Korvausta eläinlääkärikuluista ja hevosen lopettamisesta aiheutuneista vahingoista haettiin vakuutetun vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Vakuutusyhtiö totesi, että hevonen oli ollut levoton jo siinä vaiheessa, kun sitä oltiin ottamassa kuljetuskärrystä pois. Vakuutetun koiran tultua siinä tilanteessa hätyyttelemään hevosta, hevonen oli lopullisesti pillastunut. Tässä tilanteessa omistaja ei enää pystynyt hevosta pidättelemään, vaan hänen oli päästettävä irti ja hevonen pääsi karkuun.

 

Vahingonkorvauslain mukaan vahingonkorvausta voidaan kohtuuden mukaan sovitella, mikäli vahingonkärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä.

 

Vakuutusyhtiö totesi, että entuudestaan levoton hevonen pillastui vakuutetun koiran hätyyttämänä ja siten koira myötävaikutti hevosen karkaamiseen. Koira taasen ei aiheuttanut hevosen etujalan pirstalemurtumaa, vaan vamma syntyi matkan varrella, kun hevonen ryntäsi läheiselle laitumelle. Saatujen selvitysten perusteella ei voida katsoa, että vakuutettu olisi yksin vastuussa hevoselle aiheutuneesta vahingosta, vaan tapahtumaan on vaikuttanut usea seikka. Näiden syiden pohjalta vakuutusyhtiö arvioi vakuutetun osuuden olevan puolet tapahtuneesta vahingosta.

 

Hevosen arvoa arvioitaessa on huomioitu mm. hevosen suku, menestyminen ja laatuarvostelu. Saadun tiedon mukaan hyppytulokset (7,37–7,87) ovat olleet keskitasoa tai joskus jopa alle. Lokakuussa 2005 suoritetun laatuarvostelun mukaan hevonen on saanut rakenteesta arvosanan 6,80.

 

Edellä mainittujen tietojen pohjalta ja verrattuna Suomessa vastaavanlaisten hevosten arvoihin vakuutusyhtiö arvioi hevosen arvon vahinkohetkellä olevan 19.000 euron. Vahingonkorvauslain perusteella suoritettu korvaus ei saa ylittää korvausmäärää siten, että vahingonkärsijä hyötyisi vahinkotapahtuman johdosta. Tästä johtuen vakuutusyhtiö vähensi korvauksen määrästä hevosen henkivakuutussumman 1.682 euroa. Lisäksi vakuutusyhtiö korvasi puolet eläinlääkärikuluista.

 

Lausunnonpyytäjä on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiassa. Hän vaatii vahingon korvaamista täyteen arvoonsa.

 

Myötävaikutusalennuksen osalta lausunnonpyytäjä toteaa, että hevonen oli

panikoitunut koiralauman hyökättyä sen kimppuun. Hevonen oli hädissään kääntänyt takaosansa sitä pidellyttä vahingonkärsijää kohti, ja alkanut kiivaasti potkia päästäkseen pakenemaan. On selvää, että irti päästäminen oli tässä tilanteessa ainoa vaihtoehto eikä se näin ollen ole missään olosuhteissa tulkittavissa vahinkoon myötävaikuttamisena.

 

Hevosen lopettamiseen johtanut vammautuminen on tapahtunut hevosen paetessa paniikissa koiria. Kyseessä olevaa vammaa ei olisi sattunut, mikäli hevonen ei olisi koirien provosoimana karannut ja niitä paniikissa paennut.

 

Vakuutusyhtiö on arvioinut hevosen hinnan liian alhaiseksi. Viittaaminen laatuarvostelussa saavutettuihin tuloksiin ei korreloi hevosen hintaan. Nuoren estehevosen laatu ja hinta rakentuvat sen osoittamasta tulevaisuuden potentiaalista. Tilastoja ja todellisuutta tarkemmin tarkastellen on helppo huomata, että laatuarvostelussa menestyminen ei suinkaan ole säännönmukaisesti viitoittanut nuorten hevosten tulevaisuuden menestymistä, vaan useasti jopa täysin päinvastoin. Näin ollen lausunnonpyytäjä vaatii vahingon korvaamista asiantuntijan arvioiman 25.000 euron mukaisesti.

 

Lausunnonpyytäjä ei myöskään hyväksy vakuutusyhtiön suorittamaa korvaussumman pienentäminen hevosen henkivakuutussumman suuruudella.

 

Lausunnonpyytäjä vaatii vakuutusyhtiötä korvaamaan vahingosta aiheutuneen menetyksen kokonaisuudessaan eli hevosen osalta 25.000 euroa, eläinlääkärikulujen osalta 369,50 euroa ja asianajokulujen osalta 680 euroa.

 

Vakuutusyhtiö toteaa tarkistaneensa korvauspäätöstään Vakuutuslautakunnalle tehdyn lausuntopyynnön jälkeen ja korvanneensa hevosen lopettamisesta aiheutuneet eläinlääkärikulut sekä hevosen arvoksi katsotun 19.000 euroa vähennettynä hevosvakuutuksen korvauksen määrällä ja vakuutuksenottajan omavastuuosuudella. Näin ollen riidanalaisia seikkoja tapauksessa ovat enää hevosen arvo ja vähennetty hevosvakuutuskorvaus.

 

Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.

 

Vahingonkorvausoikeudellisen rikastumiskiellon periaatteen mukaan korvauksen saaminen ei saa johtaa liialliseen hyvitykseen niin, että vahingonkärsijä olisi korvauksen jälkeen paremmassa asemassa kuin ennen vahinkohetkeä.

 

Vakuutusyhtiö toteaa, että koska vahingonkärsinyt ei ole näyttänyt, että vahingon määrä ylittäisi vakuutusyhtiön arvioiman ja suorittaman korvauksen määrän, syytä lisäkorvauksen maksamiseen ei ole.

 

Lausunnonpyytäjä katsoo hevosen arvoksi 25.000 euroa. Hevonen oli vakuutettu kuoleman varalta kuitenkin vain 1.682 eurosta. Hevosvakuutuksissakin korvauksen enimmäismääränä kuolemantapauksissa on tavallisesti hevosen käypä arvo. Hevosen käyvällä arvolla tarkoitetaan sitä rahamäärää, joka hevosesta olisi voitu saada myytäessä se välittömästi ennen vahinkotapahtumaa.

 

Lausunnonpyytäjä on toimittanut vakuutusyhtiölle ammattiratsastaja ja hevoskauppias Y.S:n laatiman arvion hevosen myyntiarvosta. Y.S. on arvioinut hevosen myyntiarvoksi 25.000 euroa. Y.S. asuu ja toimii vakiintuneesti Saksassa. Yleisesti ottaen hevosten hinnat ovat korkeammalla Keski-Euroopassa kuin Suomessa. Y.S:n arvio vaikuttaa perustuvan tämänhetkisten kilpailutulosten ja Suomen markkinahintojen sijaan enemmänkin hevosen tulevaisuuden potentiaaliin. Lausunnonpyytäjä on myös lausuntopyynnössään viitannut siihen, että estehevosen hinta ja laatu rakentuvat hevosen osoittamasta tulevaisuuden potentiaalista, eikä niinkään sen jo saavuttamisesta tuloksista.

 

Lausunnonpyytäjä oli viemässä hevostaan eläinlääkärille tutkimuksiin, koska hänen mukaansa hevosen askelluksessa oli jotain outoa, vaikkakaan hevonen ei ontunut ennen vahinkohetkeä. Mahdolliset heikennykset hevosen terveydentilassa olisivat laskeneet sen arvoa. Yleisen elämänkokemuksen perusteella voidaan todeta, että kukaan ei vie eläintään turhaan eläinlääkärille tutkittavaksi. Koska hevonen vahingoittui ennen tutkimuksia, ei voida tietää, mikä tutkimusten tulos olisi ollut.

 

Vakuutusyhtiö on arvioinut vahingon määrän vertailemalla hevosen saavutuksia ennen vahinkohetkeä ja sen perimää vastaavalla tavalla menestyneisiin ja vastaavan kaltaisen suvun omaaviin muihin hevosiin hevosen odotusarvon sijaan. Koska kysymys on esinevahingosta, vahingon määrä arvioidaan vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaisesti. Vahingon määrää tulee arvioida vahinkohetkellä olemassa olevien tietojen perusteella. Lausunnonpyytäjän vaatimukset perustuvat hevosen odotusarvoon ja mahdolliseen tulevaisuuden menestykseen. Tällaiset seikat ovat spekulointia, jonka toteutumisesta kenelläkään ei ollut takeita. Tässä tapauksessa hevosta oltiin viemässä juuri ennen vahinkoa ontumatutkimuksiin. Yhtälailla voidaan spekuloida, miten ontumatutkimuksen mahdolliset tulokset olisivat voineet laskea hevosen odotusarvoa.

 

Hevosen kilpailuissa saavuttamat hyppytulokset ovat keskitasoa tai sen alle. Samoin hevosen laatuarvostelussa rakenteestaan saama arvosana on keskitasoa tai sen alapuolella. Hevosen kilpailumenestys ei ole ollut merkittävää. Nämä seikat eivät tue lausunnonpyytäjän esittämää markkinahintoja selkeästi korkeampaa hevosen arvoa. Myöskään hevosen mahdollisesta siitosarvosta ei ole mitään näyttöä.

 

Lausunnonpyytäjä on toimittanut korvausvaatimustensa liitteenä tiedot vuoden 2005 laatuarvostelusta. Vahingoittunut hevonen sijoittui laatuarvostelussa sijoille 14 ja 15. Vakuutusyhtiössä on hevosen kuolemantapausvakuutus 2/5:lle kyseisissä laatuarvosteluissa olevista hevosista. Yhdenkään hevosen ostohinta tai omistajien muuten ilmoittama vakuutusmäärä ei ylitä 20.000 euroa.

 

Vahingonkorvausoikeuden lähtökohtana on käyvän arvon periaate. Käypää arvoa arvioitaessa ei oteta huomioon mahdollisia tulevaisuuden arvonnousuja. Hevosen arvon määrittelyssä vakuutusyhtiön asiantuntija on verrannut hevosten markkinahintoja sekä ottanut huomioon vahingoittuneen hevosen kilpailumenestyksen, suvun ja hevosen saavuttaman laatuarvostelun tulokset.

 

Edellä mainitut perusteet huomioiden vakuutusyhtiö katsoo, että hevosen arvo vahinkohetkellä on ollut enintään 19.000 euroa. Vakuutusyhtiön suorittamat korvaukset kattavat näin ollen vahingonkärsineelle aiheutuneen koko vahingon määrän.

 

Oikeudellisesti arvioituna eläimet ovat esineitä. Vahingonkärsineen tulee saada esi­nevahingostaan sellainen korvaus, joka kattaa aiheutuneen vahingon. Vahingonkorvausoikeudellisen ns. rikastumiskiellon periaatteen mukaan vahingonkärsinyt ei kuitenkaan saa päästä parempaan asemaan kuin missä hän olisi ollut ilman vahinkoa. Esinevahinkona korvattavissa vahingoissa otetaan korvattavan vahingon määrässä huomioon mahdolliset muut esineestä saadut korvaukset. Koska lausunnonpyytäjä on saanut hevosen kuolematapausvakuutuksen perusteella 1.682 euron suuruisen korvauksen, tulee tämä vähentää siitä korvauksesta, jonka vakuutuksenottaja on velvollinen lausunnonpyytäjälle maksamaan ja joka korvataan tässä tapauksessa vastuuvakuutuksesta.

 

 

Lautakunta on varannut vakuutuksenottajalle tilaisuuden antaa vastineensa asiassa.

 

 

Maatilavakuutukseen liittyvän vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 40.5.1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.

 

Vahingonkorvausoikeuden lähtökohtana esinevahinkojen osalta on täyden korvauksen periaate; vahinkoa kärsinyt on korvauksen avulla saatettava siihen taloudelliseen tilanteeseen, jossa hän ilman vahinkoa olisi. Vahinkoa kärsinyt ei kuitenkaan saa hyötyä vahinkotapahtumasta (ns. rikastumiskielto) ja mikäli hän vahingon vuoksi saa korvausta myös muilta tahoilta, esim. omista esinevakuutuksistaan, ei yhteenlaskettu korvausmäärä saa ylittää todellista vahinkoa.

 

Korvaussumma voi määräytyä esineen myyntiarvon, käyttöarvon, jälleenhankinta-arvon, päivänarvon tai tuottoarvon perusteella. Korvaus ei automaattisesti määräydy ns. käyvän arvon perusteella. Käyvällä arvolla tarkoitetaan sitä rahamäärää, mikä esineestä olisi saatu, mikäli se olisi myyty välittömästi ennen vahinkoa. Käypää arvoa, joka vastaa myyntiarvoa, käytetään lähinnä silloin, kun esine on tarkoitettu myytäväksi. Se, mitä arvon laskentatapaa käytetään, riippuu esineestä ja sen käyttötarkoituksesta. Usein korvausmäärä muodostuu eri laskentatapojen yhdistelmänä.

 

Kun on kyse kilpailukäyttöön tarkoitetusta ratsuhevosesta, sen arvon määrittämisen lähtökohtana voidaan pitää vastaavantasoisen ja –ikäisen hevosen hankintahintaa vahinkohetkellä. Mikäli voidaan arvioida, että hevosen arvo tulevaisuudessa todennäköisesti olisi kasvanut tai sen omistaja olisi saanut sen avulla muuta tuloa esim. siitoskäytön osalta, tämä voidaan jossain määrin ottaa huomioon korvauksen määrää arvioitaessa.

 

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa kumpikaan osapuoli ei ole esittänyt selvitystä siitä, mikä vastaavantasoisten hevosten hankintahinta Suomessa olisi. Lausunnonpyytäjän puolelta on esitetty ratsukon valmentajana toimineen henkilön arvio hevosen myyntiarvosta vahinkohetkellä. Tämän arvion mukaan kyseessä oli erittäin lupaava 5-vuotias kilparatsu ja potentiaalinen vaativien luokkien hyppääjä. Hevonen oli yhteistyöhaluinen ja miellyttävä ratsastaa. Se oli rohkea ja samalla varovainen sekä omasi hyppykapasiteettia ainakin 140 cm:n luokkiin. Vakuutusyhtiön puolelta on viitattu vastaavien hevosten vakuutusmääriin. Huomattava määrä vuoden 2005 laatuarvostelussa seuratuista hevosista on vakuutettu kyseisessä vakuutusyhtiössä eikä yhdenkään hevosen ostohinta tai vakuutusmäärä ylitä 20.000 euroa. Lausunnonpyytäjän hevonen sijoittui kyseisessä laatuarvostelussa sijoille 14 ja 15. Rakenteestaan hevonen oli laatuarvostelussa saanut arvosanan 6,80.

 

Korvauksen vaatijalla on näyttötaakka siitä, että tuhoutuneen esineen arvo on hänen esittämänsä vaatimuksen mukainen. Tässä tapauksessa selvityksenä vaatimuksen mukaisesta arvosta on esitetty ratsukon valmentajana toimineen henkilön arvio, joka on perustunut lähinnä siihen potentiaaliseen kehitykseen, johon valmentaja on hevosella nähnyt olevan edellytyksiä. Tästä potentiaalisesta kehityksestä ei kuitenkaan ole todettavissa mitään merkkejä hevosen kilpailumenestyksessä ennen vahinkoa. Kilpailumenestyksen ja laatuarvostelujen perusteella kyseessä on ollut lähinnä keskitasoinen hevonen.

 

Lautakunta ei käytettävissään olevan selvityksen perusteella katso olevan edellytyksiä arvioida kyseisen hevosen arvoa vahinkohetkellä suuremmaksi kuin mitä vakuutusyhtiö on jo korvannut.

 

Koska hevosenkin menetystä arvioidaan lähtökohtaisesti esinevahinkona, vahingonkorvausta maksettaessa voidaan rikastumiskielto –periaatteen mukaisesti ottaa huomioon myös mahdolliset muut vakuutuskorvaukset, kuten tässä tapauksessa hevosen kuolintapauskorvaus.

 

Edellä olevan perusteella lautakunta pitää vakuutusyhtiön suorittamia korvauksia vakuutusehtojen ja korvauskäytännön mukaisina eikä suosita lisäkorvausta.