Lausunnonpyytäjä kaatui polkupyörällä 22.3.2003 vakuutuksenottajana olevan kaupungin kunnossapitovastuun alaisella kevyen liikenteen väylällä saaden vasemman reisiluun murtuman. Murtuma leikattiin, ja lausunnonpyytäjä oli sairaalahoidossa 1.4.2003 saakka. Pinnallisen haavainfektion vuoksi leikkaushaava avattiin 10.4.2003 ja lausunnonpyytäjälle aloitettiin antibioottihoito. Kontrollikäynnillä 23.5.2003 haavan todettiin jo umpeutuneen. Lausunnonpyytäjälle jäi vasempaan lonkkaan kuormituksessa tuntuva kipu ja hän ontuu kävellessään. Lausunnonpyytäjä sairastaa lisäksi polyneuropatiaa, joka aiheuttaa alaraajojen kipeytymistä. Kipujen vuoksi lausunnonpyytäjä on hoidossa kipupoliklinikalla.
Korvausta aiheutuneesta henkilövahingosta haettiin kaupungin vastuuvakuutuksen perusteella.
Vakuutusyhtiön päätös
Vakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä on vastuuvakuutuksesta korvattava vahinko. Hoitokulujen lisäksi vakuutusyhtiö maksoi korvauksena kivusta ja särystä 2 500 euroa (B 2) sekä korvasi pysyvän vian ja haitan haittaluokka 3:n mukaisesti. Vakuutusyhtiö katsoi, että lausunnonpyytäjä oli lähtiessään pyöräilemään talviseen aikaan lumipintaiselle ja jäiseksi havaitsemalleen tielle ottanut riskin mahdollisesta vahingosta. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaisesti sovitteli korvausta kolmanneksella sen määrästä vahingonkärsineen oman myötävaikutuksen perusteella.
Lausuntopyyntö
Lausunnonpyytäjä on tyytymätön vakuutuksen korvauspäätökseen kivun ja säryn sekä pysyvän vian ja haitan sekä myötävaikutusalennuksen osalta.
Lausunnonpyytäjä toteaa, että nukkuminen on kivun vuoksi mahdotonta. Hänellä on vahva kipulääkitys ja hän on kipupoliklinikan asiakas. Lausunnonpyytäjä ei kertomansa mukaan pysty kävelemään kuin 300–400 metriä eikä hän pysty kiipeämään tai laskeutumaan portaita.
Lausunnonpyytäjä toteaa, että paikka, jossa hän kaatui, on omakotitalojen edessä oleva pyörätie, juuri ennen katua. Kyseinen pyörätie on lausunnonpyytäjän kotoa ainoa mahdollinen kulkureitti kioskille, jonne hän vahingon sattuessa oli menossa. Lausunnonpyytäjä toteaa käyttävänsä polkupyörässään nastarenkaita. Vahingon sattuessa hän ajoi hyvin hiljaa. Lausunnonpyytäjän mielestä vakuutusyhtiön tekemä 1/3:n myötävaikutusalennus on liioittelua.
Vakuutusyhtiön vastine
Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa vahinko on tapahtunut 22.3.2003 noin klo 12.15. Lunta paikkakunnalla on tapahtuma-aikoihin ollut noin 55 cm. Vahinkoa edeltäneinä päivinä (17.3.– 19.3.) on öisin ollut pakkasta ja päivisin muutamia lämpöasteita. 20.3. ja 21.3. on päivälläkin ollut pakkasasteita. 22.3. on aamulla ollut pakkasta, mutta päivällä lämpötila on ollut +1.4oC. Tapahtumapäivän aamuna on satanut muutaman sentin lunta. Paikka, jossa lausunnonpyytäjä kaatui on ollut jäinen ja luminen.
Kaupungilla on katujen kunnossapidosta annetun lain perusteella velvollisuus huolehtia katujen ja kevyen liikenteen väylien aurauksesta ja hiekoituksesta. Vaikka nykyisin kaupungin kunnossapitovelvollisuus on korostetun huolellisuusvelvoitteen alaista, on tästä huolimatta arvioitava onko vahingonkärsineen omalla toiminnalla ollut vaikutusta vahingon syntymiseen. Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan jos vahingonkärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.
Tässä tapauksessa on edeltävinä päivinä ollut öisin pakkasta mutta päivisin on ollut muutama lämpöaste. Tällaisista sääolosuhteista on lausunnonpyytäjän tullut ymmärtää, että jalkakäytäville tai pyöräteille voi muodostua jäätä. Kun lisäksi tapahtumapäivän aamuna on satanut muutaman sentin lumikerros, on hänen tullut ymmärtää, että mahdolliset jäiset kohdat eivät näy. Vakuutusyhtiö katsoo, että nämä sääolot huomioon ottaen lausunnonpyytäjän olisi tullut ymmärtää pyöräilystä aiheutuva kaatumisvaara, jota on huomattavasti lisännyt se, että lumisade on peittänyt pyöräilytien jäiset kohdat lisäten tien liukkautta. Kun lausunnonpyytäjä on kuitenkin jatkanut ajoa lumiseksi ja jäiseksi havaitsemallaan tiellä, on hän omalla menettelyllään myötävaikuttanut vahingon syntyyn ja maksettavaa korvausta tulee vähentää. Oikeaksi myötävaikutusvähennyksen määräksi yhtiö on katsonut kolmasosan.
Vaikka lausunnonpyytäjä on oman kertomansa mukaan käyttänyt pyörässä nastoja, ei hän eikä kukaan muukaan voi olla siinä uskossa, että tällöin pyöräily talviolosuhteissa on täysin riskitöntä. Talviolosuhteissa pyöräilyyn liittyy aina kaatumisriski, joka pyöräilijän tulee ymmärtää. Pyöräilijän näin ollen on aina katsottava olevan itse myötävaikuttamassa vahingon syntymiseen mikäli pyöräily tapahtuu liukkaalla alustalla, jolla kunnossapito ei ole tullut suoritetuksi asianmukaisesti. Vaikka pyörän erityisvarusteet eivät kaatumisriskiä poistakaan eivätkä siten anna aihetta olla ottamatta huomioon vahingon kärsineen menettelyä vahingon syntyyn myötävaikuttaneena seikkana, on erityisvarusteilla vaikutusta myötävaikutuksen suuruutta arvioitaessa. Jos pyöräilijä on pyrkinyt varautumaan talvikeliin, voi myötävaikutusvähennys olla pienempi. Tässä tapauksessa yhtiö on katsonut sääolosuhteet huomioon ottaen, että myötävaikutusvähennyksen määrä on 1/3.
Yhtiö toteaa, että sen tekemä myötävaikutusvähennys on myös Vakuutuslautakunnan soveltaman ratkaisulinjan mukainen. Vakuutuslautakunta on antanut useita ratkaisusuosituksia talvipyöräilyssä aiheutuneista vahingoista. Vakuutuslautakunnan linja on ollut selkeä; talvipyöräilyyn liittyy aina riski, joka pyöräilijän tulee ymmärtää. Myötävaikutusvähennyksen määrä on vaihdellut. Mitä huonommat sääolosuhteet ovat olleet, sen suurempi on myötävaikutusvähennys. Yhtiö katsoo, että sen ratkaisu on täysin Vakuutuslautakunnan linjan mukainen.
Yhtiö on katsonut kivun ja säryn kuuluvan Liikennevahinkolautakunnan normien luokkaan B 2. Tähän luokkaan kuuluvat mm. pitkien luiden murtumat tai murtumat, jotka voivat vaatia leikkaushoitoa, mutta paranevat oletetussa ajassa, vaikea sijoiltaanmeno, jossa on siderepeämiä ja josta jää pysyvää haittaa. Lisäksi vammat mm. tarvitsevat 1–3 viikon sairaalahoitoa, aiheuttavat 3–7 kuukauden työkyvyttömyyden eikä niiden jatkohoidossa tarvita rekonstruktiivisia leikkaustoimenpiteitä eikä vammoihin tai niiden hoitoon liity komplikaatioita. Vammojen hoito voi luokassa B 2 vaatia verenkierron elvytystä, mutta ei tehohoitoa. Niiden aiheuttamasta invaliditeetista on vähäistä haittaa. Lausunnonpyytäjästä toimitettujen lääkärinlausuntojen perusteella on todettavissa, että murtuma on parantunut tyydyttävän hyvin. Murtuman takia hän oli Mikkelin keskussairaalan osastolla vähän yli kaksi viikkoa. Haavan kanssa oli todettavissa ongelmia, mutta se saatiin hoidettua muutaman viikon sisällä kotisairaanhoidossa. Käynnillä 23.5.2003 eli kaksi kuukautta kaatumisen jälkeen lausunnonpyytäjä oli varannut täydellä painolla ja pystynyt kävelemään ilman sauvoja. Tuolloin hän oli kertonut tuntevansa lieviä kipuja. Kipuilua hän kertoo edelleen tuntevansa.
Yhtiö on katsonut, että tässä luokassa lausunnonpyytäjän vammat kuuluvat ylimpään kolmannekseen ja siinä luokassa korvauksen suuruus on 2 500 euroa.
Luokan C 1 mukaiset vammat edellyttäisivät jo mm. hidastuneesti luutuvaa murtumaa, luunmurtumiin liittyviä hermo- tai verisuonivammoja, sijoiltaanmenomurtumaa, luunmurtumaa seuraavaa märkäistä tulehdusta, murtuman jälkeistä niveljäykistymää ja nivelrikkoa. Tähän luokkaan kuuluvat vammat edellyttävät hengityksen tai verenkierron elvytystä, tehohoito-osastolla lyhytkestoista hengityskonehoitoa, raajavammojen hoidossa tarvitaan vaativia kirurgisia toimenpiteitä. Vammat tarvitsevat sairaalahoitoa 3–8 viikkoa ja aiheuttavat yli 8 kuukauden työkyvyttömyyden ja niiden jättämästä invaliditeetista on olennaista haittaa. Lausunnonpyytäjän vammoissa ei tällaisesta ole kyse.
Yhtiö katsoo, että lausunnonpyytäjälle on vahingon seurauksena murtumasta jäänyt haittaluokka 3 mukainen pysyvä haitta. Lausunnonpyytäjän ikä huomioon ottaen korvauksen määräksi tulee 6.070 euroa. Lääkärinlausuntojen perusteella on todettavissa, että murtuma on parantunut tyydyttävän hyvin. Murtuman asento on varsin hyvä eikä lyhentymää ole tullut. Käyntikertomuksesta 11.3.2004 ilmenee, että lausunnonpyytäjä ontuu kävellessä. Tämän lisäksi hän kokee kipua nivusalueella. Ortopedi Leo Österback on lausunnossaan todennut, että lähtötilanteeseen nähden tilanne on varsin hyvä edellä kerrottu kipuhaitta huomioiden. Mainitut vähäiset haitat huomioon ottaen yhtiö katsoo, että haittaluokka 3:n mukainen korvaus pysyvästä viasta ja haitasta on oikea.
Yhteenvetona yhtiö toteaa, että vaikka vakuutuksenottaja on lausunnonpyytäjän kaatumisesta vahingonkorvausvelvollinen, on lausunnonpyytäjä omalla toiminnallaan joka tapauksessa myötävaikuttanut vahingon syntymiseen ja tällä perusteella yhtiö on tehnyt vähennyksen maksettavasta korvauksesta. Yhtiö katsoo, että oikea vähennyksen määrä on 1/3. Edelleen yhtiö katsoo kivun ja säryn ja pysyvän vian ja haitan määrän oikein arvioiduksi.
Vakuutuksenottajan vastine
Lautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle kaupungille tilaisuuden antaa vastineensa asiassa.
Asiantuntijalausunto
Lautakunta on pyytänyt asiassa lausunnon pysyvänä asiantuntijana käyttämältään kirurgian ja ortopedian erikoislääkäri Pauli Morrilta.
Morri toteaa, että lausunnonpyytäjällä on todettu polyneuropatiaa jo vuonna 2002, jossa vaiheessa hänellä oli kohtalainen lääkitys. Kyseisen lääkityksen vaikutus motoriikkaan on arvionvarainen. Tapaturmaisesti syntynyt murtuma on hoidettu gamma-naulalla anatomisesti ja toiminnallisesti asianmukaiseen asentoon. Murtumahoidon toiminnallinen lopputulos on kaikkiaan varsin hyvä. Haavaongelmalla Morri ei katso olleen olennaista merkitystä kokonaistilannekehitykselle. Morrin mukaan kyseisenkaltaisen murtuman luuduttua kivut ovat keskimäärin varsin kohtuulliset. Morri arvioi, että tässä tapauksessa kiputilaan on vaikuttanut kipupoliklinikkaakin vaatinut neurologinen tausta.
Morri pitää vakuutusyhtiön arviota haittaluokasta sekä kivun ja säryn asteesta asiallisina eikä hän ehdota niihin muutosta.
Vakuutuslautakunnan lausunto
Julkisyhteisön vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus saada korvaus sairaanhoitokustannuksista ja muista vahingosta aiheutuneista kuluista, tulojen tai elatuksen vähentymisestä, kivusta ja särystä sekä viasta tai muusta pysyvästä haitasta.
Kivun ja säryn korvausta arvioidessaan lautakunta on käyttänyt apunaan Liikennevahinkolautakunnan antamia normeja ja ohjeita, joita yleisesti sovelletaan vahingonkorvauskäytännössä ja joita lautakunnan käsityksen mukaan yleensä voidaan pitää vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta seuraa.
Vamman aiheuttamaa pysyvää vikaa ja haittaa arvioidessaan lautakunta on käyttänyt apunaan sosiaali- ja terveysministeriön päätöstä tapaturmavakuutuslain 18 a §:ssä tarkoitetusta haittaluokituksesta. Haittaa arvioidessa otetaan huomioon ainoastaan sairauden, vamman ja toiminnan vajavuuden laatu mutta ei yksilöllisiä olosuhteita, kuten ammattia. Toimintakykyä verrataan samanikäisen terveen henkilön toimintakykyyn.
Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että lausunnonpyytäjä sai polkupyörällä kaatuessaan vasemman reisiluun murtuman. Murtuma kiinnitettiin gammanaulalla ja sen asento saatiin hyväksi eikä lyhentymää tullut. Lausunnonpyytäjällä on vasemmassa lonkassa kuormituksessa tuntuvaa kipua. Lausunnonpyytäjällä on diagnosoitu vuonna 2002 polyneuropatia, josta on jo ennen nyt kyseessä olevaa tapaturmaa aiheutunut aika ajoin hankalaa kipuilua alaraajoihin, minkä vuoksi lausunnonpyytäjällä on ollut runsas kipulääkitys.
Käytettävissään olevan lääketieteellisen selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella lautakunta pitää todennäköisenä, että lausunnonpyytäjän kiputila johtuu valtaosin hänen sairastamastaan polyneuropatiasta. Vastuuvakuutuksen perusteella korvattavasta tapaturmasta aiheutuu nivusseudun rasituskipeytymistä.
Käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjälle tapaturmasta aiheutunut kipu ja särky kuulu liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden vammaluokkaan B2, lievää vaikeammat vammat, jossa korvausmäärät ovat vuonna 2004 vaihdelleet 1.000 – 2.800 euroon. Lautakunta pitää asianmukaisena korvauksena tapaturmasta aiheutuneesta kivusta ja särystä vakuutusyhtiön maksamaa 2.500 euroa.
Vakuutusyhtiö on katsonut lausunnonpyytäjälle vammasta jääneen pysyvän vian ja haitan kuuluvan sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokkapäätöksen mukaiseen haittaluokkaan 3. Kyseisen haittaluokituspäätöksen mukaan lievässä toiminnan vajavuudessa (haittaluokat 0 – 5) kävely on lievästi ontuvaa ja liikkuminen epätasaisella on lievästi rajoittunut. Keskivaikeassa toiminnanvajavuudessa (haittaluokat 6 – 10) ilmenee ontumista, merkittävää liikerajoitusta, jatkuva kävely on vaikeaa tai hidasta ja apuneuvo on tarpeen lyhyilläkin matkoilla. Käytettävissään olevan selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella lautakunta katsoo lausunnonpyytäjälle vastuuvakuutuksesta korvattavasta tapaturmasta aiheutuneen pysyvän vian ja haitan kuuluvan haittaluokkaan 3.
Vakuutusyhtiö on alentanut maksettuja korvauksia kolmasosalla katsoen lausunnonpyytäjän omalla toiminnallaan myötävaikuttaneen vahingon syntymiseen. Lausunnonpyytäjä on kaatunut pyöräillessään maaliskuussa kevyen liikenteen väylällä. Lausunnonpyytäjän mukana hänen polkupyörässään oli nastarenkaat. Vahingon tapahtuma-aikoihin oli öisin pakkasta ja päivisin muutamia lämpöasteita. Tällaisissa olosuhteissa kulkureiteille muodostuu helposti jäisiä kohtia. Vahinkopäivän aamuna oli lisäksi satanut muutama sentti lunta, minkä vuoksi mahdolliset jäiset kohdat eivät näkyneet.
Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan, jos vahingonkärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.
Vahinkotapahtuman ajankohta ja vahinkoa edeltäneen ajan säätila huomioon ottaen lautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjän olisi pitänyt ymmärtää, että vastasataneen lumen alla voi olla liukkaita kohtia. Tämän vuoksi voidaan katsoa, että lausunnonpyytäjä on tietoisesti antautunut vaaraan lähtiessään pyöräilemään tällaisissa olosuhteissa. Lausunnonpyytäjän voidaan katsoa omalla toiminnallaan myötävaikuttaneen vahingon syntyyn. Koska lausunnonpyytäjä on kuitenkin pyrkinyt minimoimaan vahinkoriskiä käyttämällä pyörässään nastarenkaita, lautakunta katsoo, ettei korvausta tule sovitella enemmällä kuin yhdellä viidesosalla.
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen. Sihteerinä toimi Haapasaari.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA