääräyksen mukaisesti, jos vakuutetun työsuhde vakuutuksenottajaan on päättynyt.

 

Kohdassa 20 todetaan vielä, että vakuutuksenottajalla on oikeus nostaa vakuutussäästö myös silloin, kun vakuutuksenottaja on irtisanonut vakuutussopimuksen kohdan 23 perusteella sopimusehtoihin tehdyn, etuja heikentävän muutoksen vuoksi.

 

Vakuutusehtojen kohdan 23 mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus vakuutussopimuksen voimassaoloaikana muuttaa vakuutusehtoja, laskuperusteita ja muita sopimusehtoja, jos muutokseen on erityistä syytä korkotason muutoksen, yleisen vahinkokehityksen, muuttuneen lainsäädännön tai viranomaismääräyksen vuoksi ja edellyttäen että vakuutussopimuksen sisältö ei muutu olennaisesti alkuperäiseen sopimukseen verrattuna.

 

Lisäksi vakuutusyhtiöllä on oikeus tehdä sopimusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön.

 

Muutokset tulevat voimaan kalenterivuoden alusta lukien. Vakuutusyhtiö lähettää vakuutuksenottajalle ilmoituksen muutoksesta vähintään 30 päivää ennen muutoksen voimaantuloa.

 

Jos vakuutuksenottaja ei hyväksy etuja heikentävää muutosta, hän voi irtisanoa vakuutussopimuksen ja nostaa sopimukselle kertyneen vakuutussäästön kohdan 20 mukaisesti. Tällöin vakuutusyhtiö ei veloita kohdan 16 mukaista nostoprovisiota. Irtisanominen on tehtävä kirjallisesti kuukauden kuluessa siitä, kun vakuutuksenottaja sai tiedon muutoksesta.

 

 

 

Lausunnonpyytäjät ovat vaatineet eläkevakuutussopimustensa takaisinostoa katsoen, että vakuutussopimuksiin on tehty vakuutusehtojen kohdissa 10.5 ja 23 mainittu vakuutuksenottajan etuja heikentävä muutos, jonka perusteella heillä on oikeus vakuutusten irtisanomiseen ja vakuutussäästöjen nostamiseen ennen sovittua eläkeaikaa.

 

Lautakunta toteaa, että edellä selostetut vakuutusehtojen kohdat 10.1-5 ja 23 koskevat vakuutusyhtiön oikeutta muuttaa eläkevakuutussopimuksen ehtoja kohdissa erikseen määrätyillä perusteilla. Siinä tapauksessa, että vakuutusyhtiön sopimusehtoihin tekemä muutos heikentää vakuutuksenottajalle kuuluvia etuja, ehdoissa on varattu vakuutuksenottajalle oikeus sopimuksen irtisanomiseen ja vakuutussäästöjen nostamiseen.

 

Nyt käsiteltävässä tapauksessa vakuutusyhtiö ei ole muuttanut eläkevakuutusten ehtoja ehtokohtien 10.1 ja 23 mukaisesti, vaan kysymys on ollut verolainsäädännön muuttumisesta. Tällainen sopimuksen ulkoisissa olosuhteissa tapahtunut muutos ei oikeuta vakuutusehtojen kohtien 10.5 ja 23 mukaan vakuutuksenottajaa nostamaan eläkevakuutuksen vakuutussäästöjä. Muut perusteet vakuutussäästöjen nostamiselle on lueteltu tyhjentävästi vakuutusehtojen kohdissa 9.2 ja 20. Lausunnonpyytäjät eivät kuitenkaan ole esittäneet, että heillä olisi jokin näissä kohdissa mainittu peruste vakuutussäästöjen nostamiselle. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei lausunnonpyytäjillä ole vakuutusehtojen mukaan oikeutta nostaa eläkevakuutusten takaisinostoarvoa vain vedoten tuloverolain muutokseen.

 

 

Lausunnonpyytäjät ovat vedonneet erityisesti siihen, että tuloverolakiin tehdyt muutokset johtavat eläkkeiden alun lykkääntymiseen 58 vuoden iästä 62 vuoteen. He ovat ehtineet maksaa vakuutusmaksuja niin vähän, että lakiin otetusta siirtymäajasta huolimatta mahdollisuutta jäädä eläkkeelle alkuperäisen suunnitelman mukaan ei ole. Tämän vuoksi asiassa on vielä tarkasteltava sitä, johtavatko eläkevakuutussopimuksissa vakuutussäästöjen takaisinostamiselle asetetut rajoitukset lausunnonpyytäjien kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.

 

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentin (laissa 1259/1994) mukaan, jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen mukainen hinta on kulutushyödykkeen laatu ja yleinen hintataso huomioon ottaen kohtuuton, voidaan sitä sovitella. Jos tällaisen sopimuksen muu sopimusehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, voidaan ehtoa sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olosuhteet ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olosuhteiden muuttuminen sekä muut seikat.

 

Laissa (1072/2000), jota sovelletaan 1.3.2001 jälkeen tehtyihin sopimuksiin, 4 luvun 1 §:n 1 momentin säännös kuuluu: Jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat

 

Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (228/1929) 36 §:n 1 momentin mukaan, jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat. 2 momentin mukaan, jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.

 

Takaisinosto-oikeuden rajoittaminen vapaaehtoisessa eläkevakuutuksessa on vakuutussopimuslain mukaan sallittua. Eläkevakuutuksen sopimuksenmukaisena päämääränä on nimenomaan sopimukseen kertyneen rahaston suorittaminen vakuutetulle sovittuna aikana maksettavana eläkkeenä. Näin ollen takaisinosto-oikeutta rajoittavia vakuutusehtojen kohtia 9.2 ja 20 ei voida pitää sinänsä kohtuuttomina.

 

Jäljelle jää kysymys siitä, ovatko verolainsäädäntöön tehdyt muutokset, jotka koskevat myös vanhoja eläkevakuutussopimuksia, johtaneet siihen, että takaisinosto-oikeudelle asetettujen rajoitusten soveltamista olisi pidettävä tässä tapauksessa kohtuuttomana.

 

Tuloverolain muutoksella luonnollisen henkilön ottamat vapaaehtoiset eläkevakuutukset on siirretty pääomatuloverotuksen piiriin. Vakuutusmaksujen verovähennyskelpoisuutta on kiristetty niin, että verovähennyskelpoisuuden edellytyksenä oleva alin sallittu eläkeikä on noussut 60 vuodesta 62 vuoteen. Kommandiittiyhtiön A:lle ottamaan vakuutukseen lainmuutos ei kuitenkaan vaikuta. Lain siirtymäsäännöksen mukaan viimeistään 6.5.2004 otettuihin eli vanhoihin vakuutuksiin voi vielä vuosina 2005-2009 maksaa verovähennyskelpoisesti alkuperäisen alemman eläkeiän mukaista eläkettä kerryttäviä vakuutusmaksuja. Pääomatuloverotuksen piiriin vanhat eläkevakuutukset siirtyvät jo 1.1.2006 alkaen. Samalla myös verovähennyskelpoisten vakuutusmaksujen enimmäismäärä alenee 8500 eurosta 5000 euroon.

 

Kuten vakuutusyhtiö on vastineessaan todennut, 1.1.2005 voimaan tulleella lailla tuloverolain muuttamisesta (772/2004) ei ole suoraan muutettu lausunnonpyytäjien ja vakuutusyhtiön välisiä sopimuksia. Laissa ei myöskään ole säädetty vakuutuksenottajan oikeudesta irtisanoa lainmuutoksen perusteella ennen lain voimaantuloa tekemänsä eläkevakuutussopimus. Lautakunta katsoo kuitenkin, että tällaista sopimusosapuolten asemaan vaikuttavaa lainsäädännön muutosta on ainakin yksittäistapauksissa mahdollista pitää kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuna olosuhteiden muuttumisena, jonka vaikutus voidaan ottaa huomioon arvioitaessa sopimusehdon tai sen soveltamisen mahdollista kohtuuttomuutta.

 

Lautakunta toteaa, että asiakirjojen mukaan sovittu eläkeaika A:n sijoitussidonnaisessa vakuutuksessa on 65-72 vuotta, joten lainmuutoksen vaikutus rajoittuu tässä sopimuksessa vain siirtymiseen pääomatuloverotukseen. Kommandiittiyhtiön A:lle ottamaan vakuutukseen lainmuutos ei siis vaikuta. Lautakunta katsoo, ettei lainmuutos näissä eläkevakuutuksissa johda sellaisiin seurauksiin, joita voitaisiin pitää A:n kannalta kohtuuttomina.

 

Lainmuutos kohdistuu lähinnä lausunnonpyytäjien 1.5.1999 alkaneisiin eläkevakuutuksiin, joissa eläkeajaksi on sovittu 58-60 vuotta. Lisäksi B:n sijoitussidonnaisen vakuutuksen eläkeajaksi on sovittu 60-65 vuotta. Kuvatuista tuloverolakiin tehdyistä muutoksista ei seuraa, että lausunnonpyytäjät menettäisivät näihin eläkevakuutuksiin maksamansa varat. Lainmuutos ei myöskään estä noudattamasta alkuperäisten eläkevakuutusten ehtoja eläkeiästä, vaikka tällöin vakuutusmaksujen verovähennyskelpoisuuden menettäminen tekeekin sopimuksen vakuutuksenottajalle epäedullisemmaksi.

 

Perustuslakivaliokunta on katsonut puheena olevaa lainmuutosta koskevasta hallituksen esityksestä omaisuuden perustuslainsuojan kannalta antamassaan lausunnossa (PeVL/21/2004 vp), että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, jos eläkeiän korottamisesta johtuvia vaikutuksia lähellä sopimuksen mukaista eläkeikää oleviin säästäjiin pehmennetään lakiin otettavalla viiden vuoden siirtymäajalla, joka sittemmin toteutuikin. Perustuslakivaliokunta on siis arvioinut, että siirtymäajan avulla voidaan riittävästi lieventää lain muutoksesta vakuutuksenottajille johtuvia rasituksia, jotka muuten olisivat voineet muodostua lähellä eläkeikää olevien vakuutuksenottajien kannalta kohtuuttomiksi.

 

Lausunnonpyytäjillä on siis mahdollisuus maksaa 58 vuoden eläkeikään oikeuttavia vakuutusmaksuja vielä lainmuutokseen liittyvän siirtymäsäännöksen puitteissa eli vuoden 2009 loppuun saakka. Sopimusehtojen mukaan eläkkeen alkamisaikaa on lisäksi mahdollista lykätä, vaikka se aiheuttaa lisäkustannuksia eläkevakuutuksiin liittyvän kuolemanvaravakuutuksen maksujen vuoksi.

 

Yllä todetun lainmuutoksen jälkeenkin lausunnonpyytäjille jääneiden menettelyvaihtoehtojen sekä lainsäätämisjärjestystä eduskunnassa käsiteltäessä huomioon otettujen seikkojen perusteella lautakunta katsoo, etteivät lausunnonpyytäjien eläkevakuutussopimukset johda tuloverolakiin tehtyjen muutosten vuoksi kohtuuttomuuteen. Näin ollen lausunnonpyytäjillä ei ole tämänkään perusteella oikeutta saada eläkevakuutusten takaisinostoarvoa.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Hemmo ja jäsenet Helle, Korpiola, Saikkonen ja Salminen. Sihteerinä toimi Isokoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA