Tapahtumatiedot

Asiakkaan T-tiellä olevaan asuntoon oli murtauduttu 2.9.2012, jolloin asunnon ulko-ovi ja kassakaappi vaurioituivat. Asiakas oli siirtänyt T-tien asunnossa ollutta arvo-omaisuuttaan J-tiellä sijaitsevaan asuntoonsa. Omaisuus oli salkussa, joka anastettiin J-tieltä 8.1.2013. Samalla anastettiin asiakkaan kannettava tietokone, passi ja matkapuhelin. Asiakkaan vahinkoselvityksen mukaan anastetussa salkussa oli ollut hopearahoja, muistomitaleita, kultakoruja ja taskukelloja yhteensä 34.800 euron arvosta, 320 keräilyseteliä yhteisarvoltaan 3.200 euroa sekä 6 osakekirjaa, joiden kuoletuskustannukset olivat 255 euroa. Tekijät saatiin myöhemmin kiinni, mutta omaisuutta ei saatu takaisin.

Asiakas vaati vahingon korvaamista J-tien tai T-tien asunnon kotivakuutuksesta. T-tien asunnon kärsimiä vaurioita ei ollut vielä korjattu, kun J-tien vahinko sattui. Asiakkaan mukaan T-tien asunnon ulko-ovea ja kassakaappia ei ollut korjattu hänen useista pyynnöistään ja yhteydenotoistaan huolimatta. Korvauskäsittelijä oli kieltäytynyt korvaamasta uutta kassakaappia, vaikka asiakas oli pyytänyt korvausta viikoittain 2-3 kuukauden ajan. Toinen korvauskäsittelijä oli edellyttänyt, että ulko-oven korjaamisessa käytetään vakuutusyhtiön paikallista yhteistyökumppania, joka korjasi oven vasta 28.2.2013.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö maksoi anastetusta irtaimesta J-tien asunnon koti-irtaimiston vakuutuksen mukaisen enimmäiskorvausmäärän 10.565 euroa. Anastettu irtain on ollut valtaosiltaan T-tien asunnon koti-irtainta. Salkku sisältöineen olisi vaihtoehtoisesti voitu korvata T-tien asunnon vakuutuksesta, mutta tällöin kyse olisi ollut vakuutuspaikasta tilapäisesti muualle siirretystä omaisuudesta, joka on vakuutettuna enintään 5.000 euroon saakka. Irtaimen korvaaminen J-tien asunnon vakuutuksesta on siten johtanut asiakkaalle edullisempaan lopputulokseen.

Asiakas on perustellut korvausvaatimustaan myös aiemman vahingon korvauskäsittelyyn liittyvillä väitteillä. Vakuutusyhtiön mukaan sen vahinkokäsittelijä oli 22.10.2012 soittanut asiakkaalle ja ilmoittanut, että vakuutusyhtiö jää odottamaan asiakkaan vaatimuksia paloturvakaapista ja oven korjauskustannuksista. Tämä ilmenee myös 22.10.2012 päivätystä kirjallisesta korvauspäätöksestä.

Oven korjauslasku on maksettu 8.3.2013, ja paloturvakaappi on korvattu 6.3.2013. Kontaktitiedoissa ei ole merkintää siitä, että asiakasta olisi vaadittu käyttämään vakuutusyhtiön yhteistyökumppania oven korjauksessa. Asiakkaalle annettu ohje oven korjaustyön suorittajasta ei ole korjaustöiden viivästymisen syynä. Asiakkaalle oli selvästi ilmoitettu, että vahinko korvataan, ja yhtiö jää odottamaan asiakkaan vaatimuksia.

Vakuutusyhtiön mukaan se ei koskaan toimi työn tilaajana rakennusvahinkojen korjaustoimenpiteissä. Työn tilaa vakuutuksenottaja, ja vakuutusyhtiö korvaa työn kustannukset. Myös paloturvakaapin korjaus tai uuden hankinta on ollut asiakkaan vastuulla.

Valitus

Asiakas vaatii J-tieltä anastetun salkun korvaamista T-tien asunnon kotivakuutuksesta. Yhtiön tulisi maksaa 27.690 euroa jo korvatun 10.565 euron lisäksi.

Aiemman vahingon korjaustöiden keskeneräisyys johtui yhtiön korvauskäsittelijöistä. Heti kun vahinkokäsittelijä oli pyytänyt kuvia rikotusta kassakaapista, asiakas oli pyytänyt poliisia lähettämään ne. Poliisi oli ottanut tapahtumasta kymmeniä kuvia. Lupauksista huolimatta kuvia ei lähetetty. Asiakas ei ole ollut passiivinen, vaan vakuutusyhtiön tulee vastata poliisin viivyttelystä. Hän tiedustelee myös, voidaanko kuvia tässä tapauksessa vaatia, kun poliisin pöytäkirjastakin ilmenee, että kassakaappi oli rikki. Pöytäkirjan pitäisi riittää.

Toinen korvauskäsittelijä oli nimenomaisesti kieltänyt käyttämästä paikallista puuseppää oven korjaukseen. Asiakas oli kääntynyt käsittelijän suositteleman yrityksen puoleen. Asiakas ei mielestään ole ollut velvollinen valvomaan kor­jauksen edistymistä, koska hän ei asu T-tien asunnossa ja hän luotti vakuutus­yhtiön suositteleman yrityksen toimintaan.

Vakuutusyhtiön vastine

Yhtiö toistaa korvauspäätöksessä esitettyä. J-tien asuntoirtaimesta oli anastettu vain matkapuhelin, kannettava tietokone ja passi. Jos näistä maksettavaan korvaukseen olisi lisätty T-tien vakuutuksen ns. poissaehdon mukainen enimmäiskorvaus 5.000 euroa, asiakkaan saama kokonaiskorvaus olisi ollut vähemmän kuin 10.565 euroa. Yhtiön korvausratkaisu on siten perustunut asiakkaalle edullisempaan laskentatapaan.

Asiakasta ei ollut vaadittu käyttämään vakuutusyhtiön yhteistyökumppania
T-tien asunnon ulko-oven korjaamisessa. Kontaktitiedoista ilmenee lisäksi, että 22.10.2012 jälkeinen seuraava yhteydenotto asiakkaalta on tullut 8.1.2013 eli silloin, kun jälkimmäinen vahinko oli sattunut. Asiakas ei ollut ottanut yhteyttä vakuutusyhtiöön 22.10.2012–8.1.2013, joten vahinkokäsittelijä ei ole voinut kieltäytyä maksamasta palosuojakaapista 1.000 euron korvausta eikä määrätä korjaustyön tekemisestä. T-tien asunnon ulko-oven tai palosuojakaapin korjaustyön viivästyminen ei ole johtunut vahinkokäsittelijän antamasta ohjeistuksesta, vaan yhtiö oli 22.10.2012 jäänyt odottamaan asiakkaan korvausvaatimuksia.

Vastuu vahinkoon liittyvien selvitysten toimittamisesta on korvauksenhakijalla. Yhtiölle toimitettiin valokuvat ovesta ja palosuojakaapista 8.1.2013. Vahinkoasiantuntija sopi 9.1.2013 asiakkaan kanssa vahingon määräksi palosuojakaapin osalta 1.000 euroa, joka maksettiin asiakkaalle 11.1.2013.

Yhtiö ei ollut sitoutunut huolehtimaan omaisuuden korjaamisesta tai määrännyt siitä. Päätösvalta siitä, korjataanko rakennus ja miten se tehdään, on ollut asiakkaalla. Vakuutusyhtiön vahinkoasiantuntija on kertonut, että hän oli 9.1.2013 ottanut yhteyttä vakuutusyhtiön yhteistyökumppaniin ja antanut laskutusluvan, jotta asiakkaan ovi vihdoin saataisiin korjattua. Sitä, että vahinkoasiantuntija on antanut laskutusluvan ja kehottanut yhteistyöyritystä sopimaan työstä asiakkaan kanssa, ei voi pitää huolimattomana. Oven korjauslaskusta ilmenee, että ensimmäinen käynti oli ollut 29.1.2013, ja ovi oli korjattu 28.2.2013. Korjauksen viipyminen ei ole johtunut vakuutusyhtiön menettelystä vaan siitä, että asiakas ei ole aktiivisesti hoitanut ovensa korjausasiaa. Asiakas ei myöskään ollut hankkinut uutta palosuojakaappia, vaikka hänelle oli aiemman vahingon johdosta korvattu 22.10.2012 yli 6.000 euroa.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusyhtiö on maksanut J-tiellä 8.1.2013 sattuneen varkauden johdosta vakuutuskorvauksena J-tien irtaimistovakuutuksen mukaisen enimmäiskorvausmäärän. Riitaa on siitä, onko vakuutusyhtiöllä velvollisuus maksaa lisäkorvausta asiakkaan T-tiellä sijaitsevan asunnon kotivakuutuksesta. Asiakas perustelee vaatimustaan ennen muuta sillä, että vakuutusyhtiön edustajat olisivat toimineet epäasiallisesti T-tiellä 2.9.2012 sattuneen vahingon korvauskäsittelyn aikana.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuspaikoista tilapäisesti muualle siirretty ja kotitalouskäyttöön tarkoitettu irtaimisto on vakuutettuna Suomessa ja muissa Pohjoismaissa yhteensä enintään 5.000 euroon saakka.

Vakuutuksesta ei makseta edellä mainittua suurempaa summaa, vaikka omaisuus olisi vakuutettu usealla mainitun edun sisältävällä vakuutuksella.

Ratkaisu

Vakuutusehdot

Vakuutusyhtiö on tässä tapauksessa korvannut J-tiellä sattuneen irtaimistovahingon kokonaisuudessaan J-tien vakuutuksesta. Yhtiön ratkaisu on johtanut asiakkaan kannalta edullisempaan lopputulokseen kuin se, että vahinko olisi korvattu osittain J-tien ja osittain T-tien asunnon vakuutuksesta. Tämä johtuu siitä, että vakuutusehdoissa vakuutuspaikasta tilapäisesti muualle siirrettyä omaisuutta korvataan vain 5.000 euroon saakka, ja nyt käsillä olevan kokonaisvahingon ehdoton valtaosa on kohdistunut nimenomaan T-tien asunnosta tilapäisesti pois siirrettyyn irtaimistoon. Vakuutuksen vakioehtojen perusteella asiakkaalla ei siten ole oikeutta lisäkorvaukseen.

Korvauskäsittely

Asiakas on vaatinut vakuutusyhtiötä korvaamaan vahingon sillä perusteella, että yhtiö on asiakkaan mukaan viivytellyt korvauskäsittelyssään, edellyttänyt aiheettomia selvityksiä ennen korvauspäätöksen tekemistä ja määrännyt korvauksen käyttämisestä.

Asiakkaan mukaan selvitysten saapuminen vakuutusyhtiöön on kestänyt kauan, koska poliisi ei ollut toimittanut ottamiaan valokuvia yhtiölle. Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus pyytää vahinkopaikalta otettuja valokuvia vahingon laadun, laajuuden ja määrän selvittämiseksi. Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan vastuu tarvittavien selvitysten toimittamisesta on ensisijaisesti korvauksenhakijalla. Vakuutusyhtiö ei vastaa siitä, että selvitysten saaminen poliisilta on kestänyt.

Asiakas on katsonut, että vakuutusyhtiö on toistuvasti, jopa viikoittain, kieltäytynyt maksamasta hänelle uuden palosuojakaapin hankkimiseen tarvittavaa 1.000 euroa. Vakuutuslautakunnalle toimitettujen vakuutusyhtiön kontaktitietojen perusteella asiakas ei ole ollut yhteydessä vakuutusyhtiön vahinkokäsittelijään 22.10.2012 jälkeen ennen kuin 8.1.2013, jolloin uusi vahinko oli sattunut. Pyytämänsä selvityksen saatuaan vakuutusyhtiö oli korvannut palosuojakaapin muutamassa päivässä. Asiassa jää siten selvittämättä, että vakuutusyhtiö olisi asiakkaan kuvaamin tavoin toistuvasti kieltäytynyt suorittamasta korvausta.

Asiakkaan mukaan vakuutusyhtiö oli lisäksi kieltänyt häntä käyttämästä asunnon ulko-oven korjaamiseen paikallista puuseppää ja oli vaatinut asiakasta teettämään korjaustyön vakuutusyhtiön yhteistyökumppanilla. Tällaista ei kuitenkaan ilmene lautakunnalle toimitetusta 22.10.2012 päivätystä korvauspäätöksestä, jossa yhtiö on ilmoittanut jäävänsä odottamaan asiakkaan selvityksiä ja korvausvaatimuksia. Yleensäkin vastuu korjaustyöstä sopimisesta ja työn etenemisen valvonnasta kuuluu omaisuuden omistavalle vakuutetulle.

Vakuutusyhtiön selvityksen mukaan sen edustaja oli antanut vakuutusyhtiön yhteistyökumppanille alkuvuonna 2013 laskutusluvan, koska vakuutuksenottajan T-tien asunnon ovi oli edelleen korjaamatta. Tämä yhtiön menettely ei ole moitittavaa.

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta ei ole voinut todeta, että vakuutusyhtiö olisi laiminlyönyt sopimusvelvoitteitaan viivyttelemällä tai muulla tavalla. Lautakunta ei myöskään ole voinut todeta, että vakuutusyhtiö olisi määrännyt rakennusvahingon korjaamisesta ja että se tämän vuoksi olisi vastuussa korjauksen viipymisestä.

Lautakunta ei suosita korvausta tässä asiassa.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Melander, jäsenet Sario, Vaitomaa ja Uimonen sekä varajäsen Vuori. Sihteerinä toimi Raulos.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA