Yhtiöjärjestelyjen ja vakuutuskantojen siirtojen seurauksena eläkekassan eläkkeiden maksaminen siirtyi lopulta henkivakuutusyhtiö Y:lle. Lausunnonpyytäjä on hakenut vapaakirjan vanhuuseläkettä, mutta sitä ei ole hänelle maksettu.

 

Päätöksessä 14.6.2005 vakuutusyhtiö totesi, että vapaakirjalla ilmoitetun eläkkeen määrä vastasi 483,36 mk/kk (81,30 eur/kk) vuoden 1972 tasossa. Määrä sisältää sekä eläkekassan A- että B-osaston mukaisen vapaakirjaeläkkeen. B-osaston vapaakirjaeläke vastaa vakuutusyhtiö X:n työsuhteesta kertynyttä TEL:n mukaista työeläkettä. Tämä B-osaston osuus on tullut maksuun jo lausunnonpyytäjän hakiessa vanhuuseläkettä 1.6.2000 lukien.

 

A-osaston lisäeläke saadaan vähentämällä kokonaiseläkkeestä vakuutusyhtiö X:n työsuhdetta vastaava eläke. Työsuhteesta 1.10.1957 – 30.9.1972 on kertynyt lausunnonpyytäjälle työeläkettä 553,37 mk/kk (93,07 eur/kk) vuoden 1972 indeksitasossa. Kertynyt työeläke on suurempi kuin vapaakirjan kokonaiseläke, joten A-osaston lisäeläkettä ei jää maksettavaksi. Eläkekassa on purettu 1.1.1992 alkaen vakuutusyhtiöön, jolloin vapaakirjaeläkkeet vakuutettiin vapaamuotoisella työeläkevakuutuksella.

 

Myös työeläkevakuutusyhtiö antoi vastaavan selvityksen lausunnonpyytäjän eläkkeestä. Yhtiö viittasi myös eläkesäätiön sääntöjen 10 §:ään, jonka mukaan A-osaston jäsenen vanhuuseläkkeen kokonaismäärä lasketaan A-osastoa koskevien määräysten mukaan. A-osasto suorittaa kullekin eläkkeensaajalle näin lasketun kokonaiseläkkeen ja yhtiössä sääntöjen mukaan palvelusajaksi luetun ajan perusteella B-osastosta suoritettavan eläkkeen välisen erotuksen.

 

Työeläkevakuutusyhtiö totesi myös, että eläkekassan sääntöjen mukaan A-osaston jäsenmaksua oli peritty nimenomaan perhe-eläkettä varten laskettuun maksuun. Eläkekassan sääntöjen mukaan vanhuuseläkkeen lisäeläkettä varten ei ollut peritty jäsenmaksua.

 

Vakuutusyhtiö toisti kielteisen kantansa 16.2.2006 antamallaan päätöksellä. Vakuutusyhtiö viittasi mm. siihen, että eläkekassat voivat muuttaa sääntöjään ja että sääntömuutokset on tehty kulloinkin voimassa olleen lain edellyttämällä tavalla. Eläkekassojen sääntömuutokset ovat viranomaisvalvonnan alaisia. Sääntömuutoksiin ei ole sisältynyt esimerkiksi sellaisia määräyksiä, että uudet säännöt eivät koskisi vanhoja vapaakirjoja.

 

Lausunnonpyytäjä vaatii vanhuuseläkkeen maksamista saamaansa vapaakirjaan vedoten. Hän ollut kassan jäsenenä 15 vuotta ja maksanut palkastaan kuukausittain eläkekassan maksua. Eläketurvakeskus ja työeläkevakuutusyhtiö vahvistavat, että hänelle syyskuussa 1993 myönnetty työkyvyttömyyseläke ei sisällä mitään lisäeläketurvaa, eläkekassan em. vapaakirjan etua eikä yhteensovitusta

 

Vakuutusyhtiö katsoo toimineensa oikein ja kiistää lausunnonpyytäjän vaatimukset toistaen päätöksissään mainitsemansa seikat.

 

 

Käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan lausunnonpyytäjälle vapaakirjan antanut eläkekassa on lopettanut toimintansa ja siirtänyt eläkevastuunsa 1.1.1992 osin työeläkevakuutusyhtiölle ja eläkekassan A-osaston nk. rekisteröimättömän lisäeläketurvan osalta henkivakuutusyhtiölle. Lausuntopyyntö koskee viimeksi mainittua osuutta eläkekassan A-osaston mukaisesta vastuusta.

 

Lautakunnalle ei ole annettu selvitystä siitä, millaisin ehdoin kyseinen eläkevastuu on vakuutusyhtiölle siirretty. Lautakunnalle on annettu kysymyksessä olevan eläkekassan säännöt sekä vuodelta 1959 että vuodelta 1970. Lautakunnalle ei ole toimitettu selvitystä siitä, että eläkekassan sääntöjä olisi tämän jälkeen muutettu. Sen perusteella, että vakuutusyhtiö on päätöksissään ja vastineessaan viitannut eläkekassan sääntöihin, lautakunta on tätä lausuntoa antaessaan olettanut myös vakuutusyhtiön vastuun olevan eläkekassan 31.12.1991 voimassa olleiden eli vuodelta 1970 olevien sääntöjen mukainen.

 

Eläkekassan vuodelta 1970 olevien sääntöjen 2 §:n mukaan A-osaston tarkoituksena on suorittaa A-osaston jäsenille heidän B-osastosta saamansa eläkkeen lisäksi vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkettä sekä heidän omaisilleen perhe-eläkettä siten kuin A-osaston kohdalla jäljempänä tarkem­min määrätään kuin myös jatkaa kassan aikaisempaa toimintaa. A-osastossa järjestettyä eläketurvaa ei rekis­teröidä työntekijäin eläkelain mukaiseksi lisäeduksi.

B-osaston tarkoituksena on työntekijäin eläkelaissa sää­detyn vähimmäiseläketurvan mukaisten vanhuus-, työ­kyvyttömyys- ja perhe-eläkkeiden sekä kuntouttamiseen liittyvien etuuksien antaminen siten kuin jäljempänä B-osaston kohdalla määrätään.

 

Eläkekassan sääntöjen 6 §:n mukaan miespuolinen jäsen maksaa jäsenmaksuna puolet hänen perhe-eläkettään varten kunakin vuonna kannettavasta nettovuosimaksusta, joka sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamia laskuperusteita noudattaen määräytyy sen 5 §:ssä tarkoitetun palkan mukaan, mitä olisi pidettävä saman vuoden tammikuun 1 päivänä hänen jälkeensä myönnettävän perhe-eläkkeen perusteena.

 

Sääntöjen 10 §:n mukaan A-osaston jäsenen vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkei­den tai jäsenen omaisen perhe-eläkkeiden kokonaismäärä lasketaan A-osastoa koskevien määräysten mukaan. A-osasto suorittaa kullekin eläkkeensaajalle näin lasketun kokonaiseläkkeen ja yhtiössä 4 §:n mukaan palvelusajaksi luetun ajan perusteella B-osastosta suoritettavan eläkkeen välisen erotuksen, jäljempänä tässä pykälässä mainituin poikkeuksin.

 

Asiassa on kysymys siitä, onko lausunnonpyytäjällä oikeus saada eläkekassan 6.4.1973 antaman vanhuuseläkevapaakirjan perusteella vanhuuseläkettä henkivakuutusyhtiö Y:ltä, jolle eläkekassan vastuu on siirtynyt.

 

Lautakunta toteaa, että vapaakirjaan sovellettavien eläkekassan sääntöjen 10 §:n mukaan vanhuuseläkkeenä suoritetaan eläkekassan A-osaston sääntöjen mukaan lasketun vanhuuseläkkeen ja kassan piiriin kuuluneen työsuhteen perusteella eläkekassan B-osastosta maksettavan lakisääteistä TEL-vähimmäiseläketurvaa vastaavan vanhuuseläkkeen erotus. Tämä merkitsee sitä, että jos työnantajan palveluksessa karttunut lakisääteinen eläke ylittää eläkekassan A-osastosta annetussa vanhuuseläkevapaakirjassa ilmoitetun eläkkeen määrän, ei A-osaston vapaakirjan perusteella jää eläkettä maksettavaksi.

 

Käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan lausunnonpyytäjän saamassa vapaakirjassa on ilmoitettu eläkkeen määräksi 5.800,32 mk vuodessa eli 483,36 mk (81,30 eur) kuukaudessa vuoden 1972 indeksitasossa. Vastaavasti hänen saman työsuhteensa perusteella kertyneen lakisääteisen työeläkkeen määräksi vuoden 1972 indeksitasossa on ilmoitettu 93,07 euroa kuukaudessa. Lausunnonpyytäjän lakisääteisen eläkkeen määrä ylittää näin ollen vapaakirjassa ilmoitetun eläkekassan A-osaston mukaisen eläkkeen määrän. Eläkekassan sääntöjen 10 §:n mukaan tällaisessa tilanteessa A-osaston vapaakirjan perusteella ei jää eläkettä maksettavaksi. Eläkesäätiön säännöistä ilmenee myös, että lausunnonpyytäjän viittaamaa eläkekassan maksua on peritty vain kassassa olevan perhe-eläketurvan kustantamiseksi eikä vanhuuseläkettä varten.

 

Selostamillaan perusteilla lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena.