Sähköisen vahinkoilmoituksen (saapunut vakuutusyhtiöön 1.5.2006 klo 21.48) tietojen mukaan vakuutuksenottajalta on eräässä ravintolassa anastettu kultainen kivellinen rannekoru 1.5.2006 klo 02.00-02.30. Vakuutuksenottaja kertoo istuneensa ravintolan pöydässä, jolloin hänellä vielä oli rannekoru vasemmassa ranteessaan. Hän lähti poistumaan ravintolasta, jolloin hänen oli kuljettava ravintolan toiseen tilaan kapeaa kulkuväylää pitkin, jossa oli paljon muitakin ihmisiä. Jono ei liikkunut, ja vakuutuksenottaja joutui seisomaan paikallaan tovin aivan kiinni muissa läpikulkijoissa. Tästä ahtaasta sumpusta päästyään vakuutuksenottaja käveli hieman syrjemmälle ja ryhtyi etsimään kassistaan vaatesäilytyksen lappua. Samalla hän huomasi, että rannekoru oli anastettu hänen ranteestaan.

 

Vakuutuksenottaja toteaa, että koru oli hänen ranteessaan vielä ravintolan pöydässä, pöydästä oli vain pari askelmaa tuohon sumppukohtaan, joten koru on anastettu vakuutuksenottajan seisoessa jonossa. Tämä osio on ainoa kohta, jossa joutui olemaan aivan kiinni toisissa ihmisissä ja seisomaan paikallaan, joten koru on ollut irrotettavissa vain tämän lyhyen matkan aikana. Koru oli alle puoli vuotta vanha eli kunnoltaan kuin uusi. Vakuutuksenottaja toimitti vakuutusyhtiölle laskukopion, josta ilmenee, että vakuutuksenottaja on 17.12.2005 asioinut thaimaalaisessa kultasepänliikkeessä ja tehnyt siellä 478,55 euron arvoiset ostokset. Vakuutuksenottaja vaatii 480 euron suuruista korvausta omavastuuosuudella vähennettynä.

 

 

Ehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan kohteelle äkillisesti ja ennalta arvaamatta sattuneesta tapahtumasta aiheutunut välitön esinevahinko. Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut omaisuuden katoamisesta tai unohtamisesta taikka vahinkoa, jos vakuutustapahtumaa ei voida määritellä.

 

Vakuutuksenottajan on voitava riittävän varmasti osoittaa, että kyseessä on vakuutuksesta korvattavaksi tuleva tapahtuma. Pelkkä vakuutuksenottajan oma käsitys siitä, että vahingon syynä on varkaus, ei ole riittävä näyttö vaan olettaman tueksi vaaditaan muutakin näyttöä. Jos tällaista näyttöä ei saada, kyseessä ei katsota olevan varkaus varsinkaan silloin, kun katoamisen mahdollisuutta ei voida sulkea pois.

 

Vahinkoilmoituksen mukaan rannekoru oli vakuutuksenottajan vasemmassa ranteessa, ja myöhemmin hän oli huomannut sen puuttuvan. Selvityksestä ei käy ilmi mitään yksittäistä, äkillistä tai normaalista poikkeavaa tapahtumaa, josta rannekorun menettäminen voisi johtua. Pelkkä olettamus rannekorun anastamisesta ei tällaisessa tilanteessa riitä näytöksi siitä, että vahinko johtuisi varkaudesta. Kun näyttöä korun anastamisesta ei ole, vahinkoa ei korvata.

 

 

Uudelleenkäsittelypyynnössään vakuutuksenottaja toteaa mm. tietävänsä tarkalleen, missä tilanteessa korun anastaminen tapahtui. Kyseessä ei ole tavaran hukkaaminen. Koru oli vakuutuksenottajalle hyvin tärkeä, ja tilannetta entisestään pahentaa se, että Suomesta vastaavaa korua ei valmiina saa. Teettäminen maksaisi 700-800 euroa.

 

Vakuutuksenottaja oli lähtenyt ravintolan pöydästä päästäkseen siihen tilaan, jossa vaatesäilytys on. Tällöin on kuljettava kapean "käytävän" läpi, joka tapahtumailtana oli täynnä ihmisiä. Jotkut jäivät juttelemaan vastaantulevien kanssa, ja toiset kulkivat väkisin läpi ja tuuppivat muita ihmisiä. Vakuutuksenottaja joutui odottamaan tässä ruuhkassa tovin päästäkseen läpi. Koko ajan joku kulki myötä- tai vastakarvaan tuuppien ja nykien vieressä olevia. Tämä on se tilanne ja paikka, jossa koru varastettiin. Vakuutuksenottaja ei osannut kiinnittää huomiota mihinkään yksittäiseen nykäisyyn, kun koko ajan jostain suunnalta tuupittiin tai nyittiin. Ruuhkasta päästyään vakuutuksenottaja alkoi etsiä narikkalappua ja huomasi rannekorun tulleen varastetuksi tungoksessa. Hän teki rikosilmoituksen heti 2.5.2006.

 

Vakuutuksenottaja toteaa mm., että kadotetusta tavarasta ei tehdä rikosilmoitusta taikka lähetetä omalla kustannuksella kaupungin kultakauppoihin ja panttitoimistoon kirjeitä, joissa kerrotaan korun ulkonäöstä ja pyydetään ottamaan yhteyttä jos sellainen koru tuodaan liikkeeseen. Näin vakuutuksen­ottaja kuitenkin on tehnyt. Vakuutuksenottajan arvion mukaan tässä tapauksessa tilaisuus on tehnyt varkaan. Tungoksessa ja joka puolella tuuppivien ihmisten keskellä ei tajua, että jokaisesta nykäisystä tai tuuppauksesta pitäisi tarkistaa lähtikö jotain vierustoverin matkaan. Oli ehkä sinisilmäisyyttä, ettei vakuutuksenottaja osannut olla varuillaan, mutta varastaminen on silti varastamista. Aiemmin vakuutuksenottajalta ei ole mitään viety.

 

Vakuutuksenottaja toimitti vakuutusyhtiöön vielä 3.8.2006 korun oston yhteydessä saamansa takuutodistuksen ("Certificate of Guarantee"), päivätty 17.12.2005, jonka taustalla on kuva kyseisestä korusta. Korun keskellä on ns. diana-osio, jonka kummallakin puolin on kolmion malliset osiot, ja näiden kummaltakin puolen lähtee ns. ketjuosuus. Lukkona on toisella puolella kieleke ja toisella kotelo, johon kieleke työnnettiin sekä varmistuksena vielä hakanen (toisessa osassa hakanen, toisessa tappi johon hakanen painettiin). Koru oli mitaltaan sellainen, että se tuli vain pari senttiä ranneluun "mötikän" alapuolelle, joten se ei päässyt valumaan pitkälle kämmeneen. Koru ei siis ole voinut pudota.

 

Uudessa korvauspäätöksessään vakuutusyhtiö toteaa mm., että vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut omaisuuden katoamisesta eikä vahinkoa, jos vakuutustapahtumaa ei voida määritellä. Katoamisella tarkoitetaan vahinkoa, jossa ei osata nimetä mitään tiettyä äkillistä tapahtumaa, joka olisi syynä esineen menettämiseen. Esitetyissä selvityksissä ei ole mainittu mitään äkillistä ja ennalta arvaamatonta yksittäistä tapahtumaa, joka olisi syynä rannekorun menettämiseen. Pelkkä olettamus varkaudesta ei tällaisessa tilanteessa riitä näytöksi varkauden sattumisesta. Lisäksi vahingon korvattavuus määräytyy syyn, ei seurauksen perusteella. Jos esine on ensin kadonnut ja sitten anastettu, vahingon alkuperäinen syy on katoaminen, eikä tällaista vahinkoa ehtojen mukaan korvata.

 

Vakuutuksenottajan lähettämän kuvan perusteella vakuutusyhtiö pitää mahdollisena, että koru on voinut tarttua tungoksessa johonkin, minkä vuoksi lukko on antanut periksi tai koru on katkennut.

 

Vakuutusyhtiö katsoo jääneen näyttämättä riittävästi toteen, mitä rannekorulle on todellisuudessa tapahtunut, minkä vuoksi yhtiö pitää korua kadonneena. Rajoitusehdon perusteella tällaista vahinkoa ei korvata.

 

 

Vakuutuksenottaja katsoo kuvailleensa selvästi, missä anastus on tapahtunut. Tapahtuma-aika ja tilanne on rajattu tarkasti. Hän on oma-aloitteisesti tehnyt rikosilmoituksen ja lähettänyt ilmoituksia paikkakunnan kultaliikkeisiin. Vakuutuksenottaja ihmettelee, miten takuutodistuksen kuvasta voisi päätellä, että koru on hukkunut. Vakuutuksenottaja on jo vakuutusyhtiölle selvittänyt korun lukkomekanismia ja sitä, että koru ei ollut liian suuri (löysä tms.) eikä huonokuntoinen, koska se oli vasta puoli vuotta vanha ja kunnoltaan kuin uusi. Koru ei ole lenkkiketjua, joten se ei tartu mihinkään.

 

Vakuutusyhtiön tulisi korvata rannekorun hankintahinta omavastuuosuudella vähennettynä.

 

 

Vakuutuksenottajan koti-irtaimiston vakuutusturvan laajuus on ehtojen kohdan 3.1 mukainen AR-turva, jolloin vakuutukseen sisältyvät myös muut ehtojen kohdan 3 mukaiset turvat. Ehtojen kohdan 3.4 mukaan korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on mm. varkaus. Ehtojen kohdan 4.9 mukaan vakuutuksesta ei korvata mm. katoamisesta aiheutunutta vahinkoa.

 

Yhtiön käsityksen mukaan kyseessä on katoaminen, jota ei kuulu korvata kotivakuutuksesta. Selvityksistä ei käy ilmi mitään yksittäistä, äkillistä tapahtumaa, joka olisi syynä korun menettämiseen. Tapauksessa ei ole voitu luotettavasti selvittää, mitä korulle on tapahtunut. Pelkkä olettamus varkaudesta ei riitä näytöksi anastamisesta. Syytä annetun korvauspäätöksen muuttamiseen ei ole.

 

 

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on äkillinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma.

 

Ehtojen kohdan 3.4 mukaan vakuutuksesta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton esinevahinko, jonka syynä on mm. varkaus tai sen yritys.

 

Vakuutuksen rajoitusehtojen kohdan 4.9 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut omaisuuden katoamisesta tai unohtamisesta.

 

Tapauksessa on riitaa siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen korvaamaan vakuutuksenottajan rannekorun menettämisen. Voimassa olevan oikeuden mukaan korvausta hakevalla on näyttövelvollisuus vakuutuksesta korvattavaksi tulevan tapahtuman sattumisesta.

 

Luottokorttilaskun ja takuutodistuksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää riittävästi näytettynä, että anastetuksi ilmoitettu koru on ollut vakuutuksen­ottajan omistuksessa ja siten hänen irtaimistovakuutuksensa kohteena. Lautakunta toteaa, että vakuutuksenottaja on valinnut koti-irtaimistonsa turvatasoksi ehtojen kohdan 3.1 mukaisen laajan turvan. Tällöin vahingon korvattavuus vakuutuksesta ei ehtojen mukaan edellytä sitä, että koru olisi nimenomaan anastettu, vaan riittävää on, että korun menettäminen on johtunut jostakin äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta, jota vakuutuksen rajoitus­ehdoissa ei ole erikseen rajattu korvauspiirin ulkopuolelle.

 

Vakuutuksenottaja on selvityksissään esittänyt vahingolle riittävän tarkan tapahtumisajan ja –paikan: vahinko on ilmoituksen mukaan sattunut ravintolan kapeassa käytävätilassa olleessa tungoksessa 1.5.2006 klo 02.00-02.30. Vakuutuksenottajan kertomus korusta olleesta viimeisestä havainnosta, korun puuttumisen huomaamisesta ja näiden välisistä tapahtumista on lautakunnan mielestä yksityiskohtainen ja johdonmukainen. Koru on ollut vain puoli vuotta vanha, ja on uskottavaa, että se vahinkohetkellä oli lukituksensa ym. osalta hyväkuntoinen. Lautakunta pitää uskottavana myös vakuutuksenottajan ilmoitusta siitä, ettei koru ollut liian suuri tai muutenkaan löysä. Käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta pitää näin ollen epätodennäköisenä, että korun lukko olisi auennut "itsestään" tai että koru olisi lukon aukeamatta pudonnut ja kadonnut.

 

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kannalta on lautakunnan näkemyksen mukaan vaikutuksetonta, onko vakuutuksenottajan koru anastettu tungoksessa vai onko se äkillisesti ja ennalta arvaamatta takertunut jonkun ohikulkijan vaatteisiin, laukkuun tms., jolloin lukko on antanut periksi tai koru katkennut. Kaikki nämä ajateltavissa olevat korun menettämisen tavat vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan oikeuttavat korvaukseen, jolloin vahingon täsmällisen syyn jääminen epäselväksi ei lautakunnan tulkinnan mukaan estä korvattavuutta.

 

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta suosittaa korvaamaan korun vakuutuksenottajan vaatimuksen mukaisesti.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Laapotti ja Sario sekä varajäsenet Ilveskoski ja Maso. Sihteerinä toimi Raulos.